16.12.2015
Hallituksen keinot kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ovat talouden sopeuttaminen eli leikkaukset, rakenteelliset uudistukset kuten sote-uudistus ja kilpailukyky- eli pakkolakipaketti.
Kaikkein eniten on julkisuutta saanut ns. pakkolakikokonaisuus. Se kuitenkin kaikkein vähiten lisää työllisyyttä. Omalla alallani sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työttömyys päinvastoin lisääntyy ratkaisevasti. Arkipyhiin, väheneviin lomiin ja vuorotteluvapaaseen liittyvät sijaisuudet vähenevät oleellisesti. Kysymys on myös koulutusleikkauksesta, koska alan opiskelijat ovat työllistyneet näitten poissaolojen paikkaajina. Se on ollut osana heidän koulutustaan ja keino päästä työelämään sisään.
Yksi mörkö lisää on hallituksen valmistelema hankintalain uudistus. Elinkeinoelämän Keskusliiton painostuksesta hallitus tullee esittämään kunnallisten osakeyhtiöitten palveluitten ulosmyynnin rajoittamista alle 10 prosentin, jopa yhteen prosenttiin. EU-direktiivi sallii 20 prosentin myynnin markkinoille. Jos tuo 0 tai 1 prosenttia hyväksytään, Suomi ampuu itseään jalkaan. Muille kuin kuntaomisteisille yhtiöille ulosmyynti on elintärkeää. Sidosyksikön toiminnan rajoittamisella olisi siksi konkreettisia vaikutuksia terveydenhuollon puolelle, esimerkiksi työterveyshuollon sekä sairaanhoitopiirien toimintaan. Sairaanhoitopiirit tuottavat tukipalveluita, joita yksityisten toimijoiden ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista ylläpitää, kuten kiireellisiä tai ilta- tai yöaikaisia tutkimuspalveluja ja verikeskuspalveluja. Mikäli toimintaa rajoitetaan, olisi tämä palvelumyynti yksityisille lopetettava. Julkisyhteisöille tämän palvelun tuottaminen olisi siten mahdotonta yksityisille toimijoillekin niilläkin alueilla, jossa markkinaehtoista toimintaa ei ole lainkaan tarjolla.
Hankintalain ulosmyynnin leikkaus tietäisi kunnallisille osakeyhtiöille mittavia yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Näinkö hallitus edistää työllisyyttä? Vakava puute on se, että hallituksen esityksissä ei ole toimia, joilla työpaikkoja luotaisiin juuri nyt, vaan tunnutaan aika ideologisesti uskovan siihen, että esimerkiksi hankintalain kokonaisuudistus ja markkinaehtoisuus ratkaisisi jollakin tapaa työttömyysongelmaa.
Erityisesti Keskustapuolue on ansioitunut palkansaajien kurittamisessa ja toteuttaa Matti Vanhasen veljen, Raunon, aikoinaan tuottamaa työreformia. Kertaakaan en ole kuullut Keskustan mainitsevan kasvurahastosta, joka edellisellä hallituskaudella oli ihmelääke kaikkeen ja kaikkiin talousongelmiin. Surkeinta tässä on se, että ”työväenpuolue” Perussuomaliset unohtavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Otetaan esimerkiksi työttömät. Työvoimapalveluista leikataan, työttömyysetuuksista leikataan, päivärahakautta lyhennetään.
On päivänselvää, että leikkauspolitiikka syö tavallisen kansan ostovoimaa. Ostovoima vähenee, keskituloisten säästövimma pahenee ja kasvun oraatkin hyytyvät.
Sote-uudistuksen eteenpäin vieminen eli hallituksen rakenteelliset uudistukset takkuavat ja aika harva uskoo enää sen toteuttamisen aikatauluun, saati realisoitumiseen. Säästökeinoista hallituksen käteen jää Mustapekka, pakkolait ja leikkaukset. Ja tietysti sokea usko ja luottamus siihen, että jos sattuma sittenkin puuttuisi peliin ja jostakin ihmeen syystä Suomen talous lähtisikin nousuun, hallituksesta huolimatta. Kannattaa tavallisen kansan miettiä, äänestetäänkö uudestaan nämä vekkulit valtaan.
Erityisesti Keskustapuolue on ansioitunut palkansaajien kurittamisessa ja toteuttaa Matti Vanhasen veljen, Raunon, aikoinaan tuottamaa työreformia. Kertaakaan en ole kuullut Keskustan mainitsevan kasvurahastosta, joka edellisellä hallituskaudella oli ihmelääke kaikkeen ja kaikkiin talousongelmiin. Surkeinta tässä on se, että ”työväenpuolue” Perussuomaliset unohtavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Otetaan esimerkiksi työttömät. Työvoimapalveluista leikataan, työttömyysetuuksista leikataan, päivärahakautta lyhennetään.
On päivänselvää, että leikkauspolitiikka syö tavallisen kansan ostovoimaa. Ostovoima vähenee, keskituloisten säästövimma pahenee ja kasvun oraatkin hyytyvät.
Sote-uudistuksen eteenpäin vieminen eli hallituksen rakenteelliset uudistukset takkuavat ja aika harva uskoo enää sen toteuttamisen aikatauluun, saati realisoitumiseen. Säästökeinoista hallituksen käteen jää Mustapekka, pakkolait ja leikkaukset. Ja tietysti sokea usko ja luottamus siihen, että jos sattuma sittenkin puuttuisi peliin ja jostakin ihmeen syystä Suomen talous lähtisikin nousuun, hallituksesta huolimatta. Kannattaa tavallisen kansan miettiä, äänestetäänkö uudestaan nämä vekkulit valtaan.
Esa Kanerva
