29.2.2016
Ihminen juoruilee sen kummemmin asiaa pohtimatta häiden kulisseissa, mitähän tuo mies tai nainen puolisossaan ”näki”. Maailmassa ei kuitenkaan tapahdu juuri mitään sattumalta, vaan asiaa avattaessa löytyy tietynlainen logiikka. Näin tapahtuu ihmisten pariutuessakin.
En halua väittää, etteivätkö suurelta osin avioliitot perustu rakastumiselle ja tunteille. Taustalla saattaa pyöriä joko tiedostamattomat tai tiedostetut motiivit. Isin tyttö hakee isän kaltaista miestyyppiä ja äidin poika kaipaa äitiä persoonallisuudeltaan muistuttavaa naista. Tästäkin on tutkittua tietoa. On ihmetelty sitä, miksi alkoholistin tytär ottaa puolisokseen alkoholistin. Tässä on käsittämätön ristiriita ja yhteys. Selittävänä tekijänä on elämän opitut ja omaksutut roolimallit.
Sitten tulevat niin sanotut vaihtokaupat. Ihmetellään, miksi nuori ja kaunis neito ottaa puolisokseen vanhan ja rupsahtaneen miehen. Kaupantekoahan se on. Myydään nuoruutta ja ostetaan yleensä paksu lompakko. Mies takaa taloudellisesti hyvän elämän ja nainen joutuu joustamaan miehisyyden laatuvaatimuksissa. Mies tarvitsee ikääntyessään piristävämpää seksuaalista stimulanssia pelätessään oman potenssinsa heikentymistä. No miksi ei, jos kumpikin on tyytyväisiä. Tuppaa vain tapahtumaan elämän arkipäiväistyessä, että rakennelman joku nurkka alkaa sortumaan.
Jos miehellä ei ole ruhtinaallisesti rahaa, hänellä voi olla muuta kauppatavaraa. Hänellä voi olla valtaa tai yhteiskunnallisesti korkea asema. Ulkonäöllisesti vaatimaton professori tai rampa lääkäri kelpaa nuorelle toimistosihteerille tai perushoitajalle vallan mainiosti. Ongelmia yleensä ei tule suhteen alkuvuosina. Nuoren ihmisen persoonallisuuden kypsyessä ja aikuistuessa, hän alkaa tehdä johtopäätöksiä ja vertailemaan. Olikohan tämä oikea ratkaisu ja fantasiat komeasta nuoresta uroosta tulevat mieleen.
Julkkikset ovat oma lukunsa. Aina on tiedetty, että taiteilijoiden ja muusikoiden perässä on juossut lauma ihailijoita. Julkisuus on kuin huumetta, jota kuvitellaan saatavan kuuluisan esiintyjän heilana. On niin mukavaa lukea ”Seiskasta” itsestään jonkun julkimon tyttö-tai poikaystävänä. Kysymys lienee huonosta itsetunnosta, että alistuu ottamaan vastaan kuuluisuutta jonkun ihmisen varjona.
Paitsi nuoruus, niin kauneus ja komeus ovat kaupan. Tavallistahan on se, että rahakas jääkiekkoilija nai missin. Onko suhteessa sisältöä, voi vain arvailla. Yleensä kun on aikansa näyttäydytty pääkaupungin pintapaikoissa eikä suhde aiheuta yleisössä ”säväreitä”, kerrotaan iltapäivälehdille, että me kasvoimme erilleen toisistamme. Eroamme hyvinä ystävinä, mikä kertoo sen, että mitään syvällistä kumppanuutta ei ole koskaan ollutkaan. Joka avioliitossa pitää riidellä ja olla eri mieltä, jotta elämä olisi todellista.
Sitten tulevat kuvaan mukaan erilaiset ihmisen riippuvuudet. Kun vastapari kykenee täyttämään riippuvuuden aiheuttaman tyhjiön, lyödään heti kättä päälle. En puhu nyt viinasta tai huumeista, vaan persoonallisuuteen liittyvistä addiktioista. Lapsena kaltoin kohdeltu tai hyljätty ihminen kaipaa huolenpitoa ja elämän taakan jakajaa. Hän on lapsi koko ikänsä ja tarvitsee rinnalleen aikuisen, turvan tuojan. Narsisti tarvitsee ”leikkikalun”. Jos maailmasta löytyy nainen tai mies, joka on sokea hyväksikäytölle tai pelille, papin eteen alttarille mennään. Elämä näissä liitoissa on vain ankeaa ja vaillinaista. Periaatteessa kumpikaan ei ole tyytyväisiä. Narsisti pelaa aina vain kovemmilla panoksilla ja uhrin sietokyky joutuu koetuksille.
Väkivaltaisuus on oma lukunsa. Se kiehtoo ja hurmaa tiettyjä persoonallisuuksia. Ihmetellään, miksi nainen jatkaa liittoaan aina vain, vaikka silmä on mustana joka toinen viikko. Vankien saamat kirjeet ja heidän solmimat avioliitot ovat oma lukunsa. Norjan joukkomurhaaja saa naimatarjouksia päivittäin ja meidän insuliinimurhaaja meni uusiin naimisiin. Hääyötä vietettiin sellissä.
Kannattaako luottaa ja harkita avioliittoa pelkästään tunnepohjalta tai suunnitella järkiavioliittoa on tietysti jokaisen oma asia. Pitää kuitenkin muistaa, että elämme vain yhden elämän.
Esa Kanerva
