9.9.2015 Hallitus kurittaa palkansaajia ja erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia samalla kun se siirtää työnantajille 800 miljoonaa euroa.
Tarkastelen tässä kolmen eri lehden pääkirjoituksia. Lehdet ovat Aamulehti Demokraatti ja Hesari.
Aamulehti otsikoi jutun hallituksen toimista ”Kova arki, palkaton pyhä”, Demokraatti ”Luottamus on rahaa arvokkaampaa ja Hesari ”Sipilä ja ay-liike törmäyskurssilla”.
Aamulehti jatkaa asenteellisesti, että hallituksen paketista ei kannata hakea lakkoilun aihetta. Työmarkkinaosapuolten kannattaa muistaa, että niille tarjottiin mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Nyt on kommentin paikka. Mistä ay-liike sitten tylyttäisi, jos ei tällaisesta palkansaajien etujen polkemisesta? Tarjottiinko neuvottelua, vastaan, että ei. Ei neuvottelu ole sanelua, jossa tavoite määritellään etukäteen. Neuvotellessa haetaan molemmille osapuolille siedettävä ratkaisu. Ei ihme, että työoikeuden professori Tiitinen Helsingin yliopistosta totesi hallituksen olevan ammattitaidoton ja professori Koskinen Turusta ennusti rettelöitä.
Demokraatti kirjoittaa, että yhteiskuntasopimusta yritettiin aikataululla, jolla ei saada aikaiseksi edes maalaiskylän siltarummun rahoitusta. ”Eilen hallitus nokitti ja ilmoitti niin sanotuista kostotoimista eli säästöistä, joilla korvataan yhteiskuntasopimukseen ladatut säästötoiveet - joiden varaan osin myös hallituksen budjetti perustuu. Valitettavasti Suomessa on myös hallitus, jolta ilmeisesti puuttuu syvällisempi työmarkkina-asioiden tuntemus. Ellei sen tarkoitus ole yleissitovuuden purun lisäksi romuttaa myös nykyinen työmarkkinajärjestelmä.” Demokraatti on oikeassa. Ay-liike ei myy mistään hinnasta yleissitovuutta ja Suomelle on ollut onneksi kolmikantainen valmistelu. Sillä on saatu paljon aikaan, viimeksi eläkejärjestelmän uudistus.
Hesari jatkaa pääkirjoitustaan. ”Pääministeri Juha Sipilän hallitus näyttäisi olevan hyvää vauhtia ajautumassa riitoihin muidenkin kuin vasemmistojohtoisten palkansaajaliittojen kanssa. Hallitus esitteli tiistaina joukon toimia, joilla se aikoo saada työn hintaa vähintään viisi prosenttia halvemmaksi. Lista on lyhyt mutta palkansaajan näkökulmasta tyly. Hallitus kurittaa erityisesti julkisen sektorin palkansaajia. Hesarin mielipide on maltillinen ja jossakin määrin objektiivisuuteen pyrkivä. Siinä ei ole nähtävissä Aamulehdelle tyypillistä oikeistolaista uhoa ja ymmärrystä työntekijöiden oikeuksien polkemiselle.
Aamulehti jatkaa sopimuksen sisällön arviointia. Sen mielestä nyt ei pidä tuijottaa tunneseikkoja kun maan taloutta on potkittava vauhtiin ja maan taloutta on potkittava vauhtiin ja tuottavuuteen saatava plussaa etumerkiksi. Osakkeenomistajille on siis saatava tulosta, työntekijöiden potkimisesta ei ole niin väliä. "Jos ei yhteiskuntasopimus kiinnostanut, yhteiskuntarauha toivottavasti kiinnostaa." Aamulehti ottaa siis kantaa siihen, että palkansaajilla ei olisi oikeutta puolustaa oikeuksiaan. Pitäisikö odottaa lahtikirveen kolahdusta otsaan niin kuin pässi narussa. Ei hallitus näillä esityksillä saa ay-liikettä polvilleen. Pikemminkin päinvastoin, sieltäkin suunnasta saattaa tulla ylilyöntejä, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää.
Demokraatti pohtii ja sanoo, että merkittävä tekijä on myös luottamus. Ilman sitä ei löydy yhteishenkeä, jolla tämän ajan vaatimia isoja hyppyjä ja irtiottoja vanhasta onnistuttaisiin tekemään. Myönnytyksiä on vaikea tehdä, jos edessä näyttää olevan vain uusi lista uusista myönnytyksistä. Sopimuskulttuuri on muuttumassa saneluksi. Tiistain päätöksillä hallitus ei taatusti edistä työntekijöiden luottamusta. Lehti kehuu Ruotsia, että siellä on saatu merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia aikaiseksi puhumalla ja yhteisymmärryksessä.
Hesari purkaa hallituksen menettelyä asiallisen neutraalisti. Se toteaa, että nyt hallitus turvautuu erittäin poikkeukselliseen keinoon: työelämän muutokset tehdään niin sanottuna pakottavana lainsäädäntönä. Se tarkoittaa, että liitot eivät voi sopia keskenään työntekijän kannalta parempia ehtoja kuin mitä tulevissa työelämälaeissa sanotaan. Tähän kohdistuu palkansaajien kovin kritiikki, sillä hallitus puuttuu työmarkkinoiden perinteisesti vahvaan sopimisvapauteen. Kritiikkiä tullee myös siitä, että hallitus murtaa työelämälainsäädännön perusperiaatteen: lain määräämät minimit on tarkoitettu työntekijän suojaksi, koska työntekijöiden on lähtökohtaisesti katsottu olevan heikompi osapuoli. Jos joissain työehtosopimuksissa on ollut tätä paremmat ehdot, se on johtunut siitä, että työnantaja on niihin suostunut. Täyttä asiaa ja naulan kantaa kirjoitettu.
Kolme eri kirjoitusta ja kolme erilaista sanomaa. Vahinko, että juuri me tamperelaiset saamme nauttia Aamulehden tarjoamasta puolueellisesta, tarkoitushakuisesta ja oikeistolaisesta viestinnästä, koska lehti on täälläpäin Suomea valtamedia. Tarttisko tehdä jotakin? Siinäpä kysymys, ainakin lukijan kannattaa pistää lukusuodattimet ja sordiinot päälle sekä tehdä rationaalinen arviointi lehden sisällöstä lukiessaan Aamulehteä.
Esa Kanerva
