8.1.2016
Tulipahan Loppiaisena poikettua muutaman päivän lomalla Suomussalmella. Elämäni liittyy Suomussalmeen siten, että vaimoni on kotoisin Ämmänsaaresta. Samalla reissulla tuli hoidelluksi jo edellisvuonna tilaamani poronvasan noutaminen. Poroisännät olivat hyvin käärmeissään nykytilanteeseen. Sudet tappavat kuulemma ison osan tokasta talven aikana ja valtiolta saatu susikorvaus on poron todelliseen arvoon nähden pieni. Enää on turha yrittää hakea poroa kainaloon suoraan poroaidalta kuten appiukko-vainaalla oli tapana. Varaukset lihasta on tehtävä hyvissä ajoin, mieluummin edellisvuonna, jos mielii käristystä laittaa.
Samalla tuli katselluksi ympärille ja ihmeteltyä, millä täällä yleensä eletään. Noin 8000 asukkaan kunnassa palveluala työllistää jonkun verran, mutta toisiaan palvelemalla ei täälläkään voida elää. Matkailu työllistää koko joukon ihmisiä, mutta sekin painottuu pääosin kesään. Toki jonkin verran luontomatkailua järjestetään talvellakin. Kunnassa kolme isohkoa yksityistä yritystä, Kemetin kondensaattoritehdas, Ämmän betoni ja Tulikiven vuolukiviuunitehdas. Kunta toki työllistää pari sataa ihmistä. Kunnan toiminnasta rahoitetaan kuitenkin yli puolet valtionosuuksilla, jotka ovat suuremmat kuin verotulot.
Työttömyys riivaa seutukuntaa. Joka neljäs työikäinen on vailla työtä. Varsinkin nuorta väkeä pakenee etelän kasvukeskuksiin ja iäkkäämpi väki jää heitä ikävöimään.
Etelän ihmiselle kainuulainen elämäntapa avautuu kokemukseni mukaan pikkuhiljaa. Kiinteä yhteisöllisyys kantaa. Kaupassa kaikki tuntevat toisensa monessa sukupolvessa ja kaikkien kanssa vaihdetaan kuulumiset. Harvoin tapaa kylän raitilla ”myrtsiturpaa” tai mörökölliä. Luontainen iloisuus ja kiinteä perheyhteisö elävät ja voivat hyvin. Se on käsittämätön voimavara ja terveyden ylläpitäjä. Turvallisuudentunne edistää ihmisen hyvinvointia ja voimia kestää taloudellisesti yleisesti kohtuullisen ankeita taloudellisia tosiasioita. Miehille metsästysporukat ja naisille käsityöpiirit luovat pysyviä ja kiinteitä ihmissuhteita.
Ympärillä oleva pudas ja uskomattoman kaunis luonto on elämään laatua antava tekijä. Kalaisat järvet ja laajat metsä- ja suoalueet antavat lisäravintoa ja monelle myös tienestiä. Metsästäminen, kalastaminen ja metsän antimien kerääminen ovat elämäntapa. Ne antavat elämälle tarkoitusta ja vaihtelua. Työttömillekin ne antavat elämään tekemistä ja tarpeellisuuden tunnetta.
Iltapäivälehdissä ihmeteltiin toissa vuonna miekkosta, joka mitään ilmoittamatta oli lähtenyt korpeen ja josta ei ollut kuultu mitään moneen kuukauteen. Poliisi oli kuitenkin täkäläisen elämäntyylin tasalla ja kommentoi tyynesti, että hän on aikaisemminkin ollut kalalla jokusen kuukauden ja palannut aikanaan. Ja niinhän kävi nytkin. Mies palasi hyväkuntoisena reissultaan. Kertoipa käyneensä ”rauhoittumassa”. Kaupunkilaiselle ihmisen luonnossa selviytyminen ilman suurta varustautumista tuntuu käsittämättömältä, mutta täällä kuulemma etelän lehtien kirjoittelulle naureskeltiin ja miehestä tuli julkkis.
Ihmisen tulisi elämässään ymmärtää ja oppia joitakin elämää onnellistuttavia tekijöitä täkäläisiltä. Elä tasapainossa luonnon kanssa ja kunnioita sitä. Kuluta luonnonvaroja harkiten ja ympäristöäsi kuunnellen. Tee töitä oman yhteisösi kiinteiden siteiden puolesta, saat enemmän kuin joudut antamaan. Voit luottaa siihen, että perhe ja tuttavapiiri huolehtivat silloin, kun et itse kykene tai jaksa. Nauti luonnon kauneudesta ja sen tarjoamasta vapaudesta, samoilemalla vaikka keskellä korpea. Ei maksa mitään näyttää iloista naamaa kuin elotonta vahanaamaa.
Ja kaikeksi lopuksi kainuulainen viisaus, ihminen on terve ja kaikki on hyvin, jos elämässä on riittävästi unta ja näläkää.
Esa Kanerva
