18.2.2016
Hallitus päätti ohjelmassaan karsia kuntien kustannuksia miljardilla eurolla vähentämällä lakisääteisiä tehtäviä sekä tehtävien toteuttamista ohjaavia velvoitteita. Velvoitteita ovat esimerkiksi erilaiset suunnitelmat, yhteistyövelvoitteet, henkilöstömitoitukset tai kelpoisuudet. Suosituksista ohjauskeinona on tarkoitus luopua.
Nyt ministeri Vehviläinen toteaa, että tuli asetetuksi hallitukselle ”mission impossible”, ns. mahdoton tehtävä. No ei se mitään, ei tullut avokonttoriakaan. Nyt on päädytty lukuun 400 miljoonaa euroa, jotka on tarkoitus kuurnia pääosin julkisten palveluiden tasoa ja laatua heikentämällä. Hallituksen päätöksenteko on leikkausten kohdentamista ja suuntaamista. Ns. priorisointi eli päätöksenteon kohteitten valinta kuvaa ministereitten tahtotilaa ja arvoja. Toisin sanoen porvarillinen politiikka muistaa leikatessaan rokottaa yhteiskunnan alempia sosiaaliryhmiä ja mielellään unohtavat omistavan luokan.
Suurimmat säästöt, noin 240 miljoonaa euroa, kohdistuvat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle. Liikenne- ja viestintäministeriön osuus on noin 75 miljoonaa euroa ja sisäministeriön vajaat 50 miljoonaa euroa. Eniten säästetään kelpoisuusehtoja ja henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita löysäämällä. Tämän on määrä tuoda säästöjä kunnille 90 miljoonan euron edestä vuodessa. Toiseksi eniten säästetään vammaisilta. Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksella aiotaan saada 61 miljoonan euron säästöt. Kolmanneksi suurin säästökohde, 48 miljoonaa euroa, syntyy pelastustehtävien siirrosta pian perustettaville 18 uudelle maakunnalle. Nyt pelastustoimi on järjestetty 22 alueen vastuulle.
Miten säästöt konkreettisesti toteutetaan. Kuntien henkilöstön kelpoisuusehtojen väljentämisellä tavoitellaan 90 miljoonan euron säästöä. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että sairaanhoitajat voisivat tehdä entistä enemmän nykyään lääkäreille kuuluvia tehtäviä, suuhygienistit ja hammashoitajat hammaslääkäreille kuuluvia tehtäviä ja lähihoitajat sairaanhoitajien tehtäviä. Lähihoitajia puolestaan korvattaisiin muutaman kuukauden kestävän koulutuksen saaneilla hoiva-avustajilla. Myös sosiaalipuolelle on odotettavissa muutoksia. Korkeakoulutetun sosiaalityöntekijän töitä voisi jatkossa tehdä sosionomi tai vastaava, esimerkiksi geronomi. Optikko hoitelisi osan silmälääkärin hommista.
Jokainen tajuaa, että tämä ei voi olla vaikuttamatta palveluiden tasoon. Tehdään halvemmalla huonompaa laatua. Kuntajohtajat sanovat, että olisi pitänyt karsia ja laatua laskea vielä enemmän, koska kunnilla ei ole heidän mukaansa varaa nykyiseen palvelutasoon. Muutos tarkoittaa niille henkilöille suurta pettymystä, jotka ovat uhranneet elämässään aikaa, vaivaa ja rahaa pitkään koulutukseen. Hallituksen koulutusvihamielisyys näyttäytyy tälläkin tavalla. Miksi käydä koulua, kun ”ammattitaidon” voi hankkia pikakoulutuksella. Tältä ainakin hallituksen logiikka näyttää ulospäin.
Vammaispalvelulain uudistuksella tavoitellaan myös isoja säästöjä. Vehviläisen mukaan uudistus voi osittain parantaa vammaisten palveluita ja osittain heikentää. Näin ministeri Vehviläinen kiemurtelee tiedotustilaisuudessa. Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksella aiotaan saada 61 miljoonan euron säästöt. Säästö on valtava ja syystäkin vammaisjärjestöt ovat kauhuissaan. Mitenkähän vammaisten palveluita aiotaan parantaa? Ainakin vammaisten liikkumispalveluihin tulee merkittäviä heikennyksiä. Heidän napanuoransa terveitten yhteiskuntaan katkaistaan rajoittamalla pääsyä ja liikkumista palveluitten pariin.
Erityisen huolestunut olen vanhuksistamme. Tämä hallitus vesittää myös vanhuspalvelulakia, jonka edellinen sai aikaan. Vanhuspalvelulain edellyttämiä tehtäviä ”kevennetään” (lue heikennetään) 35,2 miljoonalla eurolla. Edellinen hallitus lupasi, että jos eivät kunnat vapaaehtoisesti ota käyttöön riittävää hoitajamitoitusta, siitä säädetään lailla (0,5 hoitajaa potilasta kohden). Mutta mitä ollaan nyt tekemässä. Hoitajamitoitusta lasketaan 0,4 hoitajaan per vanhus. Kysyn, miksi Tampereen kaupunki maksaa siitä, ettei subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoiteta, jonka hallitus sääti lailla. Eikö tämä vanhusten hoitajamitoitus olisi yhtä tärkeä asia korjata kaupungin omalla rahalla? Asumispalveluja koskevien suositusten kumoaminen koskettaa etenkin vanhuksia, vammaisia, kehitysvammaisia, päihdeongelmaisia ja mielenterveyskuntoutujia. Vanhusten palveluasumista koskevat kriteerit ”uudistetaan” (lue heikennetään). Vanhukset asuvat entistä ahtaammin. Minusta tämän hetkinen vaatimus 25 neliömetristä vanhusta kohden ei ole kohtuuton vaatimus. Kuntien ei tarvitse enää tehdä myöskään suunnitelmaa vanhusten terveys- ja sosiaalipalveluiden järjestämisestä.
Oletteko kuulleet keskustelua osakkeenomistajien osinkojen verotuksen kiristämisestä? Oletteko kuulleet hallituksen esityksestä palkita verotuksellisesti niitä yrityksiä, jotka investoivat Suomeen ja työllistävät? Ette ole, en minäkään!
Esa Kanerva
