Kestääkö hallitus kansan kiukkua?

                                                                                                                                               
                                                                                                                                       30.11.2015

Viime lauantaina Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne vieraili Tampereella ja Tammelan torilla. Väkeä oli jonoksi asti niin puurolle kuin Antin juttusille. Juttelin monen kanssa, mistäpä muusta kuin hallituksen tämän hetkisestä tilanteesta.

Toivoa siitä, että saataisiin aikaiseksi kattava yhteiskuntasopimus, nähdäkseni ei enää ole. AKT ei tule pyörtämään päätöstään, SAK:n hallituksen tekemä päätös, että Sipilän on vastattava kysymykseen, miten kolmikantaneuvottelut hoidetaan tulevaisuudessa ja postin lakon on loputtava, jotta ratkaisuun voitaisiin päästä. Tässä on kolme kovaa solmua, jotka eivät hevin aukene. Sipilä joutuu kuin joutuukin avaamaan solmun miekalla eli tuo eduskuntaan pakkolait.

Miksi pakkolakeihin joudutaan. On tehty suuria virheitä ja kardinaalimunauksia. Ministerit nostivat avustajiensa palkkoja tuhansilla euroilla, palkkamalttia vaatineen Sipilän lähimmälle avustajalle tuli yli 10 prosentin palkankorotus - uusi palkka 7 530 e/kk, EK ilmoittaa lopettavansa keskitettyjen sopimusten tekemisen, Posti palkkaa urheiluseurojen jäseniä rikkureiksi ja ay-liikkeestä tehdään kaikkien epäkohtien syntipukkia. Eiköhän asia ole juuri päinvastoin. Ihmettelen, miksi Elinkeinoelämän Keskusliitolle ei kelpaa SAK:n tekemä ehdotus Sen mukaan palkan­korotukset olisivat vuonna 2017 nolla euroa. Vuonna 2018 siirryttäisiin malliin, jossa palkankorotusvaran määrittelisi vientisektorin palkanmaksukyky. Lisäksi ehdotuksessa on ollut erilaisia työnantajamaksujen alennuksia ja siirtoja palkansaajille.

Hallitus valmistelee pakkolakeja, joilla asetetaan työelämän sopimusvapaudelle rajat länsimaissa hyvin harvinaisella tavalla. Pakkolailla muun muassa työaika pitenisi ja ensimmäisestä sairauspäivästä tulisi palkaton. Niitten voimaan tulon jälkeen kansa raivostuu. Sote-ratkaisun vääntö on pientä sen rinnalla, mitä on odotettavissa. Jos hallituksen rivit rakoilivat jo tuolloin, pysyykö hallitus ensi vuoden lakkokevään ja syksyn paineissa yhtenäisenä. Hallitukseen ei nyt vain kerta kaikkiaan luoteta. Koulutetut naiset ovat käärmeissään jo nyt vuorotteluvapaan kimppuun hyökkäämisestä ja niiden ehtojen kiristämisestä. Täytyy sanoa, että näillä hallituksen laatimilla ehdoilla järjestelmä on käyttökelvoton.

Työtä tekeviltä hallitus tosiasiassa vaatii palkan alennuksia. Se itse nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja 30 prosenttia ja leikkaa sieltä ja täältä niin kuin me hyvin tiedämme. Köyhä ei enää elä eikä keskiluokkaisellakaan hyvin mene. Asuntoja on odotettavissa myyntiin samalla tavalla kuin 1990-luvulla.

Edessä on hyvin lakkoherkkä aika, ja Suomen talous saa oletettavasti vakavia vaurioita. Työttömyys lisääntyy ja tyytymättömyys hallituksen toimiin saa aikaan levottomuuksia. Siihen vielä kun lisätään ennustetut 50.000 uutta Välimeren yli tullutta pakolaista, perussuomalaisten kansanedustajien kantti on koetuksella. Hallituksen heikoin lenkki kestää vähiten kansan tulitusta, kun kansantalous syöksyy alaspäin.

En usko, että porvarihallitus pysyy koossa vaalikauden loppuun, jos ammattiliitot eivät pelasta isänmaata tekemällä työehtoja heikentävän yhteiskuntasopimuksen. AKT tosin on jo ilmoittanut, että sopimuksessa ei saa olla yhtään heikennystä. Liitoilla on nyt käsissä vain huonoja vaihtoehtoja. Vaa’assa on toisella puolella pakkolait ja alas syöksyvä kansantalous sekä lisääntyvä työttömyys ja toisella puolella palkansaajien hyvä edunvalvonta. Kuten Paperiliiton Antero Mäki sanoi yritettäessä tehdä -90-luvun alussa ns. Sorsan yhteiskuntapakettia, ettei häntä ole valittu puheenjohtajaksi kenenkään palkkoja alentamaan.

Esa Kanerva

Onko perustulo utopiaa vai suuri mahdollisuus?

   

                                                                                                                                   26.11.2015

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että hallituskauden aikana tullaan kokeilemaan perustulomallia. Mikä se perustulo tai kansalaispalkka sitten oikeastaan on? Käsittääkseni perustulolla ymmärretään vastikkeetta kaikille maassa laillisesti oleskeleville kuukausittain maksettua rahasummaa. Rahamäärästä on puolueilla hyvin eri käsitykset Kokoomuksen muutamasta satasesta Vasemmistoliiton lähes tuhannen euron palkkaan. Vihreät esittävät jotakin siltä väliltä. Suuri kysymys tietenkin on, miten kansalaispalkka rahoitetaan. Ei ole olemassa ikiliikkujarahantekokonetta tai rahapainokonetta, josta raha ammennettaisiin. Se raha on jostakin tai joiltakin pois. 

Kun keskustellaan perustulosta, alkaa välittömästi porina siitä, että kun työnteko ei kiinnosta, tarvitaan perustulo. Miksi marjanpoiminta ja maataloustyö eivät kiinnosta suomalaisia?  

Periaatteessa täysi-ikäisen ihmisen tulisi itse vastata hyvinvoinnistaan ja toimeentulostaan. Nykyään jos toimeentulo estyy hyväksytystä syystä, yhteiskunta järjestää toimeentulon. Toimeentuloturvaa annetaan vanhuuden, työkyvyttömyyden, työttömyyden, lapsen saamisen, opiskelun ja kuntoutuksen aikana. Lisäksi kustannuksia korvataan lapsiperheille, vammaisille ja sairaille. Vähävaraisten asumista tuetaan. Kaikki tämä lysti kustannetaan keräämällä vakuutusmaksuja ja loput verovaroilla. Rahoitus perustuu siihen, että osa maksaa enemmän kuin saa. Sosiaaliturvalla on oltava kansalaisten keskuudessa tietty hyväksyttävyys, jotta nettomaksajat suostuvat maksamaan osuutensa.

Perustuloa on perusteltu sillä, että nykyjärjestelmä ei aina kannusta työntekoon, vaan tekee työllistymisen vaikeaksi ja muodostaa kannustinloukkuja. Perustulon avulla sosiaaliturvasta saataisiin paljon nykyistä oikeudenmukaisempi, yhtenäisempi ja yksinkertaisempi. Perustulon sanotaan usein poistavan jaon a- ja b-kansalaisiin. Toisaalta mielestäni se voi myös sementoida tämän jaon, jos työttömistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneista lakataan totaalisesti välittämättä, koska onhan meillä perustulo.

Nettomaksajien hermoja perustulo saattaisi kiristää ja samalla vähentäisi sosiaaliturvan hyväksyttävyyttä. Perustuloahan ei voi väärinkäyttää, mutta kaikki eivät osallistu sen rahoitukseen. Osa kansalisista jättäytyisi tietoisesti pois työelämästä ja heittäytyisivät perustulon varaan tehden jotakin harmaalla alueella olevaa omaa bisnestä. Perustulohan olisi määrältään kuitenkin niukka. Ehkä jokunen ihminen ajattelisi, että olisihan se parannus nykyiseen, sillä sen jälkeen tarvitsisi vain jotenkin jaksaa käydä pankkiautomaatilla. Nyt joutuu asioimaan erilaisilla luukuilla rahan saamiseksi.

Väitetään, että perustulomallin avulla jopa säästettäisiin veronmaksajien rahoja, kun vähimmäistoimeentulon anomisen ympärillä oleva byrokratia vähentyisi. Rohkenen epäillä. On esitetty, että koko kansantalous hyötyisi, kun työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa. Kysyn, minkä työn? Meillä on tällä hetkellä lähes puoli miljoonaa työtöntä. Lisäksi perustulon päälle on pakko laskea lisäksi syy-perusteiset tuet, kuten ansiosidonnainen työttömyystuki, asumistuki ja lapsilisät.

Kun perustuloa suunnitellaan ja kokeillaan, on syytä kiinnittää huomiota paitsi rahoitukseen, niin myös kielteisiin yhteiskuntapoliittisiin vaikutuksiin. Molemmat jalat polvia myöten sementissä tai pää tukevasti ilmassa ei kannata edetä, jos ollenkaan.

Esa Kanerva

Terveytemme myydään markkinoille

                                                                                                                                     25.11.2015

Suora lainaus: ”Joitakin vuosia sitten laki uudistui, ja poliitikot päästivät alalle yksityisiä toimijoita. Nykyään nuorisokodit ovat lähes poikkeuksetta pääomasijoittajien omistuksessa. Se on täsmälleen sama asia kuin lapsihuutokaupat ennen vanhaan, se joka vaatii vähiten maksua, saa toiminnan hoidettavakseen… sitten säästetään henkilökunnasta, opetuksesta, terapiasta ja hammashoidosta, jotta voitaisiin tienata rahaa…” Arvaatteko mistä lainaus on peräisin? Minä kerron. Se on ruotsalaisen dekkaristin Lars Kepplerin kirjasta Tulitodistaja, jonka luin lomallani. Kirja on julkaistu vuonna 2013.

Yhtä hyvin kirjoitus kuvaisi tällä hetkellä suomalaista sosiaalialaa. Suomi haluaisi sijoittaa suojelua tarvitsevat lapset sijaisperheisiin ja perhekoteihin. Niissä hoito on myös huomattavasti inhimillisempää ja halvempaa kuin laitoksissa. Silti kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan: laitoksiin sijoitettujen lasten määrä on 2000-luvulla yli kaksinkertaistunut. Kunnat pyörittivät vielä vuonna 2000 suurinta osaa lastenhoidon laitoksista, mutta vuonna 2013 jo 60 prosenttia oli yksityisillä toimijoilla. Laitoshoito on kansainvälisten yritysten markkina-aluetta, kun taas perhekoteja pitävät pienet toimijat. Vuosina 1997–2013 lastensuojelun kulut kasvoivat 420 miljoonasta eurosta 1,1 miljardiin. Tästä laitoshoitoon meni valtaosa, noin 700 miljoonaa. Samaan aikaan yritysten tuottamien lastensuojelun palvelujen osuus kolminkertaistui.

Toinen alue sosiaalipuolella on vanhusten palveluasumisen valtaaminen. Se on yhtiöille riskitöntä puuhaa, koska kunta maksaa kiinteätä hintaa hoidosta ja ”vaihtoa” ei juuri tapahdu. Sitä paitsi vanhuksen kunnon huononnuttua sairaalahoitoa vaativaksi, hänet siirretään julkisen sektorin hoivaan. Moni epäilee, että yritykset laskevat kustannuksia tinkimällä laadusta. Kysytään, voiko voittoa tavoitteleva yritys muka hoitaa haavoittuvia ihmisryhmiä eettisesti. Meillä on tiedossa karmeuksia, mitä on tapahtunut yksityisessä vanhustenhoidossa silloin, kun kouluttamattomat hoitajat on jätetty ilman valvontaa itsenäisesti hoitamaan yöaikaan avuttomia vanhuksia. Muistissa on Ruotsissa tapahtunut hoivakodin laiminlyönti, jossa Mehiläisen "sisaryhtiö" jäi kiinni vanhusten makuuhaavoista ja aliravitsemuksesta.

Yritysten tehtävä on kasvattaa palveluidensa kysyntää, keksiä uusia asioita, jotta bisnes kasvaa ja katetta syntyy. Miksi yksityinen hoivayritys haluaisi kasvattaa lasta siten, että lastensuojelun tarve poistuisi? Mikä intressi vanhusten hoivayrityksellä on kuntouttaa vanhusta ja panostaa aktivointiin. Oven takana odottaa aina uusi vanhusasiakas entisen poistuttua. Vanhustenhuollossa hoivayhtiö voi myydä lisäpalveluja suoraan vanhukselle. Huonolla hoidolla vanhus saadaan huonoon kuntoon. Ei hätää, yleensä hoivakodin vanhukset hoitaa yhtiön oma lääkäri ja eurot vaihtavat omistajaa. Toinen menestyksen salaisuus on se, että kansainväliset yritykset eivät maksa juuri veroja. Ne ovat raskaasti velkaantuneet emoyhtiölle, yleensä keinotekoisesti verosuunnittelun mahdollistamiseksi ja voittojen minimoimiseksi. Kuka on nähnyt hoivajättien maakohtaisia taloustietoja julkisuudessa?

Yleisimpiä yksityisiä sosiaalipalveluita ovat ikääntyneiden palveluasuminen, ikääntyneiden ja vammaisten kotipalvelut, lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito ja lasten päivähoito. Tavallisimpia yksityisiä terveyspalveluja ovat fysioterapiapalvelut, lääkärin ja hammaslääkärin vastaanottotoiminta ja työterveyshuolto.

Hallitus on tehnyt päätöksen sote-uudistuksen yhteydessä lisätä sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaehtoisuutta. Kilpailua lisätään, yksityiset toimijat ovat samalla viivalla julkisen sektorin rinnalla palveluja järjestettäessä ja palvelusetelien käyttöä lisätään. ”Raha seuraa potilasta-malli” on tulossa Suomeen. Se tarkoittaa samaa kuin ruotsalainen malli. Ruotsissa potilas voi valita joko yksityisen tai julkisen terveyskeskuksen. Ruotsin Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan malli on lisännyt terveyseroja. Hyvinvoivilla alueilla asuvat ovat hyötyneet valinnanvapaudesta enemmän kuin köyhemmillä alueilla asuvat. Ruotsin Valtiontalouden tarkastusvirasto suomii marraskuussa julkaisemassaan raportissa valinnanvapautta kovin sanoin. Valinnanvapaus uudistuksena tarkoittaa sitä, että hoitoa annetaan kysynnän eikä enää tarvitsevuuden mukaan. Aikaisemmin hoidon tarve oli määräävä tekijä. On olemassa eettinen ristiriita, hoitoa pitäisi antaa eniten niille, jotka sitä eniten tarvitsevat ja siellä missä sitä eniten tarvitaan. Nyt on käynyt päinvastoin, sosioekonomiset tekijät ohjaavat sitä minne terveyskeskuksia perustetaan. Tätäkö me haluamme?

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistäminen on kunnille ansa. Aluksi tuntuu hyvältä kun ei tarvitse kantaa huolto henkilöstöstä, tarpeesta rakentaa ja sopeuttaa. Entä sitten kun hoivajätit saavat monopoliaseman. Kunnilla ei ole enää mahdollisuutta palata omaan tuotantoon. Isolla volyymillä markkinoille tulleet yhtiöt pystyvät määräävän aseman saavutettuaan sanelemaan ehdot ja nostamaan hintoja.


Olen kauhuissani tulevasta kehityksestä, mitä tämä porvarihallitus meille petaa. Totuus on se, että ihmiset, joilla tulotaso on matala ja työttömyys yleistä, tulevat jäämään uudistuksessa markkinoiden jalkoihin. Demarina en voi tätä kehitystä millään tavalla hyväksyä. Tulen tekemään omassa työssäni kaiken voitavani, jotta sosiaali- ja terveyspalvelut eivät erottelisi kansalaisia talollisiin ja torppareihin. Kansalaiset ansaitsevat tasa-arvoiset ja laadukkaat palvelut yleisesti ja yhtäläisesti.

Esa Kanerva

 

Miksi valehdella tutulle ihmiselle?

   

                                                                                                                                   24.11.2015

Maailma on pullollaan esimerkkejä tilanteista, jossa olemme epärehellisiä niinikin tutulle henkilölle kuin omalle itsellemme.

Heti tulevat mieleen tupakoitsijat. Vaikka tiedetään, että ihminen saa keuhkosairauden lähes aina riittävän kauan tupakoituaan, yksilö sulkee pois yleensä itsensä keuhkosyövän saajien joukosta. Minä olen jonkinlainen poikkeus tai erilainen rakenteeltani, minua asia ei koske. Kysymyksessähän on vale omalle itselle.

Jokainen aloitteleva narkomaani väittää itselleen, ettei hänestä tule nistiä. Minä en jää koukkuun, minä vain kokeilen, käytän jonkin aikaa ja sitten lopetan. Täyttä puppua, ei huumeiden käyttöä voi lopettaa tahdonalaisella päätöksellä sormia napsauttamalla. Jokunen hoitoalan ammattilainenkin on tähän tilanteeseen vuosittain joutunut. Otan nyt vain yhden morkkupiikin, pamin ja sitten lopetan. Lähes aina nämä tapaukset päätyvät potkuihin ja ammatin harjoittamisrajoituksiin.

Entäpä liikenteessä kaahailu? Minä olen niin hyvä kuski, ettei minulle satu onnettomuuksia, ajattelee rattiraivoinen. Hurjastelijalla on todennäköisyys joutua onnettomuuteen hyvin korkea kaikkien tutkimusten perusteella. Jos ajan huimia ylinopeuksia, miksi juuri minä en kuolisi liikenteessä? Ihminen puhuu muunneltua totuutta itselleen. Päässä joku kertoo sinulle olevasi huippukuski, jolle vahinkoja ei satu ja sinä uskot.

Mitä ajattelee rattijuoppo. Kun ajat humalassa toistuvasti riittävän kauan, kiinni jääminen on varmaa. Minä en joudu poliisin haaviin ja sitä paitsi minä pystyn ajamaan hyvin pienessä kännissäkin. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Jokaisen ihmisen ajotaito heikkenee ratkaisevasti humalassa. Miksi rattijuoppo valehtelee itselleen?

Kolikkopeleihin rahaa syytävät pelimaanit ovat aika erikoinen ihmisjoukko. Tiedetään tarkasti, että aina jäät takuulla häviölle. Siitä huolimatta yksilö kuvittelee olevansa onnellisten tähtien alla syntynyt poikkeus, joka selättää todennäköisyydet. Uskotko itse omat valheesi?

Nykymuotiin tulleet ekstriimilajit ovat järjellä ajateltuna merkillinen inhimillinen ilmiö. Vaikka tiedetään loukkaantumisriskit, siitä huolimatta kohdataan yltiöpäisiä vaaroja ja aina joku menettää henkensä. Minulle tietenkään ei satu mitään. Olen poikkeus. Olen ainutlaatuinen lahjakkuus ja taidoiltani muista poikkeava. Kysymyksessä on emävale, jonka ihminen uskoo itsestään.

Kuka muistaa pahalla armeija-aikoja. Joka mies ja nykyään naisetkin kertovat sankaritarinoita, mitä siellä tuli tehdyksi. Todellisuus oli silloin hyvin arkinen. Keljutti, harmitti ja juostiin lujaa, koska oli pakko. Sillä hetkellä koettuna ei yleensä höykytyksessä koettu mitään positiivista. Mutta annas olla kymmenen vuotta myöhemmin. Ei ole olemassa muuta kuin kultaisia muistoja ja onnistumisia. Totuus muuttuu ihmisen päässä ja ihminen kertoo satuja omasta menneisyydestään.

Eräänlainen ihmislaji on rikolliset. Tuskin kukaan kriminaali ei usko joutuvansa kiinni rötöksistään ennen tekojaan. Kysymyksessä on aina täydellinen rikos. Vankilamme pullistelevat väen paljoutta ja epäonnisia murtomiehiä. Kuka naruttaa nyt ketäkin?

Esimerkkejä itsepetoksesta voisi jatkaa loputtomiin. Sitten tulevat lisäksi ihmisyhteisöihin liittyvät kollektiiviset harhat ja uskomukset. Niitä on ollut kaikkialla ja kaiken aikaa. Usein ne ovat liittyneet uskontoihin ja ideologioihin. Kaikista tuorein lienee meidän nykyhallitus. Se kuvittelee olevansa ylivertainen ja ainutlaatuinen. Se uskottelee itselleen pystyvänsä kampittamaan historian hyväksi koettelemat käytännöt. Me uskallamme esimerkiksi tappaa sopimuskulttuurin ja tuoda tilalle pakkolait. Todellisuudessa hallituskoalitio valehtelee itselleen ja kansalle.

Esa Kanerva

Bloggarin loma

  


                                                                                                                            4.11.2015

Hyvät blogini lukijat!

En malta olla kommentoimatta muutamalla sanalla eilistä uutista siitä, että Sote-piirejä oltaisiin perustamassa 18 ja palvelusetelit sekä "rahaa seuraa potilasta"-periaate on keskeisesti mukana uudistuksessa. Keskusta ja Kokoomus ovat tehneet todelliset lehmänkaupat. Missä luuraa työväenpuolue Perussuomalaiset. Mitä soinilaista on uudistuksessa?

Tämä malli pitää yllä keskustalisen hegemonian maakunnissa ja Kokoomus saa yksityistää suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon. Vakavaa! Palaan asiaan loman jälkeen.

Kirjoitan blogiani seuraavan kerran viikolla 46. Näkemisiin!


Esa Kanerva

Soinin ryökäle

 

                                                                                                                                         2.11.2015

Timo Soinille taisi käydä kuin entiselle lääkärille. Hän kertoi antaneensa potilaalleen reseptin, jonka käski syödä.

Soinillakin oli ennen vaaleja lääkemääräys valmiina Suomen jokaiseen vaivaan. Kansalaisille luvattiin lääkkeenä kaikkea hyvää. Nyt hallituksen rohdot maistuvat kansalaisten suussa pahvilta ja pahalta. 

On muistettava, että mitä tahansa älytöntä hallitus keksii tehdä, siinä on Timo Soinin allekirjoitus.
Eläkeläiset luulivat saavansa elämäänsä eliksiiriä, mutta Soini työntää peräruisketta takalistoon. Hallitus kuppaa heiltä asumistukea, lääkekorvauksia ja nostamalla palvelumaksuja. Pienituloisten eläkeläisten ahdinko ei ole naurun asia. 

Lapsiperheet odottivat tukea ja helpotusta arjen pyöritykseen. Toisin kävi kuin luvattiin. Vaivaan antoi hallitus sellaista rohtoa, että vanhemmilta on hiukset noussut pystyyn. Oikeistohallitus on hyökännyt lapsiperheiden kimppuun kajoamalla asumistukiin, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen, suurentamalla perusopetuksen ryhmäkokoja ja heikentämällä päivähoidon laatua lisäämällä lapsiryhmien kokoja. Tässä mainitsen vain muutamia asioita laajasta kattauksesta pahanmakuisia rohdoksia.

Miten on käynyt peruskansalaisille. Kaupassa otetaan hihasta kiinni ja sanotaan pääluottamusmiehelle ruma sana niin kuin se on. Erityisesti naiset, joita työssäni edustan. Vekselin kuittaajan olotila ei tunnetusti ole hääppöinen. Vielä työssä olevat maksavat laskua, jota he eivät mielestään ole tehneetkään. Verohelpotuksia on syydetty pääomalle ja osakkeenomistajat voivat paksusti. Heidän tienesteihin ja pääomatuloihin ei hallitus puutu. Työmiehelle- ja naiselle tarjotaan pakkolakeja ja lomarahaleikkauksia. Hoitoväelle syydetään lisää työtä, hoitajamitoitusta ollaan laskemassa. Näitä hallituksen steroideja saavat työssä olijat. Suuryritykset tehtailevat lisääntyvään tahtiin työttömiä, joita hallitus piikittää suoraan lihakseen. Ei mitään ihonalaisia injektioita, vaan suoraan isketään ihmisen perustoimeentuloon. Eikö yhtään omaa tuntoa kolkuta? Väinö Linnaa mukaillen, ”ei kai niin perkele, kun omaatuntoa ei olekaan.” Perussuomalaisten työmies tienaa lähes kymppitonnin kuukaudessa. Kyllä noilla tuloilla työtön unohtuu.

Sanotaan kansalla olevan huono poliittinen muisti. En usko, että tämän hallituksen teot jäisivät unholaan. Niin kipeää on tehnyt Soinin ja kumppaneitten ”tohtorointi”. Suomea on pistetty kuntoon amputaatioilla eikä hellästi hoivaillen. Kansalle selitetään yläkäsitteillä, että nyt on pakko karsia siitä, tästä ja tuolta. Kaiken kohteena on lopulta yksittäinen ihminen ja hänen lompakkonsa. 

Työmies Putkonen lanseeraa seuraavana kuukauden viestintäpäivänään kansalle iskulauseen: ”Miksi elää kun voi halvemmalla kuolla!”

Esa Kanerva