8.6.2015
Olen toiminut neuvottelutehtävissä 26 vuotta. Muutaman sanan uskallan kertoa pääministeri Juha Sipilälle, miten hyvään neuvottelutulokseen päästään. Se on toisen osapuolen mielipiteen kunnioittamista, nöyryyttä ottaa huomioon pöydän toisella puolella olevan mielipiteet ja tasavertaista kumppanuutta
Neuvottelutulos syntyy siitä, että kumpikin osapuoli kokee saavuttavansa jotakin itselle tärkeää ja luopuvansa jostakin lopputuloksen, kokonaisuuden ja elämän jatkumisen kannalta vähemmän merkityksellisestä.
Onko olemassa nykyisen hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä aitoa neuvottelutilannetta? Lähdetään liikkeelle siitä, mitä neuvottelu on. Neuvottelu on tavoitteellista vuorovaikutusta. Hyvä aloitus ei ole se, että toinen osapuoli asettaa jo etukäteen tavoitteet lopputuloksesta. Neuvottelua käydään jonkin yhteisen asian suhteen, joissa on toisistaan poikkeavia tai vastakkaisia tavoitteita, aikeita tai intressejä.
Neuvotteluja pitäisi käydä. Ammattiyhdistysliikkeellä on aito halu ratkaista Suomen talouden ongelmat. Neuvottelun tavoitteena on reilu lopputulos, jossa kumpikin osapuoli kokee voittavansa jotakin.
Hallitus on kuvitellut tekevänsä päätöksiä, jotka johtavat myönteiseen lopputulokseen, toista osapuolta kuulematta ja sitä kiristäen. Sipilä kuvittelee, että sanelupäätökset ja päätöksenteon epäreiluus, on mukavaa, koska itsestä tuntuu hyvältä. Yritysjohtajan tai uskonnollisen yhteisön johtohenkilön kun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Lestadiolaiseen perinteeseen kuuluu miehen ylivalta ja naisen alistaminen.
Tällä hetkellä työntekijöiden ja valtaapitävien yhteentörmäys näyttää väistämättömältä.. Hallituksen ay-liikkeelle tarjoama esitys täytyisi olla edes jossakin määrin tasapuolinen, maistua hyvältä suussa ja olla moraalisesti kestävä.
Hyvän neuvottelemisen suurin vihollinen on suuri johtaja. Sipilä kuvittelee johtavansa hierarkkista lestadiolaista uskonnollista yhteisöä sanellessaan ehtoja Suomen kansalle. Suuri johtaja tekee päätökset muitten puolesta. Hyvä suuri johtaja on harvinainen eläin. Se on yksisarvisten rakastama utooppinen hahmo. Suuri johtaja on varmin tae siitä, että yhteiskunnassa ei synny hyviä päätöksiä.
Ammattiyhdistysliike on historiassaan tottunut tekemään kovia päätöksiä. Ei se jää avuttomaksi toteamaan epädemokraattisuutta.
Sovittamattomia ristiriitoja on oikeasti olemassa. Kapitalisti luulee oikeasti nyt olevan lopullisen ratkaisun aika. Marxin Kallen sanoin, tulee sukupolvi, joka ei näe horisontin taakse eikä muista historiaa. Ei se ole tämä sukupolvi.
Mikäli hallitus kaivautuu täydellisesti poteroonsa eikä suostu sieltä millään keinoin kurkkimaan sen vertaa, että jonkinlaiseen sovitteluun, keskusteluun, kuuntelemiseen ja yhteisten ratkaisujen etsimiseen ei päästä, sotakirveet on syytä kaivaa maasta.
Esa Kanerva
Olen toiminut neuvottelutehtävissä 26 vuotta. Muutaman sanan uskallan kertoa pääministeri Juha Sipilälle, miten hyvään neuvottelutulokseen päästään. Se on toisen osapuolen mielipiteen kunnioittamista, nöyryyttä ottaa huomioon pöydän toisella puolella olevan mielipiteet ja tasavertaista kumppanuutta
Neuvottelutulos syntyy siitä, että kumpikin osapuoli kokee saavuttavansa jotakin itselle tärkeää ja luopuvansa jostakin lopputuloksen, kokonaisuuden ja elämän jatkumisen kannalta vähemmän merkityksellisestä.
Onko olemassa nykyisen hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen välillä aitoa neuvottelutilannetta? Lähdetään liikkeelle siitä, mitä neuvottelu on. Neuvottelu on tavoitteellista vuorovaikutusta. Hyvä aloitus ei ole se, että toinen osapuoli asettaa jo etukäteen tavoitteet lopputuloksesta. Neuvottelua käydään jonkin yhteisen asian suhteen, joissa on toisistaan poikkeavia tai vastakkaisia tavoitteita, aikeita tai intressejä.
Neuvotteluja pitäisi käydä. Ammattiyhdistysliikkeellä on aito halu ratkaista Suomen talouden ongelmat. Neuvottelun tavoitteena on reilu lopputulos, jossa kumpikin osapuoli kokee voittavansa jotakin.
Hallitus on kuvitellut tekevänsä päätöksiä, jotka johtavat myönteiseen lopputulokseen, toista osapuolta kuulematta ja sitä kiristäen. Sipilä kuvittelee, että sanelupäätökset ja päätöksenteon epäreiluus, on mukavaa, koska itsestä tuntuu hyvältä. Yritysjohtajan tai uskonnollisen yhteisön johtohenkilön kun ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Lestadiolaiseen perinteeseen kuuluu miehen ylivalta ja naisen alistaminen.
Tällä hetkellä työntekijöiden ja valtaapitävien yhteentörmäys näyttää väistämättömältä.. Hallituksen ay-liikkeelle tarjoama esitys täytyisi olla edes jossakin määrin tasapuolinen, maistua hyvältä suussa ja olla moraalisesti kestävä.
Hyvän neuvottelemisen suurin vihollinen on suuri johtaja. Sipilä kuvittelee johtavansa hierarkkista lestadiolaista uskonnollista yhteisöä sanellessaan ehtoja Suomen kansalle. Suuri johtaja tekee päätökset muitten puolesta. Hyvä suuri johtaja on harvinainen eläin. Se on yksisarvisten rakastama utooppinen hahmo. Suuri johtaja on varmin tae siitä, että yhteiskunnassa ei synny hyviä päätöksiä.
Ammattiyhdistysliike on historiassaan tottunut tekemään kovia päätöksiä. Ei se jää avuttomaksi toteamaan epädemokraattisuutta.
Sovittamattomia ristiriitoja on oikeasti olemassa. Kapitalisti luulee oikeasti nyt olevan lopullisen ratkaisun aika. Marxin Kallen sanoin, tulee sukupolvi, joka ei näe horisontin taakse eikä muista historiaa. Ei se ole tämä sukupolvi.
Mikäli hallitus kaivautuu täydellisesti poteroonsa eikä suostu sieltä millään keinoin kurkkimaan sen vertaa, että jonkinlaiseen sovitteluun, keskusteluun, kuuntelemiseen ja yhteisten ratkaisujen etsimiseen ei päästä, sotakirveet on syytä kaivaa maasta.
Esa Kanerva
