Suomessa on tällä hetkellä yli 300.000 työtöntä. Työmarkkinoilla laman puristus on jatkunut tiukkana. Seitsemäntenä lamavuotena syntyy uusia pitkäaikaistyöttömiä ennen näkemätöntä tahtia. Pitkäaikaisen laman seurauksena on siis myös työttömyyden rakenne pahentunut. Työttömyyden haitalliset vaikutukset perheisiin, työttömiin itseensä ja yhteiskuntaan lisääntyvät, mitä pitempään työttömyys jatkuu.
Tämä työttömyyden kovaa ydintä kasvattava rakenteellinen muutos on edelleen käynnissä. Näköala pysyvästä massatyöttömyydestä on näköpiirissä. Hallitus ei edes pyri lievittämään työttömien asemaa, päinvastoin se uhkaa leikata työttömyysturvaa ja työvoimapalveluja. Kun tarvittaisiin kasvupolitiikkaa ja panostuksia siihen, ruokitaan työttömyyden itse ruokkivaa kierrettä. Työttömien kannalta ikävintä on hallituksen linjaus ja väite siitä, että on työttömien omankin edun mukaista tehdä korjausliikkeenä sosiaaliturvan heikennyksiä, etuuksien saantiin liittyvän vastikkeellisuuden lisäämistä ja kontrollin tiukentamista. Lisääntynyt kontrolli on jo nyt lisännyt mm. nuorten jättäytymistä rekisteröitymättä työttömäksi. Tuloksena voi olla mitatun työttömyyden vähentymistä, mutta syrjäytymisen riski nousee.
Mistä työttömyyden kierre ja siitä syntyvä lumipalloefekti voi sitten johtua. Syitä on monia. Ensinnäkin työttömyys heikentää työttömien ammattitaitoa, jolloin tarvittaisiin kipeästi osaamista lisääviä toimia. Inhimillisesti katsoen työttömyys masentaa ja lamaa yksilöä, jolloin se heikentää toimintakykyä ja aiheuttaa huonommuuden tunnetta. Ihminen voi kokea, että elämän kohtalo on oman tahdon ja toiminnan ulottumattomissa.
Tutkimuksissa on todettu, että työllistymisen jälkeenkin kestää huomattavan kauan palautua työttömyyden aiheuttamista negatiivisista tunteista ja kokemuksista. Toiseksi myös työlliset osaltaan hankaloittavat työttömien elämää. Eräiden teorioiden mukaan työttömät jäävät syrjään työllisten ja ammattiliittojen edunvalvonnasta. Ratkaisevassa asemassa on työnantajien käyttäytyminen. Ne syrjivät pitkään työttömänä olleita työntekijöitä työnhaussa ja leimaavat heitä epäedullisesti. Mikä pahinta, massatyöttömyyden oloissa yritysten investoinnit tuppaavat vähenemään, mikä on nyt erityisen räikeästi Suomessa huomattu.
Työttömyys heiluttaa kansalaisyhteiskunnan rakenteita, jakaa kansaa eri yhteiskuntaluokkiin ja syö kansalaisryhmien välistä luottamusta. Paha olo purkautuu keskinäiseen vihanpitoon ja jopa rasismiin. Ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa kansalaiset ryhtyvät oman käden oikeuteen ja riistävät toisilta sen, mistä itse kokevat jääneensä paitsi.
Maan hallitukselle pitäisi olla itsestään selvää se, että Suomella ei ole varaa ajautua työttömien heitteillejätön seurauksena koko kansan henkiseen lamaan ja sekasortoon. Massatyöttömyys on myös kansantaloudellisesti kallista ja rasittaa julkista taloutta. Puheenjohtaja Antti Rinne on aivan oikeassa siinä, että nyt on panostettava kaikki mahdollisuudet työttömyyden hoitoon ja tehtävä kaikki voitava työllisyyden parantamiseksi. Kukaan ei tahallaan heittäydy työttömäksi ja vapaaehtoisesti antaudu yhteiskunnan armeliaisuuden varaan. Meillä ei pienenä kansana ole varaa pysyvään massatyöttömyyteen, kansan jakautumiseen hyväosaisiin ja toisaalta sukupolvelta toiseen siirtyvään köyhyyteen.
Esa Kanerva
