4.6.2015
Olipa kerran Valkeakoskella kuntapoliitikko, jonka nimi oli Pauli Kiuru. Hän hiihteli Valkeakosken Tyrynlahden jäällä ja Paulille pälkähti päähän, että hänestä tulee kansanedustaja. Kiurun katse osui Tyrynlahden vedenottamoon ja siitä hän sai ajatuksen. Minä alan vastustaa puhtaan veden tuotantoa. Hänestä itsestäänkin mielle tuntui huvittavalta etenkin siitä näkökulmasta katsottuna, että hänen suksiensa alla olevasta järvestä tehtävä Valkeakosken hanavesi on etenkin kesällä näöltään ”teetä”, lämmintä ja maistuu pahalta. ”Mutta sanasta miehestä sarvesta härkään”, päätös tuli tehdyksi ja se pitää.
Paulille tuli mieleen Kangasalla ja Pälkäneellä tehtävät tutkimukset ja sinne rakennettavaksi aiottu pohjavesilaitos. Sitä hanketta minä alan vastustaa kaikin voimin ja nyt alkaa kansan kiihotus. Eivät valkeakoskelaiset, puhumattakaan tamperelaisista, mitään puhdasta vettä tarvitse. Kun oikein kovasti vastustaa jotakin, niin takuulla minusta tulee kansanedustaja.
Tekopohjavesihän valmistettaisiin luonnonmukaisesti. Harjuun imeytetty vesi puhdistuisi maan sisässä kulkiessaan luontaisten biologisten, fysikaalisten ja kemiallisten prosessien vaikutuksesta. Kiuru kirosi, jumalauta, sehän on luomuvettä! Sellaista ylellisyyttä minä ehdottomasti vastustan. Pauli kuvitteli jo astelevansa Eduskunnan rappusia ylös thriatlonistin kepein askelin.
On tässä tietysti ongelmiakin. Millä minä perustelen muille valkeakoskelaisille kuntapoliitikoille, että oman puhdistamon kuravesi on loistavaa eikä me tarvita pohjavettä Kangasalta. Koska tekopohjavesi on hajutonta, mautonta ja tasaisen kylmää ympäri vuoden, ei kannattasi veden laatua haukkua. Mutta minäpä otan vihreät arvot käyttöön! Tekopohjavesi pilaa Vehoniemen harjun, omakotitalot sortuvat ja luontoarvoja raiskataan.
Minä pyyhin takalistoa niillä maailman parhaitten vesiasiantuntijoitten tutkimuksilla, kairauksilla ja luotauksilla. Mitä siitä, vaikka ne ovat tutkineet, seuranneet, todistaneet ja tuottaneet kolmen kuljetuslaatikollisen verran tutkimuksia, että Tampereen maisemoimattoman sorakuopan tilalle rakennettavasta imeyttämisaltaasta ja rinteeseen laitetuista kaivoista ei ole esteettistä eikä muutakaan haittaa. ”Minä, niin kauan kuin nimeni on Pauli Kiuru, vastustan, vastustan puhdasta ja raikasta vettä. Ihmiset sellaista ylellisyyttä tarvitse”, psyykkasi Pauli itseään.
Niin siinä vaan kävi sitten niin, että Kiuru osasi maalata Valkeakosken kaupunginhallituksenkin vihreäksi. Ja kun oikein kovin vastustaa jotakin ja Paulihan teki sitä kansankiihottajan vakavuudella. Olihan hän iltaisin salaa katsellut filminpätkiä menneitten vuosikymmenten suuren kuuluisan esikuvansa eleitä, ilmeitä ja karkeaa puhetapaa. Mitä suurempi valhe, sen parempaa takuuta ei tarvita viestin perille menoon kansan syviin riveihin.
Kiuru teki eduskuntavaalistrategiaa. Lehdistö on saatava mukaan ehdottomasti. Joka lehden pitää kirjoittaa, että Pauli Kiuru vastustaa puhdasta vettä. Vaalitukiryhmän tulee täyttää lehtien yleisönosastokirjoitukset pohjaveden luontovaarallisuudesta. Viis siitä, että laitoksia on Suomessa ollut vuosikymmeniä useita kymmeniä. Turkulaiset saavat tällä hetkellä juodakseen sitä pirun pohjavettä, se on niille ihan oikein! Kiuru pääsi kuin pääsikin eduskuntaan ja kansa oli tyytyväinen. Saatiin oikein hyvä kaiken vastustaja päättäjän pallille. ”Se mies osaa sanoa ei”, kehuu pälkäneläinen kansanmies. Vaan ovat ihmeen iileskotteja ne tamperelaiset, kun vielä antavat tutkia sen pohjavesilaitoksen rakentamista ja oikein lupahakemuksen lähettivät valtion virastoon. Ihmetellä täytyy, että tamperelaiset haluavat edullista vettä, joka säästää joka vuosi yli miljoona kiloa saostuskemikaaleja verrattuna talousveden valmistamiseen pintavedestä, vaikka Pauli Kiuru on sanonut, että puhdasta vettä ei tarvita. Tyrynlahden kuraa sen olla pitää, siitä lähtee jano ja mangaanin himo!
Esa Kanerva
Olipa kerran Valkeakoskella kuntapoliitikko, jonka nimi oli Pauli Kiuru. Hän hiihteli Valkeakosken Tyrynlahden jäällä ja Paulille pälkähti päähän, että hänestä tulee kansanedustaja. Kiurun katse osui Tyrynlahden vedenottamoon ja siitä hän sai ajatuksen. Minä alan vastustaa puhtaan veden tuotantoa. Hänestä itsestäänkin mielle tuntui huvittavalta etenkin siitä näkökulmasta katsottuna, että hänen suksiensa alla olevasta järvestä tehtävä Valkeakosken hanavesi on etenkin kesällä näöltään ”teetä”, lämmintä ja maistuu pahalta. ”Mutta sanasta miehestä sarvesta härkään”, päätös tuli tehdyksi ja se pitää.
Paulille tuli mieleen Kangasalla ja Pälkäneellä tehtävät tutkimukset ja sinne rakennettavaksi aiottu pohjavesilaitos. Sitä hanketta minä alan vastustaa kaikin voimin ja nyt alkaa kansan kiihotus. Eivät valkeakoskelaiset, puhumattakaan tamperelaisista, mitään puhdasta vettä tarvitse. Kun oikein kovasti vastustaa jotakin, niin takuulla minusta tulee kansanedustaja.
Tekopohjavesihän valmistettaisiin luonnonmukaisesti. Harjuun imeytetty vesi puhdistuisi maan sisässä kulkiessaan luontaisten biologisten, fysikaalisten ja kemiallisten prosessien vaikutuksesta. Kiuru kirosi, jumalauta, sehän on luomuvettä! Sellaista ylellisyyttä minä ehdottomasti vastustan. Pauli kuvitteli jo astelevansa Eduskunnan rappusia ylös thriatlonistin kepein askelin.
On tässä tietysti ongelmiakin. Millä minä perustelen muille valkeakoskelaisille kuntapoliitikoille, että oman puhdistamon kuravesi on loistavaa eikä me tarvita pohjavettä Kangasalta. Koska tekopohjavesi on hajutonta, mautonta ja tasaisen kylmää ympäri vuoden, ei kannattasi veden laatua haukkua. Mutta minäpä otan vihreät arvot käyttöön! Tekopohjavesi pilaa Vehoniemen harjun, omakotitalot sortuvat ja luontoarvoja raiskataan.
Minä pyyhin takalistoa niillä maailman parhaitten vesiasiantuntijoitten tutkimuksilla, kairauksilla ja luotauksilla. Mitä siitä, vaikka ne ovat tutkineet, seuranneet, todistaneet ja tuottaneet kolmen kuljetuslaatikollisen verran tutkimuksia, että Tampereen maisemoimattoman sorakuopan tilalle rakennettavasta imeyttämisaltaasta ja rinteeseen laitetuista kaivoista ei ole esteettistä eikä muutakaan haittaa. ”Minä, niin kauan kuin nimeni on Pauli Kiuru, vastustan, vastustan puhdasta ja raikasta vettä. Ihmiset sellaista ylellisyyttä tarvitse”, psyykkasi Pauli itseään.
Niin siinä vaan kävi sitten niin, että Kiuru osasi maalata Valkeakosken kaupunginhallituksenkin vihreäksi. Ja kun oikein kovin vastustaa jotakin ja Paulihan teki sitä kansankiihottajan vakavuudella. Olihan hän iltaisin salaa katsellut filminpätkiä menneitten vuosikymmenten suuren kuuluisan esikuvansa eleitä, ilmeitä ja karkeaa puhetapaa. Mitä suurempi valhe, sen parempaa takuuta ei tarvita viestin perille menoon kansan syviin riveihin.
Kiuru teki eduskuntavaalistrategiaa. Lehdistö on saatava mukaan ehdottomasti. Joka lehden pitää kirjoittaa, että Pauli Kiuru vastustaa puhdasta vettä. Vaalitukiryhmän tulee täyttää lehtien yleisönosastokirjoitukset pohjaveden luontovaarallisuudesta. Viis siitä, että laitoksia on Suomessa ollut vuosikymmeniä useita kymmeniä. Turkulaiset saavat tällä hetkellä juodakseen sitä pirun pohjavettä, se on niille ihan oikein! Kiuru pääsi kuin pääsikin eduskuntaan ja kansa oli tyytyväinen. Saatiin oikein hyvä kaiken vastustaja päättäjän pallille. ”Se mies osaa sanoa ei”, kehuu pälkäneläinen kansanmies. Vaan ovat ihmeen iileskotteja ne tamperelaiset, kun vielä antavat tutkia sen pohjavesilaitoksen rakentamista ja oikein lupahakemuksen lähettivät valtion virastoon. Ihmetellä täytyy, että tamperelaiset haluavat edullista vettä, joka säästää joka vuosi yli miljoona kiloa saostuskemikaaleja verrattuna talousveden valmistamiseen pintavedestä, vaikka Pauli Kiuru on sanonut, että puhdasta vettä ei tarvita. Tyrynlahden kuraa sen olla pitää, siitä lähtee jano ja mangaanin himo!
Esa Kanerva
