23.9.2015
Hallituksen esitys varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suurentamiseksi ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseksi vie alalta JHL:n laskelmien mukaan 5000 työpaikkaa. Työpaikkojen lisääntymisen sijaan niitä vähenee rajusti. SSS-miehet ovat lupailleet kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja, jos hallituksen työmarkkinaesitykset toteutuvat. Pojilla on tosi huonot matikkapäät ja kansantaloudellinen osaaminen. Koska myös asiakkaiden palvelumaksut kohoavat, moni kutsuisi menettelyä huijaukseksi, puhutaan toista ja tehdään toisin. Varhaiskasvatuksen leikkauksilla ja hallituksen muilla toimenpiteillä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsiimme ja alan työntekijöihin.
Keskityn nyt Leena Lastenhoitajan tulevaan alalla työskentelyyn, jos lainsäädännöllinen työelämän heikentäminen jää voimaan. Ensinnäkin vuoropäiväkodissa työskentelevän lastenhoitajan vuosipalkka pienenee yhden kuukausipalkan verran vuodessa. Se on paljon 2000 euron kuukausipalkalla toimeen tuleville lastenhoitajille. Menetys johtuu sunnuntaikorvausten pienentämisestä, ylityökorvausten puolittamisesta, sairausajan ensimmäisen päivän karenssista ja seuraavien päivien palkan heikennyksestä ja työajan pidennyksestä.
Leena Lastenhoitajan menetykset eivät jää tähän. Kun varhaiskasvatusalalla on työntekijöitten ylitarjontaa ja kunnat ohjaavat palvelutuotantoa kilpailuttamisen kautta yksityiselle sektorille, on hyvinkin mahdollista, että Sari on jossakin vaiheessa työtön. Työttömien oikeuksien ja toimeentulon heikentäminen on myös hallituksen työlistalla. Vuorotteluvapaasta hän voi esitettyjen heikennysten jälkeen vain unelmoida, niin vaikeaksi systeemin toteuttaminen työntekijän näkökulmasta suunnitellaan.
Koska eläkepalkka on sidoksissa koko työuran ansioihin, lastenhoitajan eläke tulee olemaan pienempi, koska vuosiansiot alenevat hallituksen leikkausten vuoksi. Ja sokerina pohjalla eläkeikäkin tulee nousemaan.
Samalla Teemu Toimitusjohtaja pääsee leikkauksista kuin koira veräjästä. Häntä ne koskevat vain korkeintaan alle tuhat euroa vuodessa. Yhteiskunnassa syntyy pahaa jälkeä tällaisesta työntekijöitä eriarvoistavasta kohtelusta.
Suomalaisen yhteiskunnan suunta on viime vuosina johtanut hyvinvoinnin kahtiajakoon. Toisaalta suuri osa ihmisiä saa toimeentulonsa ja voi hyvin, mutta toisaalta huono-osaisuus on kasvussa.
Varhaiskasvatus pitäisi nähdä jatkumona elinikäiselle hyvinvoinnille. Säästöt lapsuudesta voivat maksaa myöhemmin hyvinkin paljon. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudessa on ennen kaikkea kyse oikeudesta varhaiskasvatukseen, ei pelkästään lapsen säilyttämisestä jossakin. Lastenhoitajien arvopohjaa ja suhtautumista omaan työhönsä ollaan näin murentamassa. Alalla tulee olemaan henkisesti erittäin raskasta, kun näkee työssä ympärillään yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudet joka päivä.
Lapsiin ja lastenhoitoalaan liittyvässä päätöksenteossa ollaan nyt valmiita äärimmäisiin uhrauksiin. Vastaavasti vanhuksiin kohdistuvassa päätösten teossa ollaan valmiita äärimmäiseen itsepetokseen. Resurssien kohdentaminen ei kohtaa inhimillisyyttä näiden kahden asian suhteen.
Esa Kanerva
