27.5.2015
KT Kuntatyönantajat järjestää yhdessä kunta-alan pääsopijajärjestöjen kanssa vuosittain työmarkkinaseminaarin. Tänä vuonna käsiteltiin erityisesti hallittua muutosta tulevaisuuden kunnassa työmarkkinoiden näkökulmasta.
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä ja talousjohtaja Jukka Männikkö Tampereen kaupungilta pohtivat julkisen talouden haasteita ja tulevaisuudennäkymiä.
Timo Kietäväinen painotti, että suhteellinen kunnallisvero on pysynyt lähes samana viime vuodet johtuen valionosuusleikkauksista ja verotusmuutoksista. Vaikka edellinen hallitus lupasi leikata kuntien velvoitteita, todellisuudessa se lisäsi niitä. Valtionosuusleikkaukset olivat ankarat. Mikäli niitä ei olisi tehty, kuntatalous olisi pysynyt tasapainossa.
Kuntien henkilöstön määrä on laskenut vuodesta 2012 lähtien ottaen huomioon myös ostopalvelut ja ulkoistukset. Kietäväisen mukaan tarvittaisiin vielä yksi uusi laki, joka määrittelisi, missä järjestyksessä kunnat velvoitteitaan hoitaisivat, koska kaikkeen ei ole enää varaa. Ellei mitään tehdä, kuntien lainakanta nousee entisen 20 miljardin lisäksi 2012–2019 10 miljardia. Tälläkin hetkellä kuntien veronkorotuspaine on kaksi tuloveroprosenttia.
Tulevassa hallitusohjelmassa on kerrottu olevan edessä 2 miljardin sopeuttaminen kuntien taloudessa. Kietäväinen vaatii, että säästöt on tehtävä vähentämällä velvoitteita ja toimintaa ohjaavia normeja. Hänen mukaansa esimerkiksi Sote-uudistuksella saatavat säästöt näkyvät vasta 2020-luvulla. Myös veropohjan laajentaminen, yhteisövero-kuntaosuuden kasvattaminen ja kuntaveron tulovähennysoikeuden korvaaminen kunnille on toteutettava täysimääräisinä.
Kuntien velka ei ole syömävelkaa, vaan ne ovat 95 prosenttisesti menneet investointeihin.
Alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä kertoi taloussuunnittelun muuttuneen ministeriössä valtiontalouskeskeisyydestä koko julkisen sektorin tarkasteluun.
Täytyy kuitenkin muistaa, että EU sanelee kriteerit valtiontalouteen, hän muistutti. Tosiasia on myös valtion kannalta se, että väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Hyvinvointivaltiota luotaessa 70–80-luvulla huoltosuhde oli erinomainen. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuen valtion lainanottotarve kasvaa edelleen 2020-luvulla ja talous kiristyy.
Valtionvarainminieriössä aletaan tehdä taloussuunnitelmaa myös kuntataloudelle. Kuntataloudelle asetetaan rahoitusasematavoite, joka määritellään prosentteina bruttokansantuotteesta. Toimenpiteet sen saavuttamiseksi yksilöidään (verotus, valtionosuudet, maksut, tehtävät ja velvoitteet, tuottavuuden parantaminen ). Valtio rajoittaa menoja lisääviä toimenpiteitään. Suunnitelmaa seurataan vuosittain ja arviointia syvennetään, Viherkenttä painotti.
Hän heitti myös ”nyrkkeilyhanskat” kehään sanomalla, että kuntia on syystäkin pidettävä taloudellisesti kireällä. Muuten kaikki menee, mitä tulee!
Kunnat tekevät 75 % julkisista investoinneista. Ne pitäisi kuitenkin rahoittaa tulorahoituksella.
Talousjohtaja Männikkö totesi, että yksityinen palvelutuotanto ei ole välttämättä halvempaa tai laadukkaampaa kuin julkisesti tuotettu. Lähinnä ostopalveluihin on kuntia ajanut pakko. Jos ei ole tietyille aloille saatu työvoimaa, on palvelut ollut pakko ostaa ulkopuolisilta palvelun tuottajilta. Tarve ostopalveluihin on kuitenkin vähentynyt valtakunnallisestikin ja kunnat tuottavat palveluita itse. Vaikka palveluja yksityistettäisiin, jää kunnille siitä huolimatta eläkevelkaa 160 miljardia euroa, josta on katettuna vain n. 50 miljardia €.
Esa Kanerva
KT Kuntatyönantajat järjestää yhdessä kunta-alan pääsopijajärjestöjen kanssa vuosittain työmarkkinaseminaarin. Tänä vuonna käsiteltiin erityisesti hallittua muutosta tulevaisuuden kunnassa työmarkkinoiden näkökulmasta.
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä ja talousjohtaja Jukka Männikkö Tampereen kaupungilta pohtivat julkisen talouden haasteita ja tulevaisuudennäkymiä.
Timo Kietäväinen painotti, että suhteellinen kunnallisvero on pysynyt lähes samana viime vuodet johtuen valionosuusleikkauksista ja verotusmuutoksista. Vaikka edellinen hallitus lupasi leikata kuntien velvoitteita, todellisuudessa se lisäsi niitä. Valtionosuusleikkaukset olivat ankarat. Mikäli niitä ei olisi tehty, kuntatalous olisi pysynyt tasapainossa.
Kuntien henkilöstön määrä on laskenut vuodesta 2012 lähtien ottaen huomioon myös ostopalvelut ja ulkoistukset. Kietäväisen mukaan tarvittaisiin vielä yksi uusi laki, joka määrittelisi, missä järjestyksessä kunnat velvoitteitaan hoitaisivat, koska kaikkeen ei ole enää varaa. Ellei mitään tehdä, kuntien lainakanta nousee entisen 20 miljardin lisäksi 2012–2019 10 miljardia. Tälläkin hetkellä kuntien veronkorotuspaine on kaksi tuloveroprosenttia.
Tulevassa hallitusohjelmassa on kerrottu olevan edessä 2 miljardin sopeuttaminen kuntien taloudessa. Kietäväinen vaatii, että säästöt on tehtävä vähentämällä velvoitteita ja toimintaa ohjaavia normeja. Hänen mukaansa esimerkiksi Sote-uudistuksella saatavat säästöt näkyvät vasta 2020-luvulla. Myös veropohjan laajentaminen, yhteisövero-kuntaosuuden kasvattaminen ja kuntaveron tulovähennysoikeuden korvaaminen kunnille on toteutettava täysimääräisinä.
Kuntien velka ei ole syömävelkaa, vaan ne ovat 95 prosenttisesti menneet investointeihin.
Alivaltiosihteeri Timo Viherkenttä valtionvarainministeriöstä kertoi taloussuunnittelun muuttuneen ministeriössä valtiontalouskeskeisyydestä koko julkisen sektorin tarkasteluun.
Täytyy kuitenkin muistaa, että EU sanelee kriteerit valtiontalouteen, hän muistutti. Tosiasia on myös valtion kannalta se, että väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Hyvinvointivaltiota luotaessa 70–80-luvulla huoltosuhde oli erinomainen. Huoltosuhteen heikkenemisestä johtuen valtion lainanottotarve kasvaa edelleen 2020-luvulla ja talous kiristyy.
Valtionvarainminieriössä aletaan tehdä taloussuunnitelmaa myös kuntataloudelle. Kuntataloudelle asetetaan rahoitusasematavoite, joka määritellään prosentteina bruttokansantuotteesta. Toimenpiteet sen saavuttamiseksi yksilöidään (verotus, valtionosuudet, maksut, tehtävät ja velvoitteet, tuottavuuden parantaminen ). Valtio rajoittaa menoja lisääviä toimenpiteitään. Suunnitelmaa seurataan vuosittain ja arviointia syvennetään, Viherkenttä painotti.
Hän heitti myös ”nyrkkeilyhanskat” kehään sanomalla, että kuntia on syystäkin pidettävä taloudellisesti kireällä. Muuten kaikki menee, mitä tulee!
Kunnat tekevät 75 % julkisista investoinneista. Ne pitäisi kuitenkin rahoittaa tulorahoituksella.
Talousjohtaja Männikkö totesi, että yksityinen palvelutuotanto ei ole välttämättä halvempaa tai laadukkaampaa kuin julkisesti tuotettu. Lähinnä ostopalveluihin on kuntia ajanut pakko. Jos ei ole tietyille aloille saatu työvoimaa, on palvelut ollut pakko ostaa ulkopuolisilta palvelun tuottajilta. Tarve ostopalveluihin on kuitenkin vähentynyt valtakunnallisestikin ja kunnat tuottavat palveluita itse. Vaikka palveluja yksityistettäisiin, jää kunnille siitä huolimatta eläkevelkaa 160 miljardia euroa, josta on katettuna vain n. 50 miljardia €.
Esa Kanerva
