3.3.2016
Professori Esko Valtaoja muistaa esitelmöidessään kertoa, että olemme tällä hetkellä aika onnellisessa asemassa ja elämme suhteellisen väkivallatonta aikaa. Tämä on tietysti näkemys isossa kokonaisuudessa ja oppineen ajattelussa. Dracula surmasi aikanaan suhteellisesti enemmän ihmisiä Euroopassa kuin maailmansodat. Vaikka meitä ei konkreettisesti uhkaakaan väkivaltainen kuolema, on tässä ajassa paljon ihmisen elämän harmoniaa loukkaavia asioita ja turvallisuus-uhkia, sekä henkisiä että fyysisiä.
Suomalaisten tämän hetken päällimmäiset huolet ovat taloudellisia. Yksinkertaisesti sanottuna työmies, nimenomaan mies, on ajettu ahtaalle. Yhdeksänkymmentäluvun lamasta selvinneillä oli työ, toimeentulo ja asunto. Tänään kenenkään työpaikka ei ole itsestäänselvyys, terveyserot kasvavat ja huoli tulevaisuudesta painaa mieltä. Teollisuuden rakenteellinen murros syö työtä ja työpaikkoja. Keskiluokasta saatetaan pudota yllättävän nopeasti ja yhteiskunta on tyly kyydistä pudonneille. On syntynyt uusi proletariaatti ja perusturvan avulla kihnuttava köyhälistö.
Nuoret ovat ahtaalla. Tulevaisuuden työelämää luonnehtii hajanaisuus, moninaisuus ja jatkuva muutos. Tällaisessa ympäristössä tarvitaan uudenlaisia työelämätaitoja. Monilla ei kuitenkaan ole takanaan edes peruskoulua. Lisänsä murrokseen tuo, että yhä useamman on itse keksittävä ja myytävä työnsä. Syntyy paljon pettyneitä ja vihaisia miehiä sekä toivonsa menettäneitä nyrkkisankareita. Tälle nuorisojoukolle on ominaista ainainen rahapula ja elämän tarkoituksettomuus. Tämä suomalaisen yhteiskunnan alistettu joukko ei tule käyttämään äänioikeutta mahdollisuuksiensa ja olosuhteittensa parantamiseen. Nyt on viimeinen mahdollisuus korjata näiden n. 100.000 nuoren asiat kuntoon. Eniten tulisi huolta kantaa niistä, jotka peruskoulun jälkeen jättävät toisen asteen koulutuksen kesken. Niin ikävältä kuin se kuulostaakaan, ehkä tukien ehtojen kiristyksin pitäisi nuoret ohjata työhön oppimiseen ja valmennukseen. Oppisopimuskaan ei ole hullumpi ajatus.
Otsikoissa on ollut nuorison lisääntynyt väkivalta. Viime vuonna tapahtui sitten se, että toinen lapsi surmaa toisen lapsen. Puhumattakaan kouluampumisista, pommin räjäyttämisestä ja polttopulloiskuista, joita ei ollut aiemmin sota-aikaa lukuun ottamatta tapahtunut. Meilläkin on hyvin vaikeasti väkivaltaisia, jopa 5-6- vuotiaita lapsia, jotka eivät kykene asettumaan toisen asemaan. Nämä lapset eivät ole kokeneet empatiaa, vaan ovat saaneet osakseen kotona kylmyyttä ja kovuutta. Yhteiskunnan turvattomuutta lisää se, että nuorten väkivalta voi lisääntyä viinan ja muiden huumaavien aineiden käytön lisääntyessä yhdistettynä joutilaisuuteen.
Perhe- ja parisuhdeväkivalta on edelleenkin Suomessa tabu, josta juurikaan ei puhuta. Useimmiten tekijänä on elämänkumppani, yleisemmin tekijänä mies ja uhrina nainen. Onneksi asia on otettu yhteiskunnassa vakavasti ja on pyritty lainsäädännöllisestikin puuttumaan väkivallan tekoihin.
Yhteiskunnallisella tasolla turvallisuus voidaan jakaa ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen. Sisäisen turvallisuuden suurimpina uhkina näen poliittisen ja taloudellisen vallan väärinkäytön. Myös järjestäytynyttä rikollisuutta on täysi syy pelätä. Ulkoisen turvallisuuden olettamus ei enää pidä samalla tavalla paikkaansa kuin muutamia vuosia aikaisemmin. Kansainvälisten suhteiden kenttää saattoi kuvata poliittiseksi maailmankartaksi, nyt se muistuttaa enemmän sääkarttaa, jolla säärintamat siirtyilevät kaoottisesti ja valtionrajoista piittaamatta. Tämä tilanne on nähty eripuolilla maailmaa riehuvissa konflikteissa ja pakoilaiskysymyksessä. Olen huolestunut perussuomalaisten näkemyksestä, että Suomeen muodostettaisiin maahanmuuttajien oikeudeton proletariaatti. Tämä johtaisi räjähdysherkkään - ja alttiiseen tilanteeseen.
Nykypäivän yhteiskunnassa vallitsevan yltiöyksilökeskeisyyden, jopa itsekkyyden ja oman edun tavoittelun näen myös yhtenä tämän hetken turvallisuusuhkana. Tähän meitä ajaa yksinkertaisesti kaikkialla vallitseva kilpailu. Lapsena taistellaan parhaasta päiväkodista tai koulusta, paikasta yliopistossa ja yleensä paikasta ”auringossa”. Tässä taistossa kaikki keinot kuvitellaan olevan sallittuja. Onko ihmisen pyrkimyksillä mitään päätepistettä? Historia ei kiinnosta, sieltä ei voi oppia mitään. Tämä hetki on tärkeä. Rahaa pitäisi tulla joka tuutista, mutta siitä huolimatta sitä ei ole koskaan riittävästi. ”Haluatko miljonääriksi”- tai ” Tanssii tähtien kanssa”-ohjelma ovat hänelle pakollisia juttuja. Pinnallisuus ja viihteellisyys kuuluvat kiinteänä osana nykyihmisen elämään. Elämyksiä saa benji-hypyistä ja liitovarjolla lentämisestä.
Yksilökeskeisessä elämässä saattaa yhteisö ja lähimmäiset unohtua. Siinä on riskinsä ja vaaransa. Jos et kykene ottamaan huomioon ja rakastamaan edes omaa lastasi vieraista ihmisistä puhumattakaan, voit joutua sitä elämässäsi katumaan. Vanhuudessa on turha kuvitella saavansa turvallista huolenpitoa ympäristöstään, mikäli olet elänyt elämäsi itsellesi.
Esa Kanerva
