Onko köyhyys häpeä?

                                                                                                                                      31.8.2015

Tampereella työttömyysaste on 19,2 prosenttia. Se on karmea luku. Työttömyys tuo mukanaan köyhyyttä. Toiset elävät väliaikaisessa köyhyydessä, toiset ovat pysyvästi köyhiä. Opiskelu ja lyhytaikainen työttömyys aiheuttaa väliaikaista köyhyyttä, mutta Suomessa on tällä hetkellä yli 100.000 pysyvästi huono-osaista. Yli 20.000 ihmistä käy hakemassa ruokaa viikoittain leipäjonoista. Leipäjonossa seisova ihminen on menettänyt elämästään lähes kaiken. Köyhyys rassaa hermoja ja kuluttaa henkisiä voimia. Siitä taas seuraa mielenterveysongelmia, liiallista päihteitten käyttöä, avioeroja, yksinäisyyttä ja toivottomuutta. Mikä pahinta, köyhä itse hyväksyy sen, että on syrjäytynyt. Hän ei ole mitään edes omasta mielestään. Elämän perusta on murtunut kuin purettava talo. Köyhyys on myös tasa-arvokysymys, koska naiseus on erityinen riski muiden joukossa pudota köyhyysloukkoon.

Monet kantavat mukanaan lisäksi häpeän tunnetta köyhyydestään. Kun ei pysty kuluttamisen kautta osallistumaan yhteiskuntaan, tuntuu samalta kuin, että minulla ei ole ihmisarvoa. Köyhyys ei ole oma vika. Jos olet syntynyt vanhempien pitkäaikaistyöttömyyden sekaan, on hyvin pienet mahdollisuudet nousta sieltä yhteiskunnan arvoportaissa seuraavalle askelmalle. Köyhyys vaikuttaa lapsen maailmankuvaan, harrastuksiin ja koulutusvalintoihin. Lapsi kokee huonommuutta kaveripiirissä jopa vaatetuksen, tavaroiden ja osallistumismahdollisuuksien vähyyden vuoksi. Itsetunto on kovilla ja vanhemmat tuskin pystyvät kasvatuksellaan sitä vahvistamaan.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri kovenee. Pitkäaikaistyöttömän, yli viidenkymmenen ikäisen, kouluttamattoman ja syrjäytyneen ei ole mahdollista hankkia toimeentuloaan työllä, koska sitä ei ole yksinkertaisesti saatavilla. Tällä hetkellä koetaan, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ylläpito on ikään kuin hyväntekeväisyyttä eikä sitä, että ne kuuluvat kaikille. Siis kaikille ihmisille.

Tällä hallituksen politiikalla Suomesta tulee todellinen luokkayhteiskunta. Erot ääripäiden välillä kasvavat edelleen. Suomessa tunnetaan pakolaiskammoa, mutta niin tunnetaan myös köyhyyskammoa. Verotusta vaaditaan alas, mutta juuri niistä investoidaan tulonsiirtoihin ja palveluihin. Kun sosiaaliturvamenoja leikataan, meillä on yhä useampi mummo, mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt nuori leipäjonossa. Sitäkö me yhteiskunnalta haluamme?

Vähintä, mitä hallitus voisi tehdä, on taata katto jokaisen pään päälle sellaisella vuokralla, että se on huono-osaisellekin mahdollista. Toimeentuloturvasta on muovattava jonkinlainen perustoimeentulo tai kansalaispalkka jokaiselle Suomen kansalaiselle. Toivo taloudellisesta kasvusta ja parantuvasta työllisyydestä on perusteltua, mutta se ei hyödytä Kihniön mummoa tai pappaa, koska kasvun hedelmät eivät sinne ohjaudu, vaan hyvin koulutetuille, keskiluokalle ja jossakin määrin myös duunareille.

Kansankunnan yhtenäisyys tulee natisemaan tulevaisuudessa. Siitä pitää huolta. 60.000 nuorta, jotka tällä hetkellä eivät hae edes työmarkkinatukea, toisaalta pitkäaikaistyöttömyyden uhan alla olevat iäkkäämmät, jotka turhautuneena eivät koe yhteiskuntaa oikeudenmukaisena, vaan pikemminkin keppiä antavana hyväosaisten sortovaltana. Kokenut työoikeuden professori Koskinen varoitteli hallitusta liian kovista otteista työelämässä. Niistä ei hänen mukaansa seuraa muuta kuin rähinöitä ja levottomuutta. Hallituksen kannattaisi kuunnella. Emme tarvitse lisää työttömiä tähän maahan entisten lisäksi.

Haluaisin olla toiveikas ja uskoa parempaan tulevaisuuteen myös köyhien osalta. Toivoa antaisi edes se, että luvattaisiin huolehtia jokaisen suomalaisen arjen pärjäämisestä ja ihmisarvosta. Peruspalvelut kuuluvat kaikille ja tuloeroja voidaan kaventaa solidaarisuudella. Ne, joilla varaa antavat pikkuisen enemmän yhteiskunnalle ja se heiltä otettakoon! Raamatullinen ohjenuora asiaan on se, että miten kohtelet itseäsi suo se myös toiselle ihmiselle.

Esa Kanerva

 

Hallituksen nokkamiehet ovat joko osaamattomia, vastuutaan vältteleviä tai ylimielisiä

                                                                                                                 28.8.2015

Iltaisin Juha Sipilä tuijottaa minua lähes joka päivä televisiouutisissa silmästä silmään. Hänen kasvonsa ovat tyynen rauhalliset, hyväntahtoiset ja ymmärtävät.

Kun hän selittää aidon vilpittömästi, että hän uskoi todella yhteiskuntasopimuksen syntymiseen ja näyttää pettyneeltä työmarkkinajärjestöihin neuvottelujen kaaduttua, niin ei voi tuntea kuin sääliä miespoloa kohtaan. Minulle tulee kuitenkin väistämättä mieleen kirjailija Jaroslav Hasekin sotamies Sveijkin hahmo.

Hänkin otti tyynesti vastaa kaikki maailman pettymykset, hymyili kuulustelijoilleen hyväntahtoinen katse silmissään ja kertoili kaiken maailman tarinat. On harmittavaista, että nyt alkaa tuntua siltä, että Sipilä vastailee esimerkiksi hallituksen rakenteellisiin uudistuksiin liittyviin kysymyksiin myös hyvin ”sveijkimäisesti.” ”Kyllä asian täytyy nyt olla sillä lailla tai sitten ei, koska milloinkaan ei voi olla niin, ettei se ole jollakin tavalla.”

Mutta mitä sanoo ulkoministeri Soini. Kun häneltä kysyttiin tunnelmia yhteiskuntasopimuksen kaatumisesta, hän vastaa kysymyksen jotenkin tällä tavalla: ” Ulkopoliittinen tilanne on edelleen kärjistynyt ja mennyt huonompaan suuntaan. Siinäkin mielessä yhteiskuntasopimuksen kaatuminen on erittäin huolestuttavaa.” Mitä ulkopoliittinen tilanne liittyy yhteiskuntasopimukseen? Toisin sanoen vastaus oli täyttä potaskaa joko tarkoituksellisesti tai harkiten. Jos vastaus oli harkittu, se kuvastaa suurta ylimielisyyttä kansalaisia kohtaan. Minä puhun mitä puhun ja te nöyrästi kuuntelette. Minä olen kuningas ja minulla on oikeus ulkoministerinä puhua aina ulkopolitiikkaa, vaikka minulta kysytään sisäpoliittisia asioita.

Entäpä meidän Alex, valtionvarainministeri Aleksander Stubb, miten hän kommentoi yhteiskuntasopimuksen kaatumista. Ensinnäkin minun pitää sanoa, että tilanne on hyvin valitettava. Numero yksi, sopimukselle ei ole vaihtoehtoa, toiseksi minun pitää valtionvarainministerinä huolehtia, että tarvittavat valtiontalouden korjausliikkeet tehdään ja kolmanneksi hallitusohjelma edellyttää kestävyysvajeen kuromista umpeen. Toisin sanoen Alex haluaa viestittää, että minulla itselläni eikä Kokoomuksella ole osaa eikä arpaa kansaa kurittaviin leikkauksiin. Tuleva ensi vuoden talousarvion viimeistelykin on tällä hallituksen yhteistyökyvyllä helppo nakki, kyllä hallitukselta löytyy kykyä tehdä päätöksiä. Tunnelma on auvoisa ja huoleton, rasvatyyni. Koska meillä ministereillä ole huolta huomisesta, ei kansalaistenkaan pidä huolestua. Pitää ikävätkin asiat nähdä positiivisessa valossa.

Kyllä tavallinen kansa voi mielikuvitusta käyttäen ministerien käyttäytymisestä löytää hyviäkin puolia. Hallitus ei ole pariin päivää uhkaillut työntekijöiden järjestöjä uusilla pakkokeinoilla. Antaahan tällainen käytös jo toivoa!


Esa Kanerva

 

Vastuullista jätehuoltoliiketoimintaa

                                                                                                                                    26.8.2015

Pirkanmaan Jätehuolto Oy perustettiin 1994. Yhtiön omistaa 19 pirkanmaalaista kuntaa. Tampereen kaupunki omistaa yhtiöstä hieman alle puolet, mutta äänimääristä enemmistön. Toimintaa ohjaa jätelaki.

Pirkanmaan Jätehuollolla on kaksi jätteenkäsittelykeskusta, Tampereen Tarastenjärvellä ja Nokian Koukkujärvellä.

Lisäksi yhtiöllä on yksi tytäryhtiö, Pirkan Putkikeräys Oy, joka ylläpitää alueellisia putkikeräysjärjestelmiä keräyspaikkoineen, runkoverkkoineen ja koonti-asemineen.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy on meklariyhtiö, joka kilpailuttaa jätteiden kuljetukset, jätteenkäsittelykeskuksen konetyöt ja pääosin jäteasemien hoidon.

Yhtiöjärjestyksen mukaan liiketoiminnan ei tarvitse tuottaa voittoa investointien, liiketoiminnan pyörittämisen ja maisemointivarauksen jälkeen. Yhtiöllä on velvoite hoitaa kaatopaikkoja 30 vuotta niiden sulkemisen jälkeen.

Jätteet halutaan hyötykäyttöön. Siinä avainasemassa ovat Pirkanmaalla asuvat 340.000 ihmistä, jotka tekevät jätteiden käsittelyn perustyön kotona. Jätteitä aletaan polttaa Tammervoiman hyötyjätevoimalaitoksessa Tarastenjärvellä vuonna 2016. Yhtiö on voimalaitoksessa vähemmistöomistaja. Voimalaitos on ns. kombi-mallinen tuotantolaitos, joka tuottaa sekä kaukolämpöä että sähköä.


Lähivuosina yhtiö tekee investoinnin haja-asutusalueiden sako- ja umpikaivolietteiden keräyksen aloittamisesta ja biokaasulaitoksen rakentamisesta. Laitos tuottaa metaania, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi liikennepolttoaineena. Se riittäisi hyvin Tampereen joukkoliikenteen ja laitoksen omiin tarpeisiin. Tuoteideana on kehitellä tulevaisuudessa koko jätelieteprosessin käsittävä tuote laitteineen, asennuksineen, huoltoineen ja tyhjennyksineen avaimet käteen periaatteella. Asiakas maksaa tuotteen pikku hiljaa vuosien mittaa asiakasmaksuina.

Jätehuolto Oy tekee kiinteää yhteistyötä Tampereen Teknisen yliopiston kanssa. Tavoitteena on kehittää maanrakennusaine, jossa voitaisiin käyttää energialaitoksesta syntyvä tuhka. Multaa on kompostoitu biojätteistä koko ajan.

Pirkanmaan Jätehuolto Oy on yksi merkittävimmistä valtakunnallisista toimijoista jätehuoltoalalla. Se on onnistunut tuottamaan kunnille ja asukkaille merkittävää lisäarvoa jätteiden käsittelyn, kuljetuksen ja jälkihoidon kohtuullisella hinnalla. Valitettavasti yhtiön liiketoimintariskit liittyvät valtion päätöksentekoon. Kunnallisen yhtiön markkinaehtoisen toiminnan rajaksi on asetettu 20 % liikevaihdosta ja sitä tiukemmat kansalliset määräykset haittaisivat yhtiön toiminnan järkevää kehittämistä.


Sipilän hallitusohjelma tähtää markkinaehtoisen toiminnan lisäämiseen myös jätehuoltoalalla, koska se uhkaa pirstaloida nyt hyvin toimivan järjestelmän.

Asiakkaiden palveluprosesseja mietitään ja suunnitellaan jatkossa yksilöllisen palvelun näkökulmasta. Punnitsevat jäteastiat parantaisivat paitsi koko toiminnan tehokkuutta, niin myös asiakkaan mahdollisuutta hallita jätevirtoja ja – maksuja. Turhat astialla käynnit jäisivät pois ja taas vastaavasti täydet jäteastiat viedään ajoissa pois.

Omana ajatuksenani olen miettinyt, että meidän hyvää jätehuolto-osaamista voisi myydä tuotepaketteina myös ulkomaille. Tarvetta olisi etenkin Kaukoidässä, Kiinassa ja Intiassa. Vaikeasti ulkomaiden markkinoille meneminen olisi kuitenkin istutettavissa Pirkanmaan Jätehuolto-osakeyhtiön toiminta-ajatukseen. Liikeidea on kuitenkin vapaasti varastettavissa.

Esa Kanerva, Pirkanmaan Jätehuolto osakeyhtiön hallituksen jäsen

 

 

 

Yhteiskuntasopimus työttömän kanssa

                                                                                                                                          19.8.2015                                                                    

Maailma muuttuu Eskosein, todetaan suomalaisessa lentävässä lauseessa. Erityisen radikaalia muutosta on tapahtunut suomalaisessa työelämässä kolmen viime vuosikymmenen aikana. Vielä kahdeksankymmentä-luvulla ennusteita, jotka povasivat työsuhteitten muuttumista pysyvistä työsuhteista ns. epätavalliksi työsuhteiksi, luultiin olevan professoreiden hourailua. Vakaitten pysyvien ja katkeamattomien työsuhteiden määrät ovat tänä päivänä vähentyneet alle puoleen kaikista työsuhteista. Työsuhteet ovat nykyisin määräaikaisia, osavuotisia ja katkollisia, ns. pätkätöitä. Pakosta itsensä työllistäjistä on tullut kasvava ryhmä. Tällaisia ryhmiä ovat mm. mikroyrittäjät, freelancerit ja luovien alojen työntekijät sekä omaishoitajat, jotka tekevät yhteiskunnallista työtä palvelusopimuksin ilman työllisyys- ja sosiaaliturvaa.

Totuus lienee se, että palkkatyö vähenee, muttei lopu kokonaan. Työmarkkinoilla tapahtuu vakavaa eriytymistä ja valikoitumista. Korkea koulutuskaan ei enää takaa työpaikkaa. Näyttää siltä, että työttömyysongelmat eivät ole väliaikaisia, vaan osin sillä tavalla rakenteellisia, että työpaikat ja työntekijän osaaminen eivät kohtaa. Monen työttömän osaaminen ei vastaa uusien työpaikkojen vaatimuksia. Ihmisen elämän kulku ei noudata enää perinteistä kaavaa- opiskelu, työssäoloaika, eläkeläisyys - opiskelut venyvät lähelle 30 vuoden ikää, jolloin on saatettu hankkia kaksikin akateemista tai muuta ammattia. Täytyy olla esimerkiksi elektroniikka-asentajan ja cnc- sorvaajan ammattitutkinto, jotta nuori sijoittuisi vakituisille työmarkkinoille. Työnantajat putsaavat organisaatioistaan yli 50 vuotiaita ja 50–55 vuoden iässä keski-ikäisen ei ole enää helppo työllistyä ja alkaa eläkeiän odottelu. Työuraa on kuitenkin jäljellä vielä 10–15 tuskallista ja epävarmaa vuotta vanhuuseläkeikään.


Koska yksilö ei ole syyllinen työn vähyyteen ja työelämän murrokseen, olisi keksittävä luovia ratkaisuja turvata työelämästä syrjään joutuneen toimeentulo, mahdollisuudet lisätä ammatillista osaamista ja ihmisen hyvinvoinnin edellytykset. Epäilyistä huolimatta hyvä peruskoulutus ja jatkuva uudelleenkouluttautuminen ovat parasta työllisyyturvaa. Siinäkin on omat heikot lenkkinsä. Voit valmistua esimerkiksi keskellä suurta lamaa, jolloin kokonainen sukupolvi voi jäädä työllistymättä.

Hyvän koulutuksen lisäksi kuntoutus tai toimiminen jossakin muussa kuin perinteisessä palkkatyössä voivat olla avaimia työllistymiseen. Yhteiskuntaa voitaisiin kehittää myös pois valitusta itsepalvelustrategiasta. Se toisi runsaasti työpaikkoja palvelualoille ja kauppaan. Erityisesti ikääntyneille työttömille tulisi työvoimapalveluissa tehdä henkilökohtainen yhteiskuntasopimus. Siinä sovittaisiin toimenpiteistä, miten työmarkkinoiden murjomille ihmisille taattaisiin kunniallinen asema ja toimeentulo yhteiskunnassa, millaista mahdollista koulutusta vaaditaan uuteen ammattiin, tarvitaanko lääkinnällisiä kuntoutustoimia tai voisiko kolmas sektori tarjota työmahdollisuuksia. Eläke olisi ratkaisu työkykynsä menettäneille. Tarvitaan uuden sukupolven työllisyys- ja sosiaaliturvajärjestelmiä, josta työttömän hyvinvointisuunnitelma voisi olla yksi mahdollisuus.

Todellisuus on vain toinen. Hallitusohjelma leikkaa koulutuksesta, työttömyysturvaa aiotaan heikentää, työvoimapalveluja karsia ja sosiaalietuja minimoida. Yrittäjät ja teollisuus vaativat palkkakuluja alas. Toisaalta kaupan alalle olisi kansan ostovoima tärkeää. Kysymys on kapitalistisen järjestelmän dilemmasta. Voiko vientiteollisuus määrittää palkat, vaatia veronalennuksia ja säädellä koko yhteiskuntaa. Mielestäni ei, koska Suomessa on muitakin suuria talouden toimijoita kuten julkinen sektori. Kasvun avaimet ovat vientiteollisuudessa, mutta Suomessa on muitakin taloudellisesti tärkeitä aloja, joiden intressit on syytä ottaa
huomioon.                                                                


Työttömän yhteiskuntasopimus voisi olla uuden ajan sosiaalipolitiikkaa. Järjestelmän kehittäminen olisi vain pitänyt aloittaa jo aikoja sitten, koska rahoituksen kerääminen vie vuosia tai vuosikymmeniä. Nykyisen ratkaisut etukäteen sanelevan hallituksen aikana tuskin saadaan mitään muuta aikaan kuin lisääntyvää pahoinvointia.

Esa Kanerva

 

Onko hyvinvointivaltio meille liian kallis?

                                                                                                                                          18.8.2015

 

Margaret Thatcher lakkautti kriisitietoisuudessaan ja moraalipaniikissaan joskus -80-luvulla valtion (”There is no society), nimesi julkisen sektorin taakaksi, hyökkäsi ammattiyhdistysliikkeen kimppuun, polki työehtoja ja kiukutteli EU:lle sosiaalisten oikeuksien puolustamisesta.


Hänet muistetaan siitä, että hän tuotti tehokkaasti tuloeroja laskemalla rikkaiden verotusta ja kiristämällä matala- ja keskituloisten verotusta. Britanniassa toteutettiin tuolloin meilläkin nyt vaadittavat rakenneuudistukset. Julkiseen terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen toteutettiin sisäiset markkinat, sosiaaliturvaa leikattiin ja jopa kunnallinen asuntotuotanto yksityistettiin. Lakisääteistä eläketurvaa heikennettiin ja kansalaisia kehotettiin ottamaan oma yksityinen vakuutus. Kuulostaako tutulta tämän päivän Suomessa. Vahinko vain, että Britannian julkiset menot bruttokansantuotteesta eivät suostuneet laskemaan, vaan pysyivät samalla tasolla kuin ennen rakenneuudistuksia.

Hyvinvointivaltioon on aina liittynyt ongelmia, Pekka Kuusi kauhisteli jo viisikymmentäluvun lopulla sosiaalimenojen suuruutta ja povasi suomalaisen sosiaalipolitiikan ajautuvan tulevaisuudessa kriisiin. Suomalainen eliitti on kuitenkin huolehtinut siitä, että apua ei anneta laiskoille ja pahatapaisille. Suomalaista mentaliteettia kuvaa enemmänkin kovuus kuin hempeily. Köyhäinapu on ollut suomalaisessa moraalikoodissa hävettävää ja siihen on turvauduttu vain viimeisessä hädässä.

Tänä päivänä ei ehkä julkisesti syyllistetä apua hakevaa ihmistä. Julkinen tuomio annetaan erilaisten talousteorioiden muodossa. Hyvinvointivaltio tuottaa tehokkuustappioita, verokiila on liian suuri, jotta yritykset voisivat työllistää, julkinen velka kasvaa liikaa, rahoituskriisit kroonistuvat ja työmarkkinat ovat liian jäykät. Mitkään tutkimukset eivät tue näitä väitteitä, vaan hyvinvointivaltio on kohtuullisen tehokas tuottamaan tasa-arvoa, vähentämään eriarvoisuutta ja lisäämään yhteiskunnallista vakautta. Toki hyvinvointivaltio tuottaa myös ei-toivottuja seurauksia, josta voisin mainita ns. köyhyysloukut. Toimeentuloturvalla elävän ihmisen ei kannata ottaa vastaan työtä, koska hän ei juuri hyödy tekemästään työstä. Korkean työttömyyden oloissa joudutaan sijoittamaan rahaa työttömyysturvaan. Sekin raha voitaisiin sijoittaa tienpitoon tai uusiin päiväkoteihin, mikäli työttömyys laskisi. Eikä työttömyys laske, vaikka jotkut poliittiset populistit heittävät ratkaisumalliksi velttoilijoiden ja syrjäytyneiden pakottamisen töihin. Puolangan kunnan kaikkien työllistämisprojektista ollaan oltu kovin hiljaa ja lienee pistetty naftaliiniin. Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole koskaan yltänyt muiden pohjoismaiden, esimerkiksi Ruotsin tasolle. Se on halpisversio eikä muuksi muutu.

Globaalissa maailmassa taloudellinen tulevaisuus on epävarma ja hyvinvointivaltio on taloudellisesta kasvusta riippuvainen. Tämän päivän hyvinvointivaltiossamme ei kaikki ole kuitenkaan kohdallaan. Rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhä kansa hakee ruokaa leipäjonoista. Toisaalta työllisten palkkaverorasitetta ei ole mahdollista nostaa, vaan ratkaisun on löydyttävä muualta. Haluan uskoa siihen, että ratkaisu löytyy, vaikka sitten muuta veropohjaa laajentamalla ja ohjaamalla rahaa taloudellisen kasvun kiihdyttämiseksi. Amerikan malli, jossa sana verotus on kirosana, ei ole meidän tiemme. Kaikki mahdollinen on tehtävä riittävän julkisten voimavarojen kokoamiseksi. Vaaleissa on huomattu alhaiset äänestysprosentit, mikä kuvastaa epäluottamusta valtioon ja politiikkaan. Oma etu ja yksityinen vaurauden lisääminen kuvastaa tämän päivän ajattelua eikä yhteinen hyvä valtion muodossa kiinnosta. Se on huolestuttavaa.

Halaisin siis edelleen uskoa pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, koska sen toteuttaminen onnistuu vain Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa aiemmin on saatu jopa koottua yhtenäinen kansa puolustamaan sotien maata suurvaltaa vastaan.


Esa Kanerva

 

Joukkotyöttömyydestä pysyvään massatyöttömyyteen?

Suomessa on tällä hetkellä yli 300.000 työtöntä. Työmarkkinoilla laman puristus on jatkunut tiukkana. Seitsemäntenä lamavuotena syntyy uusia pitkäaikaistyöttömiä ennen näkemätöntä tahtia. Pitkäaikaisen laman seurauksena on siis myös työttömyyden rakenne pahentunut. Työttömyyden haitalliset vaikutukset perheisiin, työttömiin itseensä ja yhteiskuntaan lisääntyvät, mitä pitempään työttömyys jatkuu.

Tämä työttömyyden kovaa ydintä kasvattava rakenteellinen muutos on edelleen käynnissä. Näköala pysyvästä massatyöttömyydestä on näköpiirissä. Hallitus ei edes pyri lievittämään työttömien asemaa, päinvastoin se uhkaa leikata työttömyysturvaa ja työvoimapalveluja. Kun tarvittaisiin kasvupolitiikkaa ja panostuksia siihen, ruokitaan työttömyyden itse ruokkivaa kierrettä. Työttömien kannalta ikävintä on hallituksen linjaus ja väite siitä, että on työttömien omankin edun mukaista tehdä korjausliikkeenä sosiaaliturvan heikennyksiä, etuuksien saantiin liittyvän vastikkeellisuuden lisäämistä ja kontrollin tiukentamista. Lisääntynyt kontrolli on jo nyt lisännyt mm. nuorten jättäytymistä rekisteröitymättä työttömäksi. Tuloksena voi olla mitatun työttömyyden vähentymistä, mutta syrjäytymisen riski nousee.

Mistä työttömyyden kierre ja siitä syntyvä lumipalloefekti voi sitten johtua. Syitä on monia. Ensinnäkin työttömyys heikentää työttömien ammattitaitoa, jolloin tarvittaisiin kipeästi osaamista lisääviä toimia. Inhimillisesti katsoen työttömyys masentaa ja lamaa yksilöä, jolloin se heikentää toimintakykyä ja aiheuttaa huonommuuden tunnetta. Ihminen voi kokea, että elämän kohtalo on oman tahdon ja toiminnan ulottumattomissa.

Tutkimuksissa on todettu, että työllistymisen jälkeenkin kestää huomattavan kauan palautua työttömyyden aiheuttamista negatiivisista tunteista ja kokemuksista. Toiseksi myös työlliset osaltaan hankaloittavat työttömien elämää. Eräiden teorioiden mukaan työttömät jäävät syrjään työllisten ja ammattiliittojen edunvalvonnasta. Ratkaisevassa asemassa on työnantajien käyttäytyminen. Ne syrjivät pitkään työttömänä olleita työntekijöitä työnhaussa ja leimaavat heitä epäedullisesti. Mikä pahinta, massatyöttömyyden oloissa yritysten investoinnit tuppaavat vähenemään, mikä on nyt erityisen räikeästi Suomessa huomattu.

Työttömyys heiluttaa kansalaisyhteiskunnan rakenteita, jakaa kansaa eri yhteiskuntaluokkiin ja syö kansalaisryhmien välistä luottamusta. Paha olo purkautuu keskinäiseen vihanpitoon ja jopa rasismiin. Ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa kansalaiset ryhtyvät oman käden oikeuteen ja riistävät toisilta sen, mistä itse kokevat jääneensä paitsi.

Maan hallitukselle pitäisi olla itsestään selvää se, että Suomella ei ole varaa ajautua työttömien heitteillejätön seurauksena koko kansan henkiseen lamaan ja sekasortoon. Massatyöttömyys on myös kansantaloudellisesti kallista ja rasittaa julkista taloutta. Puheenjohtaja Antti Rinne on aivan oikeassa siinä, että nyt on panostettava kaikki mahdollisuudet työttömyyden hoitoon ja tehtävä kaikki voitava työllisyyden parantamiseksi. Kukaan ei tahallaan heittäydy työttömäksi ja vapaaehtoisesti antaudu yhteiskunnan armeliaisuuden varaan. Meillä ei pienenä kansana ole varaa pysyvään massatyöttömyyteen, kansan jakautumiseen hyväosaisiin ja toisaalta sukupolvelta toiseen siirtyvään köyhyyteen.


Esa Kanerva