Onko väkivalta osa uutta maailmajärjestystä?



                                                                                                                                     16.2.2016

On sanottu, että maailman historia kulkee sykleissä. Se pätee niin talouteen kuin väkivaltaisiin myllerryksiin. Välillä on pistetty kaikki maan tasalle, sitten on alkanut julmettu jälleenrakennus ja ihmettely, kuinka tämä kaikki on voinut olla mahdollista. Toisesta maailmansodasta on kulunut yli kahden sukupolven rauhankausi. Tosin kylmän sodan aikana käytiin helvetin porteilla monta kertaa. Kenraalien sormet olivat jo ydinaseitten laukaisunapeilla. Jostakin syystä niitä ei kukaan painanut.

Muistan elävästi 1960-luvun sekä maailman että Suomen kriisit. Kaikkein raastavinta oli lapsellekin Kuuban ohjuskriisi, jolloin erilaiset sattumat taisivat pelastaa maailman tuholta. Juuri raskaista sodista toipuvan maan kansalaisille oli Kekkosen nootti-kriisi kova pala. Neuvostoliiton pyytämät tai uhkaamat yhteiset sotaharjoitukset koettiin lähes sodanjulistuksena. Reaktiot olivat sen mukaisia. Muistan kansakoulunopettajani itkeneen kateederinsa takana, että nyt tulee sota ja ryssät hyökkäävät. Me pikkukoululaiset olimme mukana hänen paniikissaan ja ahdistuksessaan vailla ymmärrystä, mistä todella on nyt kysymys. Jotakin kamalaa sen täytyy olla, koska opettajakin itkee.

Kekkonen matkusti Moskovaan ja palasi sankarina sekä toisen uuden kauden presidenttinä. Kylmä sota loppui 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua. Tulivat uudenlaiset murheet. Kun ei ollut kaksinapaista maailmanvaltaa, amerikkalaiset tekivät, mitä lystäsivät, myös tekoja vastoin kansanvälistä lakia. Venäjä eli sekasortoista aikaa ja sen pirstoutuessa syntyi uusia valtioita kuin sieniä sateella. Pienet Balkanin valtiot kävivät toistensa kimppuun ja sota oli julmaa. Presidentti Clintonin pommitukset B-52 pommittajilla rauhoitti Balkanin jollakin tavalla. Terrorismi alkoi nostaa päätään ja amerikkalaisia kohtaan tehtiin iskuja vähän joka puolella maailmaa.

Kaikkien huulilla alkoi olla nimi Al Quida ja sen johtaja Osama Bin Laden. Välillä käytiin 1. Persianlahden sota Saddam Husseinin vallattua Kuwaitin öljylähteet. Irak pantiin aisoihin, mutta Saddam jäi valtaan. Varmaan siksi, että poika-Bushillekin jäisi jotakin sodittavaa.

Sitten alkoi sota terrorismia vastaan arabiterroristien lennettyä kaapatuilla lentokoneilla päin WTS:n kaksoistorneja. Ne tuhoutuivat täysin ja yli 3000 ihmistä sai surmansa. Amerikkalaiset aloittivat terroristijahdin ja hyökkäsivät Afganistaniin. Ihmisiä vangittiin ja kidutettiin ympäri maailmaa salaisissa piilopaikoissa. Eniten kuitenkin Kuubassa Guantánamon lentotukikohdan vankilassa.

Välissä käytiin toinen Irakin sota, joka voitettiin, mutta voitolla ei saavutettu mitään. Amerikkalaiset jumiintuivat sinne ja kärsivät tappiota. Amerikkalaiset ovat siellä edelleenkin jollakin panoksella.

Arabikevät pisti Saharan pohjoispuolisten maitten hallinnon uuteen uskoon. Demokratiaa ei niihin valtioihin tullut. Erilaiset klaanipäälliköt pitävät valtaa ja tappelevat keskenään vallasta. Egypti sai sotilasdiktatuurin.

Syyrian sota uhkaa ajaa maailman suurselkkaukseen. Taistelujärjestö Isis syntyi siellä, laajensi nopeasti aluettaan Irakiin ja naapurimaihin. Syyrian tilanne on niin sekava, ettei tässä tiedä kuka pommittaa ketäkin. Länsimaat pommittavat ja Venäjä tekee ilmahyökkäyksiä. Uusia pakolaisia syntyy ja satoja tuhansia on jo kuollut.

Venäjän innokas osallistuminen Syyrian kriisiin johtunee sen hankaluuksista Euroopassa. Krimin ja Ukrainan itäosien valtausta ei ole annettu anteeksi. Kaupparajoitteet ja matala öljyn hinta rapauttavat taloutta.

Jemen on ollut sisällissodassa koko tämän vuoden ja Saudi-Arabia tukee uskonveljiään pommittamalla ”kapinallisia”. Suunnit ja shiat tappelevat täälläkin keskenään.

Palestiinalaisten ja Israelin välit eivät korjaannu koskaan. Sodat seuraavat toisiaan. Tuskin rauhaa saadaan aikaan turkkilisten ja kurdienkaan välillä.

Maailman tilanne alkaa muistuttaa yhä enemmän kylmän sodan kuumimpia aikoja, vaikka koko maailma ei toistaiseksi ole jakautunut blokkeihin. Retoriikka kovenee sekä Natossa että Venäjällä. Putin on ottanut omaan asedoktriiniinsa taktiset ydinaseet. Ne olivat käyttövalmiina kuulemma Krimin valtauksen yhteydessä. Kylmää ajatuskin siitä, että Venäjä kuvittelee voivansa käyttää ydinaseita rajatusti, jotakin aluetta tai kaupunkia vastaan.

Tälläkin hetkellä Turkin ja Syyrian rajalle pakkautuneet pakolaiset ovat ajautuneet Naton ja Venäjän väliin. Tämä asetelma paljastaa sen, kuinka suurista ja räjähdysherkistä asioista on kyse.

Milloinkahan poksahtaa, toivottavasti ei koskaan, sellainen oikein iso pamaus. Nikita Hruštšov räjäytti sellaisen lokakuussa 1961 Novaja Zemljalla. Kooltaan se oli 50 megatonnia. Kerrotaan sen heilauttaneen maapalloakin suhteessa akseliinsa. Pommi räjähti 30.10. ja 28.10. Neuvostoliitto oli jättänyt Suomelle nootin sotilaallisista neuvotteluista.

Ehkä teoriat maailman konfliktien jaksottuneisuudesta voidaan unohtaa. Maailmassa käydään sotaa nykyisin jatkuvasti, sota on siis osa uutta maailmanjärjestystä!

Esa Kanerva