23.4.2015
Asumisoikeusasunto on Suomessa asumismuoto, jossa asukas omistaa asumisoikeuden rakennuttajayhtiön omistamaan asuntoon. Asukas maksaa sisään muuttaessaan kertaalleen asumisoikeusmaksun, ja kuukausittain käyttövastiketta.
Asukas ei voi lunastaa asuntoa omakseen, vaan pois muuttaessaan hänelle maksetaan asumisoikeusmaksu takaisin. Asumisoikeus perustuu lakiin. Asumismuotona se asettuu vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimaastoon. Suomalaisen asuntopolitiikan tulisikin tarjota erilaisia asumismuotoja, jotka toisivat tavalliselle työntekijäväestölle mahdollisuuksia kansalaisen perushyödykkeen, asumisen valintoihin. Asumisoikeusjärjestelmää voitaisiin kehittää vuokra-asumisen rinnalla ja saada sitä houkuttelevammaksi siten, että asukkaan huoneistostaan maksama osuus maksettaisiin takaisin suhteutettuna sen hetkiseen asunnon markkina-arvoon.
Asumisoikeusasuntoja on likemmäksi 40.000 asuntoa ympäri Suomea. Alalla on erilaisia toimijoita ja useimmat ovat vahvasti sidoksissa kuntiin. Tampereen ja Turun alueella eräs merkittävä toimija on YH Kodit, jonka omistavat pirkanmaalaiset ja varsinaissuomalaiset kaupungit, kunnat ja säätiöt. Yhtiö omistaa n. 10.000 asuntoa, joista osa on asumisoikeusasuntoja. Tampereen kaupungilla on merkittävä omistusosuus yhtiöstä.
Valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n pitäisi valvoa alalla toimivien yhteisöjen liiketoimintaa ja sen lainmukaisuutta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan meillä on useita esimerkkejä väärinkäytöksistä ja asumisoikeusasuntoihin sidottujen pääomien kanavoimisesta huijareiden taskuun.
Suurin puhallus tapahtui pääkaupunkiseudulla. Avain Asumisoikeudet kuului vuoteen 2007 saakka vuokra-asuntoyhtiö Avaraan. Avara myi enemmistöosuuden yhtiöstä ensin säätiölle, joka myi omistukset edelleen holding-yhtiölle.
Holding-yhtiö taas myi 51 prosentin osuuden Avain Asumisoikeudesta kahdelle yksityishenkilölle. Järjestelyiden myötä nämä liikemiehet saivat määräysvallan yhtiössä, joka omistaa lähes 5. 500 asuntoa eri puolilla Suomea. Karmeinta on se, että Ara hyväksyi yrityskaupan, vaikka lain mukaan valtion tuella rakennettuja asumisoikeusasuntoja ei saa siirtää ei-yleishyödyllisille yhteisölle kuten yksityisille yrityksille. Apulaisoikeuskansleri sentään moitti vuonna 2013 Araa kauppojen hyväksymisestä.
Asumisoikeusasunnoilla myös keinotellaan sillä tapaa, että keinotekoisesti murretaan asukkaiden elinikäinen asumisen suoja nostamalla vastikkeet keinotekoisesti kestämättömälle tasolle. Esiin voi ottaa Vaasan Asumisoikeus Oy:n tapauksen, jossa vastikkeet nousivat niin korkeiksi, että asunnot tyhjenivät ja lopulta ARA viranomaisena antoi luvan myydä asumisoikeustaloyhtiö kovan rahan asunnoiksi.
Kuinka vastikkeet saadaan sitten nostettua huimiksi ja kaiken kukkuraksi omistajat ulosmitattua rahaa ulos yhtiöstä? Aluksi perustetaan yritysrypäs, aivan kuten Avain Asumisoikeudessa tehtiin. Sitten aletaan pyörittää liiketoimintaa asumisoikeusasuntojen ympärillä. Yksi yhtiö hoitaa isännöintiä, toinen vastaa myynnistä, kolmas myy korjaus- ja pienurakointia sekä siivouspalveluita. Palveluita ei kilpailuteta ja asukkaat maksavat, mitä pyydetään.
Mitä sitten tulisi tehdä asumisoikeusasukkaan oikeusturvan kohentamiseksi? Ensinnäkin lainsäädäntöä tulisi terävöittää ja saattaisi riittää olemassa olevan lainsäädännön noudattamisen tehokas valvonta. Asukkaille tulisi taata tietojensaanti kiinteistökohtaisista lainoitustaseista, jotka ovat suurin kiinteistön menoerä. Joidenkin yhtiöiden kohteissa vastikkeet ovat olleet jopa neljänneksen vailla perusteita ja lainojen kuoleentumisen jälkeen jopa enemmän. Mikäli asumisoikeusasunnon jossakin elinkaaren vaiheessa päädyttäisiin lakimuutosten- tai esimerkiksi koko järjestelmän uudelleenarvioinnin johdosta sen myyntiin, asumisoikeuden haltijalle tulee antaa etuosto-oikeus asuntoonsa hinnalla, jossa on otettu huomioon myyntihetkeen asti asukkaan vastikkeessa maksamat osuudet yhtiön lainoista.
Asuminen on Suomessa perusoikeus ja siihen liittyvien asioiden hoitaminen suorastaan demareiden velvollisuus. Siis meidän poliittista peruskauraa!
Asumisoikeusasunto on Suomessa asumismuoto, jossa asukas omistaa asumisoikeuden rakennuttajayhtiön omistamaan asuntoon. Asukas maksaa sisään muuttaessaan kertaalleen asumisoikeusmaksun, ja kuukausittain käyttövastiketta.
Asukas ei voi lunastaa asuntoa omakseen, vaan pois muuttaessaan hänelle maksetaan asumisoikeusmaksu takaisin. Asumisoikeus perustuu lakiin. Asumismuotona se asettuu vuokra-asumisen ja omistusasumisen välimaastoon. Suomalaisen asuntopolitiikan tulisikin tarjota erilaisia asumismuotoja, jotka toisivat tavalliselle työntekijäväestölle mahdollisuuksia kansalaisen perushyödykkeen, asumisen valintoihin. Asumisoikeusjärjestelmää voitaisiin kehittää vuokra-asumisen rinnalla ja saada sitä houkuttelevammaksi siten, että asukkaan huoneistostaan maksama osuus maksettaisiin takaisin suhteutettuna sen hetkiseen asunnon markkina-arvoon.
Asumisoikeusasuntoja on likemmäksi 40.000 asuntoa ympäri Suomea. Alalla on erilaisia toimijoita ja useimmat ovat vahvasti sidoksissa kuntiin. Tampereen ja Turun alueella eräs merkittävä toimija on YH Kodit, jonka omistavat pirkanmaalaiset ja varsinaissuomalaiset kaupungit, kunnat ja säätiöt. Yhtiö omistaa n. 10.000 asuntoa, joista osa on asumisoikeusasuntoja. Tampereen kaupungilla on merkittävä omistusosuus yhtiöstä.
Valtion asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n pitäisi valvoa alalla toimivien yhteisöjen liiketoimintaa ja sen lainmukaisuutta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan meillä on useita esimerkkejä väärinkäytöksistä ja asumisoikeusasuntoihin sidottujen pääomien kanavoimisesta huijareiden taskuun.
Suurin puhallus tapahtui pääkaupunkiseudulla. Avain Asumisoikeudet kuului vuoteen 2007 saakka vuokra-asuntoyhtiö Avaraan. Avara myi enemmistöosuuden yhtiöstä ensin säätiölle, joka myi omistukset edelleen holding-yhtiölle.
Holding-yhtiö taas myi 51 prosentin osuuden Avain Asumisoikeudesta kahdelle yksityishenkilölle. Järjestelyiden myötä nämä liikemiehet saivat määräysvallan yhtiössä, joka omistaa lähes 5. 500 asuntoa eri puolilla Suomea. Karmeinta on se, että Ara hyväksyi yrityskaupan, vaikka lain mukaan valtion tuella rakennettuja asumisoikeusasuntoja ei saa siirtää ei-yleishyödyllisille yhteisölle kuten yksityisille yrityksille. Apulaisoikeuskansleri sentään moitti vuonna 2013 Araa kauppojen hyväksymisestä.
Asumisoikeusasunnoilla myös keinotellaan sillä tapaa, että keinotekoisesti murretaan asukkaiden elinikäinen asumisen suoja nostamalla vastikkeet keinotekoisesti kestämättömälle tasolle. Esiin voi ottaa Vaasan Asumisoikeus Oy:n tapauksen, jossa vastikkeet nousivat niin korkeiksi, että asunnot tyhjenivät ja lopulta ARA viranomaisena antoi luvan myydä asumisoikeustaloyhtiö kovan rahan asunnoiksi.
Kuinka vastikkeet saadaan sitten nostettua huimiksi ja kaiken kukkuraksi omistajat ulosmitattua rahaa ulos yhtiöstä? Aluksi perustetaan yritysrypäs, aivan kuten Avain Asumisoikeudessa tehtiin. Sitten aletaan pyörittää liiketoimintaa asumisoikeusasuntojen ympärillä. Yksi yhtiö hoitaa isännöintiä, toinen vastaa myynnistä, kolmas myy korjaus- ja pienurakointia sekä siivouspalveluita. Palveluita ei kilpailuteta ja asukkaat maksavat, mitä pyydetään.
Mitä sitten tulisi tehdä asumisoikeusasukkaan oikeusturvan kohentamiseksi? Ensinnäkin lainsäädäntöä tulisi terävöittää ja saattaisi riittää olemassa olevan lainsäädännön noudattamisen tehokas valvonta. Asukkaille tulisi taata tietojensaanti kiinteistökohtaisista lainoitustaseista, jotka ovat suurin kiinteistön menoerä. Joidenkin yhtiöiden kohteissa vastikkeet ovat olleet jopa neljänneksen vailla perusteita ja lainojen kuoleentumisen jälkeen jopa enemmän. Mikäli asumisoikeusasunnon jossakin elinkaaren vaiheessa päädyttäisiin lakimuutosten- tai esimerkiksi koko järjestelmän uudelleenarvioinnin johdosta sen myyntiin, asumisoikeuden haltijalle tulee antaa etuosto-oikeus asuntoonsa hinnalla, jossa on otettu huomioon myyntihetkeen asti asukkaan vastikkeessa maksamat osuudet yhtiön lainoista.
Asuminen on Suomessa perusoikeus ja siihen liittyvien asioiden hoitaminen suorastaan demareiden velvollisuus. Siis meidän poliittista peruskauraa!
