Toveriseuran syyskokous teki eilen valintoja

                                                                                                                                                              
                                                                                                                                           30.10.2015

Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseuran yleinen kokous valitsi eilen yhdistyksen hallinnon ja nimesi toverit puolueen eri elimiin. Paikalla oli poikkeuksellisen paljon sekä nuorta että vanhempaa väkeä. Yhteensä heitä oli paikalla 53 henkeä.

Toveriseuralla on pitkät perinteet. Rintamilta palanneet miehet ja rauhaan totuttelevat naiset perustivat Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran rauhan tultua vuoden 1944 lopulla marraskuun 11. päivänä. Yhdistyksen rungon muodostivat Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimuksessa kielletyssä aseveliyhdistyksessä toimineet sosialidemokraatit ja rintamalta palanneet kahdenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olleet nuoret miehet ja naiset. Tällä haavaa Toveriseura on edelleen liki kolmensadan hengen puolueyhdistys.

Eilisessä kokouksessa ehdokkaina yhdistyksen puheenjohtajaksi olivat nykyinen puheenjohtaja Esa Kanerva ja haastajana nuorten ehdokas Ari Wigelius. Puheenjohtajaehdokkaita haastateltiin ehdokkaiden esittäytymisen jälkeen. Kannatuspuheenvuoroja käytettiin paljon puolin ja toisin.

Koska ehdokkaita oli kaksi, suoritettiin äänestys. Äänestyksessä nykyinen puheenjohtaja Esa Kanerva voitti Ari Wigeliuksen äänin 39-12.

Yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittiin Johanna Hirvimies ilman äänestystä.

Kunnallisjärjestön edustajistoon valittavista käytiin myös äänestys henkilövaalina. Valituiksi tulivat Esa Kanerva, Pekka Anttila, Seppo Salminen, Johanna Hirvimies, Noora Pajari, Esko Raskulla ja Antti Wallenius. Varajäsenet ovat Jorma Mäkitalo, Timo Aaltonen ja Birgit Lignell.

Kokousta käytiin hartaasti ja pitkään iltaan lukuisien äänestysten ryydittämänä. Loppuun äänestykset saatiin hieman vaille klo 22. Puheenjohtaja kiitti kokousväkeä luottamuksesta ja lupasi tehdä parhaansa. Lopuksi taputeltiin selkään toisiamme. Ilmassa oli entisten aikojen tunnelmaa!

Esa Kanerva

 

Saavillinen makkarasoppaa

                                                                                                                                         28.10.2015

Saan aina moitteita vaimoltani siitä, että lasten lähdettyä omilleen, etten ymmärrä elävämme kahden hengen ruokakunnassa. En osaa tehdä pieniä määriä ruokaa. Teen aterian aina viiden hengen perheen tarpeisiin.

Mistähän moinen tapa on tullut? Tietysti siitäkin, että parhaimmat ikävuodet on pyörittänyt monilapsisen perheen arkea. Taustalla voi olla jotakin muutakin.

Nykyisin ei tiedetä ruokapulasta, nälän tunteesta kylläkin. Olen viimeisempiä sukupolvia, joilla oli sodan jälkeisessä Suomessa elintarvikekortit. Ne ovat minulla visusti tallella, kiitos äidille. Sokeri ja kahvi olivat viimeisemmät elintarvikkeet, joita säännösteltiin.

Syksyllä 1948 alkoi puolet elintarvikkeista olla säännöstelyn ulkopuolella. Se ei tarkoittanut sitä, että kaupan hyllyt notkuisivat tavarapaljoudesta kuin nykyään. Vaikka saattoi olla rahaa, ei välttämättä ollut tarjontaa. Vihanneksia ei ollut, hedelmistä puhumattakaan. Ensimmäisen appelsiinin söin vuonna -59.

Ruoka oli hyvin yksipuolista. Lähinnä syötiin perunaa ja rasvaista lihaa, enimmäkseen sikaa. Isäni suurin herkku oli ”tirri”. Se oli paksusilavaisesta sianlihasta tehty paistos, jossa oli kyytipoikana vain suolaa. Sulaneeseen rasvaan kastettiin tummaa leipää. Lapsen suuhun se ei ollut yhtä hyvää kuin isän makuaisteille. Toinen vakioateria oli perunat ja ruskea kastike. Se tehtiin sulattamalla rasvaa ja saostamalla veden kanssa vehnäjauhoja. Muutama pippurikin saattoi löytyä ja vettä lisättiin. Maitokeittoa tehtiin usein. Keitos oli perunaa, sipulia ja maitoa. Ei muuta. Nykyisin lapset tuskin koskisivat soppaan.

Mutta kun oli ainainen nälkä, kaikki ruoka maittoi. Surkeampaa oli vielä mummolassa Mouhijärvellä. Meidän veljekset lähetettiin sinne aina kesäksi pois jaloista. Vastaanotto ei lapsen mielestä ollut aina suopea. Puhumattakaan siitä, että kysymyksessä olivat muutaman vuoden ikäiset taaperot, joilla saattaisi olla ruuan suhteen jotakin tarpeita. Syksyllä oli tapettu rasvainen sika, joka oli säilötty myrkkysuolaan, jotta se säästyisi keväälle syömäkelpoisena. En tiedä, johtuiko se maan tavasta tai yksinkertaisuudesta, mutta lihaa ei liotettu ennen käyttöä. Soppa, jota siitä tehtiin, oli myrkkysuolaista, ainakin lapsen suuhun. Keittoa tehtiin hellalla isossa monen litran kattilassa. Jokainen söi siitä aina tarvittaessa, kukin ajallaan. Vaari rakasti suolaista. Hänellä oli aina sinisessä isossa peltipurkissa suolasilliä, jota hän laittoi orressa kuivuneen leivän päälle. Lasten oli syötävä samaa kivileipää kuin aikuisten. Sylki sulatti aina hitusen ja nälkä nopeutti sen eritystä.

Isä toi Tienhaarasta, noin 40 kilometriä nykyisestä rajasta, Karjalasta omaa eksotiikkaa ruokavalioon. Hernesoppa oli kunniassaan. Mutta se ei ollut mitä tahansa rokkaa. Se piti tehdä sian potkasta, jota keittää jyskytettiin tunti sotalla. Herneet oli pistetty likoon jo edellisenä päivänä ja sipulia totta kai piti olla runsaasti. ”Kotseuvun” paistilla herkuteltiin juhlina, muistaakseni vasta kuusikymmenluvulla. Oma erikoisuus oli myös ”sutsinat”, joita teen edelleen. Se on eräänlainen piirakka, jossa oli sisältönä riisiä ja joskus jauhelihaa. Sen kyytipojaksi tarvittiin aina aito lihaliemi, joka keitettiin luisesta naudanlihasta.

Oikeastaan olen ylpeä siitä, että omaan historiaani on kuulunut nykyinen ylenpalttinen hyvinvointi ja taas toisaalta olen kokenut ainakin nälän tunnetta ja köyhyydestä johtuvaa hivuttavaa ruuan puutetta. Arvostaa ruoka yli kaiken, ehkä siksi en osaa keittää soppaa vain kahdelle.


Esa Kanerva

Jonottaminen-organisointivirhe

                                                                                                                                      26.10.2015


Ottaa pattiin tuo jonottaminen. Mahdottomuuksiinhan se on nykyään mennyt. Organisaatiot varastavat asiakkaan aikaa. Yritykset siirtyvät tietokonevälitteiseen palvelukonseptiin eli panevat asiakkaat palvelemaan itse itseään. Aikoinaan pankkien ovet sulkeutuivat ja tomaatit oli punnittava itse. Terveydenhuoltosektori on aivan omaa luokkaansa. Yksityissektorille on luotu kilpailuvaltti siitä, että palvelun piiriin pääsee viittätoista minuuttia pitempään odottamatta. Mikä lääkärille onnistuu privaatissa, ei toteudu ns. palkkatyössä. Olkoon mikä tahansa lääkäripalvelu, pitää varautua noin tunnin löysään aikaan. Ajatteleeko armon lääkäri, että on kansantaloudellista tuhlausta jonotuttaa työtä tekeviä ihmisiä odotusauloissa satojatuhansia tunteja.

Kvanttimekaniikkaa ei luulisi työnjohdollekaan olevan ymmärtää se, että myös asiakkaan aika on rahaa. Puhumattakaan palvelua kaipaavan turhautumisesta. Mikä estää sen, että kehitetään asiakasta kunnioittava tietokonejärjestelmä. Asiakas saa kännykkäänsä reaaliaikaisen tiedon, koska hän saa vastaanoton. Se toisi samalla ryhdikkyyttä kehittää palvelukonseptia. Ja tuo myös välineitä työnjohdollisiin toimenpiteisiin.

Digitaaliseen aikaan kuuluu, että pankkipalvelua saat, jos ilmoitat sijoittavasi satatuhatta. Köyhät älkööt vaivautuko. Vakuutusyhtiöt ovat kiinnostuneita uusien asiakkaiden haalimisesta, mutta korvaustapauksissa ne ovat tavoittamissa. Kun haluat keskustella robotin kanssa laskutuksesta, valitse yksi, kun haluat tilata jotakin, valitse kaksi. Ei voi olla totta!

Voihan asian kääntää toisinkin päin. Mihin ihmisellä on kiire? Onhan jonottaminen ihmisen elämässä poikkeustapaus. Sille tunteelleni en voi mitään, että koen sen epämiellyttävänä. Ehkä se johtuu siitä samalla tavalla kuin lentämisessä, ei voi itse tehdä tilanteelle mitään. Ehkä opin pakosta tai ajan myötä olemaan kärsivällinen. 

Aasiassa parin tunnin odottaminen on mukavaa sosiaalista kanssakäymistä. Jenkeissä pyritään täydelliseen tehokkuuteen. Jos Suomessa työnantajat ovat opettaneet meidät siihen, että työtuntien aikana jokainen liike on tärkeä, jonottaminen tuo meille ahdistusta. Se koetaan nykyään turhana joutokäyntinä ja on siten tuomittavaa. Iän pitäisi tuoda malttia, mutta sitä en hyväksy koskaan, että pankit öykkäröivät ja lääkäri odotuttaa, ajattelematta asiakkaan tarpeita.

Esa Kanerva

 

Marraskuun selätys

  

                                                                                                                                   23.10.2015

Taas se on edessä muutaman päivän päästä. Marraskuu on elettävä ja suomalainen ilmasto koettelee ihmistä julmasti. Toiset meistä vetäytyvät luolaansa ja korkeintaan käyvät nuuhkaisemassa ulkoilmaa. Eräille on syksy kuulemma elämän parasta aikaa. Tasan ei käy inhimillisen kokemisen armolahjat. Minulle marraskuu on neuvostoliittolainen keksintö ja salajuoni.

Tähän ikään mennessä olen elänyt marraskuuta yli neljä vuotta. Sen pimeydessä on jotakin pelottavaa. Synkkyys muistuttaa kuolemasta ja huomaan oman heikkouteni. Tähän kafkamaiseen tunnelmaan ja kokemukseen voisi lisätä vielä ulvovan suden ja seinän nurkkia jyskyttävän sateisen viiman.

Kevät tuo toivoa. Sitä seuraava kesä nousee marraskuussa usein ajatuksissa pintaan. Sisäihmiset siirtyvät pallogrilliensä ääreen paistamaan makkaraa. Syksyllä marjastetaan, ulkoillaan ja sienestetään. Jotkut metsästävätkin. Keskitalvi tuo lumen ja toivon keväästä. Voi pilkkiä ja suksia. Vuodenkierto on hyvä asia. Mutta marraskuun päivät etenevät toivottoman lyhyin tai hitain askelin.

Marraskuussa tuntuu tuntienkin kuluvan hitaasti. Näitä hitaasti eteenpäin matelevia sudentunteja on marraskuussa enemmän kuin muissa kuukausissa. Aikaansa voi kuluttaa kuuntelemalla tunnelmaan sopivaa Sibeliuksen Tuonelan joutsenta tai lukemalla Paavo Rintalan Leningradin Kohtalonsinfoniaa. Vihamielistä ilmastoa vastaan tällainen harrasteisuus tuo helpotusta. Ei tule ympäröivään maailmaan liian suurta kontrastia.

Kristillisen perinteen mukaan ihmisen tulee kärsiä ennen nautintoa. Siinä mielessä marraskuu täyttää tehtävänsä. Pimeyden jälkeen tulee valo ja aurinko. Tosin joulukuun auringonpilkahdukset vain kirvelevät silmiä. Hyvään ilmastoon ei sen sijaan kuulu marraskuu. Se on mitä todennäköisemmin Jumalan erehdys.

Elämässäni eletyt marraskuut ovat ehdottomasti liikaa. Marraskuu on viheliäinen kuukausi!

Esa Kanerva

Kauniit ja äveriäät, rumat ja köyhät

           

                                                                                                                                    21.10.2015

Aiemmin talouden notkahdukset kourivat kansaa paljon tasavertaisemmin. Totta kai luokkaerot olivat olemassa, mutta suomalainen yhteiskunta ja eri sosiaaliluokat hyppelehtivät talouden laineilla samaan tahtiin. Kun Suomella pyyhki hyvin, kaikilla meni mukavasti ja kun koittivat huonot ajat, siitä kärsittiin yhdessä. Mistä syystä tilanne ei enää ole näin, vaan samaan tahtiin marssiminen on menneisyyttä ja muisto.

Meille on syntynyt uusi luokka, jolla taloudellisesti menee tosi huonosti. Helsingin Lauttasaaressa asuvilla menee elämässä paremmin kuin koskaan. Uuteen luokkaan kuuluvat mm. mahdollisesti monta sukupolvea työttömänä olleet, pienellä eläkkeellä olevat vanhukset, vammaiset, joille ei ehdi kertyä työeläkettä, yhä enenevässä määrin yksinhuoltajat ja syrjäytyneet.

Miksi maailma kohtelee heitä huonosti. Lähtökohtaisesti kulosaarelaisperheeseen syntynyt lapsi on lähtökohdiltaan paremmassa asemassa kuin työttömien vanhempien lapsena maailmaan putkahtanut. Vanhempien koulutustaso ja hyvä taloudellinen asema takaavat lapselle paljon virikkeisemmän maailman kuin köyhälle verrokilleen.

Varsinainen eriarvoistumisen kierre alkaa koulutuksesta. On selkeästi nähtävissä kouluympäristöjen jakaantuminen hyviin ja kaihdettaviin, köyhien kouluihin. Valitettavasti jo peruskoulussa tämä erottelu näyttäytyy erilaisena opetuksen tasona. Pedagogisesti korkealaatuisessa koulussa pärjää vähän heikommillakin eväillä varustettu lapsi. Vastaavasti ns. huonoista kouluista siirrytään vähemmän lukiokoulutukseen kuin kultahammasrannikon opetuslaitoksista. Mahdollisuudet yksityisopetukseen on työttömän lapsella mitättömät. Rikas ostaa vaikka opettajan kotiin, jos siihen on tarvetta.

Nykypäivän opiskelijalla ei mene taloudellisesti hyvin. Paitsi niillä, joiden vanhemmat ostavat opiskelija-asunnon yliopiston läheltä. Tilille tipahtaa isäpapalta tukisumma joka kuukausi. Vaatii melkoista itsetuntoa, rohkeutta ja kykyä itsenäiseen ajatteluun ponnahtaa köyhälistöstä yliopistoon. Ammattiopiston käyminen on jo saavutus.

Seuraava porras on vuohiin ja lampaisiin jakava työelämä. Tänään ei ole olemassa Suomen työmarkkinoita, vaan on eurooppalaiset ja maailmalaajuiset työmarkkinat. Vaatteet ommellaan siellä, missä tuotantokustannukset ovat halvimmat, siis Pakistanissa tai Bangladešissa. Suomalainen ompelija kilpailee palkassa ulkomaalaisten työkavereitten kanssa ja useimmiten häviää kilpailun. Seurauksena on työttömyys. Suorittavan työn tekijät eivät ”kestä” painetta globaaleista työmarkkinoista. Toistaiseksi ovat säilyneet sellaisen suorittavan tason työpaikat, jotka edellyttävät fyysistä henkilön läsnäoloa työpaikassa. Esimerkiksi kelpaa siivoojan työ ja hoitoalan ammatit. Niissäkin alkaa olla kilpailua ulkomaisen työvoiman kanssa. Vaikka meillä on yleissitovat työehtosopimukset, uskallan väittää siivoustyötä tehtävän ja hoivaa annettavan ohittaen sopimusten mukaiset palkat. Pienissä hoitokodeissa värvätään Virosta ja vähän kauempaakin työvoimaa, joka ei palkkojen perään kysele. Hoitotyötä olisi maailmassa vaikka kuinka paljon, mutta ei ole palkanmaksajia. Joten ihminen ihmiselle työtä tekevienkin on syytä olla huolissaan.

Sen sijaan korkeasti koulutetut yritysjohtajat, konsultit, tutkijat ja analyytikot voivat paksusti ja ansaitsevat tähtitieteellisiä palkkoja. Heistä muodostuu suomalaisen yhteiskunnan eliitti. Nämä ihmiset palaavat entiseen sosiaaliryhmäänsä opiskelunsa jälkeen. Haitaksi uralla etenemiselle eivät ole olleet isän hyvät verkostot ja nimi maailmalla.

Suomi jakaantuu myös paitsi Nato-kannaltaan vastustajiin ja liittymisintoilijoihin, niin myös mm. terveydenhoidon ja sitä kautta eliniän pituuden, asumisen ja kuluttamisen suhteen. Palaan näihin teemoihin myöhemmin.

Mitä tekee Sipilän hallitus tämän negatiivisen kierteen oikaisemiseksi. Sen voi lukea hallitusohjelmasta!

 Esa Kanerva

 

Minä, Timo, olen puhunut, pulinat pois!

                                                                                                                            19.10.2015

Timo Soini on nyt ollut vallassa kaksikymmentä vuotta. Uraan on mahtunut menestystä, onnenkantamoisia ja jytkyjä. Onnenkantamoisena voi pitää eurokriittiselle puolueelle ennen ensimmäistä suurta vaalivoittoa syntynyttä Portugalin rahoituskriisiä. Minähän sanoin, että näin tässä käy ja ruumiin etukeno suoristui alokkaan asennoksi ja nenä sojotti kohti taivasta.

Jokainen puolue haluaa valtaa ja jokaisen puolueen sisällä kamppaillaan paikasta auringossa. Yksikään puoluejohtaja ei voi tuudittautua oman asemansa pysyvyyteen. Aina on niskaan hengittelijöitä ja selkään puukottajia. Tämä on Soininkin osa. Silloin kun menee hyvin, on diktaattorilla hyvin pullat uunissa. Huonoina aikoina vallan kaikkivaltius punnitaan. Ei ole oletettavaa, että Soinin sanoessa olkaa hiljaa ja pulinat pois, tämä tarkoittaisi sitä, että kaikki on hyvin puolueen sisällä.

Nyt ei hyvältä näytä. Kannatuksesta näyttäisi sulaneen lähes kolmannes. Puolue on sisäisesti rikki. Jussi Halla-aho vetelee naruja, mikä viittaa siihen, että valtataistelu Soinin seuraajasta on alkanut, joko tämän luopuessa tai sitten tullessa syrjäytetyksi. Hallituksen suurin yhteinen nimittäjä ja takuumies on juuri puoluejohtaja Timo Soini. Hallituksen päivät ovat luetut, mikäli Soinin asemassa ja vallassa tapahtuu jotakin.

Koska Soinin asema on nyt vaikea, hän ei voi sanella puolue-eliitilleen, mitä he saavat olla mieltä. Tukalammaksi asian tekee vallassa olon vaikeus. Ei voi kiistää, ettei Timolla olisi kanttia tehdä vaikeita päätöksiä. Sitä ongelmaa hän ei ole kyennyt ratkaisemaan, miten säilyttää puolueen kannatus ja noudattaa hallitusohjelmaa. Tähän on Soinin kampittajien helppo tarttua ja vetää mattoa jalkojen alta.

Ulkoministerinä Timo joutuu tai saa olla paljon poissa Suomesta. Kuka johtaa paikallista hiekkalaatikkoleikkiä hänen poissa ollessaan? Nuori Tynkkynen potkii aisaa ja on varmasti saanut maistaa Soinin sanallista ruoskaa. Poika on ollut kovin hiljainen puhuttelun jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että leikki olisi loppunut. Verhojen takana purnataan ja ollaan huolissaan kansan suosion menetyksestä. Syyllinen täytyy löytää ja kuka muu se voisi olla kuin puolueen puheenjohtaja. Ei olisi pitänyt suostua siihen tai tähän, nyt pitäisi erota hallituksesta. Toisaalta ei Soinin yritys vaientaa keskustelu puolueen sisällä ja vastuun pakoilu helpota mitenkään tilannetta. Hallituksen hajoaminen ja uudet vaalit olisivat kuitenkin perussuomalaisille katastrofi. Siihen loistavana taktikkona tiedetty Soini ei milloinkaan vapaaehtoisesti suostuisi.

Niin kuin kiljupannu joskus räjähtää, voi keitos perussuomalaisten sisällä kuumeta yli äyräiden. Tarvitaan joku epämieluista tapahtuma tai käännös Euroopassa, vaikka Kreikan talouden kielteinen kehitys ja avun tarve, niin nalli räjähtää. Kuka on Soinin seuraaja? Varteenotettavia haastajia ei ole näköpiirissä vai onko?

Hurja urakehitys, kaksikymmentä vuotta vallassa puolueessa ja valtaan voi Timonkin ura tyssätä. Maailman historian kirjoihin hän päätyy miehenä, joka tavoitteli ministeriyttä, sai sen ja vallan vastuunkantamisesta maksoi kalliin hinnan.

Esa Kanerva

Kateutta ilmassa

  

                                                                                                                                   16.10.2015


Ymmärrän hyvin päähän potkittua eläkeläistä, potkut saanutta työtöntä ja vähäisillä tuloilla kitkuttelevaa opiskelijaa. He saattavat tuntea kateutta ja katkeruuttakin julkisen sektorin työntekijää kohtaan. Lehdistön mukaan täyttä työaikaa tekevä ihminen, jolla on vielä työ ja jonkinlainen työsuhdeturva, on lähes roisto. Ahne ihminen, joka ei luopuisi mistään, yhteisen edun nimissä. Tämä joukko paisuttaa kaiken muun lisäksi ylisuurta julkista sektoria, johon on menoleikkaukset ehdottomasti kohdennettava. Näin ajattelee alati lisääntyvä joukko suomalaisia. Syyttävä mielipide uppoaa otolliseen maaperään.


Samalla tapaa ajattelee varmaan nuori, joka hakee ensimmäistä työpaikkaansa tuloksetta. Tai sitten työpaikkansa menettänyt työläinen, joka on olosuhteiden pakosta ryhtynyt siivoamaan yrittäjänä. Leivän muruset ovat pieninä murusina maailmalla ja kaikki perustuu siihen, miten pitkää päivää jaksat tehdä ja kuinka halvalla myyt työpanoksesi. Harminsekaista pahansuopaisuutta saattaa kokea myös 750 euron takuueläkkeellä oleva tai 705 euron peruspäivärahalla elää yrittävä.


Kaikilla pitäisi olla työtä. Työllisyys perustuu pitkälti yksityisen sektorin tarjoamiin työpaikkoihin. Vuonna 2012 julkisyhteisöt tuottivat noin 20 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Jäljelle jäävä noin 80 prosentin potti muodostui yksityisen sektorin tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvosta. Kunnille on tullut lisää tehtäviä esimerkiksi koulutuksessa ja terveydenhuollossa, mikä on kasvattanut julkisen sektorin työntekijöiden määrää 1970-luvulta tähän päivään. Viime vuosina luvussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Työpaikkojen lisäämisessä julkisen sektorin mahdollisuudet ovat huonot. Valtio leikkaa koko ajan kuntien valtionosuuksia ja työttömyyden hoitomenot kasvavat. Työllisyyden kasvun eväät on löydettävä avoimelta sektorilta. Mikä estää yrityksiä investoimasta Suomeen? Täällä on koulutettua työvoimaa, turvallista ja infrakin pelaa. Osin tämä investointilama on strategiaa, jolla tähdätään ay-liikkeen kaatamiseen. Samalla suunnitelmalla pystyttäisiin romuttamaan sopimusten yleissitovuus ja dumppaamaan palkat. Mitä enemmän on yrityksen portin takana työtä vailla olevia, sen vähäisemmät ovat heidän vaatimuksensa palkan ja työajan suhteen.

Suomella on tällä hetkellä vielä hallittavissa oleva määrä velkaa. Hallituksen kannattaisi satsata miljardi joka vuosi julkiseen rakentamiseen velasta huolimatta. Hyviä kohteita löytyy, niistä ei ole koskaan ollut pulaa. Esimerkiksi voisin mainita huoltovarmuuden kehittämisen, infrastruktuurin ja puolustusteollisuuden. Armeijaa on kuitenkin aseistettava ja tulkoot aseet kotimaasta niin suuressa määrin kuin on mahdollista. Julkinen työllistäminen antaisi aikaa sopeutua vientiteollisuuden rakennemuutokseen. Valtion panostaminen työpaikkoihin olisi järkevää. Kännyköitä emme saa takaisin ja paperi menee huonosti kaupaksi. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että vientiteollisuuden alamäki on vihdoin päättynyt ja rakennemuutos tasaantumassa, vaikka investoinnit ovat vielä alhaisella tasolla. Menetettyjen työpaikkojen tilalle ei ole syntynyt riittävästi uusia. Vaikka start-up -yrityksemme ovat saaneet paljon näkyvyyttä, on niitä kuitenkin vähemmän kuin vertailumaissa. Valtio voisi auttaa talouden monipuolistumista panostamalla esimerkiksi digitalisaatioon, opetukseen ja opetusalan vientiin sekä kiertotalouden tuotteistamiseen. Sääntelystä, esimerkiksi verotukseen liittyvästä lainsäädännöstä, johtuvia kasvun esteitä on raivattava, mikäli niitä todennetaan.

Kateus voi toimia myös oikeudenmukaisuutta puolustavana tunnevoimana ja epäkohtien paljastajana. Jos täyttä työaikaa ja viisipäiväistä viikkoa tekevä duunari on kateuden aihe, osoittaa se kiistatta sen, että työn pitäisi olla jokaisen perusoikeus. Hallitus voisi tehdä muutakin kuin huutaa työssä olevia talkoisiin. Edellisvuoden talkoot olivat nimeltään työllisyys- ja kasvusopimus, tänä vuonna kestävyysvaje. Jokainen voi aivan itse päättää, oliko hyvät talkoot ja kannattaako osallistua.

Esa Kanerva

Hallitus meditoimaan!

                                                                                                                                    14.10.2015

Buddhalaisen meditaation tavoite on täydellistyä ja tulla jumalan kuvaksi. Sen on kerrottu purkavan hermostoon kertyneitä paineita ja antavan voimaa keskittyä. Hallitus ja sen työskentelytavat vaikuttavat ulospäin nyt sellaisilta, että se käy ylikierroksilla ja nukkuu huonosti. Siksi tarvittaisiin hetki mietiskelyä tai meditaatiota. Hetken seisahtuminen, keskittyminen asioitten kunnolliseen valmisteluun ja kokonaisuuksien hahmottamiseen toisivat kansan nyt kaipaamaa uskottavuutta. Tänään tehtävä päätös ei saisi muuttua ”hovissa” seuraavalla viikolla.

Ei kaiken perusteluna voi olla se, että tämä lukee hallitusohjelmassa. Tai Suomen tilanne on nyt niin vakava, että hallitus on ryhtynyt päättäväisiin toimiin, joilla uudistetaan yhteiskuntaa vastaamaan 2000-luvun haasteita. Tämän päätöksen tekeminen on välttämätön pakko ja ainoa vaihtoehto. Kansalaisen pitäisi virittää ”liikkuvat” taakse, kun kuulee poliitikon tällaista väittävän.

Pakolaiskysymystä ja maahantulijoiden vastaanottoa, Suomen kansainvälisten sopimusten mukaisesti, vastustetaan  yhdellä totuudella, ” Suomella ei ole varaa olla Euroopan hölmölä, ja ettei Suomi voi olla koko maailman sosiaalitoimisto.” Perustuslaillakaan ei ole niin väliä, maahanmuuttajille eritasoinen sosiaaliturva kuin kantasuomalaisille, vaikka oikeusoppineet ovat todenneet lain olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. ”Nopeasti pitäisi kuitenkin tyrehdyttää tämä hallitsematon maahanmuutto, koska tässä on ilmiselviä ongelmia ja nyt jo on ollut vakavia väkivallantekoja.” 

Pelottelemallako tämä asia ratkeaa ja ratkaistaanko näillä heitoilla kokoutumisen ongelmia

Entä montako työpaikkaa tuo Suomeen suomalaisen työttömän korvausaikaa lyhentämällä. Ei muutamaan vuoteen yhtäkään. Saadaan aikaa vain vihaisia ja tyytymättömiä kansalaisia. Tähän asti on voinut luottaa turvaverkkoihin näissä kapitalismiin kuuluvissa talouden taantumissa. Niin työtön kuin siskokin pitäisi saada sahalle töihin, mutta kun puutavaran jalostuksessakaan ei ole työpaikkoja tarjolla. Työn puute pakottaa työttömän korvauslinjalle, ei suinkaan työhaluttomuus. Mitä tekee ihminen, jonka ansiosidonnaiset korvaukset loppuvat. Hallituksen leikkauspäätös tekee hänen elämästään entistä kurjemman pahimmillaan 300 työttömyyspäivän jälkeen. Vaihtoehdot ovat kaikki nöyryyttäviä, kunnan elätiksi tai naru kaulaan. Paitsi jo jostakin kumman syystä sattuisi saamaan uuden työn. 

Ja vielä lopuksi lainaan lauseen mietiskelyn oppikirjasta: ”Jokainen, epäileväinenkin, oppii meditaation, koska rentoutumisrefleksi on jokaisella. Mietiskely pidentää ikää ja sillä voi vaikuttaa vanhenemiseen.” Hallitus on vasta muutaman kuukauden ikäinen, mutta sen kannattaisi alkaa heti itseensä ja tekoihinsa syventyminen. Meditaation lupaama iänpidennys voi olla tarpeen nopeammin kuin hallitus arvaakaan. 

 Esa Kanerva

Mikä on Soinin seuraava veto?

                                                                                                                                                                                

                                                                                                                                         10.10.2015

Timo Soinille on tainnut käydä kuin Tarjanne laivan entiselle konemestarille kolmekymmentäluvulla. Hän oli Virroilta palatessa koko lailla pieruissaan ja lähti polkupyörällä kotiin Puutarhakadulla sijaitsevaan hellahuoneeseensa. Tankojuoppous oli tuohon aikaan vakavuudeltaan aivan toisenlainen rikos kuin nykyään. Tavoite oli selvä ja ilme päättäväinen. Mukava oli lasketella alamaata kohti kodin lämpöä ja kaapissa olevaa nestemäistä hätävaraa. Kuinka ollakaan, Kuninkaankadun ja Satakunnan kadun risteyksessä konemestari löytää kaupungin ainoan poliisiauton ja tömäyttää sen kylkeen. Tämä oli jo kertakaikkisen huonoa tuuria! 

Timo Soinin tapauksessa ei voi olla huonosta onnesta. Älykkäänä miehenä hän on tietänyt hallitusohjelmaa tehdessään, että kannattajat eivät tykkää tästä. Soini on kuitenkin laskenut, että riski kannattaa ottaa. Riski näyttää realisoituneen ulkoministerillekin yllätyksenä. Monissa velleissä keitetty mies uskoo selviytyvänsä törmäyksestä äänestäjien pettymykseen voittajana ja toisaalta suurena pelurina hän laskee kansan huonoon muistiin, hillotolppa on edessä, taakse ei kannata vilkuilla.

Kyllä kannattaisin tehdä itsearviontia. Mitä muuta kuin sielunelämän puolustusmekanismia on todellisuuden kieltäminen. Varapuheenjohtaja kerää listaa ja sadat allekirjoittavat. Allekirjoituksellaan he kertovat Timo Soinille, että he eivät luota puolueen linjaan. Ylimääräistä kokousta ei järjestetä, sanoo ministeri televisiossa. Tällaista käytöstä ei voi ulkopuolinenkaan ymmärtää. Eihän ongelma häviä mihinkään kieltämällä ongelman olemassaolon. Keitos on nyt niin kuuma, että väitän Timo Soinin joutuvan perääntymään.

Kansanedustajan tärkein motiivi on seuraavan eduskuntakauden turvaaminen ja valituksi tuleminen. Perussuomalaisten kansanedustajilla on nyt hätä. Tällä hetkellä on mukavaa, eduskunnan kuppilassa on maittavaa ruokaa, sauna lämpiää joka päivä ja oluetkin tarjoaa talo. Mutta kun kansalaisilta tulee tuutin täydeltä ”pelkkää sontaa” ja mielessä kaihertaa vuosi kahdeksantoista. Kahdeksantoista on ollut aina Suomen historiassa epäonnen luku. Miten minulle käy? Muutoin olisi elämä mallillaan, mutta tulevaisuus askarruttaa. Pitäisikö lähteä kyseenalaistajien kelkkaan vai olisiko edelleen lojaali Timolle. Tynkkynen kerää listaa ja se varmaan on haistanut tilanteen oikein. Mietin vielä päivän tai kaksi, allekirjoitanko, ehkä Suomen kansa rauhoittuu ja tyytyy kohtaloonsa. Taidanpa kipaista löylyihin, onhan tässä jo tullut töitä tehdyksi ja mietittyä kylliksi Suomen, maailman asioita ja ennen kaikkea omia asioitani. Hyvällä omalla tunnolla ja käsi vapisematta voi kuitata eduskuntapalkkion.

Timo Soinilla on ollut missio. Perustaa puolue, saada sille kannatusta ja ohjata se valtaan. Tilanne voi olla nyt niin, että tämä elämäntehtävä riittää Soinille itselleen. Hän ei ehkä ole tullut kyllin miettineeksi sitä, mitä valtaan nousu merkitsee. Valta on ollut tavoite, mutta siihen ei ole itsekään uskottu. Missä on moraali, jos saa vain omat elämäntavoitteensa toteutetuksi? Voihan ulkoministerin päässä kyteä ajatus, tämä oli tässä, tein mahdottomasta mahdollisen. Vetäydyn Valamoon. Hallituksessa olen päästänyt sen oikea Timon ja aidot mielipiteeni irti. Jos hallitustaival loppuu, so what? 

Viime kunnallisvaaleissa läpi päässyt perussuomalainen valtuutettu istua töröttää ihmetellen puolueen nykymeininkiä. Ei ole sanoja, perusteita tai luottamusta kertoa äänestäjille Sipilän teesejä. Vanhukset, kakarat ja työttömät pannaan maksumiehiksi. Itsekin olen työtön ja kohta takuueläkkeellä. Seitsemällä sadalla kuukaudessa ei elämää pistetä hanuriksi. Mitä se Timo oikein meinaa, ennen vaaleja puhuttiin aivan toista. Ja mitä minä tuollekin sähköpostihäirikölle vastaan, syyttää minua kauniisti sanoen sukupuolisiveettömästä teosta kaupungissa yleisen lintulajin kanssa.

Esa Kanerva

Hajoaako hallitus?

                                                                                                                                        9.10.2015

Perussuomalaiset näyttävät olevan hallituksen heikoin lenkki. Tiedetään kyllä, että Keskusta ja Kokoomus ovat hallituksen veturit ja tekevät päätökset. SSS:ssä Soinin osaksi jää nyökytellä. Voiko asetelma jatkua tällaisena, suostuuko Soini olemaan äänetön yhtiömies? Jos tavallinen perussuomalainen jäsen joutuu Tammelan torilla vetämään pipoa päähän entistä syvemmälle, kuvastaa se hyvin sitä painetta, mikä peruskannattajissa on. Kyllä suomalainen hyväksyy oikeudenmukaiset hallituksen teot, muttei nykyhallituksen kansalaisia eriarvoistavaa ja sekavaa päätöksentekoa. Leikkaukset kohdentuvat Perussuomalaisten ydinkannattajakunnan elämään. Ei tämän näin pitänyt mennä!

Soinin asema on vaikea. Hän joutuu päätöksenteossa tasapainoilemaan hallituksen sisällä, hallitusryhmän kesken ja kenttäväen paineissa. Vasemman laidan täystyrmäys vei Soinin porukan kanveesiin, mutta kyllä tästä noustaan, sanoo ulkoministeri. Ei nousta, jos ei otella paremmin. Seuraavan erän voittaminen tarkoittaa politiikan suunnan muuttamista ja ymmärrystä jäsenten tahdosta. Ja tämä tarkoittaa sitä, että hallituksen sisällä politiikkaa on terävöitettävä ja profiloiduttava. Ulkoministeri on nyt matossa ”sillassa” Kokoomuksen ja Keskustapuolueen tukevassa otteessa. Irtiottojen tekeminen on hankalaa ilman suuria riitoja. Pikavoittoja eivät Sipilä ja Stubb Soinille anna.

Missä on viisaus työmies Putkosen päässä. Hän kertoo, että persujen romahduksen syy on pakkolaeissa. Kun ollaan valmiit hyväksymään kannatuksen romahdus tietoisesti, täytyy olla kysymys harkitusta itsemurhasta. Muuten tässä ei ole järkeä!

Ellei Timo saa pian kaadereitaan ojennukseen tilanne heijastuu hallituksen sisäiseen päätöksentekoon tavalla tai toisella. Kolmas puheenjohtaja rääpii päätään siihen malliin, että Soinin on reagoitava. Tynkkyselle on näytetty ovea, mutta oletan, ettei hänestä erottamalla ja niin helpolla päästä. Erottaminen ei ainakaan ulospäin näyttäisi kovinkaan demokraattiselta, pikemminkin itäsaksalaiselta toiminnalta. Ylimääräinen kokous saattaakin olla Soinin ainoa vaihtoehto. Ja tilaisuus järjestetään suljetuin ovin ja kokouksen jälkeen jokainen antaa oman lausuntonsa tapahtumien kulusta.

Sipilä vannoo nykyisen hallituksen päätöksenkyvyn nimiin. Perussuomalaisten hallitusryhmällä on pääministerin täysi tuki ja luottamus. Mitä muuta Sipilä voisi sanoa, pistää silmät kiinni ja toivoa parasta. Omalle väelle on jaettava porkkanoita, jotta ei kannatus putoaisi, nyt on vasta saatu muistutus kuolevaisuudesta. Hallituksen kärkihankkeisiin lukeutuva biotalous takaa sen, että uusia navettoja nousee tulevina vuosina Suomeen investointitukien vauhdittamana. Pääministeri ei voi luottaa hallituksen pitkään ikään. Sen verran nuori hallitus oirehtii levottomasti.

1,2,3-Stubb katselee vieressä ja myhäilee kavereitten epäonnea. Terveydenhuoltoväestä löytyy paljon Kokoomuksen kannattajia. Kun heidän vuosilomien leikkaukset realisoituvat, mieli saattaa muuttua. Stubbina olisin huolissani viimeisimmän mielipidetutkimuksen tuloksista, trendi on selvä, alaspäin mennään. Eero Heinäluoma ennusti kannatuslukujen muutosta joulukuun alussa, ennenkuulumaton ja ainutlaatuinen kannatuslukujen siirtyminen tapahtui jo paljon aiemmin. Kokoomuksella on paljon pelissä. Sote-uudistusesitykseen on saatu vahva kokoomuslainen ideologinen leima, ammattijärjestöjä on tönitty ja pakkolait on valmistelussa. Hyvätuloisten asemaan ei ole tarvinnut puuttua. Finanssialan Keskusliiton märkä uni osakeomistusten pimittämisestä on huulilla. Great, wonderful, fantastic, sanoo Stubb. Hallituksessa tulee nyt olla jatkossa jämäkkä ja puuhakas. Toki ensimmäiseksi täytyy rohkaista ja lohduttaa Timoa. Kyllä sillä on nyt niin vaikeaa.

Soini on hallituksessa alakynnessä ja kenttäväen ahdistelema, Sipilän tulevaisuus nojaa hallituksessa perussuomalaisten yhtenäisyyteen ja koossa pysymiseen ja Kokoomus on lunastettava EK:lle antamansa lupaukset. Siinä on hallitustyöskentelyn asetelma. Kuka lyö vetoa siitä, että hallitus pysyy koossa koko nelivuotiskauden. Arvaan, että kertoimet putoavat sitä jyrkemmin mitä pidempää elinikää vedonlyöjä arvuuttelee.

Esa Kanerva

Sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamista vai pannukakku?

  

                                                                                                                                            7.10.2015                                                                     

Pirkanmaan sosialidemokraattinen piiri järjesti eilen illan Sote-uudistuksen tilanteesta. Alla oleva referaatti perustuu maakuntajohtaja Esa Halmeen ja Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainion alustuksiin asiasta, mutta sisältää myös kirjoittajan omia kommentteja ja mielipiteitä.

Uudistusta on perusteltu viimeiset kymmenen vuotta sillä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja ja hallita kustannuksia. Sitä varten sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistetään kaikilla tasoilla. Tavoitteena on ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeä palveluketjujen saumaton kokonaisuus ja toimivammat peruspalvelut. Tärkein peruste lienee se, että järjestäjien kantokykyä vahvistetaan.

Suomi voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan. Helsinki on koulutuksen ja hallinnon keskus, sitten Suomesta voidaan erotella osaamisen ja teknologin veturit ja lopuksi tulee luonnonvara-Suomi.
Eri alueilla ovat edellytykset järjestää nämä merkittävät kansalaisten peruspalvelut  taloudellisilta lähtökohdiltaan hyvin erilaiset. Helsinki, Tampere ja Oulu pärjäävät, mutta heikkoa tekee Kainuussa, Lapissa ja Pohjanmaalla. Tampereella on vahva kantokyky, rakenteet, tutkimus ja kasvuyritykset. Iskukykyindeksi on korkea, mikäli paikkakunnalla sijaitsevat yliopisto, tehdään kansainvälistä kauppaa ja suuri sairaala.

Jotta Sote-uudistusta voitaisiin viedä eteenpäin, on perustettava itsehallintoalueet. Se vaatii lainsäädäntöä, koska perustuslaissa sanotaan, että kuntia suurempien itsehallintoalueiden perustamisesta on säädettävä lailla. Itsehallintoalue saa valtakirjansa äänestäjiltä, käyttää resurssejaan suvereenisti, on vapaa tekemään sopimuksia ja asukaat omistavat sen.

Ensimmäiset vaalit pidettäneen kunnallisvaalien yhteydessä huhtikuussa -17. Suunnitelmissa on liittää organisaatioon jollakin aikataululla Työ- ja elinkeinovirastot ja Aluehallintovirastot valtion hallinnosta. Maakuntien liittojen mukaan tuleminen on vielä suuri kysymysmerkki. Pohdinnassa on myös toisen asteen koulutuksen mukaan tuleminen.

Alueita tulee olemaan enintään 19. Keskustapuolueen tavoite on saada mahdollisimman monta aluetta. Osa vaativasta erikoissairaanhoidosta siirretään ns. erityisvastuualueille.

Jos Keskustapuolue esityksessä on saanut tahtonsa läpi ns. maakuntamallista, niin on Kokoomus saanut ideologisia tavoitteitaan läpi kiitettävästi. Virkamiesesityksessä ja valmistelussa on linjattu, että palvelut tuotetaan monituottaja-mallilla. Tämä merkitsee sitä, että itsehallintoalue järjestää palvelut itse, ostaa yksityiseltä palvelun tuottajilta tai kolmannelta sektorilta. Kilpailussa korostetaan kilpailuneutraliteetin periaatetta. Eri palvelun tuottajat ovat samalla viivalla ja yhdenvertaisia kilpailutilanteessa. Kokoomuksen hellimä ajatus raha seuraa potilasta-periaate on kirjattuna esityksessä. Ja palvelusetelelit otetaan käyttöön laajasti. Kysymyksessä on maan historiassa kaikkein suurin yksityistämiskampanja!

Rahoitus on monin tavoin edelleen auki. Saavatko itsehallintoalueet oman verotusoikeuden vai tuleeko raha valtiolta, jää nähtäväksi. Lokakuussa on joka tapauksessa saatava päätös itsehallintolaista, niitten määrästä ja rahoituksen pääperiaatteet. Jos ei niin tapahdu, Sote uudistus viivästyy. Virallinen aikataulu tähtää siihen, että vuoden 2019 alussa itsehallintoalueiden toiminta alkaa. Monia epäilyksiä on vielä ilmassa ja valistuneet arvailut pitävät aikataulua liian tiukkana ja muutos mennee 2020 luvulle.

Ongelmia uudistuksen toteuttamiseksi on paljon. Vähäisin ei ole se, että miten omaisuuden siirrot kunnilta itsehallintoalueille tapahtuu. Ostavatko alueet tilat vai vuokraako kunta ne itsehallintoalueille. Tilojen tasearvo on 6 - 7 miljardia euroa. Henkilöstö siirtyy vanhoina työntekijöinä itsehallintoalueelle, mutta mitään työsuhdeturvaa ei myönnetä ja työntekijöitten tulevaisuus on pahasti auki. Iso kysymys on samalla erilaisten palkkojen harmonisointi. Henkilöstöä sosiaali- ja terveyssektorilla kunnissa on n. 200.000 työntekijää.

Tällä hetkellä palvelujaan ulkoistavien kuntien tulisi muistaa, että ulkoistamiset eivät sido itsehallintoaluetta. Teoreettisesti jollekin kunnalle voisi käydä niin, että se maksaa sosiaali- ja terveyspalveluistaan tuplahinnan.

Esa Kanerva

Minne menet, Tampere?

                                                                                                                                     6.10.2015

Eilen pohdittiin Tampere-talossa kaupungin luottamushenkilöiden ja virkamiesten seminaarissa toimintamallin uudistamista eli johtamisjärjestelmän muutosta. Uudistukselle on varattu aikaa vuoden 2017 kesäkuun ensimmäiseen päivään, jolloin uusi valittu valtuusto aloittaa työnsä. Aikaa on, mutta ei ruhtinaallisesti, koska suunniteltava työ koskee n. 15.000 työntekijän organisaatiota ja n. 240.000 kuntalaista.

Siitä oltiin yhtä mieltä, että muutosta tarvitaan ja tilaaja-tuottaja-malli joutaa muistoksi muitten entisten johtamisjärjestelmien seuraan. Muistan hyvin 80 -luvun lopulla ja 90-luvun alussa tulleen tulosjohtamisen kaupungin organisaatiossa. Ympyrä sulkeutuu ja palataan vanhaan. Uusi nimi on toki keksitty, tuloksellisuus ja vaikuttavuusjohtaminen. Oletettavasti johtaminen painottuu tuloksen tekemiseen, koska vaikuttavuuden mittaaminen on paljon hankalampaa kuin tuloksellisuuden.

Kaupungin perustehtävät jaettaisiin ehdotuksen mukaisesti kolmeen osaan: Hyvinvointi palvelualueeseen, elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueeseen ja yhdyskuntarakenteen palvelualueeseen. Liiketoiminnan omistajaohjauksen osalta vahvistetaan yhteistyötä palvelualueiden kanssa.

Kaiken keskiössä on tietenkin pormestarin rooli ja tehtävät sekä valintatapa. Jatkossa on päätettävä, halutaanko pormestarin keskittyvän strategisiin kysymyksiin vai halutaanko hänelle antaa myös valtaa palvelutuotannon operatiivisissa kysymyksissä. Tuskin pormestarin halutaan vain keskittyvän suuriin linjoihin ja maalaamaan isolla pensselillä. Tehtävät tullevat olemaan jonkinlainen yhdistelmä käytännön johtamista ja strategiaa. Valintatapa puhututti runsaasti. Kansanvaalissa pelätään kansan valitseman pormestarin joutuvan hakauksiin valtuuston kanssa. Mitä sitten tehdään. Ehdotuksen mukaan kaksikolmasosaa valtuutetuista voisivat erottaa pormestarin. Jotkut poliitikot vastustivat sitä jyrkästi, koska heidän mielestään pormestarin valtakirja on tullut kansalta ja hän on koskematon. Myös valtuutettujen joukosta valittava pormestari sai kannatusta. Hänen roolinsa olisi enemmän pääministerin kuin nykyisen tasavallan presidentin. Valtuusto teki jo kesäkuussa päätöksen, että pormestari vetoisesti jatketaan.

Apulaispormestareitakin valittaneen jatkossa, mutta heitä on lukumäärältään vähemmän kuin nykyisin. Ovatko he sekä kaupunginhallituksen jäseniä että vetävät lautakuntia tai kaupunginhallituksen jaostoja, ei saanut juurikaan kannatusta, koska se keskittäisi valtaa harvoille.

Sen sijaan tuotantoalueiden johtokunnista luovutaan. Liikelaitoksissa ne jatkavat. Lautakuntarakenne tullee olemaan jonkinlainen yhdistelmämalli, jossa on yksi koko palvelualueen kattava lautakunta ja 2 - 3 sektorilautakuntaa. Nykyistä elinkaarimallia tiivistetään ja nykyisiä lautakuntia yhdistetään. Lautakuntien tehtävät keskittyisivät palvelutarpeiden määrittämiseen ja palveluiden järjestämisen ohjaukseen. Esittelijöinä toimisivat palvelualueiden johtajat.

Muutosta tehdään muutoksen ehdoilla. Sote-uudistus ja muut ylikunnalliset palvelut muuttavat kuntien tehtäviä ja rahan käyttöä. Kuntien tehtävissä painottuvat entistä enemmän elinvoiman luominen ja vahvistaminen. Merkittävää päätöksentekoa viedään kunnilta esimerkiksi Sote-alueiden valtuustoille. Kuntalaisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia on vahvistettava, koska heidät on otettava mukaan palveluiden järjestämiseen ja muokkaamiseen. Uudesta johtamis- ja ohjausjärjestelmästä tehdään päätöksiä tämän vuoden joulukuussa.

Esa Kanerva

Timo Suomesta!

                                                                                                                                       5.10.2015

Suomen suurlähetystö lähetteli kuvan ja viestin Yhdysvalloista. Timo Soinin viesti Suomesta oli presidentti Obamalle, että olen Timo Suomesta ja me voimme kenties auttaa. Ulkoministeri Timo Soini myös kätteli Yhdysvaltain presidenttiä Barack Obamaa arktisen ilmastokonferenssin yhteydessä syyskuun alussa. Tämä on suurta vaikuttamista maailman asioihin kaikki tyynni!


Soini osallistui myös YK:n 70-vuotisjuhlakokoukseen viime viikolla ja totesi, ettei Syyrian sota ratkea, ellei diktaattori Bashar al-Assadin hallinnon kanssa neuvotella.”Pysyvästi al-Assad ei voi tietenkään sotarikollisena jäädä Syyrian johtoon”, Soini sanoi keskiviikkona New Yorkissa. Kutsumalla al-Assadia sotarikolliseksi Soini asettui selvästi Yhdysvaltain linjoille. Soinin nuuhkiva nenä haistaa aina, mistä tuuli puhaltaa.


Ulkoministeri oli keskustellut myös Venäjän ulkoministeri Lavrovin kanssa Syyriasta. Mediaotsikoihin pääsi lähinnä Soinin ihailu kollegan persoonasta. Pitäähän suuren naapurin ulkoministeriä kumartaa!

Ulkoministeri Timo Soinin mukaan Pohjois-Suomen pakolaiskriisi voi pahentuessaan huonontaa Suomen ja Ruotsin välisiä suhteita. ”Pakolaiskriisi ei vielä ole hirveän vakavasti vaikuttanut, mutta jos tämä tilanne ei ratkea, niin sitten semmonen vaara voi olla olemassa”, ilmoittaa Suomen ulkoministeri Ruotsille. Ruotsalaisten tulkinta on se, että kun maa on ottanut paljon pakolaisia ja ottaa tälläkin hetkellä paljon enemmän kuin Suomi, niin Suomen pitää kantaa vastuunsa. Tämä vielä puuttuisi, että saataisiin aikaan välirikko läntisen naapurimme kanssa!      

Soini on todennut pakotteista ja vastapakotteista, että ne eivät edistä Ukrainan kriisin ratkeamista. Tämän sijaan ne vain pitkittävät kriisiä ja haittaavat kaikkien osapuolten kasvumahdollisuuksia. Ukrainan selkkausta ei juustolla ja jugurtilla ratkaista. Venäjän valtuuskunnan poisjäännistä Etyjin parlamentaarisessa kokouksessa hallitusvastuussa oleva Soini sanoi, että Suomi on seurannut EU-pakotteissa sääntöjä, joista on sovittu yhdessä. Suomi päätti asiasta neuvoteltuaan EU:n jäsenmaiden kanssa. Jos te olette turhautuneet – niin olen minäkin, Soini myönsi. Kannattaako ulkoministeri EU:n linjaa vai ei, jää avoimeksi. Takki kääntyy aina tarvittaessa!

EU on ollut Soinin hampaissa aina. Kommentit ovat olleet myrkyllisiä. "Ukraina on oiva esimerkki siitä, että poliittisesti liittoutuneena EU:n jäsenenä Suomi joutuu tahtoen tai tahtomattaan vedetyksi mukaan kaikkiin niihin konflikteihin, joihin EU päättää lähteä mukaan.”. Ulkoministeri Timo Soinin mukaan EU:n komissio on tarttunut Ukrainan kriisiin samalla tavalla kuin eurokriisiin. "Valtavalla tohinalla yritetään saada aikaan jotakin, seurauksia sen tarkemmin miettimättä". Hallituksen sisällä on ollut eripuraa EU:n sisäisestä turvapaikanhakijoiden jakoa koskevasta linjauksesta. Ulkoministerin mukaan EU-komission esittämä taakanjako EU-maiden välillä Välimeren alueen turvapaikanhakijoissa ei ole asianmukainen. Ulkoministeri on sitä mieltä, että muuttoliike Euroopassa on hallitsematonta. Euroopan Unioni ei noudata sääntöjään. Aikaa vatulointiin ei ole. Nykymeno ei voi jatkua. Se tuhoaa koko Euroopan sosiaalisen mallin, uhoaa Soini. ”Minua, EU-politiikasta ja Jussi Halla-ahoa maahanmuuttopolitiikasta, on arvosteltu rajusti. Vääriksi väitteitämme ei ole todistettu”.

Ikäväksi käy edellisen hallituksen ulkoministeriä, Erkki Tuomiojaa. Hän joutui ulkoministerikaudellaan todella pahoihin paikkoihin ja selviytyi niistä kunnialla. Historian tutkijan pätevyydellä hänellä oli aina sanottavaa ja tarjottavaa kirkkaina analyyseina milloin mistäkin selkkauksesta. Ja Suomen linja piti eikä poikkoiltu sinne tänne. Hänen ei tarvinnut miettiä, miellyttääkö sanoma puolueen kannattajia vai ei. Nyt Tuomioja arvostelee nykyhallituksen ulkopolitiikkaa rajusti.” Suomi vaikuttaa kaiken kaikkiaan nyt hyvin haluttomalta kantamaan vastuuta Euroopan unionissa esillä olevissa asioissa”, Tuomioja sanoi puheessaan suurlähettiläspäivillä. Esimerkkeinä hän mainitsi Suomen Kreikka-päätöksenteon ja kannat eurokriisin hoidossa sekä sen, miten vaikea Suomen on ollut osallistua vastuunkantoon siirtolaiskriisissä. Tuomioja arvosteli myös kovin sanoin hallituksen kehitysyhteistyömäärärahoihin tekemiä leikkauksia. Leikkaukset ovat jo vahingoittaneet Tuomiojan mukaan Suomen mainetta sen kumppanimaissa ja monissa kansainvälisissä järjestöissä. Hallitus mahdollisesti karsii Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan, mikä vähentää Suomen ulkopoliittista vaikutusvaltaa.

Ulkopolitiikka on taitolaji. Käsi voi mennä päähän, kun ei enää maailmalla sujuvilla sutkautuksilla ja riimeillä pärjää! Eikä maailmalla ulkoministerinä huseeratessa tarvitse ottaa liikoja paineita ja kantaa huolta kotimaan ikävistä ongelmista.


Esa Kanerva

 

Joustavaa työlainsäädännön valmistelua

                                                                                                                                        30.10.2015

Työ- ja oikeusministeriön ja valtionvarainministeriön lakeja valmistelevat juristivirkamiehet harovat hiuksiaan ja kiroilevat. He yrittävät pysyä hallituksen vaihtuvien päätösten mukana.
Pääministeri ja työministeri ovat vaatineet joustoja työn tekemiseen ja totisesti lainsäädäntöneuvokset ovat joutuneet olemaan ketteriä ja pistämään uusiksi lähes päivittäin edelliset tuotoksensa.

Pääministeri Sipilä muutti pakkolainsäädäntöesitystään jonkun haastattelun pohjalta, koska nukkui huonosti epäoikeudenmukaisen ratkaisuesityksen jälkeen. Sunnuntaikorvaukset eivät puolittuneetkaan ja ylityökorvauksiin ei puututtaisi. Lain valmistelija aloittaa työnsä alusta.

Koska hallitus veti pois esitykset sunnuntailisien ja ylityökorvausten leikkaamisesta, tilalle hallitus esitti lomarahojen leikkaamista määräaikaisella pakkolailla. Nyt älähtivät yrittäjät. Pääministeri Sipilä tunnusti Mtv3:n haastattelussa, että hän ei edes tiennyt, että kaikilla ei ole ollut oikeutta lomarahaan. Yrittäjäjärjestö on ynnännyt, että jos lomaraha tulee kaikilla aloilla pakottavaksi, työllistämisen kustannukset yrityksissä, joissa sitä ei ole aiemmin sovellettu, nousisivat noin 3,5 prosenttia. Niissä yrityksissä, joissa lomaraha on ollut jo käytössä, sen leikkaaminen kolmanneksella taas pudottaa kustannuksia hieman reilut 1,5 prosenttia. Runsaat 200.000 työntekijää eri aloilla nuolaisivat jo suupieliään. Eilen Sipilä ilmoitti, eipäs vaan! Yrittäjäjärjestö tulkitsi Sipilän sanomaa siten, että lomarahoista voidaan edelleen sopia paikallisesti, joka järjestön tulkinnan mukaan tarkoittaa sitä, ettei lomarahaa makseta. Jos yritys ei ole aiemmin maksanut lomarahaa, ei sitä tarvitse maksaa jatkossakaan. Lain valmistelijat istuvat tukka harmaana, pitäisikö lakimuutokset tehdä työsopimus- tai vuosilomalakiin. Maanantaina tuotiin julkisuuteen vaihtoehto, jota ei ollut valmisteltu eikä perusteltu riittävästi.

Sairauslomakarenssin perustuslainmukaisuudesta ovat älähtäneet keskusjärjestöt. Niiden mukaan ensimmäinen palkaton päivä ei toteuta perustuslain tarkoitusta siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus toimeentuloon. Ruotsissa ensimmäinen sairauspäivä on jo pitkään ollut palkaton. Sillä ei ole käytännössä ollut vaikutusta sairauspäivien määrään. Se on huono lähtökohta, jos sillä pyritään vähentämään sairauspäivien määrää. Se ei ole kestävä peruste. Kyse on puhtaasti kustannusten siirrosta. Keskusjärjestöjen älähdyksestä Sipilän hallitus ei ole ollut moksiskaan. Vai onko niin, että hallitus haluaa muuttaa koko sopimusyhteiskunnan perusrakenteen. Sairauslomia vähennetään tosielämässä vain hyvillä käytännöillä ja luottamuksella. Ei ole kaukaa haettu ennustus, että lainsäädäntövirkamiehet puuhaavat vielä uudestaan tätä asiaa koskevien lakien kimpussa joko rukkaamalla esityksiään tai vetämällä henkselit koko esityksen yli.

Lomien leikkaaminen koskee lähinnä julkista sektoria. Pitkään ay-liikkeessä toimineena tiedän, että niissä työmarkkinaneuvotteluissa, jossa on sovittu lomien pidennyksistä, ne eivät ole tulleet ilman riihikuivaa rahaa. Jokaisesta päivästä on maksettu ja palkankorotusvarasta on siirretty jokin summa lomapäivien kuittaamiseksi. Pitkät lomat ovat olleet edustettavien tahto ja niistä on suostuttu maksamaan työnantajalle. Nyt niitä ollaan leikkaamassa korvauksetta. Tästä tietysti Kuntatyönantajien johtaja Markku Jalonen on iloinen, kuka nyt kieltäytyisi rahanarvoisen tavaran vastaanottamisesta. Lomarahat ovat olleet julkisella puolella työnantajien hampaissa viimeiset 25 vuotta ja paikallisesti niitä on kiristetty kaikilla mahdollisilla syillä. Nyt ne putoavat työantajan laariin kuin Manulle illallinen. Mitä sanoo tasa-arvovaltuutettu?

Esa Kanerva