8.9.2015
On hyvä, että pääministeri tyypillisenä järkeistäjänä ja vilpittömänä insinöörinä haluaa antaa pakolaiskysymyksessä moraalista esimerkkiä kansalle. Ilmeisen pyyteettömästi hän haluaa levittää positiivista asennoitumista maahanmuuton järjestämiseen ja ennennäkemättömän kansainvaelluksen ongelman ratkaisemiseen. Hyvä niin, kysymyksessä on nyt pahimmasta pakolaiskriisistä Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Puhutaan siis todellisista ongelmista ja todellisesta hädästä.
Haluan tuoda tämän ongelman lisäksi julkisuuteen asunnottomien ja päihdeongelmaisten elämän ja tilanteen Suomessa. ”Spurgut” niin kuin heitä halutaan kutsua, ovat minun mielestäni pakolaisia oman elämänsä suhteen. He juoksevat pakoon alkoholin avulla ihmisen elämän todellisuutta ja raadollisuutta. Kukaan ei varmasti tietoisesti haluaisi itselleen tällaista elämänkohtaloa, vaikka ei sitä viinaa kukaan toinen ihminen asianomaisen suuhun kaada. Enemmän tai vähemmän alkoholisoituminen on yksilön omasta tahdosta riippumaton fyysinen, psyykkinen ja yhteiskunnallinen tapahtumien ketju.
Rakennusyhtiö Sponda rakentaa Ratinan kauppakeskusta. Tampereen kaupunki on vuokrannut Ratinasta Vuolteenkadulta päihdeongelmaisten päiväkeskuksen tilat kyseiseltä rakennusliikkeeltä. Nyt tilojen on väistyttävä kauppakeskuksen töiden edetessä. Myös Huoltsun tilojen vuokrasopimus on päättymässä. Päiväkeskus Huoltsussa päihteiden ongelmakäyttäjä voi ruokailla, peseytyä ja huoltaa vaatteita. Siellä hän saa myös perusneuvontaa terveys- ja sosiaalipalveluista. Kaupunki järjestää päivätoimintakeskuksessa eri yhteistyötahojen kanssa virike- ja ryhmätoimintaa. Asiakkaiden ja henkilökunnan yhteistyöhön kuuluvat myös viikoittaiset yhteisökokoukset. Huoltsulla käy päivittäin noin 50 asiakasta. Asiakkaat voivat olla päivätoimintakeskuksessa päihtyneinä, mutta häiriökäyttäytymistä ei sallita. Päivätoimintakeskus on avoinna maanantaista perjantaihin kello 13 - 19.
Eräs vuokranantaja on tarjonnut tilakeskukselle sopivia tiloja entisen yökerho Onnelan tiloissa. Kun tieto suunnitelmasta levisi, alkoi suoranainen kansanliike vastustamaan hanketta. Missä nyt on humanismi, lähimmäisen rakkaus ja inhimillisyys? Tietääkseni Huoltsu ei ole aiheuttanut Ratinassa minkäännäköistä häiriötä, koska toiminta on hyvin suunnitelmallista, organisoitua ja valvottua. Yhtäkään päihdeongelmaisia puolustavia kannanottoja en tuolloin havainnut. Puhumattakaan siitä, että joku olisi tarjonnut apuaan tai empatiaa.
Aamulehti alkaa penkoa vuokratilojen hankinnasta valmistelevien työntekijöiden taustoja ja kirjoittaa jääviydestä, jota ei oikeasti ollut olemassakaan. Väitteen tueksi löytyy ilmaisu, että hanketta varjostaa epäily! Jääviyttä ei hankkeessa ollut, mutta lähellä asuvien kuntalaisten vastustus kyllä.
Tilakeskus on päätynyt ratkaisuun, että selvitetään vielä kerran muita mahdollisia vaihtoehtoja, valmistellaan ”vuokrata halutaan ilmoituksen”, jossa etsitään tiloja ko. toiminnalle alueelta Rautatienkatu-Hämeenpuisto/Tampereen valtatie-Satakunnankatu.
Ilmoitus on tarkoitus julkaista ensi viikolla ainakin Tamperelaisessa ja Aamulehdessä sekä Tilakeskuksen internetsivuilla. Mahdollisista tarjottavista tiloista tehdään normaalit vertailut soveltuvuuden ja hinnan osalta. Toivon, että Huoltsulle löytyy sopiva tila ennen nykyisen vuokrasopimuksen päättymistä. Toinen toivomus on, että kun tila löytyy, ei taas ala kansankiihotus ja torjunta:” Ei minun takapihalleni päihdeongelmaisia.”
Koditon, syrjäytynyt ja viinan väärinkäyttäjä on tietoisuuden, tunteet ja kivun tunteva lähimmäinen. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu, että päihdeongelmaisella ihmiselläkin on mahdollisuus viettää aikaa, levätä, ruokailla edullisesti ja huolehtia hygieniastaan. Kyllä suomalainen yhteiskunnan talous tämän toiminnan kestää. Suurempi ongelma on asenteet, tuomitsevuus ja ankaruus. Missä on nyt se suvaitsevuus, myötätunto ja auttamisen halu, jolla vastaamme maailman hätään ja sodan vitsauksen seurauksiin.
Rakennusyhtiö Sponda rakentaa Ratinan kauppakeskusta. Tampereen kaupunki on vuokrannut Ratinasta Vuolteenkadulta päihdeongelmaisten päiväkeskuksen tilat kyseiseltä rakennusliikkeeltä. Nyt tilojen on väistyttävä kauppakeskuksen töiden edetessä. Myös Huoltsun tilojen vuokrasopimus on päättymässä. Päiväkeskus Huoltsussa päihteiden ongelmakäyttäjä voi ruokailla, peseytyä ja huoltaa vaatteita. Siellä hän saa myös perusneuvontaa terveys- ja sosiaalipalveluista. Kaupunki järjestää päivätoimintakeskuksessa eri yhteistyötahojen kanssa virike- ja ryhmätoimintaa. Asiakkaiden ja henkilökunnan yhteistyöhön kuuluvat myös viikoittaiset yhteisökokoukset. Huoltsulla käy päivittäin noin 50 asiakasta. Asiakkaat voivat olla päivätoimintakeskuksessa päihtyneinä, mutta häiriökäyttäytymistä ei sallita. Päivätoimintakeskus on avoinna maanantaista perjantaihin kello 13 - 19.
Eräs vuokranantaja on tarjonnut tilakeskukselle sopivia tiloja entisen yökerho Onnelan tiloissa. Kun tieto suunnitelmasta levisi, alkoi suoranainen kansanliike vastustamaan hanketta. Missä nyt on humanismi, lähimmäisen rakkaus ja inhimillisyys? Tietääkseni Huoltsu ei ole aiheuttanut Ratinassa minkäännäköistä häiriötä, koska toiminta on hyvin suunnitelmallista, organisoitua ja valvottua. Yhtäkään päihdeongelmaisia puolustavia kannanottoja en tuolloin havainnut. Puhumattakaan siitä, että joku olisi tarjonnut apuaan tai empatiaa.
Aamulehti alkaa penkoa vuokratilojen hankinnasta valmistelevien työntekijöiden taustoja ja kirjoittaa jääviydestä, jota ei oikeasti ollut olemassakaan. Väitteen tueksi löytyy ilmaisu, että hanketta varjostaa epäily! Jääviyttä ei hankkeessa ollut, mutta lähellä asuvien kuntalaisten vastustus kyllä.
Tilakeskus on päätynyt ratkaisuun, että selvitetään vielä kerran muita mahdollisia vaihtoehtoja, valmistellaan ”vuokrata halutaan ilmoituksen”, jossa etsitään tiloja ko. toiminnalle alueelta Rautatienkatu-Hämeenpuisto/Tampereen valtatie-Satakunnankatu.
Ilmoitus on tarkoitus julkaista ensi viikolla ainakin Tamperelaisessa ja Aamulehdessä sekä Tilakeskuksen internetsivuilla. Mahdollisista tarjottavista tiloista tehdään normaalit vertailut soveltuvuuden ja hinnan osalta. Toivon, että Huoltsulle löytyy sopiva tila ennen nykyisen vuokrasopimuksen päättymistä. Toinen toivomus on, että kun tila löytyy, ei taas ala kansankiihotus ja torjunta:” Ei minun takapihalleni päihdeongelmaisia.”
Koditon, syrjäytynyt ja viinan väärinkäyttäjä on tietoisuuden, tunteet ja kivun tunteva lähimmäinen. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu, että päihdeongelmaisella ihmiselläkin on mahdollisuus viettää aikaa, levätä, ruokailla edullisesti ja huolehtia hygieniastaan. Kyllä suomalainen yhteiskunnan talous tämän toiminnan kestää. Suurempi ongelma on asenteet, tuomitsevuus ja ankaruus. Missä on nyt se suvaitsevuus, myötätunto ja auttamisen halu, jolla vastaamme maailman hätään ja sodan vitsauksen seurauksiin.
Esa Kanerva
