26.5.2015
Miksi demarit heittävät nyt tuhkaa päälleen?
Haetaan syyllisiä, ollaan pettyneitä ja heitetään laskiämpäri toverin päälle. Kuulostaako tutulta. Tällaisena koen nyt puolueen tilan. Mitä tämä hyödyttää?
Puolue hävisi eduskuntavaaleissa ja selätyksen jälkeen ei voi tehdä muuta kuin nousta ylös, tunnustaa tappio ja kumartaa vastustajille. Mitä tekee urheilija? Psyykkaa itsensä ja sisuuntuu. On harjoiteltava enemmän ja tehokkaammin. Periksi ei anneta.
Puolueessa täytyisi perusyhdistyksestä puoluehallitukseen asti käydä railakasta keskustelua ja pohdintaa siitä, mikä on viime vuosina mennyt pieleen. Mitä on tehtävä tulevaisuuden parantamiseksi?
Toinen toistaan seuranneet epäonnistumiset ovat olleet joillekin aktiivitovereillekin liikaa ja on ikävää seurata turhautumisesta aiheutuneita reaktioita. Nihilistiset kirjoittelut ja puolueen mustaaminen tuottavat iloa ja käsien taputusta varsinkin Aamulehdessä ja Kokoomuksessa.
Persoonallisuudeltaan kielteiset ihmiset ja hyökkäävät ihmiset masentavat nekin toverit, jotka haluavat katsoa eteenpäin, tehdä enemmän töitä ja tuoda uusia vaihtoehtoja puolueeseen.
On liian helppoa todeta ja selittää vaalitappiot sillä, että on harjoitettu väärää politiikkaa. Se ei ole läheskään totuus. Totta on se, että kansalaiset ovat näin asiat kokeneet. Ei ole totta, että Sdp on vanhakantainen, ummehtunut ja oikeistolaistunut puolue. Mutta jos kansalaisilla on tällainen mielikuva, sitten se on niin. Jos Sdp:n viesti koetaan olevan menneestä maailmasta, onko syy viestinnässä, onko viestiä ollut lainkaan tai onko syy viestin kertojissa.
Mielestäni ns. väärän politiikan mielikuvaa voidaan muuttaa. Tarjotaan kansalaisille yksinkertaisesti kerrottuja ja selkeitä vaihtoehtoja. Seurataan kansalaiskeskustelua, sieltä löytää kansalaisten syvät tunnot ja mieltä askarruttavat tarinat.
Viestintä on tarkkuutta, herkkyyttä ja oikea-aikaisuutta vaativaa tiedon välittämistä. Politiikan puhujien sanoman pitää olla vahvaa ja yksinkertaista. Ydinviesteinä voisi olla se, että Sdp on aina ja ikuisesti heikomman puolella. Viestintä on aina kaksisuuntaista, viestin lähettäjä ja vastaanottaja. Sanan perille meneminen on politiikassa sen lähettäjän vastuulla. Viestin pitää herättää mielenkiintoa siten, että vastaanottaja avaa korvansa ja mielensä ottamaan se vastaan. Käytettäköön sitten vaikka räväkkää kuvakieltä tai markkinalauseita.
Pelkistetään puolueen ydinviestit ja toistetaan niitä. Miltä kuulostavat seuraavat teemat: Olemme kiinnostuneet köyhistä ja vähäosaisista, vanhuksista, nuorista ja lasten hyvinvoinnista, terveysasioista, syrjäytyneistä, työttömyydestä ja työllistämisestä. Emme unohda pienyrittäjiä emmekä jotenkuten toimeen tulevaa keskiluokkaa tai eläkeläisiä.
Politiikka toimii samalla mekanismilla kuin pörssikurssit markkinoilla. Se, mikä menee alas, jollakin aikavälillä nousee ylös. Muistelkaapa Keskustapuolueen edellisten eduskuntavaalien murskatappiota.
Esa Kanerva
