1.3.2016
Julkisen sektorin pääluottamusmiestä harmittaa ja lujasti! Kymmenen prosentin palkanalennus ei ole kenellekään mieluisa, varsinkaan silloin, kun sen toteutus ei ole tasapuolinen.
Suomen kilpailukykykö on vaarassa duunareille maksettujen korkeiden palkkojen vuoksi? Selailen kunnan työehtosopimusta. Kirja avautuu liitteen 6 kohdalta. Kohdassa määritellään ruokapalvelun peruspalvelutehtävien palkkataso. 1.7.2014 alkaen se oli 1698,54 euroa. Tähän tuli kympin verran lisää tämän vuoden helmikuun alussa. Sitten muutan kohtaa ja siirryn korkeakoulutetulle työntekijälle maksettavaan palkkaan. Siitä on esimerkkejä liitteessä viisi. Pienen päiväkodin johtajalle tai vastaavassa asemassa olevalle lastentarhanopettajalle maksettiin 1.7.2014 alkaen 2272,98 euroa kuukaudessa. Ja sitten se muutaman prosentin kymmenyksen palkankorotus 1.2.2016 on laskettava mukaan. Lastentarhanopettajalla on n. viiden vuoden yliopistokoulutus takanaan.
Nämä pienipalkkaiset naisetko ovat rapauttaneet Suomen kilpailukyvyn? Anteeksi vain, hörähtelen täällä kirjoittaessani suureen ääneen. Miksi ei tässä yhteydessä puhuta niistä 14 miljardin osingoista, jotka maksettiin viime vuoden tuloksista?
Kolme keskeistä toimijaa ovat jo hyväksyneet yhteiskuntasopimuksen. Sttk, Akava ja Kuntatyönantajat ovat olleet hallinnoissaan neuvottelutuloksen hyväksymisen kannalla. SAK viivyttelee vielä viikon ennen päätöstään. Lopullisesti nähdään sopimuksen kattavuus, kun liitot käsittelevät esitystä. Lopullinen määräaika vastauksen antamiseen on tämän vuoden kesäkuun alkuun mennessä.
Mitä sitten sovittiin? Ainakin siitä, että keittiöapulainen tai lastentarhanopettaja eivät tarvitse palkankorotuksia ensi vuonna. Toki karkeata suolaa muistettiin heittää selkänahkaan. Työaika pitenee 24 tuntia vuodessa.
Sari Sairaanhoitajan ja Leena Lastenhoitajan lomarahaa leikataan 30 prosentilla vuosina 2017–2019. Palkansaajan maksuja muistettiin myös korottaa. Työeläkemaksua korotetaan 1,2 prosenttia vuosina 2017–2020. Vastaavasti työnantajien maksua helpotetaan. Palkansaajan nettopalkka siis laskee. Työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu alenee 0,85 prosenttiyksikköä ja palkansaajan nousee vastaavasti.
Eikä tässä vielä kaikki! Työnantajien sosiaaliturvamaksua alennetaan useita prosenttiyksiköitä. Nämä rahoitetaan julkisen sektorin lomarahaleikkauksella ja muilla heikennyksillä. Suurin osa kilpailukykypaketin kustannuksista hoidetaan siirtämällä työnantajien sairausvakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja palkansaajien maksettaviksi.
Hallitus on armollisesti luvannut perua lisäleikkaukset ja veronkorotuksen sekä ns. pakkolait. Irtisanottavien päätä silitetään sillä, että työterveyshuolto pelaa vielä irtisanomisen jälkeen 6 kuukautta.
Paikallisesta sopimisesta pistää silmään ns. selviytymislauseke työpaikkojen turvaamiseksi. Kun työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, otetaan käyttöön työehtojen sopeuttaminen, lue palkan alennukset. Tampereen kaupunki on viimeiset viisi vuotta kertonut tarpeesta lomauttaa henkilöstöään sitä kuitenkaan toteuttamatta. Viimeinenkin lukko poistui sillä, että enää ei tarvita liittotason hyväksyntää paikallisen sopimuksen voimaan tuloon.
Saa nähdä, miten tässä käy? Jos sopimus kaatuu, epävarmuus ja riitaisuudet jatkuisivat vuodella, työehtoja heikentävien pakkolakien voimaantuloa, mahdollisesti lakkoja ensi syksyn työehtoneuvotteluissa ja todennäköisesti paikallisen sopimisen lakisäädäntöä, joka olisi erittäin tuskallista ammattiliitojen arvovallalle.
Esa Kanerva
Julkisen sektorin pääluottamusmiestä harmittaa ja lujasti! Kymmenen prosentin palkanalennus ei ole kenellekään mieluisa, varsinkaan silloin, kun sen toteutus ei ole tasapuolinen.
Suomen kilpailukykykö on vaarassa duunareille maksettujen korkeiden palkkojen vuoksi? Selailen kunnan työehtosopimusta. Kirja avautuu liitteen 6 kohdalta. Kohdassa määritellään ruokapalvelun peruspalvelutehtävien palkkataso. 1.7.2014 alkaen se oli 1698,54 euroa. Tähän tuli kympin verran lisää tämän vuoden helmikuun alussa. Sitten muutan kohtaa ja siirryn korkeakoulutetulle työntekijälle maksettavaan palkkaan. Siitä on esimerkkejä liitteessä viisi. Pienen päiväkodin johtajalle tai vastaavassa asemassa olevalle lastentarhanopettajalle maksettiin 1.7.2014 alkaen 2272,98 euroa kuukaudessa. Ja sitten se muutaman prosentin kymmenyksen palkankorotus 1.2.2016 on laskettava mukaan. Lastentarhanopettajalla on n. viiden vuoden yliopistokoulutus takanaan.
Nämä pienipalkkaiset naisetko ovat rapauttaneet Suomen kilpailukyvyn? Anteeksi vain, hörähtelen täällä kirjoittaessani suureen ääneen. Miksi ei tässä yhteydessä puhuta niistä 14 miljardin osingoista, jotka maksettiin viime vuoden tuloksista?
Kolme keskeistä toimijaa ovat jo hyväksyneet yhteiskuntasopimuksen. Sttk, Akava ja Kuntatyönantajat ovat olleet hallinnoissaan neuvottelutuloksen hyväksymisen kannalla. SAK viivyttelee vielä viikon ennen päätöstään. Lopullisesti nähdään sopimuksen kattavuus, kun liitot käsittelevät esitystä. Lopullinen määräaika vastauksen antamiseen on tämän vuoden kesäkuun alkuun mennessä.
Mitä sitten sovittiin? Ainakin siitä, että keittiöapulainen tai lastentarhanopettaja eivät tarvitse palkankorotuksia ensi vuonna. Toki karkeata suolaa muistettiin heittää selkänahkaan. Työaika pitenee 24 tuntia vuodessa.
Sari Sairaanhoitajan ja Leena Lastenhoitajan lomarahaa leikataan 30 prosentilla vuosina 2017–2019. Palkansaajan maksuja muistettiin myös korottaa. Työeläkemaksua korotetaan 1,2 prosenttia vuosina 2017–2020. Vastaavasti työnantajien maksua helpotetaan. Palkansaajan nettopalkka siis laskee. Työnantajan keskimääräinen työttömyysvakuutusmaksu alenee 0,85 prosenttiyksikköä ja palkansaajan nousee vastaavasti.
Eikä tässä vielä kaikki! Työnantajien sosiaaliturvamaksua alennetaan useita prosenttiyksiköitä. Nämä rahoitetaan julkisen sektorin lomarahaleikkauksella ja muilla heikennyksillä. Suurin osa kilpailukykypaketin kustannuksista hoidetaan siirtämällä työnantajien sairausvakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja palkansaajien maksettaviksi.
Hallitus on armollisesti luvannut perua lisäleikkaukset ja veronkorotuksen sekä ns. pakkolait. Irtisanottavien päätä silitetään sillä, että työterveyshuolto pelaa vielä irtisanomisen jälkeen 6 kuukautta.
Paikallisesta sopimisesta pistää silmään ns. selviytymislauseke työpaikkojen turvaamiseksi. Kun työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, otetaan käyttöön työehtojen sopeuttaminen, lue palkan alennukset. Tampereen kaupunki on viimeiset viisi vuotta kertonut tarpeesta lomauttaa henkilöstöään sitä kuitenkaan toteuttamatta. Viimeinenkin lukko poistui sillä, että enää ei tarvita liittotason hyväksyntää paikallisen sopimuksen voimaan tuloon.
Saa nähdä, miten tässä käy? Jos sopimus kaatuu, epävarmuus ja riitaisuudet jatkuisivat vuodella, työehtoja heikentävien pakkolakien voimaantuloa, mahdollisesti lakkoja ensi syksyn työehtoneuvotteluissa ja todennäköisesti paikallisen sopimisen lakisäädäntöä, joka olisi erittäin tuskallista ammattiliitojen arvovallalle.
Esa Kanerva
