29.1.2016
Kanervan ensimmäinen rääkäisy tähän maailmaan kuultiin jumalanvuonna 1953 helmikuussa Mariankadun synnytyssairaalassa. Sieltä lähti elämänpolku päivänvalon näkemisen jälkeen kohti tätä päivää.
En mahda sille mitään, että kulkiessani Pyynikin torin laidalla ja näkiessäni punatiilirakennuksen kaikessa karuudessaan, se säväyttää ja on silmissäni kaunis. Tampere kaupunkina ja kotipaikkakuntana on minulle se ainoa oikea rakkauden kohde. Täällä on tietysti juuret, tuttavat, työpaikka ja yhteisöt, jotka vielä kiristävät sidettä tänne. Mutta on täällä, ainakin minulle jotakin sellaista, mitä en ole tavannut missään muualla Suomessa ja maailmalla. Aito hämäläinen junttius, murteen poljento ja Rajaportin sauna ovat alkuperäistä tamperelaista taattua tavaraa.
Historiakin on ollut kunniakas. Olemme täällä olleet jopa maailmanpolitiikan keskiössä, ainakin hetken, Stalinin ja Leninin vieraillessa täällä. Suomen sisäistä politiikkaa on keskeisesti ratkottu Keskustorilla suurlakon ja sisällissodan aikaan. Vielä kauempaa hakien Suomen teollinen historia käynnistyi täällä. Maailman ensimmäinen NMT-puhelu soitettiin Tampereella joskus 1970-luvulla ja maan ensimmäinen jäähalli rakennettiin 1965. Ja paljon muuta ensimmäistä voisi mainita tehdyn juuri Mansessa.
Paljon on tehty virheitä niin kuin elämässä yleensä. Purkamatta olisi saanut jäädä monet historialliset korttelit niin Amurissa kuin Kyttälässä. Olisi niitä mukava nyt käydä ihailemassa ja kuuntelemassa, mitä rekennuksilla olisi "kerrottavaa". Mennyttä mikä mennyt, onneksi meille jäi Kauppahalli ja Raatihuone!
Minulla on takataskussa muutama kohde, jotka haluan ylpeänä näyttää täällä käyville tutuille. Numero yksi on Pispala ja Lauri Viidan muistomerkki sekä Pyykkipuisto. Voi sitä maisemaa, mikä kesällä sieltä aukeaa! Samalla reissulla voi käydä tietenkin näkötornissa ja ihailla Haulitornia. Rajaportin saunan jo mainitsen, se on pakollinen vierailu. Keskustassa kunnostettu Näsilinna on nähtävä. Villa Milavidalla on kiintoisa ja surullinen historia, mutta rakennuksena se on sisältä ja ulkoa upea. Itään mennessä on käytävä ihailemassa Kalevan kirkkoa. Se on kuitenkin minun aikani lapsi kaikessa modernismissaan. Sitten körötellään Messukylän vanhalle kirkolle. Se on Tampereen vanhin rakennus 1500-luvun alkuvuosikymmeniltä. Uutta Tamperetta käytäisiin katsastamassa Vuoreksessa. Se on suurimpia ja mielenkiintoisimpia kaupunkirakentamisen hankkeita Suomessa. Alueen suunnittelun ja toteutuksen lähtökohtia ovat ekologisuus ja luonnonläheisyys.
Loistavat palvelut ovat Tampereen tavaramerkki. Kaupungissa on vahva kulttuurielämä ja tarjonta. Kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyy tietysti urheilu ja kilpaileminen. Lähes kaikkien lajien harrastusmahdollisuudet ovat olemassa. Mutta Tampere-taloa ja Tampere Filharmonian konsertteja ei voita mikään. Teatteria on tarjolla kaikille ja jokaiseen makuun. Tampereen Teatteri ja Työväenteatteri ovat helmiä. Tampere-talo pyörittää ympärivuoden maailman huipputaiteilijoiden esityksiä ja kotimaista tähtikaartia vieraina. Esityksiä löytyy burleskista oopperaan ja siltä väliltä. Lapsille löytyy Teatteri Mukamas, joka järjestää nukketeatteriesityksiä Pispalassa. Oman mausteensa tuo Ahaa-teatteri Hatanpään valtatiellä.
Palveluilla voidaan tarkoittaa kuntalaisille tarkoitettuja peruspalveluita. Iso kaupunki pystyy järjestämään koulutusta laajemmalla tarjonnalla kuin pienemmät paikkakunnat. Opetusta yliopistosta perus- ja ammatilliseen koulutukseen järjestyy. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet koko maassa syynissä, mutta pääsääntöisesti ja suhteellisesti ne ovat Tampereella kohtuullisen hyvällä tolalla. Tampere huolehtii alueen keskuskaupunkina myös monia ympäryskuntien palveluita puhtaan veden tuotannosta likavesien puhdistukseen. Joukkoliikenne toimii ja lisää herkkuja matkustaville on suunnitteilla. Maanalaisten parkkiluolastojen määrää, tulevaisuudessa koko kaupungin keskustan alla, pidän jonkinlaisena tamperelaisena ”keksintönä”, varsinkin kun rahoitus hoidetaan Finparkin omilla tuotoilla. Kun saadaan ratkaistua autojen, jalankulkijoitten ja pyöräilijöiden yhteiselo kaupungissamme, mikäs sen hienompaa! Elämyksiä ja viihdettä saadaan koko perheelle Särkänniemestä.
Minulle on jokakesäinen elämys työmatkakävely Pyhäjärven rantamaisemaa pitkin kohti keskustaa. Polku kulkee mutkitellen Hyhkystä kohti Pyynikkiä. Vesi sinertää silmissä ja liplattaa korvissa. Mahtava koivujen tuoksu ja hiljaisuus hiljentää mielen. Näkötornin jälkeen muutama sata metriä ja ollaan keskustassa.
Olet minulle rakas, Tampere!
Esa Kanerva
