16.2.2016
On sanottu,
että maailman historia kulkee sykleissä. Se pätee niin talouteen kuin
väkivaltaisiin myllerryksiin. Välillä on pistetty kaikki maan tasalle, sitten
on alkanut julmettu jälleenrakennus ja ihmettely, kuinka tämä kaikki on voinut
olla mahdollista. Toisesta maailmansodasta on kulunut yli kahden sukupolven
rauhankausi. Tosin kylmän sodan aikana käytiin helvetin porteilla monta kertaa.
Kenraalien sormet olivat jo ydinaseitten laukaisunapeilla. Jostakin syystä
niitä ei kukaan painanut.
Muistan
elävästi 1960-luvun sekä maailman että Suomen kriisit. Kaikkein raastavinta oli
lapsellekin Kuuban ohjuskriisi, jolloin erilaiset sattumat taisivat pelastaa
maailman tuholta. Juuri raskaista sodista toipuvan maan kansalaisille oli
Kekkosen nootti-kriisi kova pala. Neuvostoliiton pyytämät tai uhkaamat yhteiset
sotaharjoitukset koettiin lähes sodanjulistuksena. Reaktiot olivat sen
mukaisia. Muistan kansakoulunopettajani itkeneen kateederinsa takana, että nyt
tulee sota ja ryssät hyökkäävät. Me pikkukoululaiset olimme mukana hänen
paniikissaan ja ahdistuksessaan vailla ymmärrystä, mistä todella on nyt
kysymys. Jotakin kamalaa sen täytyy olla, koska opettajakin itkee.
Kekkonen
matkusti Moskovaan ja palasi sankarina sekä toisen uuden kauden presidenttinä.
Kylmä sota loppui 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua. Tulivat
uudenlaiset murheet. Kun ei ollut kaksinapaista maailmanvaltaa, amerikkalaiset
tekivät, mitä lystäsivät, myös tekoja vastoin kansanvälistä lakia. Venäjä eli
sekasortoista aikaa ja sen pirstoutuessa syntyi uusia valtioita kuin sieniä
sateella. Pienet Balkanin valtiot kävivät toistensa kimppuun ja sota oli
julmaa. Presidentti Clintonin pommitukset B-52 pommittajilla rauhoitti Balkanin
jollakin tavalla. Terrorismi alkoi nostaa päätään ja amerikkalaisia kohtaan
tehtiin iskuja vähän joka puolella maailmaa.
Kaikkien
huulilla alkoi olla nimi Al Quida ja sen johtaja Osama Bin Laden. Välillä
käytiin 1. Persianlahden sota Saddam Husseinin vallattua Kuwaitin öljylähteet.
Irak pantiin aisoihin, mutta Saddam jäi valtaan. Varmaan siksi, että
poika-Bushillekin jäisi jotakin sodittavaa.
Sitten
alkoi sota terrorismia vastaan arabiterroristien lennettyä kaapatuilla
lentokoneilla päin WTS:n kaksoistorneja. Ne tuhoutuivat täysin ja yli 3000
ihmistä sai surmansa. Amerikkalaiset aloittivat terroristijahdin ja hyökkäsivät
Afganistaniin. Ihmisiä vangittiin ja kidutettiin ympäri maailmaa salaisissa
piilopaikoissa. Eniten kuitenkin Kuubassa Guantánamon lentotukikohdan
vankilassa.
Välissä
käytiin toinen Irakin sota, joka voitettiin, mutta voitolla ei saavutettu
mitään. Amerikkalaiset jumiintuivat sinne ja kärsivät tappiota. Amerikkalaiset
ovat siellä edelleenkin jollakin panoksella.
Arabikevät
pisti Saharan pohjoispuolisten maitten hallinnon uuteen uskoon. Demokratiaa ei
niihin valtioihin tullut. Erilaiset klaanipäälliköt pitävät valtaa ja
tappelevat keskenään vallasta. Egypti sai sotilasdiktatuurin.
Syyrian
sota uhkaa ajaa maailman suurselkkaukseen. Taistelujärjestö Isis syntyi siellä,
laajensi nopeasti aluettaan Irakiin ja naapurimaihin. Syyrian tilanne on niin
sekava, ettei tässä tiedä kuka pommittaa ketäkin. Länsimaat pommittavat ja
Venäjä tekee ilmahyökkäyksiä. Uusia pakolaisia syntyy ja satoja tuhansia on jo
kuollut.
Venäjän
innokas osallistuminen Syyrian kriisiin johtunee sen hankaluuksista Euroopassa.
Krimin ja Ukrainan itäosien valtausta ei ole annettu anteeksi. Kaupparajoitteet
ja matala öljyn hinta rapauttavat taloutta.
Jemen
on ollut sisällissodassa koko tämän vuoden ja Saudi-Arabia tukee uskonveljiään
pommittamalla ”kapinallisia”. Suunnit ja shiat tappelevat täälläkin keskenään.
Palestiinalaisten
ja Israelin välit eivät korjaannu koskaan. Sodat seuraavat toisiaan. Tuskin
rauhaa saadaan aikaan turkkilisten ja kurdienkaan välillä.
Maailman
tilanne alkaa muistuttaa yhä enemmän kylmän sodan kuumimpia aikoja, vaikka koko maailma ei toistaiseksi ole jakautunut blokkeihin. Retoriikka
kovenee sekä Natossa että Venäjällä. Putin on ottanut omaan asedoktriiniinsa
taktiset ydinaseet. Ne olivat käyttövalmiina kuulemma Krimin valtauksen
yhteydessä. Kylmää ajatuskin siitä, että Venäjä kuvittelee voivansa käyttää
ydinaseita rajatusti, jotakin aluetta tai kaupunkia vastaan.
Tälläkin hetkellä Turkin ja Syyrian rajalle pakkautuneet pakolaiset ovat ajautuneet Naton ja Venäjän väliin. Tämä asetelma paljastaa sen, kuinka suurista ja räjähdysherkistä asioista on kyse.
Milloinkahan poksahtaa,
toivottavasti ei koskaan, sellainen oikein iso pamaus. Nikita Hruštšov räjäytti
sellaisen lokakuussa 1961 Novaja Zemljalla. Kooltaan se oli 50 megatonnia.
Kerrotaan sen heilauttaneen maapalloakin suhteessa akseliinsa. Pommi räjähti
30.10. ja 28.10. Neuvostoliitto oli jättänyt Suomelle nootin sotilaallisista
neuvotteluista.
Ehkä teoriat maailman
konfliktien jaksottuneisuudesta voidaan unohtaa. Maailmassa käydään sotaa
nykyisin jatkuvasti, sota on siis osa uutta maailmanjärjestystä!
Esa Kanerva
