23.4.2015
On tosiasia, että sosiaali-ja terveydenhuollon menot ovat karanneet palveluista päättävien ja niistä vastaavien käsistä. Tampere pystyi puristamaan muiden menojen keskimääräisen kasvun 0,5 prosenttiin, mutta sote-kulut kasvoivat huomattavasti enemmän.
Mikä olisi kohtuullinen sosiaali- ja terveyspalveluiden taso tavallisen kuntalaisen näkökulmasta? Kysymys on äärimmäisen vaikea. Ehdotan muutamaa perusasiaa.
Ihminen itse vastaa omasta terveydestään. Lääkäri ja hoitohenkilöstö neuvovat ammattitaidollaan ongelmatilanteissa. Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä terveyteen liittyviä perusratkaisuja. Yhteiskuntavastuu on jokaisella yhteiskunnan jäsenellä. Sosiaalityö paikkaa tilanteita, joissa yksilön omat voimavarat eivät riitä.
Lääketieteeseen on saatava talonpoikaisjärkeä ja sosiaalityöhön arjen ajattelua. Tällä hetkellä terveistä tehdään sairaita ja elämänongelmien ratkaisuun haluttomista sosiaalityön asiakkaita.
Kunnanlääkäri teki taudinmäärityksen kuuntelemalla asiakasta, koputtelemalla, haistelemalla, tunnustelemalla ja tekemällä havaintoja. Pääsääntöisesti diagnoosi oli oikein, varsinkin kun lääkäri tunsi potilaan, olihan hän ollut läsnä usein jo hänen syntymässä. Kyläyhteisö piti huolta mukuloista ja puhutteli juopot.
En väitä, että meidän olisi palattava menneisyyteen, mutta ei kehitetä kehitystä. Meillä olisi paljon opittavaa historiasta. Elettiin yksinkertaisemmin, kenties puutteesta huolimatta onnellisesti.
Sosiaali- terveydenhuollon rakenneuudistus on edessämme. Jos nyt kuitenkin lähdettäisin liikkeelle sitä odotellessa näistä perusasioista.
Meillä ei ole mahdollisuutta tarjota kaikille kaikkea eikä saada elämänonnea sossusta. Jokainen on kuitenkin lopulta oman onnensa seppä!
Esa Kanerva
On tosiasia, että sosiaali-ja terveydenhuollon menot ovat karanneet palveluista päättävien ja niistä vastaavien käsistä. Tampere pystyi puristamaan muiden menojen keskimääräisen kasvun 0,5 prosenttiin, mutta sote-kulut kasvoivat huomattavasti enemmän.
Mikä olisi kohtuullinen sosiaali- ja terveyspalveluiden taso tavallisen kuntalaisen näkökulmasta? Kysymys on äärimmäisen vaikea. Ehdotan muutamaa perusasiaa.
Ihminen itse vastaa omasta terveydestään. Lääkäri ja hoitohenkilöstö neuvovat ammattitaidollaan ongelmatilanteissa. Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi tehdä terveyteen liittyviä perusratkaisuja. Yhteiskuntavastuu on jokaisella yhteiskunnan jäsenellä. Sosiaalityö paikkaa tilanteita, joissa yksilön omat voimavarat eivät riitä.
Lääketieteeseen on saatava talonpoikaisjärkeä ja sosiaalityöhön arjen ajattelua. Tällä hetkellä terveistä tehdään sairaita ja elämänongelmien ratkaisuun haluttomista sosiaalityön asiakkaita.
Kunnanlääkäri teki taudinmäärityksen kuuntelemalla asiakasta, koputtelemalla, haistelemalla, tunnustelemalla ja tekemällä havaintoja. Pääsääntöisesti diagnoosi oli oikein, varsinkin kun lääkäri tunsi potilaan, olihan hän ollut läsnä usein jo hänen syntymässä. Kyläyhteisö piti huolta mukuloista ja puhutteli juopot.
En väitä, että meidän olisi palattava menneisyyteen, mutta ei kehitetä kehitystä. Meillä olisi paljon opittavaa historiasta. Elettiin yksinkertaisemmin, kenties puutteesta huolimatta onnellisesti.
Sosiaali- terveydenhuollon rakenneuudistus on edessämme. Jos nyt kuitenkin lähdettäisin liikkeelle sitä odotellessa näistä perusasioista.
Meillä ei ole mahdollisuutta tarjota kaikille kaikkea eikä saada elämänonnea sossusta. Jokainen on kuitenkin lopulta oman onnensa seppä!
Esa Kanerva
