2.12.2015
Meillä on Suomessa kymmenittäin ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia ja aikuisoppilaitoksia, jotka tarjoavat satoja erilaisia tutkintoja. Onko koulutuksesta tullut yhteiskunnan tapa säilöä joutoväkeä ja kaduilla kulkijoita odottamaan parempia aikoja. Koulutus on ikään kuin hyväksytty korvikkeeksi katoavalle palkkatyölle. Yhteiskuntarauha säilyy ja se on moraalisesti hyväksyttävämpää kuin kotona jouten maaten. Samalla se toimii valtion vallankäytön välineenä. Rahallista tukea ei tipu, ellet osallistu tietokoneen ajokorttikoulutukseen tai suorita hygieniapassia.
Työntekijöiltä odotetaan tänä päivänä mahdottomia vaatimuksia. Akateemista koulutusta, analyyttisyyttä, monipuolista työkokemusta, tuloksellisuutta, kielitaitoa, esiintymiskykyä ja joustavuutta. Ellet suoriudu näistä työsi edellytyksistä, seuraavan kvartaalin kehityskeskusteluissa saat varoituksen ja seuraavissa mahdollisesti potkut. Työttömänä tarvitset taas lisää koulutusta koulutuksen päälle. Onko tässä mitään järkeä?
Tietoyhteiskunta sisältää monia ristiriitaisuuksia. Ihmisellä on saatavilla tietoa enemmän kuin koskaan muutamalla napin painalluksella. Kirjautumalla johonkin hakuohjelmaan voi saada silmiensä eteen tuhansia artikkeleita mistä tahansa aiheesta. Voi aidosti lisätä omaa sivistystään ja oppia itsenäisesti. Oikean tiedon ja oppimisen sijasta on kuitenkin hauskempaa chattailla jonninjoutavia erilaisissa keskusteluryhmissä, räiskiä erilaisissa sotapeleissä ja hyppiä päämäärättömästi eri puolilla nettiä.
Jos Suomi on sitten koulutuksen mallimaa, miksi tutkimusten mukaan 35 % suomalaisista uskoo lentäviin lautasiin ja moni vannoo vaihtoehtoisen lääketieteen nimiin.
Koulutus nähdään avainratkaisuna kaikkiin kuviteltavissa oleviin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Osaamisen lisäämisen tarpeellisuuteen vannotaan jopa työmarkkinaneuvotteluissa. Sellaista pohdintaa näkee harvoin, että meillä on suuret osaamiserot kansalaisten keskuudessa. Jos ei nyt juuri olla lukutaidottomia, niin lukemansa ymmärtämisen taidossa ja tekstin pohdinnassa on suuria eroja. Puhumattakaan vaikeuksista tuottaa mitään ymmärrettävää tekstiä. Minä en osaa lukea sitä suomea, jota nuoriso käyttää twiitatessaan tai käyttäessään WhatsAppeja. Tähän kielen käytön köyhyyteen, tietomassojen analysointiin ja informaation erittelyyn kannattaisi jollakin tavalla puuttua. Peruskoulu ja vanhemmat lienevät avainasemassa.
Samalla kun toiset laukkaavat työllisyyskurssilta toiselle, työssä olevat painivat liian suuren työtaakan alla. Yhä useammalla ei normaali työaika riitä ja sitten uuvutaan. Sitten työllistyvät eri alojen ihmissuhdeasiantuntijat, lääkärit, terapeutit ja jos jonkinlaiset ennustaja-astrologit.
Koulutus ei saa olla yhteiskunnan silmänkääntötemppu. Sen tulee olla yksilölle hyödyllistä, tavoitteellista ja työhön pääsyä edistävää.
Esa Kanerva
