8.12.2015
Eläkeläisen asema on Suomessa tällä hetkellä tyly. Vaikka eläke vaikuttaisi heti eläkkeelle jäädessä kohtuulliselta, toisin kuin palkansaajalla, tulokehitys on eläkeläisellä vuosi vuodelta laskeva. Vanheneminen korreloi suoraan köyhtymisen kanssa. Täytettyäsi 65 vuotta, siirryt vähitellen pienempituloisten joukkoon.
Eläkkeitten pitäisi olla ihmiselle myöhennettyä palkkaa ja se on ansiosidonnainen etuus. Alunalkaen työeläkkeet sidottiin indeksein yleiseen palkkakehitykseen. Kansaneläkkeet jäivät tästä syystä jälkeen ja niitä oli korotettava tasokorotuksilla. Vuoden 1977 alusta otettiin käyttöön ns. puoliväli-indeksi, jossa indeksin määritteli 50 prosenttisestin palkat ja toisen 50 prosenttia elinkustannusten nousu. Vuonna 1996 kansaneläke tuli täysin työeläkevähenteiseksi. Toisin sanoen kansaneläkkeen pohjaosaakaan ei maksettu työeläkkeensaajille. Samalla otettiin käyttöön Ahon hallituksen valmistelema ja Lipposen hallituksen siunaama taitettu indeksi, jossa indeksin tason määräävät hintojen nousu 80 prosenttisesti ja palkkojen kehitys enää 20 prosenttia.
Työeläkeindeksin tehtävänä on turvata eläkkeiden ostovoima. Vuonna 2005 päädyttiin iän mukaan taittuvasta indeksistä, jossa aktiiviväestön puoliväli-indeksi säilytettiin ja toisaalta vanhuuseläkkeisiin jätettiin taitettu indeksi. Siinä on vain pieni 20 prosenttia palkkakehitystä seuraava reaaliosa.
Toisin sanoen vanhuuseläkkeelle ”jouduttuasi” alkaa palkanalennuksesi. Suomalainen eläkejärjestelmä on systemaattisesti kurmuuttanut eläkeläisiä ja ajanut suurimman osan pitkäikäisistä kansalaisista köyhyyteen. Toivottavasti en elä sata vuotiaaksi, jolloin hyväkin eläke on leikattu tonnin pintaan. Eläkkeensaajat ovat yliedustettuina pienituloisten joukossa, joka Suomessa tällä hetkellä vain kasvaa. Myönnetty eläke on ja pysyy sekä suhteellisesti pienenee koko ajan. Köyhyyden riski kasvaa koko ajan, mitä vanhemmaksi elät.
Hyvinvointivaltion kansalaisilleen rakentama vene vuotaa. Paitsi huonontuva talous, vanhusta uhkaa yksinäisyys, puutteelliset palvelut ja arvostuksen puute. Tämä on hävytöntä Suomen sotien jälkeen kukoistukseen nostaneelle sukupolvelle. Jos demarit ovat tulevassa hallituksessa, ikäihmisten kaltoin kohtelun on loputtava. Ensimmäiseksi tulee aloittaa eläkkeitten ostovoiman palauttaminen oikeudenmukaisilla indekseillä. Sitten on huolehdittava Sote-uudistuksen huumassa palveluitten tason ja laadun säilyttämisestä. Kokoomuksen yksityistämislinja on torpattava ja julkinen sektorin pitää kantaa edelleen päävastuu ikäihmisistä.
Kysymys siitä, uskallanko jäädä eläkkeelle, on järkevä. Lisäksi suurin osa työtätekevistä joutuu tahtomattaan nykyajan ”huutolaisiksi” saneerausten tai työkyvyttömyyden johdosta. Työntekijän pelko eläkeläisen elämästä ja toimeentulosta on todellinen ja häpeäksi Suomelle.
Esa Kanerva
