23.2.2016
Ihmisen elämä perheessä, työpaikalla ja yhteiskunnassa rakentuu vuorovaikutussuhteille. Perusolettamus on se, että ihminen kaipaa seuraa ja hakee sitä aktiivisesti. Olemme perusluonteeltamme sosiaalisia ja mielellämme tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Meillä on kyky puhua, kuunnella, katsella ja aistia sosiaalista ympäristöämme. Aivoissamme on melkoinen tietokanta ja kapasiteetti menneistä kokemuksistamme omissa vuorovaikutussuhteissamme. Tähän ilmiöön perustuu tapamme luoda tapaamastamme ihmisestä heti jonkinlainen käsitys, vaikka kohtaaminen ei kestäisi muutamaa minuuttia pitempään. Havainnointi ja mielikuvan luominen ei voi perustua mihinkään muuhun kuin aikaisempiin elämänkokemuksiimme. Ensi vaikutelma mitä todennäköisemmin pettää ja vahingossa voi pitää paikkansa. Rakastuminen ensi silmäyksellä on ihana asia. Voi olla kuitenkin parempi tutustua kaveriin vähän paremmin ajan kanssa. Hyvän työhön palkkaajan on hyvä tiedostaa tämä ihmiselle luontainen tapa tehdä päätelmiä ja johtopäätöksiä. Ennakkokäsitys voi viedä harhateille ja tulee palkatuksi väärä henkilö.
Keskustellessamme kotona tai työpaikallamme, välitämme sen yhteydessä monia tunnetilojamme. Ääntä kohottamalla viestimme suuttumista ja aggressiota. Hymyilemällä ja kuuntelemalla annettu viestimme kuulostaa ystävälliseltä, vaikka sen sisältö olisi henkilölle kielteinen. Sanat ovat kohtuullisen huono kommunikointimuoto. On sanottu, että vain 10 prosenttia sanoistamme menee perille ja vastaanottaja ymmärtää ne oikein. Kaikki muu kommunikointi tapahtuu ei-sanallisella tasolla käsielein, kasvonilmein, äänen käytöllä ja kehon liikkein.
Me kaikki tunnemme ympäristössämme ihmisiä, jotka ovat aina äänessä ja heidän puhekoneensa hyrrää kuin vanha rukki lankaa kehrätessä. He eivät kuuntele ketään eikä heitä kiinnosta kenenkään muun ihmisen asiat kuin omansa. Ihmistyypillä on oma nimensäkin, ”puhumo”. Yleensä he ovat henkisesti rikki olevia ihmisiä ja tuskin pääsevät elämässään tavastaan eroon. Puhumolle vastakohtana on tietysti ihminen, jolla on kuuntelemisen jalo taito. Harvalla on kärsivällisyyttä käydä aktiivisia kuunteluprosesseja ympäristössään. Se edellyttää herkeämätöntä aktiivisuutta kuunnella, mitä toisella ihmisellä on sanottavaa. Palautetta kuulemastaan on annettava koko ajan ja oltava hereillä. Hyvä kuunteluprosessi auttaa ja edistää kuunneltavan henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
Vuorovaikutusta tapahtuu eniten ryhmissä, jonka jäseniä olemme. Toimimme niissä eri rooleissa, joissa tehtävämme ovat erilaisia. Työpaikkaroolini saattaa vaatia johtajuutta, jolloin käyttäydyn siinä eri tavalla kuin arkielämässä. Johtajuudessa on kysymys sekä ihmisten että asioiden ja tehtävien johtamisesta. Johtajuus on kyky johtaa ihmisiä ja toimintaa haluttuun suuntaan.
Perheessä taas saattaa toimia tasa-arvoinen ja ylipäätään aktiivinen roolikäyttäytymien. Tällöin ei kummankaan puolison tarvitse toimia johtajana, vaan johtajuuden ottaa kullakin hetkellä se, joka parhaiten osaa ottaa tilanteen haltuun. Tätä kutsutaan tilannejohtamiseksi. Vuorovaikutuskykyjään voi käyttää myös väärin. Otetaan väkisin tila haltuun, syydetään ilkeyksiä ja kuittaillaan ala-arvoisesti. Mitkä tahansa neuvottelut, tilanteet tai keskustelut saadaan sekaisin alatyylisillä vitseillä ja aliarvioimalla kaikki muut osanottajat.
Poliitikot ja kansalaiset käyvät vuoropuhelua monella tasolla. Lehdistö tarjoaa foorumin välittää mielipiteitä ja kommentteja päättäjille. Sosiaalisen median kautta nostaa tikunokkaan jonkin asian ja arvioida hallituksen työskentelyä. Poliitikolle kysymys on massaviestinnästä, esiintymiset ja ulostulot jatkuvaa kampanjointia uudelleen valinnan puolesta. Niissä on taas pakko onnistua ja Tv-esiintymiseen kouluttautuminen on nykypoliitikolle välttämätöntä.
Kenelläkään ei ole synnynnäisesti hyviä vuorovaikutustaitoja, vaan niitä opitaan tekemällä eli olemalla vuorovaikutuksessa. Hyvässä vuorovaikutuksessa vältetään yleistäviä, leimaavia ja syyllistäviä sinä-viestejä, jotka usein saavat toisen puolustautumaan ja johtavat helposti riitaan. Hyvä konsti on kysyä pulmatilanteissa kaverilta, miten sinä tämän asian hoitaisit. Ei sinulla tarvitse olla valmista ratkaisua ongelmaan. Kun keskustelutoverilta tulee oivallus, sen toimivuutta voi testata lisäkysymyksillä. Keinoa kannattaa kokeilla. Annetaan toiselle ihmiselle mahdollisuus itse keksiä omaan ongelmaansa ratkaisut ja kokea oivalluksen ilo.
Työelämä edellyttää erittäin hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. On tärkeä osata kuunnella, pyytää ja vastaanottaa apua sekä myös auttaa toisia.
Esa Kanerva
Ihmisen elämä perheessä, työpaikalla ja yhteiskunnassa rakentuu vuorovaikutussuhteille. Perusolettamus on se, että ihminen kaipaa seuraa ja hakee sitä aktiivisesti. Olemme perusluonteeltamme sosiaalisia ja mielellämme tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Meillä on kyky puhua, kuunnella, katsella ja aistia sosiaalista ympäristöämme. Aivoissamme on melkoinen tietokanta ja kapasiteetti menneistä kokemuksistamme omissa vuorovaikutussuhteissamme. Tähän ilmiöön perustuu tapamme luoda tapaamastamme ihmisestä heti jonkinlainen käsitys, vaikka kohtaaminen ei kestäisi muutamaa minuuttia pitempään. Havainnointi ja mielikuvan luominen ei voi perustua mihinkään muuhun kuin aikaisempiin elämänkokemuksiimme. Ensi vaikutelma mitä todennäköisemmin pettää ja vahingossa voi pitää paikkansa. Rakastuminen ensi silmäyksellä on ihana asia. Voi olla kuitenkin parempi tutustua kaveriin vähän paremmin ajan kanssa. Hyvän työhön palkkaajan on hyvä tiedostaa tämä ihmiselle luontainen tapa tehdä päätelmiä ja johtopäätöksiä. Ennakkokäsitys voi viedä harhateille ja tulee palkatuksi väärä henkilö.
Keskustellessamme kotona tai työpaikallamme, välitämme sen yhteydessä monia tunnetilojamme. Ääntä kohottamalla viestimme suuttumista ja aggressiota. Hymyilemällä ja kuuntelemalla annettu viestimme kuulostaa ystävälliseltä, vaikka sen sisältö olisi henkilölle kielteinen. Sanat ovat kohtuullisen huono kommunikointimuoto. On sanottu, että vain 10 prosenttia sanoistamme menee perille ja vastaanottaja ymmärtää ne oikein. Kaikki muu kommunikointi tapahtuu ei-sanallisella tasolla käsielein, kasvonilmein, äänen käytöllä ja kehon liikkein.
Me kaikki tunnemme ympäristössämme ihmisiä, jotka ovat aina äänessä ja heidän puhekoneensa hyrrää kuin vanha rukki lankaa kehrätessä. He eivät kuuntele ketään eikä heitä kiinnosta kenenkään muun ihmisen asiat kuin omansa. Ihmistyypillä on oma nimensäkin, ”puhumo”. Yleensä he ovat henkisesti rikki olevia ihmisiä ja tuskin pääsevät elämässään tavastaan eroon. Puhumolle vastakohtana on tietysti ihminen, jolla on kuuntelemisen jalo taito. Harvalla on kärsivällisyyttä käydä aktiivisia kuunteluprosesseja ympäristössään. Se edellyttää herkeämätöntä aktiivisuutta kuunnella, mitä toisella ihmisellä on sanottavaa. Palautetta kuulemastaan on annettava koko ajan ja oltava hereillä. Hyvä kuunteluprosessi auttaa ja edistää kuunneltavan henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
Vuorovaikutusta tapahtuu eniten ryhmissä, jonka jäseniä olemme. Toimimme niissä eri rooleissa, joissa tehtävämme ovat erilaisia. Työpaikkaroolini saattaa vaatia johtajuutta, jolloin käyttäydyn siinä eri tavalla kuin arkielämässä. Johtajuudessa on kysymys sekä ihmisten että asioiden ja tehtävien johtamisesta. Johtajuus on kyky johtaa ihmisiä ja toimintaa haluttuun suuntaan.
Perheessä taas saattaa toimia tasa-arvoinen ja ylipäätään aktiivinen roolikäyttäytymien. Tällöin ei kummankaan puolison tarvitse toimia johtajana, vaan johtajuuden ottaa kullakin hetkellä se, joka parhaiten osaa ottaa tilanteen haltuun. Tätä kutsutaan tilannejohtamiseksi. Vuorovaikutuskykyjään voi käyttää myös väärin. Otetaan väkisin tila haltuun, syydetään ilkeyksiä ja kuittaillaan ala-arvoisesti. Mitkä tahansa neuvottelut, tilanteet tai keskustelut saadaan sekaisin alatyylisillä vitseillä ja aliarvioimalla kaikki muut osanottajat.
Poliitikot ja kansalaiset käyvät vuoropuhelua monella tasolla. Lehdistö tarjoaa foorumin välittää mielipiteitä ja kommentteja päättäjille. Sosiaalisen median kautta nostaa tikunokkaan jonkin asian ja arvioida hallituksen työskentelyä. Poliitikolle kysymys on massaviestinnästä, esiintymiset ja ulostulot jatkuvaa kampanjointia uudelleen valinnan puolesta. Niissä on taas pakko onnistua ja Tv-esiintymiseen kouluttautuminen on nykypoliitikolle välttämätöntä.
Kenelläkään ei ole synnynnäisesti hyviä vuorovaikutustaitoja, vaan niitä opitaan tekemällä eli olemalla vuorovaikutuksessa. Hyvässä vuorovaikutuksessa vältetään yleistäviä, leimaavia ja syyllistäviä sinä-viestejä, jotka usein saavat toisen puolustautumaan ja johtavat helposti riitaan. Hyvä konsti on kysyä pulmatilanteissa kaverilta, miten sinä tämän asian hoitaisit. Ei sinulla tarvitse olla valmista ratkaisua ongelmaan. Kun keskustelutoverilta tulee oivallus, sen toimivuutta voi testata lisäkysymyksillä. Keinoa kannattaa kokeilla. Annetaan toiselle ihmiselle mahdollisuus itse keksiä omaan ongelmaansa ratkaisut ja kokea oivalluksen ilo.
Työelämä edellyttää erittäin hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. On tärkeä osata kuunnella, pyytää ja vastaanottaa apua sekä myös auttaa toisia.
Esa Kanerva
