9.2.2018
Presidentti Putin on kutsunut luokseen maansa seitsemän suurimman osakeyhtiön pääjohtajat neuvotellakseen niiden tai niiden osien myynnistä. Valtion rahantarve on suuri ja presidentti ei halua suin surmin maahan sisäpoliittista kriisiä maksamattomien eläkkeitten vuoksi. Öljyn maailmanmarkkinahinta on se, mikä on. Öljytuloista riippuva maa on konkurssin partaalla. Rahastot on syöty ja Krimin asukkaiden lahjominen tyytyväisiksi neuvotokansalaisiksi maksaa maltaita. Ilmaista ei ole Itä-Ukrainankaan sotilaallinen läsnäolo. Valloitettujen alueiden kansantulo ja tuottavuus ovat negatiiviset. Kansa syö kuitenkin joka päivä ruokaa ja juomaa, jotka Venäjän on kustannettava.
Venäläismediassa ”Suureksi Yksityistämiseksi” ristitty valtionyhtiöiden myynti saattaa tuoda valtion kassaan tilapäistä helpotusta. valtionyhtiöiden myynnistä pitäisi kertyä tuhannen miljardin ruplan eli nykykurssilla noin 12 miljardin euron myyntivoitto kahdessa vuodessa valtion tyhjenevän kassan täytteeksi. Voihan olla kysymyksessä samanlainen operaatio kuin 1990-luvulla Boris Jeltsinin aikana. Tällöin valtion yhteistä omistusta siirtyi ketterästi oligarkkien haltuun ja silloinen presidentti varmisti uudelleen valintansa. Epäluuloisimmat näkevät nyt käsillä olevassa yksityistämisessä 1990-luvun edeltäjän piirteitä eli ainakin tavoitteen pelastaa presidentin jatkokausi.
Yksityistämisen tavoitteethan voivat olla mitä tahansa. Konkurssipesän tyhjennys tai uudet maailman valloitushaaveet, mitä tahansa voi arvailla. Rahallisesti 12 miljardia euroa ei ole paljon, etenkin suuriin maailmanpoliittisiin tarkoituksiin, mutta kotimaan köyhiä eläkeläisiä sillä voidaan auttaa pysymään tyytyväisinä. Eikä sillä nyt ole niin väliä, vaikka muutaman miljardin siivu katoaisikin välistä.
Epäluuloisimmat näkevät nyt käsillä olevassa yksityistämisessä 1990-luvun edeltäjän piirteitä eli ainakin tavoitteen pelastaa presidentin jatkokausi.
Suomeen Venäjän taholta tulevia uhkia vähätellään. Jos Baltiassa Viron venäläiset aiheuttaisivat hämminkiä rettelöimällä hallitusta vastaan, Venäjä tuskin jättäisi puuttumatta asioiden kulkuun. Suomesta tulisi nopeasti osallinen Venäjän kanssa syntyneeseen kriisiin, koska emme voisi olla kommentoimatta tilannetta. Näin kävisi, vaikka emme olisi sen toiminnan pääkohde. Venäjä voi löytää syitä, joilla voisi tarvittaessa perustella valtapoliittisia toimiaan. Jos jotain Ukrainan tyyppistä tapahtuisi Virossa, niin Suomi olisi pakotettu toimimaan. On täysin poissuljettua, että Suomi voisi silloin olla mukana vain retorisella tasolla.
Suomalaiset ovat kyselleet viime vuodet sitä, että miksi Venäjä keskittää ja vahvistaa uusilla armeijan yksiköillä Suomen vastaista rajaansa. Venäjä on läksyttänyt Suomea monesti Nato-lähestymisen vaaroista ja jopa puolustusvoimia harjoitusten järjestämisestä. Tuorein amerikkalainen arvio kertoo, että on todennäköistä, että sotilaallisessa konfliktissa Baltian maiden - Viron, Latvian ja Liettuan - puolustus kestäisi Natonkin vahvistamana vain kolme päivää. Mikä on Suomen sotilaallisen puolustuksen lujuus? Venäjän armeija etenisi Viron ja Latvian pääkaupunkeihin Tallinnaan ja Riikaan vain 1,5–2,5 vuorokaudessa. Samalla balttien ja amerikkalaisten joukot kärsisivät mittavia tappioita.
Kauppaa tehdessä ystävyyssuhteet ja kanssakäyminen vahvistuvat. Euroopan Unionin kauppapakotteet ovat ajaneet Suomen tukalaan tilanteeseen. Tanskalaisten muutama ylimääräinen sika tai hollantilaisten tulppaanit löytävät markkinansa jostakin muualtakin kuin Venäjältä. Suomella ja Venäjällä on ollut vahvat kauppasiteet jo vuosisatoja. Laukkuryssät olivat arkipäivää jo 1800-luvulla ja bilateraalikauppaa käytiin sotien jälkeen. Naapurilla ei ollut dollareita, mutta maksuksi kelpasi ihan yhtä hyvin öljy ja muukin energia. Nyt näyttää huonolta. Jugurttia tai Oltermannia ei saa viedä eikä kauppa käy. Suhteet huononevat samaa rataa. Rajan takana eivät odota rahakkaat venäläiset turistit, vaan muovikassit kädessä tsetseenit ja kirgiisit, mahtuu joukkoon vielä muutama mongolikin. Ja heitä on paljon!
Esa Kanerva
.
