Tampere odotti messiaita

                                                                                                                                       29.4.2016

Kaupungin organisaatiota muutetaan. Tilaaja-tuottaja-mallista luovutaan joiltakin osin ja uusia toiminnan vetureita valitaan ja palvelualueita muodostetaan. Koko kaupunkiorganisaatiota johtaa virkamiehenä konsernijohtaja. Välittömästi konsernijohtajan alaisuudessa toimivat kolme palvelualuetta. Niitä johtavat hyvinvointijohtaja, elinvoimajohtaja ja kaupunkiympäristöjohtaja. Heidän työtään tukevat konserniohjausyksiköt, joita ovat strategia, kehittäminen, henkilöstö, hallinto, talous ja omistajaohjaus. Pormestari ja kolmen apulaispormestaria jatkavat vastuualueittensa johdossa.

Kaupunginhallitus valitsi maaliskuun lopulla organisaation kauan odottamat kolme palvelualuejohtajaa. Tuntui siltä, että kaupungintalon väki eli pysähtyneisyyden tilassa jo jonkin aikaa odotellessaan valintaa ja jonkinlaisia ”pelastajia” ja ongelmien ratkaisijoita. Heidän tehtäväalueensa on laaja. He johtavat oman palvelutuotantoalueensa palveluiden järjestämistä ja tuotantoa. Aluksi he miettivät ja orientoituvat uusiin tehtäviinsä ja muodostavat omat esikuntansa. Palvelualuejohtajat valitsevat avainhenkilöt alueensa tehtäviin. Uudet johtajat tekevät esityksensä tämän vuoden aikana palvelualueidensa toiminnan järjestämisestä ja kehittämisestä. Työtä ohjaavat uuden toimintamallin tavoitteet, joissa korotuvat asiakaslähtöisyys, kumppanuus, johtamisen selkeys, toiminnan taloudellisuus ja vaikuttavuus sekä henkilöstön rooli toiminnan kehittämisessä. Palvelualueiden uuden rakenteen on tarkoitus olla selvillä vuoden 2017 alkuun mennessä. Tehtäväkenttä on niin massiivinen, että täytyy vain toivoa, että he kykenevät vastaamaan niihin odotuksiin, mitä heihin kohdistuu. Tampereella on nähty monenlaisia johtamiskuvioita. Apulaiskaupunginjohtajia on kierrätetty, ja tilaaja-tuottajamallin myötä tuotiin huipulle uudet nimet ja nimikkeet. Toivoa vain sopii, että korkeimpia virkamiesjohtajia nyt nimitettäessä ratkaisevia tekijöitä olivat kaupunkilaisten tarpeet ja edut.

Hyvinvointijohtajaksi valittiin vt. tilaajajohtaja Taru Kuosmasen. Hän on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, hallintotieteiden maisteri ja sosiaali- ja terveysjohtamisen eMBA. Hänen isoja haasteitaan on tuleva Sote-uudistus, väestön kasvu ja ikääntyminen. Häneltä odotetaan vahvaa kehittämisotetta myös koulutus-, kulttuuri- ja urheilupalveluihin. Virkaa haki 54 henkilöä. Vahvimpana kilpailijana ja demarina kisassa oli kehittämisjohtaja Kari Hakari.

Tampereen tuleva elinvoimajohtaja Teppo Rantanen on kiertänyt maailmaa töiden takia 25 vuotta. Työpaikka on ollut Helsingissä, Tukholmassa ja Lontoossa, mutta kotiosoite on pysynyt Tampereen Härmälässä. Rantanen on kouluttautunut kauppatieteiden maisteiksi ja hänellä on eMBA-tutkinto. Hän katsoo, että kaupunkiorganisaation ulkopuolelta tulevana hän tuo mukanaan uutta ajattelua ja kokemustaan. 57-vuotias Rantanen on kahden viime vuoden ajan käynyt töissä Lontoossa. Hän kuuluu konsultti- ja palveluyhtiö Deloitten teknologia-, media- ja telekommunikaatioalan johtoryhmään. Vuoteen 2014 asti Rantanen toimi Suomen Deloitten toimitusjohtajana. Yhtiö tarjoaa tilintarkastukseen, verotukseen, konsultointiin ja yritysjärjestelyihin liittyviä palveluita. Teppo Rantanen kertoo olevansa innostunut uudesta tehtävästään ja haluaa Tampereen elinvoimaisuuden puhkeamaan kukkaan. Elinvoimajohtajaksi haki 38 ihmistä.

Diplomi-insinööri Mikko Nurminen on työskennellyt kaupungin kiinteistöjohtajana vuodesta 2008. Nyt hänet valittiin kaupunkiympäristöjohtajaksi. Nurmisen mielestä Tampereen kasvu ja vetovoimaisuus antavat erinomaisen lähtökohdan kaupunkiympäristön kehittämiseen tulevaisuudessa. Kaupunkiympäristöjohtajaksi halusi 28 ehdokasta.

Virat olivat haettavina heti alkuvuodesta ja haastattelut ja soveltuvuusarvioinnit tehtiin ripeällä aikataululla. Valittujen kannattaisi tehdä isoja juttuja, joissa Tampere on oikeasti hyvä ja joihin sillä on mahdollisuudet. Nuo kolme hommaa ovat selkeästi sellaisia, että valittujen tulisi pystyä näkemään kauas, tuntea taustat ja faktat sekä hallita isot kokonaisuudet. Tulevaisuuden ennustajan lahjatkaan eivät olisi pahasta, mutta nyt taitavat vaatimukset mennä henkimaailman puolelle.

Esa Kanerva

Luottamusmies ei estä paikallista sopimista!

                                                                                                                                           28.4.2016


Olen ollut jäsenistön valitsemana pääluottamusmiehenä 26 vuotta. Alkuvuosina vaalit olivat kahden vuoden välein, nyttemmin luottamusmieskausi on pidentynyt 4 vuoteen. En ole koskaan kokenut olleeni ns. jarrumies. Paikallista sopimista on tehty koko urani ajan. Oikeudenmukaisuudesta ja työntekijän eduista olen pitänyt kiinni. Asialliset win-win-kysymykset on neuvoteltu ja neuvotellaan. On oikeus ja kohtuus, että sopimisessa juridisessa mielessä heikomman osapuolen asemassa olevalla työntekijällä on oikeus luottamusmiehen tukeen. Suomalaisessa työelämässä työnantajilla ja heidän edustajillaan on laaja ns. direktio-oikeus eli työnjohto-oikeus, jonka nojalla työnantajalla on ensisijainen oikeus tulkita työehtosopimusta ja työelämän lakeja. Työntekijä voi riitauttaa toki asiansa. Käytännössä prosessi on kuitenkin niin hankala, että tavallisella työntekijällä ei itse ole mahdollisuutta sitä tehdä.

Eilen Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto tulivat ulos julkisuuteen toteamalla, että jos yrityksillä on pakko antaa työntekijöille oikeus valita luottamusmies, paikallinen sopiminen romuttuu ja uudet työpaikat jäävät syntymättä. Mitä, häh! Tämä on ihan mieletön ja perätön väite.


Tai sitten työnantajilla eivät ole puhtaat jauhot pussissaan. Osaan kyllä kuvitella, minkälaiseksi yrittäjät kuvittelevat paikallisen sopimisen olevan. Minulla on kokemukseni perusteella kohtuullisen hyvä näköala ja mielikuva siitä, miten ”Janhusen metallin” neuvotteluprosessi menisi:

Lähdetään liikkeelle yrityksen vanhoista työntekijöistä. Työntekijät kutsutaan yksitellen joko toimitusjohtajan, hallintojohtajan tai henkilöstöpäällikön huoneeseen. Neuvottelun ilmapiiri luodaan heti kireäksi jättämällä tervehtimättä työntekijää. Huoneen kalustus järjestellään niin, että yleensä useat työnantajan edustajat istuvat fyysisestikin korkeammalla kuin yksin tuolillaan nököttävä työntekijä. Duunari kokee olevansa todella pieni. Työntekijän silmäiltäväksi annetaan pari A4-paperia tai heitetään ”tykillä” kankaalle yrityksen tuloslaskelma ja tase. Sitten kerrotaan, kuinka huono yrityksen taloudellinen tilanne on.

Valitettavasti työntekijä ei yleensä osaa lukea esimerkiksi tilinpäätöslukuja, saati sitten tehdä siitä joitakin johtopäätöksiä. Toimitusjohtaja kertoo tilauskannan olevan huono eikä parempaa ole näköpiirissä. Meidän on pakko tehdä jotakin, että selviämme tästä ahdingosta. Sitten seuraa ”lipaisu”, yhdessä sinun kanssasi voimme kuitenkin parantaa yrityksemme kilpailukykyasemaa. Se edellyttää kyllä valitettavasti lomarahojen vaihtamista esimerkiksi muutaman päivän vapaaseen tai ja palkkojen leikkaamista 2 euroa tunnilta. Ellei näin menetellä on sinunkin työpaikkasi vaarassa ja joudumme aloittamaan yt-neuvottelut. Mitä mieltä olet asiasta? Asialla on kiire, joten voinet vastata kysymykseeni heti ja allekirjoitat tämän paperin. Mitä luulette, allekirjoittaako työntekijä paperin vai lyö nyrkkiä pöytään? Hän poissa tolaltaan eikä kykene kirkkaaseen ajatteluun. Todennäköisesti hän itku kurkussa menee ja raapaisee nimensä paperiin. Kun työntekijä sulkee oven, hallintoväki purskahtaa nauruun. Meni täydestä! Kierrosta jatketaan, kunnes kaikki työntekijät ovat saaneet ”käsittelyn”. Loistavaa, exelent, tämä paikallinen sopiminen, tätähän on kyllä kaivattu jo liian kauan aikaa. Onneksi Sipilä on pannut toimeksi ja saanut vihdoin jotakin aikaan. Uudet rekrytoitavat työntekijät eivät edes rohkenisi kysyä työsuhteensa ehdoista. Palkan suuruutta tai pikemminkin pienuutta tiedustelevat raakataan automaattisesti pois. Että kehtaakin mokomakin kysyä, mitä tästä työstä maksetaan? Hyi helvetti!

Työpaikoilla ammattijärjestöjen koulutetut ”ammattiluottamusmiehet” hoitavat järjestäytyneen työväen edunvalvonnan. Neuvotteluosapuolten välillä on edes jonkinlainen tasapaino. Luottamusmiehellä on taito riitauttaa asia ja viedä sitä keskustason neuvotteluihin. Viime kädessä sopimustulkintaerimielisyydet ratkaistaan Työtuomioistuimessa. Tasavertaisuutta neuvotteluihin tuo myös luottamusmiehen irtisanomissuoja luottamusmieskaudellaan.

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ottivat toissa päivänä kantaa paikallisen sopimisen laajentamisen puolesta. Järjestöt väittivät kannanotossaan, että työmarkkinajärjestöjen tulkinnan olevan, että järjestäytymättömissä yrityksissä vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies voisi tehdä paikallisen sopimuksen, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimisen osapuoleksi on määrätty luottamusmies. Yrittäjäjärjestöt vastustavat kiivaasti luottamusmiespakkoa. Heidän mukaansa se rajoittaa yhdistymisvapautta ja tuhoaa tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta. Yrittäjäliitot ovat tempaisseet hihastaan vielä yhden olevinaan valttikortin tai viimeisen oljenkorren, nimittäin perustuslain.

Ns. luottamusmiehen valintapakko on muka räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki takaa ihmisille yhdistymisvapauden. Ei ammattiliittoon kuuluminen ole mikään pakko, se on täysin vapaaehtoista. Tiedän yrityksiä, jotka eivät rekrytoi ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä. Asia kysytään kahden kesken työpaikkahaastattelussa. Tämä on varmasti perustuslain vastaista syrjintää. Suomessa on järjestäytymisvapaus. Mikä tässä työnantajia oikein pelottaa, jos aikomukset ovat rehelliset. Työnantajien mielivaltaa en halua suomalaisille työpaikoille, sitä esiintyy jo nyt aivan riittävästi järjestäytyneilläkin työpaikoilla. Mikäli paikallinen sopiminen on ” palkat alas, säännöllistä työaikaa ei ole, ylitöitä ei tunneta, lomarahoja ei makseta, haittatyö- ja sunnuntaityölisiä ei korvata, vuosiloma pätkitään, sairauslomia ei saa palkallisena pitää, töihin tullaan silloin kun työnantaja määrää ja ollaan pois kun ei tarvita-henkilöstöpolitiikkaa”, en kuuna päivänä tule sitä hyväksymään. Enkä ymmärrä sitäkään, että järjestäytymättömät yritykset vaativat samoja oikeuksia kuin järjestäytyneet yritykset, mutta velvollisuuksista ollaan sanomassa, että ei käy. Kysymys ei ole mistään muusta kuin samoista säännöistä liittoon kuuluville ja kuulumattomille. Pohjimmiltaan kyseessä saattaa yrittäjäjärjestöjen puolelta yritys murtaa yleissitovuusjärjestelmä ja sen tuoma minimiehtojen turva. Yrittäjäjärjestöt valehtelevat kannanotossaan, kun he väittävät paikallisen sopimisen vaativan järjestäytymistä.

Paikallinen sopinen ei saa olla tulevaisuudessakaan yksittäisen työntekijän pakottamista isännän- valtaan ja saneluun. Työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä yksin yhden tai useamman sopimiseen koulutetun työnantajan edustajan kanssa. Siinä paneelissa työntekijän takapuoli kastuu ”merivedessä” ja sanelun jälkeen ei mieli mettä keitä. Duunarin kuitenkin pitäisi edelleen hankkia työllään perheelle ruoka pöytään. Siksi tilanteeseen tarvitaan luottamusmiestä takuumieheksi.

Esa Kanerva

Lestadiolaisuus ja suomalainen yhteiskunta

                                                                                                                                          27.4.2016

Suomessa vaikuttaa monia salamyhkäisyyden verhoon suojautuneita ryhmittymiä. Niillä on pitkät ja vaikuttavat lonkerot politiikkaan yleensä, vallankäyttöön ja talouselämään. Niillä on omat säännöt, joilla harjoitetaan häikäilemätöntä kontrollia, pelottelua ja oman ajattelun kieltämistä. Vapaa-muurareilla on omat hyväveli-verkostot, mutta niin on myös lestadiolaisilla. Käsittelen kirjoituksessani lestadiolaisuutta muutamista näkökulmista ja uskonnollisena ilmiönä.

Lestadiolaisuus on jakautunut kymmeniin eri haaroihin. Jokainen hengellinen johtaja haluaa olla Jumalan edustaja maan päällä ja tulkita raamattu oman ajattelunsa ja mielensä mukaan. Jyrkimpiä Raamatun tulkitsijoita ovat vanhalestadiolaiset, maltillisimpia ovat esikoislestadiolaiset ja rauhansanalaiset. Merkittävää on se, että lestadiolaiset toimivat Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä eivätkä ole halunneet tehdä pesäeroa siitä. Tiukka autoritäärinen valta johdetaan siitä, että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla oikein uskomassa olevilla. Tämä synninpäästö julistetaan yleensä sanoilla: "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Ainoana uskonopin ohjeena ja auktoriteettina pidetään Raamattua. Vanhalestadiolaiset väittävät, että heidän oppinsa on kirjoitettuna Raamatussa. Suomassa vanhalestadiolaisia on n. satatuhatta ja kahta muuta mainittua lahkoa muutamia kymmeniä tuhansia. Kyseessä ei ole mitätön äänestäjäjoukko.

Erityisesti vanhalestadiolaiset ovat kiinteästi mukana politiikassa, mutta myös muut suuntaukset ovat kiinnostuneita poliittisesta vaikuttamisesta omien arvojensa toteuttamiseksi. Herätysliikkeet ovat siis monella tapaa myös poliittinen, ei vain hengellinen organisaatio. Lestadiolaisilla on aktiivisena ryhmänä ja taitavina verkostoitujina kokoaan suurempi vaikutusvalta kansallisen poliittisen päätöksenteon eri tasoilla. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä halutaan edelleen osoittaa tukea ns. esivaltaa kohtaan ja äänestämistä pidetään siten tärkeänä velvollisuutena. Maallisessa yhteiskunnassa on toteltava esivaltaa, kuten Jumalaa totellaan taivaassa. Esivaltaa eivät ole vain viranomaiset ja poliitikot, vaan myös opettajat, sosiaalityöntekijät, verovirkailijat ja vanhemmat. Esivallan läsnäolo ja kuuliaisuuden idea siis läpäisevät vanhoillislestadiolaista maailmaa monin tavoin. Kuuliaisuuden merkitys korostuu myös puoluepoliittisissa valinnoissa.

Vanhoillislestadiolaiset ovat tukeneet maallista konservatismia ja oikeistopuolueita. On tunnettua, että vanhoillislestadiolaisilla ja Suomen keskustalla on pitkään ollut läheinen suhde. Keskustan ja sen edeltäjän maalaisliiton lisäksi ovat kelvanneet kokoomus ja edistyspuolue. Oikealle on vetänyt myös yrittäjähenkisyys, jolle ei kuitenkaan ole olemassa luontevaa teologista perustelua. Vaikuttavuutta syntyy, kun lestadiolaisten tiivis yhteisö keskittää vaaleissa äänet omille keskustalaisille ehdokkaille. Äänestyskäyttäytymistä ohjaillaan liikkeen sisällä myös hengellisin argumentein. Väärää puoluetta kannattaneita on otettu puhutteluun ja heille on ainakin takavuosina pidetty hoitokokouksia. Vastaavasti keskustan on ja on ollut otettava linjauksissaan aina huomioon suuri lestadiolainen kannattajakuntansa.

Talouselämässä useita lestadiolaisia on huippujohtajina ja omistajina. Oulun talousalueella monet menestyvät yrittäjät ja yritysjohtajat ovat lestadiolaisia. Kellokkaat toimivat aina muille esikuvina olipa kyseessä muoti, harrastus tai käyttäytyminen. Maratonia juokseva toimitusjohtaja herättää alaisissaan juoksuhaluja. Samoin voi käydä uskonasioissa. Mutta kovia nimiä löytyy. Tunnettuja lestadiolaisia ovat Hesburger-ketjun Heikki Salmela, Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila ja pääministeri Juha Sipilä. Nykyisessä eduskunnassa vaikuttaa kolme vanhoillislestadiolaista, jotka kaikki edustavat Suomen Keskustaa, nimittäin Tapani Tölli, Inkeri Kerola ja Markus Lohi. Eduskunnassa on istunut yli 40 lestadiolaistaustaista kansanedustajaa. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, missä lestadiolaisia on paljon, pääsee kunnanvaltuustoihinkin paljon lestadiolaisia. Lestadiolaiset äänestävät lähinnä Keskustaa ja Kokoomusta, joiden arvopohjan monet heistä ovat perinteisesti katsoneet olevan lähinnä omaansa. Lestadiolaisuuden vanhoilla suunnilla on kielteinen asenne vasemmistoon. Sosialismi nähtiin uhkana esivallalle ja aatteessa vallitsi heidän mukaansa Jumalan vastainen henki. Lestadiolainen Tapani Kinnunen sai äskettäin valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon. Hän on parvekelaseistaan tunnetun Lumonin toimitusjohtaja.

Perheessä valta on miehellä. Ehkäisy on kielletty ja naisen asema on alistettu. Monet vanhoillislestadiolaisten suurperheiden vanhemmat taistelevat jaksamisensa äärirajoilla. Kaikki äidit eivät ehdi toipua edellisestä raskaudesta, kun uusi alkaa. On vaikeita raskauksia ja synnytyksiä. Vanhemmilla on masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Lapsille ei riitä syliä eikä huomiota. Rahat ovat tiukoilla. Liike opettaa, että uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset. Todellisuudessa se ei ole näin. Osa äideistä rukoilee keskenmenoa tai raskauksien pitempää väliä. Isovanhemmat rukoilevat, että lapsilla olisi helpompaa.

Tiukka sulkeutuneisuus ja hierarkkisuus ovat synnyttäneet yhteisössä Suomen lakien vastaisia ilmiöitä, joita on käsitelty liikkeen omissa ”tuomioistuimissa.” Törkeintä ovat julkisuuteen ponnahtaneet pedofiilitapaukset, jotka on haluttu salata. Syy on vieritetty uhrille ja tekijälle on annettu anteeksi. Teon kohteeksi joutuneet ovat jälkeenpäin kärsineet rikoksesta vakavia mielenterveyden ongelmia. Vuonna 2010 tuli ilmi laaja lasten hyväksikäyttörikos, jossa isoisoisä käytti seksuaalisesti hyväkseen 11 lastenlastaan, poikia 1970–1980-luvulla, mutta tekijää ei voitu rangaista, koska pappissaarnaja oli jo kuollut. Vuosina 2011- 2012 ainakin neljä henkilöä sai tuomion alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Yksi rikolliseen tekoon syyllistynyt oli alaikäinen.

Julkisuudessa on käyty keskustelua erityisesti nopeasti politiikan huipulle nousseesta pääministeri Sipilästä. Kysymyksiä ovat herättäneet esimerkiksi hänen kytköksensä elinkeinoelämään ja uskonnollisiin yhdistyksiin. Liikkeen ulkopuolella ei ole tavallisesti tietoa siitä, että ainoan oikean uskon jäsenyys edellyttää kuuliaisuutta ennen kaikkea herätysliikkeen linjanvedoille. Lestadiolainen ei ole poliittisena päättäjänä vapaa ratkaisemaan kantaansa täysin oman harkintansa pohjalta. Avoin demokratia edellyttäisi, että tämän tyyppiset sidonnaisuudet olisivat äänestäjien tiedossa!

Esa Kanerva

Minkälainen ihminen on psykopaatti?

                                                                                                                                       26.4.2016

Nykyisin psykopaatti nimeä käytetään yleisesti muotisanana ja vastuuttomasti, kun halutaan loukata jotakuta tai saattaa henkilö häpeälliseen asemaan. Varsinaisesti ei tiedetä, mitä se psykopatia oikeastaan on ja miten se ilmenee ihmisen käytöksessä. Muistan professori emerita Marita Paunosen-Ilmosen luennon, jossa hän esitelmöi ihmisen persoonallisuuden häiriöistä. Hän totesi yksikantaan, että jos tapaatte psykopaatin, suosittelisin, että juoksette heti ja lujaa vauhtia karkuun. Hän halusi viestittää, että psykopaatin kohtaamisesta ei seuraa koskaan mitään hyvää ja että psykopaatti ei parane juurikaan koskaan millään hoidolla tai terapialla. On kysymys siis vakavasta sielullisesta häiriötilasta.

Psykopatia ei pidä sekoittaa toiseen, yleisempään käyttäytymishäiriöön, nimittäin narsismiin. Narsismissa on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan. Narsismi eroaa psykopatiasta siinä, että ihminen voi ikääntyessään kypsyä ja jonkin verran normalisoitua. Häiriötä voidaan hoitaa paremmin kuin psykopatiaa lääkityksellä ja terapialla. Myös kuolema korjaa oman satonsa narsistisesta häiriöstä kärsivistä, koska heillä kuoleman riski on korkeampi kuin ns. tavallisilla ihmisillä.

Olet varmasti tavannut elämäsi aikana psykopaatin. Hän on charmikas ja liukaskilinen suupaltti. Häneltä löytyy tarina jokaiseen lähtöön, mieluiten omasta elämän historiastaan. Kun sinä kerrot hänelle jonkun tapahtuman, hän pistää aina paremmaksi. Psykopaatti valehtelee siksi niin uskottavasti, koska hän pitää tarinaansa itsekin totena. Asiassa ei saata olla totuutta edes siteeksi. Tällainen ihminen pelaa shakkia toisilla ihmisillä. Hän miettii aina seuraavan siirtonsa etukäteen ja manipuloi ihmistä. Rakkaudessa psykopaatin ilmentymä on Auervaara-ilmiö. Hän esittää sujuvasti lentäjää tai äveriästä liikemiestä. Nainen tai mies pikkuhiljaa kiedotaan psykopaatin silmukkaan kiikkiin niin taitavasti, ettei uhri itse edes huomaa. Psykopaatilla on yleensä useita irtosuhteita ja avioliittoja taustalla. Huijari ei tunne myötätuntoa, syyllisyyttä tai katumusta. Tosin sanoen hän on kylmä ja tunteeton. Tulee aina mieleen saksalaiset keskitysleirien vartijat, joista saattoivat vaivata myös sadismi ja muut perversiot. Oman persoonan suuruuden ja oman itsensä erinomaisuusen harha on tavanomaista. Rikollisten keskuudessa psykopatiaa esiintyy useammin kuin väestössä keskimäärin. On laskettu, että 1 prosentti ihmisistä on psykopaatteja. Heitä on tavallisilla työpaikoilla, mutta myös yhteiskunnan johtopaikoilla. Heidän älykkyytensä on tavanomaista korkeampi.

Kaikki holtiton ja piittaamaton käyttäytyminen ei johdu huonoista kasvuolosuhteista, mutta persoonallisuushäiriö ei myöskään tule syntymälahjana. Sekä biologialla että ympäristöllä on merkitystä. Luonnehäiriö on lukuisten biologisten ja psykologisten tekijöiden yhteisvaikutuksen tulos. Yksilön biologiset ominaisuudet, temperamentti, persoonallisuus ja haavoittuvuus ovat tärkeitä osatekijöitä. Rikoksiin syyllistyneiden psykopaattien vanhemmilla on ollut normaalista poikkeava kasvatustyyli. Jos vanhemmuutta ajatellaan asteikolla, jonka toisessa päässä on välinpitämättömyys ja toisessa täydellinen kontrollointi, useimmat vanhemmat sijoittuvat asteikon keskivaiheille. Psykopaateista yli puolella oli vanhemmat, jotka toimivat asteikon ääripäiden mukaan. Lapsesta ei joko välittänyt kukaan tai häneltä vaadittiin totaalista alistumista. Rikolliset psykopaatit ovat tottuneet elämään jengeissä aseineen, joissa julma ja ankara hierarkia ovat osa koplan elämää. Tunteettomuus ja vahvuus ovat olleet välttämättömiä selviytymiskeinoja ja mahdollisesti ainoa reaktio, jonka nämä ihmiset ovat oppineet.

Yleensä huijaamisen, varastamisen ja väkivallan taustalla on kyvyttömyys tai haluttomuus tiedostaa toiminnan vahingollisuus ja oma osuus siinä. Todennäköisesti nämä tekijät vaikuttavat myös psykopaattien tekoihin. He voivat esimerkiksi todeta, että "uhri sai mitä ansaitsi", tai vähätellä vahinkoja. Psykopaatit eivät opi virheistään. Tämä on havaittavissa esimerkiksi oppimiskokeissa ja siinä, että psykopaatit uusivat rikoksensa muita useammin.

Eräs elämän ihmeellisyys on se, että terapiassa psykopaatti ei parane, vaan tilanne pahenee. Psykopaatit oppivat terapiassa luomaan myötätuntoisen vaikutelman aiempaa paremmin ja manipuloimaan muita ihmisiä entistä tehokkaammin.

Esa Kanerva

Mitä hallituksen yhtiöittämiskiima merkitsee tavalliselle kansalaiselle?

                                                                                                                                        25.4.2016

Kansalaiset seuraavat suu auki keskustelua hallituksen suunnitelmista yhtiöittää sosiaali- ja terveydenhuolto, taksit, väylät ja liikenneministeriö, viimeisimpänä kohteena, tosin huhuna, pilkkoa posti. Asiantuntijat kauhistelevat suunnitelmia, työntekijöitten luottamusmiehet pelkäävät pahinta ja mm. vasemmistopuolueet pitävät toimintaa ideologisena seikkailuna. Mitä merkitsee tavalliselle kansalaiselle se, että terveydenhuollon perusturva menee kilpailun kautta joko julkiselle sektorille perustettavaan yhtiöön, kansainväliselle markkinatoimijalle tai kolmannen sektorin yhtiölle. Pohdin tässä lyhyesti niitä vaikutuksia, mitä yhtiöittäminen merkitsee ja minkälaisia riskejä se sisältää tavallisen kuntalaisen kannalta.

Yhtiön perustaminen sinänsä on helppoa. Tarvitaan perustamisasiakirja, yhtiöjärjestys, osakkuussopimus, liiketoimintasuunnitelma ja papereiden täyttämistä. Julkisen sektorin yhtiöittämisen historiasta jokunen sana.. Yksityistäminen ja julkisen sektorin toimintojen yhtiöittäminen vauhdittuivat 1979 Margaret Thatcherin hallitusohjelmaan sisältyneen julkisen hallinnon supistustavoitteen johdosta. Isossa-Britanniassa alkoikin 1980-luvulla radikaali julkisten toimintojen yksityistäminen, jolla haluttiin tehostaa yhteiskuntaa no­peasti ja samalla saada yksityinen pääoma rahoittamaan julkishallinnon sijaan keskeisiäkin yhteiskunnan toimintoja rautateistä vesihuoltoon. Britanniassa yk­sityistäminen tapahtui pääosin keskushallinnon päätöksillä myös paikallishallin­non osalta. Kokemukset eivät ole olleet kovin rohkaisevia kansalaisten ja työntekijöitten kannalta. Toimintojen organisoinnin muuttaminen ei laskenut julkisia menoja. Palvelujen laadun heikkenemisen tunsi jokainen, varsinkin köyhä, omassa elämässään ja kukkarossaan.

Suomessa nousi 1990-luvulla kuntien talouden kiristyessä yhtenä kuntien toimintojen tehostamisratkaisuna esiin erilaisten toimintojen yhtiöittäminen. Se koettiin jonkinlaisena yleislääkkeenä julkisen sektorin kuviteltuun tehottomuuteen ja vastauksena kuntien rahapulaan. Ongelmana on tunnistettu yhtiöittämisten jälkeen kuntien omistuksen kasvottomuus. Omistajan näkyvyys ja tahto saattavat vaihdella suuresti jopa yhden kuntakonsernin sisällä. Kasvotto­muus näkyy monin tavoin kunnallisten yritysten hallinnon ja johdon organisoin­nissa sekä nimityksissä. Tämä on ollut kansalaisten ja kuntademokratian kannalta suuri heikennys. Eli yhtiöittämisen suurin problematiikka liittyy kunnallisen päätösvallan luisumiseen julkisuuslain ulkopuolelle. Jos tähän asti kuntalainen on vaatinut nähtäville esimerkiksi kotikuntansa tilapalvelun asiakirjoja, on laki ollut kuntalaisen puolella. Yhtiöitetyssä tilapalvelussa taas määrää osakeyhtiölaki, jota noudattaen yhtiö voi täysin laillisesti pimittää tietojaan kuntalaiselta. Nykyisin yhtiötkin voivat halutessaan toimia avoimuuden periaatteita noudattaen, mutta nämä yhtiöt ovat harvassa. Asian tilaa voisi korjata lainsäädäntöä muuttamalla ja siirtämällä julkisen sektorin yhtiöt julkisuuslain piiriin. Oikeastaan kuntalaisella tulisi olla julkisuuslain mukainen oikeus saada tietoa kaikista kunnan hankinnoista, kun yhteisöt hankkivat toimintojaan suoraan yksityiseltä sektorilta. Hankinnan kautta kuntalaisen oikeus tiedonsaantiin hälvenee nykyisin hankinta kerrallaan. Ja tässä on sellainenkin murhe, että kun julkiset yhtiöt toimivat markkinoilla, ensimmäisen kilpailutuskierroksen jälkeen palvelut on aina kilpailutettava. Paluuta vanhaan ei ole, olipa Suomessa minkä värinen hallitus tahansa.

Tässä yhtiöittämisasiassa olen niitä Sipilän haukkumia ei-miehiä. En näe mitään mieltä siinä, että puretaan hallituksen kauhistelemat julkisen palvelutuotannon monopolit ja altistetaan ne voiton tavoitellulle sekä taloudellisen hyödyn ensisijaisuuden korostamiselle. Tarvitseeko julkisen palvelutuotannon tuottaa voittoa ja katetta sijoitetulle pääomalle. Kysymyshän on verovaroista, joita sinä ja minä maksamme yhteiseen kassaan. Osakeyhtiölain 5 pykälä sanoo yksiselitteisesti, että yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Pääsääntöisesti kuntien yhtiöt toimivat osakeyhtiölain mukaisesti ja maksavat osinkoa omistajalle eli kunnalle. Mitä tulee yksityisen sektorin yhtiöihin, tämä on itsestään selvää. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa näitten yhtiöitten edustajat toteavat, että liiketoiminnan on oltava kannattavaa, muutoin yritys ei voi toimia ja investoida. Omistajat haluavat osinkonsa ja sijoitetulle pääomalle tuottoa. Eivät yhtiöt hyväntahtoisuuttaan tuota mitään palveluja kansalaisille. Ja sitten nämä kansainväliset suuryhtiöt kiertävät yhteiskunnalliset velvoitteensa ja siirtävät voittonsa keplottelulla Suomesta ulos. Jos joku terveysalan yhtiö haluaa vallata Suomen terveysbisneksen, se kykenee siihen. sen. Tehdään aluksi alihinnoiteltu tarjous, joka voittaa kilpailutuksen varmasti. Hintahan ratkaisee. Niillä on varaa tehdä muutama vuosi tappiota ja vallata markkinat. Määräävän aseman saavutettuaan, yhtiö määrää hinnan ja rahastaa aikaisemminkin tulleet tappiot moninkertaisesti. Silloin tuosta yrityksestä tulee monopoli, joka määrä hinnan ja laadun. Tässä piilee suuri riski kansalaisten kannalta. Esimerkkejä löytyy Englannista mm. vesilaitoksista ja rautateiltä.

Henkilöstön kannalta yhtiöittäminen tietää yritysten pyrkimystä suorien kustannuksien leikkaamiseen, työntekijöiden kurinalaisuuden lisäämiseen ja ammattiyhdistysten vaatimusten vastustamiseen. Kaikki keinot ovat sallittuja henkilöstökulujen minimoimiseen, kaiken tehon irti työntekijästä ottamiseen, työhyvinvoinnista piittaamatta, ja työsuhteitten pilkkomiseen. Pätkimällä työsuhteet luodaan työntekijöiden välille kilpailutilanne työstä ja työn saa se, joka työpanoksensa halvimmalla myy. Tilanne on tuttu jo nyt kaupan alalta ja ravintoloista.

Mitähän lisäarvoa julkisten palveluiden yhtiöittäminen kuntalaisille toisi? Kielteisiä ilmiöitä on helpompi argumentoida. Tähän sisältyy suorien kustannuksien leikkaaminen, työntekijöiden hiostamisen lisääminen ja ammattiyhdistysten vaatimusten vastustaminen. Kielteisiä vaikutuksia on helpompi tuoda esille. Palvelukokonaisuuksista tulee vaikeasti hallittavia, hallintokulut kilpailutuksineen nousevat ja byrokratia kasvaa. Yhtiöittäminen vaarantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisen, pirstovat hoitoketjut ja lisää terveyseroja. Kun sosiaalipuolen ja terveyssektorin yhteistyötä pistäisi lisätä, hallitus tekee sen entistä vaikeammaksi.

EU:n vaatimukset eivät vaadi yhtiöittämistä. Hallituksen ideologia kylläkin sitä vaatii. Kaiken kaikkiaan suunnitelmat ovat vaikeasti perusteltavissa ja kokonaisuus silkkaa kakofoniaa!

O sancta simplicitas! (Oi pyhä yksinkertaisuus!)

Esa Kanerva

Lauri Viita-lempirunoilijani

                                                                                                                                         22.4.2014

Kävelen usein Pispalassa. Siellä sijaitsee jyrkässä rinteessä, lenkkiportaitteni vieressä, runoilija Lauri Viidan kotitalo. Sen rakensivat vuonna Lauri Viidan vanhemmat vuonna 1900. Punaisena, ajalle tyypillisenä rakennuksena, se on Pispalan helmiä. Rakennuksessa on kaksi asuntoa, jossa kummassakin on keittiö ja kamari. Nykyisin taloa asuu taiteilija Heikki Salo. Kulkiessani rakennuksen ohi ajatukseni siirtyvät usein siihen päivään, kun Lauri Viita kuoli. Olin joululomalla mummolassa Mouhijärvellä. Enoni tuli vakavana kertomaan minulle, että Lauri Viita on kuollut. En minä 12-vuotias pojannassikka tiennyt, kuka oli Lauri Viita ja miten hänen poismenonsa järkytti niin kovasti enoani. Hänen kasvoiltaan tunnistin suuren surun ja hädän. Muistan tapahtuman elävästi. Niin vahvasti Viidan runot olivat koskettaneet enoani, että hän koki menettäneensä jotakin suurta ja ainutlaatuista, kuin perheenjäsenensä. Aikuisiällä tapahtuma tapahtuma on pulpahtanut usein Laurin runoja lukiessani mieleeni.

Heti sodan jälkeen ilmestynyt esikoisrunokokoelma, Betonimyllärit, on minulle rakas ja koskettava. Ne samat melkein kaikkien suomalaisten tuntemat suosikit, Alfhild, Johtaja, Kapina ja Onni tästä runokokoelmasta ovat suosikkejani. Tahdon jakaa teidän lukijoitten kanssa ainakin Alfhildin ja runon Johtaja:

Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut, jo joka yö sinne purjehtinut, missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä, viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla, viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa - ostaen kahvit ja pullat kai, jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa ja linnut, linnut helää --. Oi kuinka on ihana elää ja tuutia lastenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan!

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa!

Johtaja



Sen joukon johtajaksi nimittäisin, ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin ja takapuoleltansa täyteläisin. Kas, kun jää painopiste matalalle, voi nousta kukonnuppi korkealle ja loistaa tunkiolta maailmalle!

______

Alfhild-runossa elää rakkaus elämään, vanhempiin, eritoten äitiin ja Pispalaan. Riimitys osuu nappiin ja kuinka elämän makuista on ilmaisu. Se on niukkaa eikä siinä ole yhtään turhaa sanaa. Viita oli nero, toisaalta henkisesti ajoittain vakavasti sairas. Ainahan sitä sanotaan, että hulluus ja nerous ovat kavereita keskenään. Avioliitotkaan eivät tahtoneet onnistua ja niitä Viidalla oli useita. Hulluusperiodien aikaan häntä ei kestänyt kukaan. Hän saattoi repiä huoneiston sähköjohdot irti seinästä väittäen jonkun kuuntelevan häntä niitten välityksellä. Luovuuden kausina hän oli hurmaava seuramies ja luovuus kukkivat.

Johtaja-runossa tulee esiin Viidan viha kaikenlaista pönötystä vastaan. Siinä on hänelle tyypillistä ironiaa ja satiiria, molempia. Runoilija oli loistava esiintyjä ja runonlausuja. Hän tokaisi omasta esiintymisestään, että kun muut lausujat ennen esitystä sanovat yleisölle, asento, minä sanon, lepo!

Lauri Viidan pääteos oli Moreeni. Viita aloitti Moreenin kirjoittamisen jo 1940-luvun alussa rintamalla, mutta poltti sekopäissään ja vaimonsa kanssa riideltyään ensimmäisen luonnoksen. Hän teki sitä yhteensä seitsemän vuotta. Hän palasi teoksen tekemiseen aina uudelleen ja uudelleen. Teos on kuvaus Niemisen perheestä, mutta se on myös kotiseutukuvaus Pispalasta ja Erkin kehitysromaani. Erkki on Viidan omakuva. Samalla se on historiallinen ja yhteiskunnallinen kuvaus työväenluokan taipaleesta kansalaissodasta 1930-luvun lamaan. Perheen äiti on elämänuskoinen hahmo, jossa on myös huumoria ja rakkautta. Hänen kauttaan Viita tuo ilmi keskeisen ajatuksensa, arjen, jokapäiväisen elämän arvosta. Romaanissa kulkee halki koko tekstin synkkä sivujuonne kuolemasta, kärsimyksestä, ihmisten petollisuudesta ja keinottelusta. Se oli kriitikoidenkin mielestä loistava romaani ja aikansa hieno kuvaus työläisen arjesta. Kirjailijatoveri Väinö Linnan menestystä hänen ei ollut helppo niellä mielenterveysongelmiensa kanssa painiskellessaan. Viita oli rakentanut Moreeniinsa ironisen kuvan kansalaissodasta ja kenties hän piti sitä eettisesti arvokkaampana kuin Linnan realistista sodankuvausta, joka tarjosi ihmisille mahdollisuuden samastua sankarirooleihin. Runossaan Lauri Viita kommentoi Linnan Tuntematonta näin: ”Veritöitäkö tekisin, raatoja ravistelisin – vaiko vaiti jo olisin, kun ei kaunis kantaudu, rakkaus rahana riehu, Suomessa sotarujossa.”

Kirjailija pilkkasi ihmislajia ja sen erinomaisuutta. Tämän päivän ihmiselle tekisi hyvää tutustua hänen tuotantoonsa tässäkin mielessä. Lopuksi Lauri Viidan käsitys ihmisen kyvyistä rakentaa tätä maailmaa: ” Järki hourii tieteet, kaavat, joilta muka homeet, naavat, kyvyt, mielteet, syvät, aavat, syntyvän ja kuolleen laavat ilmenemisluvan saavat.” Voiko enää sen paremmin asian sanoa!

Esa Kanerva

Tampereen kaupungin uusi palvelustrategia

  

                                                                                                                                     21.4.2016

Kaupunki aikoo tulevaisuudessa tehdä yhä enemmän ns. yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä ja teknologian hyödyntämisen edistämistä mm. sosiaali- ja terveysalalla, kirjastopalveluissa, nuorisotiloissa ja vapaa-ajantoiminnoissa. Tästä esimerkkinä on kauppakeskusten yhteyteen perustettavat hyvinvointikeskukset. Lielahtikeskus on jo avattu ja toiminnassa. Se palvelee läntisen alueen asukkaita Lielahden Prisman yhteyteen rakennetussa palvelukeskuksessa. Siellä toimii kirjasto, joka toimii myös asukkaiden ja eläkeläisten olo- ja työhuoneena. Siellä tarjotaan uudenaikaisia ja monipuoleisia palveluita asukkaiden käyttöön. Kirjastossa on musiikkihuone vaikka pianon soittoa varten tai elokuvahuone filmien katseluun. Palvelukeskuksessa järjestetään luentoja, konsertteja, tansseja, yhteislaulua, karaokea, ja muita kulttuuri-, askartelu ja liikuntatuokioita. Saman katon alla on tehtävissä käynnit terveysasemalle, äitiys- ja lastenneuvolaan, hammashoitolaan ja vanhusten palvelu- ja päiväkeskukseen. Ja asiakas tietenkin voi käydä ostoksilla, postissa tai monissa erikoisliikkeissä. Joukkoliikenne paikalle on sujuvaa ja Pali-taksit kulkevat.

Vastaavan kaltaiset hyvinvointikeskukset ovat suunnitteilla Linnainmaalle Prisman yhteyteen ja Tesomalle K-kaupan kanssa kimpassa. Linnainmaan Prisman nykyisiin tiloihin on tulossa alueella kauan kaivattu kirjasto, keskitetty nuorisokeskus, hyvinvointineuvola ja matalan kynnyksen palveluita. Keskus on tarkoitus valmistua Linnainmaalle tänä vuonna.

Itä-Tampereella nuorison läsnäolo on pian oleellinen osa Linnainmaan Prisman ympärillä olevaa ostoskeskusta. Koilliskeskuksen uudessa hyvinvointikeskuksessa ajatellaan toisin moni muukin asia. Tampereen kaupungin uudessa hyvinvointikeskus-mallissa palveluita laitetaan iloisesti sekaisin. Kunnalliset palvelut sijaitsevat Prisman Aitolahdentien puoleisessa päässä, jonka kulmassa ovat ostoskeskuksen ravintolat. Palvelut voivat sulautua toisiinsa, joten ravintoloita tai kahviloita ei olla siirtämässä pois. Uutta kirjastoa ollaan sijoittamassa niin, että kahvilasta on suora yhteys lehtialueelle. Yritetään luoda yhteistä monikäyttöistä tilaa. Esimerkiksi aikaa neuvolaan voi odottaa kirjastossa. Myös nuorisokeskusten tuominen kaupallisten palveluiden yhteyteen on nykyaikaa.

Tulevaisuuden hyvinvointikeskus toteutetaan Tesomalle rakennettavan liikekeskuksen yhteyteen. Ruokakesko Oy:n omistama Tesomantorin liikekeskus rakennetaan vuosien 2015–2017 aikana. Kaupallisten palveluiden lisäksi keskukseen sijoittuu useita julkisia palveluita, jotka tuotetaan tällä hetkellä kaupungin oman tuotannon toimesta. Julkisista palveluista liikekeskukseen siirtyy Tesomalla hajautettuina olevat terveydenhoidon, hammashoidon, lasten- ja äitiysneuvolan sekä kirjaston palvelut. Lisäksi keskuksen palvelukokonaisuuteen lisätään uutena palveluna eri asiakasryhmille suunnattua sosiaali- ja hyvinvointineuvontaa ja -ohjausta. Asiakkaiden hyvinvointia ja terveyttä edistetään myös vahvistamalla sähköisiä palveluja, neuvontapalveluja ja omahoidon mahdollisuuksia. Tulevaisuuden hyvinvointikeskuksen on tarkoitus palvella ja aktivoida alueen koko väestöä, ei ainoastaan sosiaali- ja terveysaseman asiakkaita.

Hyvinvointikeskuksen asiakaskunnan tarpeita vastaavat palvelut sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ratkaisut tuotetaan monituottajamallilla. Tässä Tesoman hyvinvointikeskuksen palveluiden tuotantomalli eroaa muista palvelukeskuksista. Tässä tuodaan ripaus hallituksen ajamaa markkinaliberalismia ja monituottaja-mallia palvelutuotantoon. Konsepti luvataan luoda avoimessa yhteistyössä palvelunkäyttäjien, kaupungin oman tuotannon, yritysten ja yhdistysten kanssa. Tuottajaverkostoon arvioidaan kuuluvan kaupungin hyvinvointipalvelujen omaa tuotantoa, yksityisiä ostopalvelutuottajia ja kaupungin avustusyhteisöjä. Lisäksi verkostoon kuuluu mm. liikunta-, sosiaali- ja terveysalan yrityksiä ja järjestöjä sekä kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tuottajia. Kokeilulla halutaan vauhdittaa palveluiden digitalisaatiota, kokeilukulttuurin omaksumista, kasvuyritysten markkinoille pääsyä ja edelläkävijämarkkinoiden syntymistä. Toivottavasti oman tuotannon kilpailussa pärjäämisen mahdollisuudet otetaan reilusti huomioon. Oman tuotannon kustannuksissa on aina ns. vyörytysten hinta. Demokratia maksaa ja julkisen puolen hintoihin on aina sisällytettävä hallinnon palkat aina pormestaria myöten.

Hyvinvointikeskuksista saatu palaute on ollut hyvää. Suurin osa palveluista on toistaiseksi maksuttomia. Ei uutta toimintatapaa kannata vastustaa periaatteen vuoksi. Jos palvelu pelaa ja hevoset juoksevat, mikäs siinä!

Esa Kanerva

 

Jätehuoltopalvelukin uudistuu

                                                                                                                                       20.4.2016

Suomen kunnilla on jätehuoltolain edellyttämä tehtävä järjestää jätehuoltopalvelut. Tehtävää hoitaa Pirkanmaalla 17 kunnan omistama Pirkanmaan Jätehuolto-osakeyhtiö. Yhtiön toimintaan ovat asiakkaat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä. Hinta-laatu-suhde on kohdallaan ja hintoja pystyttiin jopa tämän vuoden alussa laskemaan. Tämän kaltainen hinnanalennus on nykyään asiakkaalle millä tahansa alalla harvinaista herkkua, ruokakauppojen "halpuuttamista" lukuun ottamatta. Kaikki tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä, että yhtiö voisi jäädä lepäämään laakereilleen ja hallitus röyhtäistä itsetyytyväisyydestä. Valtion sääntely kiristyy koko ajan. Ns. penkkaan ei saa tämän vuoden alusta ajaa enää jätettä. Se on jatkokäsiteltävä. Pirkanmaan Jätehuolto tekee yhteistyötä Tampereen Sähkölaitoksen kanssa. Siitä on osoituksena Tarastenjärvelle noussut Tammer-voima nimisen yhteisyrityksen harjannostajaiset kesäkuussa. Siellä poltetaan Pirkanmaalla syntyvä sekajäte ja osittain myös Keski-Suomesta tuotavaa jätettä. Biokaasuvoimalaitoshanke on käynnissä ja laitos valmistunee ensi vuonna. Se tuottaa joka kaasua tai biopolttoainetta lietteestä Nokian Koukkujärvellä. Lisäksi lietteenkäsittelyprosessin jäännöksistä on tarkoitus jatkaa mullan tekemistä. Lopputuotteiden ostajatkin ovat jo tiedossa, mutta ei heistä sen enempää tässä vaiheessa. Muita kehittämiskohteita ovat jäteastioiden täyttymisen digitaalinen mittaaminen ja täyttymisestä ilmoittaminen jäteautoille.

Tällä hetkellä on yhtiön toimintaa kohdistuvia uhkiakin olemassa. Valtioneuvoton asetuksilla pakkausjäte siirtyi osittain tuottajien vastuulle vuoden 2015 loppuun mennessä. Tuottajayhteisöt ovat perustaneet Rinki Oy:n keräämään pakkausjätteen. Toiminta ei ole lähtenyt liikkeelle toivotusti. Pirkanmaan Jätehuolto on varautunut täydentämään keräystä omilla Eko-pisteillään. Sipilän hallitus on uudistamassa hankintalakia. Kokonaisuudistuksessa siirretään EU:n hankintadirektiivi kansalliseen lainsäädäntöön. Suomessa ollaan kuitenkin esittämässä direktiiviä tiukempaa sääntelyä julkisille toimijoille, mikä tarkoittaa, että kuntien omistama jätehuoltoyhtiö ei saa enää myydä palvelujaan yksityisille yrityksille. Käytännössä päätös nostaa merkittävästi pk-yritysten jätehuoltokustannuksia. Myös hallitusohjelmassa on linjattu, että kunnallisen jätehuoltoyhtiön vastuulle kuuluisivat jatkossa vain asumisessa syntyvät jätteet. Esimerkiksi Ruotsi soveltaa direktiiviä siten, että kunnallinen yhtiö saa myydä palvelujaan markkinoille 20 prosenttia liikevaihdostaan. Porvarihallitus on taas ruokkimassa markkinoita ja aikoo kiristää kunnallisten yhtiöitten palvelujen myymisen markkinoille 1-2 prosenttiin. Tämä on valtava takaisku esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuollolle. Hallitus haluaa edistää työllisyyttä. Pitää muistaa, että Pirkanmaan Jätehuolto työllistää suoraan 65 henkilöä ja välillisesti yli 170 henkilötyövuotta. Yhtiö tukee pirkanmaalaista elinkeinoelämää ja hyödynnämme alueella olevaa osaamista. Meillä on lukuisia kumppaniyrityksiä esimerkiksi jätteiden käsittelyssä ja materiaalihyödyntämisessä. Pirkanmaan Jätehuolto ei jaa osinkoja, vaan tuotto käytetään ympäristöystävällisiin jätehuoltoinvestointeihin ja palvelun parantamiseen.


Palvelun parantamista tehdään asiakas-edellä periaatteella. Ei ole tavallista asiakasta. On eroteltavissa ainakin seitsemän erilaista asiakasryhmää, häthätää laskien. Palvelujen tulee muuttua jokaisen ryhmän tarpeita vastaavaksi. On tunnistettu, että palveluvalikoimaa on monipuolistettava ja tuotevalikoimaa on laajennettava jokaisen ryhmän tarpeita vastaaviksi. Lähtökohta on periaate: Nykyinen ei riitä! Työtä on tehtävä asiakkaiden tuntemiseksi ja tarpeitten tunnistamiseksi. Muutoin ei voida toimia asiakaslähtöisesti. Joku tarvitsee jätehuoltopalvelunsa avaimet-käteen periaatteella, joka haluaa itse tehdä mahdollisimman paljon ja muut ovat näiden ääripäiden välissä. Asiakkaasta tulee yhteistyökumppani ja hänet motivoidaan tunnesiteellä. Näitä voisivat olla esimerkiksi paikallisuus, vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys. Jätehuoltoyhtiön johdon on huolehdittava ennemminkin asiakkuuksista kuin itse toiminnasta. Pitää ymmärtää, että yrityksen kilpailukyky muodostuu siitä, että erotutaan muista toimijoista positiivisessa mielessä. Pitää siis tietää, mitä asiakkaat haluavat, sitten johdetaan tiedolla prosessit oikein ja päätetään tulevaisuuden palveluvalikko. Suhteet yhteistyökumppaneihin ja työntekijöihin hoidetaan esimerkillisesti. Tässä on avattu lyhykäisesti palvelun parantamisajatuksia.


Koska Pirkanmaan Jätehuolto ei jaa osinkoa, sen voitto menee palvelujen parantamiseen ja asiakkaiden eduksi mm. hinnoissa. Pirkanmaan Jätehuolto Oy pyrkii olemaan asiakkaidensa luottamuksen arvoinen, sillä on vahva paikallinen identiteetti ja se haluaa olla jätehuollon edelläkävijä ja johtava jätehuollon toiminnan kehittäjä.

Esa Kanerva, Pirkanmaan Jätehuollon hallituksen jäsen

Hallitus tekee Suomesta prekaariyhteiskunnan!

 

                                                                                                                                       19.4.2016

Kyllä minä eilen sitten mieleni pahoitin hallituksen ulostulosta liikenneväylien yksityistämisestä ja työttömien kohtelun johdosta. Olen sanaton! Koska eilen käsittelin aihetta, en palaa siihen tässä kirjoituksessani, vaan käsittelen läheisesti työelämää liippaavaa ilmiötä, joka koskee yhä useampaa kaiken ikäistä suomalaista. Ilmiön nimi on prekariaattityönteko.

Tällä työelämän muutoksella tarkoitetaan tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ihmisten luokkaa. Myös tällä vuosisadalla syntyneen näennäis- tai pakkoyrittäjien luokan jäsenet lukeutuvat prekariaattiin. Nämä työn tekemisen muodot poikkeavat ns. normaalista palkkatyön mallista, jossa työtä tehdään vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa. Prekaari yhteiskunta tarkoittaa yhteiskunnallista muutosta, joissa prekaarit eli epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät. Tilastojen mukaan esimerkiksi silloin, kun tarkastellaan uusia työsuhteita, havaitaan, että määräaikaisten työsuhteiden lukumäärä on lisääntynyt. Tämä kehitys on erityisesti ollut nähtävissä 2010-luvulla. Prekarisoituvassa yhteiskunnassa tuotantoprosessin normaali muoto on epäsäännöllinen, muutokseen ja uusiin alkuihin perustuva prosessi.

Työministeri Lindströmin esitys vahvistaa suomalaisen työelämän sekasortoa ja pätkätyöyhteiskuntaa. Keskiössä on ”pakkoyrittäjyys”, lyhyet vierailut valtion tukemana näennäistyössä, työn projektiluonteisuutta ja työsuhteiden epävarmuus. Kaikista huolestuttavinta on se kehitys, että ennen prekariaattityö koski valitettavasti enemmän nuoria, mutta nyt se työmarkkinoilla tulossa esiin vertikaalisesti, kaikkia ikäluokkia koskevaksi. Koulutus ei merkitse mitään. Asuinpaikka ei merkitse mitään. Perhesuhteet eivät merkitse mitään. Aikaisemmin palkan ja työttömyyden välinen yhteys katkaistaan ja ammattiliittojen asemaa yritetään horjuttaa. Työläisen elämän hallinnalla ja turvallisuuden tunteella ei ole mitään merkitystä

Keskeistä muutoksessa on siis turvattomuuden kasvu. Ennen työntekijä ja työnantaja tekivät kauppaa, jossa vaihdon kohteina olivat työpanos, eli aika ja osaaminen, palkkaa ja turvallisuudentunnetta vastaan. Nykyisin edes vakituinen työpaikka ei takaa työntekijälle turvaa, sillä yritysten toimi-ikä on suorastaan romahtanut. Työmarkkinoiden muutoksen suurimpia väliinputoajia ovat prekaarit. Prekariaatin voi jakaa kolmeen keskenään taistelevaan ryhmään, syrjäytyjät, maahanmuuttajat ja korkeasti koulutetut. Kelkasta tipahtaneet kokevat ulkopuolisuutta, ja he ovat ennakkoluuloineen helppoa saalista perussuomalaisen puolueen kaltaiselle populismille.

Historiallisesti pätkätyöt eivät ole suomalaisessa yhteiskunnassa uusi ilmiö. Satamissa ahtaajat odottivat jobia joka aamu, joskus tärppäsi, joskus ei. Sinä päivänä, kun työtä ei löytynyt, ei perheelle tullut pötyä pöytään, koska ylimääräisiä rahapuskureita ei ollut mahdollista kerätä. Työn epävarmuudessa ei siis ole sinänsä mitään uutta. Suomalaiset ovat aina tiedostaneet työelämän eriarvoisuudesta kumpuavat luokkaerot. Jo kauan ennen prekariaattia puhuttiin ”kaulusköyhälistöstä” eli pienipalkkaisesta konttoriväestä ja ”ryysyporvareista” eli köyhistä valkoisista erotuksena ”punaporvareiksi” kutsutuista rikkaista punaisista. 1960-luvulla metalli- ja telakkateollisuudessa työvoimaa vuokrattiin yrityksille reppufirmoiksi kutsuttujen välitystoimistojen kautta – usein kurjin työehdoin. 1970-luvun alussa ay-liike pani stopin tälle riistolle. Myös valtiolla on ollut näppinsä pelissä pätkätyömarkkinoilla. Työttömien pakkotyöllistäminen, kansankielellä niin sanottu lapiolinja, oli tavallista toisen maailmansodan jälkeen. Työttömyystöinä rakennettiin muun muassa rauta- ja maanteitä ja perattiin metsää ennen kuin ”rahalinja” säädettiin ainoaksi työttömyysturvan muodoksi vuonna 1971.

Viime vuosituhannen ja 1990-luvun lama pulpautti jälleen pintaan epätyypilliset työsuhteet. Jopa kaksikymmentä prosenttia työvoimasta teki niitä. Tällä vuosituhannella finanssikriisi 2009 kiihdytti prekariaattiyhteiskunnan muodostumista. Vuokratyöfirmoja perustettiin kuin sieniä sateella. Markkinoilla oli kysyntää niiden palveluille. Eihän niitä muuten olisi synnytetty. Myös vakituisten työsuhteiden profiili on muuttunut. Niitten tarjoama työsuhdeturva vastaa suurin piirtein 1980-luvun prekaarin asemaa.

Hallituksen ajama "aktivoiva" sosiaaliturva yrittää "vastuullistaa" työttömät ja ylipäätään kaikki, jotka eivät ole töissä, pakottamalla nämä tukien ennakkoehtona näyttämään hyvät aikeensa ja halunsa työllistyä hinnalla millä hyvänsä. Vasta tämän jälkeen he kuuluvat oikeuksien piiriin. Nykykapitalismi ja sille luonteenomainen rikkauden muoto ei tuota uusia vakituisia työpaikkoja eikä täystyöllisyyttä. Pikemminkin se tuottaa väliaikaisia tai lyhytkestoisia työsuhteita, joiden kautta ei päästä koskaan täysin kattavan sosiaaliturvan piiriin. Ihmiset eivät tule kuitenkaan toimeen palkallaan. Hallitus on luopunut täystyöllisyyden ihanteesta. Työtä on pakko tehdä huolimatta siitä, mitä työstä maksetaan ja onko työllä mitään työsuhdeturvaa tai onko työ edes turvallista. Köyhän arvokkuus nähdään työssä käyvässä köyhässä, joka osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen pelkkä moraalinen arvostus palkkionaan. Vastaavasti pahat ja syrjäytyneet köyhät ovat niitä, jotka kieltäytyvät työstä.

Yhteiskunnalliset instituutiot, kuten Kela ja TE-keskukset, eivät siis yksinkertaisesti kohtaa pienempien ikäluokkien prekaaria todellisuutta. Ihmisten arjessa muutokset näkyvät siten, että sosiaalietuusviidakon ja/tai niin sanotun pääasiallisen palkkatyön ohella taloutta vakautetaan sivutöillä, harmailla töillä, elatusmaksuilla sekä virallisilla ja epävirallisilla luottojärjestelyillä sekä pikavipeillä.

Mitä voimme tehdä? Hyväksymmekö tilanteen, jossa jokainen tuleva sukupolvi kohtaa nousukausia ja taantumia? Minusta me loimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja sillä on yhä omat ihanteensa. Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan ja kaveria ei jätetä. Ei jätetty taisteluhaudoissakaan. Näistä arvoista ja ennen kaikkea sosialidemokraattisista arvoista ei tule luopua. Juuri arvot erottavat demarit muista puolueista. Muistakaa vaali-iskulause ”Työ ja oikeudenmukaisuus”. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta varallisuus ei jakaudu oikein ja patruunat eivät kanna yhteiskunnallista vastuutaan. Pienet- ja keskisuuret yritykset toimivat työllisyyden moottorina. N. 90 prosenttia työvoimasta on niiden palveluksessa. Kiitos niille ja haistatukset rikkaille ja suurille yrityksille, jotka tuhlaavat rahansa osinkoihin eivätkä investoi. Varmaan vasta sitten investoidaan, kun yhteiskunta saadaan menneitten vuosikymmenten kaltaiseksi. Työläinen, ota lakki päästä ja tee kumarrus! Saat kaksi päivää hommia, mutta älä kysy palkkasi suuruutta!

Esa Kanerva

Mitä isot edellä, sitä persut perässä!

                                                                                                                                         18.4.2016

Miten tässä näin on käynyt? Perussuomalaisten lehti Suomen Uutiset meluaa, kuinka linjakasta ja hyvää hallituspolitiikkaa perussuomalaiset ovat tehneet, mutta siitä huolimatta kannatus on syöksynyt jytkystä n. 9 prosenttiin ja 90 kunnanvaltuutettua Suomessa on loikannut puolueen valtuustoryhmistä. Soinin kehon kieli viestittää kansalle, että kiittämättömyys on maailman palkka! Poliittisessa televisiokeskustelussa hän viljelee enää vitsejä ja on olevinaan hauska. Toki politiikan linjaakin on reivattu hallitusohjelman aikaisesta kaikkitietävyydestä ja ylimielisyydestä piirun verran populismiin päin. Nyt etsitään hallituksen politiikasta sellaisia täkyjä, joissa perussuomalaiset näyttävästi ovat vastaan ja olettavat saavansa suurimman näkyvyyden kansan etujen puolustajana ja taistelijana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa meluttiin etukäteen kovasti siitä, että me vastustamme ”raha liikkuu potilaan mukana”- periaatetta ja suurta maakuntien määrää. Vastustuksen lopputuloksen tiedämme. Kepu sai maakuntansa ja Kokoomus terveydenhuollon yksityistämisen. Saahan sitä vastustaa ja luvata, mutta jos ei tule tuloksia, mitä tällaisella  puolueella kansa tekee. Samanlaista näytelmää nähtiin tavaraliikenteen avaamisessa ulkomaisille liikenneyrittäjille.

Viimeisin kansankosinta ja vastustaminen kohdistuvat ministeri Anne Bernerin julkisuuteen ennenaikaisin putkahtaneeseen tietoihin taksiliikenteen avaamisesta kilpailulle. Täyttä skiinafuuliaa on raide-, maantie ja raideverkostojen yksityistäminen. Taksiuudistus yksinäänkin on järjetön esitys sinällään. Sitä on helppo vastustaa ja hyväillä taksiyrittäjiä. Kilpailua voisi tällä alalla avata hallitusti ja sääntelyä purkaa, mutta Ruotsin mallin mukaista taksien toimintavapautta en Suomeen halua. Muutaman kerran on tullut Tukholmassa taksin ottaessani takaisin laivalle kynityksi, vaikka hinnasta oli sovittu lähtiessä. Ei ole tehnyt mieli lähteä vääntämään kättä Bandidos-tyypin kaltaisen nahkatakin kanssa.

Puoluetuen nostamista Soini vastusti näyttävästi. Totta kai raha persuille kelpaa niin kuin muillekin, koska demokratia maksaa ja vaalit ovat puolueille kalliita. Mutta kun yksin ainoana puolueena vastustaa, tietää varmasti, että enemmistö voittaa. Toiminta oli silkkaa kansan harhautusta.

Toinen vastaavan kaltainen manööveri oli tulla esiin lehdissä ja vastustaa ja kansanedustajien palkkioitten korottamista 0,43 prosentilla. Tuolla korotussummalla ei Suomi pelastu eikä kysymyksen esille ottamista voi oikein perustella oikeudenmukaisuusperiaatteellaakaan, koska se 0,43 prosentti on ollut yleinen palkankorotuslinja.

Perussuomalaiset ovat päätelleet, että voi olla, että kansalaiset tuntevat jonkinasteista turvattomuutta. Puolustusministeri Jussi Niinistö on keskittynyt sapelien kalisteluun ja uudistanut asevelvollisuuslainsäädäntöä. Riviin on astuttava heti, kun Niinistöltä käsky käy. Eiköhän Jussi-poika voisi ottaa oppia edelliseltä ulkoministeri Tuomiojalta. Ei turvattomuus poistu aseilla, vaan diplomatia edellä pitää edetä. Mistä persut ovat moisen haukan puolustusministeriöön löytäneetkään! Kun ministeri jäi henkisesti alakynteen todellisen ammattimiehen, kansliapäällikkö Arto Rädyn kanssa, niin ei muuta kuin  kansliapäällikkö kiertoon. Ei siinä ajateltu Suomen etua, vaan omaa etua ja itsetuntoa. Räty rekrytoitiin liike-elämään seuraavalla viikolla.

Viimeisin koomisuus oli se, että perussuomalaiset vetäytyvät Nordea palveluiden piiristä. Tämä oli herkullinen makupala tehdä populismia ja hakea kansansuosiota! Ratkaisu ei perustunut arvoihin toisin kuin esimerkiksi SDP:llä. Kansa vihaa veronkiertäjiä ja suomalaisen yhteiskunnan siipeilijöitä. Tätä aggression tunnetta oli perusuomalaisten pakko ruokkia.

Kun muut puolueet avasivat presidenttipelin, täytyihän Soininkin astua julkisuuteen puolueensa puolesta. Onhan perussuomaliset omasta mielestään tasavertainen ja varteen otettava poliittinen toimija. Ulkoministeri kieltäytyi itse, mutta lupasi, että kyllä ehdokkaita ja erittäin päteviä sellaisia puolueessa esiintyy. Rohkenen kyllä epäillä, kun Jussi Halla-ahon nimikin jo nostettiin pöydälle. Luoja suomalaisia hänestä armahtakoon!

Ja kun aiheet loppuvat, mätkäistään pöytään pakolaiskortti. Perheen yhdistämisiä ei tule tehdä mistään hinnasta ja järkevää eurooppalaista ratkaisua pakolaiskysymyksessä tulee vastustaa ehdottomasti. Ei mitään kiintiöitä, maahanmuuttajat ja muut hädänalaiset pysykööt Suomen rajojen ulkopuolella. Ei mitään sääliä, se on sairautta. Toisaalta persujen mielestä pakolaisia pitäisi auttaa heidän paikan päällä, mutta niin taas leikattiin kehitysavusta miljoonia. Jopa kirkkokin alkaa olla huolestunut näistä leikkauksista eli jotakin vakavaa tapahtuu senkin mielestä moraalisesti. Suomen maineen menetyksestä ja vahingoista kansainvälisissä suhteissa ei voi väheksyä tässä yhteydessä.

Herra Soini, tämä kansankosiskelu ei tule menemään läpi. Teistä on tullut ministeriyden mukana kaasugrillimiehiä- ja naisia. Hiiligrillaava kansa on unohdettu. Ei vanhojen puolueiden toimesta, vaan työväenpuolue perusuomalaisten toimesta, totaalisesti ja arkiyhteys mattimeikäläisen tämän päivän elämään on katkennut, niin kuin napanuora synnytyksessä!

Esa Kanerva

 

Hallituksen työllisyyspaketti on riman alitus

                                                                                                                                       14.4.2016

Ve victis! Voi voitettuja sanottiin jo Roomassa. Joku äidinkielen opettaja sanoisi, että onpa kirjoituksessa huono ja kaukaa haettu aloitus. Muuta ei tullut mieleen ajatellessani tämän päivän työttömiä. Hallitus tekee työllisyyspaketteja ja tavoittelee kuuta taivaalta. Niin kuin puheenjohtaja Rinne toteaa, ongelman kova ydin on se, ettei ole olemassa vapaita työpaikkoja tai työtä. Mistä työtön sitä tähän maahan taikoisi? Esitelty työllisyyspaketti sisältää mielestäni enemmän työttömälle raippoja kuin aitoja vaihtoehtoja. Puntariin on pistetty vaakakuppiin nyt toiselle puolelle yrittäjäksi ryhtyminen ja toiselle työttömyysturvan menettäminen. Kyllähän me tiedämme, että kaikki työttömät kansalaiset eivät voi olla yrittäjänä, sen sanoo jo ihmisten kykyjen erilaisuus ja mahdollisuudet. Yrittäminen on niin vaativaa työtä, että kaikista meistä ei ole yksinkertaisesti siihen.

Jos lähdetään liikkeelle siitä, mitä uusia mahdollisuuksia hallitus tarjoaa yrityksille työllistää. Näitten keinojen kehittämisessä on hallituksen konsulttina toiminut vahvasti Suomen Yrittäjät. Ensiksi kevennetään yrittäjän verotusta ja kannustetaan investointeihin. Hallitus tukee verotuksessa yrittämistä ja kannustaa yrityksiä vihdoinkin investoimaan. Yrittäjävähennys annetaan listaamattomille yrityksille. Yritysten verotettavasta tulosta tehdään varaus investointien edistämiseksi. Hallitus haluaa parantaa yritysten rahoitusasemaa ja parantaa kasvuhakuisten pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia EU:n yritys- ja investointirahoitus mukaan lukien. ”Innovaatiosetelillä” pienet ja keskisuuret yritykset voivat hankkia omiin tarpeisiinsa parasta mahdollista ulkopuolista asiantuntemusta ja tukea. Seteliä voi käyttää esimerkiksi yhteistyöprojektiin korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen kanssa. ”Innovaatiopankki” vauhdittaa innovaatioiden ja patenttien parempaa hyödyntämistä ja kaupallistamista. Se tuo yhteen tutkimuslähtöisten ideoiden tuottajat ja uusien ratkaisujen hyödyntäjät. Yksinyrittäjän tukipaketilla pyritään madaltamaan kynnystä ensimmäisen työntekijän palkkaamiselle palkkatukea, starttirahaa tai muuta kannustinta käyttämällä. Pienyrittäjyys on siis hallituksen erityisessä suojeluksessa, mikä esityksessä on positiivista minunkin mielestä ihmiselle, jolle se kykyjensä puolesta on mahdollista.

Mikä on sitten paketin eli mitalin toinen puoli. Esimerkiksi velvollisuutta ottaa työtä vastaan tiukennetaan ja alueellista liikkuvuutta lisätään. Töihin on lähdettävä vaikka Tampereelta Viitasaarelle, jos siellä sattuisi olemaan sopiva duuni.Työttömillä olisi myös aiempaa tiukempi velvollisuus osallistua kaikkiin työllistymistä edistäviin palveluihin ja ottaa vastaan työ kuin työ koulutustaustasta huolimatta. Työllistymisen edistämiseksi on tehty uusi keksintö. Työttömille työnhakijoille suunnataan Työnäyte-palvelua ja esitetään sitä koskevan kokeilun käynnistämistä. Taas tarjoillaan yksi ilmainen työharjoittelupakko. Työnäytteen antaminen tarkoittaisi lyhytkestoista työskentelyä työnantajan tehtävissä. Hyvässä muistissa on hallituksen valmistelema oppisopimusjärjestelmän korvaaminen yrittäjille lähes ilmaisella koulutussopimuksella työntekijän itse kustantamana. Korkealle koulutettukaan työtön ei ole suojassa hallituksen kyseenalaisilta aktivointitoimilta. Kasvuyritysten työllisyysohjelma tukee kasvuyrityksiä tarjoamalla niille osaavaa työvoimaa. Siinä korkeasti koulutettuja pitkään työttömänä olleita osaajia voidaan koulutuksen, oppisopimuksen tai työllistämistuen avulla palkata kasvuyrityksiin.

Työttömiä rangaistaan ja kepitetään töihin työttömyysturvaa heikentämällä. Työttömyysturvaan tehdään reformi. Työttömyyskassan jäsenyys ei olisi jatkossa kriteeri ansiosidonnaisen työttömyysturvan saamiselle palkansaajana tehdystä työstä. Samalla lopetettaisiin ammattiliittojen pääosin hallinnoimat työttömyyskassat. Työttömyyskassan jäsenyys ei olisi jatkossa kriteeri ansiosidonnaisen työttömyysturvan saamiselle palkansaajana tehdystä työstä. Tämä on yksi osa ammattiyhdistyliikettä suunnattua hyökkäystä. Nykytilanteeseen verrattuna heikennystä tulisi ansiosidonnaisen kestoon. Ansioturvareformi lyhentäisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan enimmäiskeston nykyisestä jopa 500 päivästä 250 päivään.

Lisäksi työministeri Lindström toteaa, ettei jatkossa sosiaaliturvaa makseta vastikkeetta. Tätä kutsutaan ”osallistavan sosiaaliturvan” malliksi. Pitää myös muistaa, että vuorotteluvapaan ehtoja on jo heikennetty aiemmin. Paikallinen sopiminen on kärkihanke, joka toteutetaan yhteiskuntasopimuksen mukaisin lainsäädäntötoimin. Muita heikennyksiä työsopimuslakiin on tulossa. Alle vuoden työsuhteissa määräaikaisen sopimuksen solmimista helpotetaan, toisin sanoen määräaikaisen sopimuksen solmimiseen ei tarvittaisi perustetta. Koeajan pidentäminen on tähtäimessä aina vuoteen asti. Koeaikana työnantaja voi purkaa 11 kuukauden 29 päivän jälkeen perustelematta työsuhteen purkamista, mikäli työntekijän naama ei miellytä tai on haluja palkata uusi työntekijä nälkäpalkalla koeajaksi. Takaisinottovelvollisuusaika lyhenee nykyisestä 9 kuukaudesta irtisanomistilanteissa, jos uutta työvoimaa tarvitsee palkata irtisanottujen tilalle. Vuosilomaan tulee jälleen sairaustapauksessa omavastuuaika. Ehtihän parannus olla voimassa jokusen hetken. Vuosilomalakia ja työaikalakia rukataan. Lomarahoja leikataan julkisella sektorilla.

Mielestäni työttömyysturvan kiristäminen ei ole oikea eikä arvovalinnaton tapa tässä tilanteessa. Se johtaa siihen, että työttömien asema kurjistuu entisestään. Jos 460 000 ihmistä on vaille normaalia työtä ja 130 000 työllistämistoimilla ja loput ihan aidosti työttömiä, niin tässä tilanteessa on ihan varmasti kyse siitä, että ihmisille ei ole tarjota töitä.

Entinen pääluottamusmies Jari Lindström, kuinka te kehtaatte tehdä tällaista työllisyyspolitiikkaa. Te tarjoatte tikkaria yrityksille, pakkoyrittäjyyttä siihen haluamattomille, työttömille hankaimet suuhun ja menoksi kohti taloudellista turvattomuutta!

Esa Kanerva

Suomalaista yhteiskuntaa huijataan!

                                                                                                                                      13.4.2016

Koko suomalainen yhteiskunta ui nykyään keltaisessa nesteessä. Aiemmin patruunat keskittyivät varsinaiseen liiketoimintaansa ja sen kehittämiseen. Rahat ansaittiin tuottavalla työllä ja työläiset saivat työtä. Nykyään tuloksen kannalta ei on oleellista, kuinka hyvin liiketoiminta pyörii, vaan se, kuinka hyvin onnistutaan välttelemään yhteiskunnallisia velvoitteita, kuten veroja. Suomalainen erittäin monimutkainen verolainsäädäntö tarjoaa huippujuristeja käyttäville yrityksille useita porsaanreikiä kiertää säädöksiä. Koetaan, että verotuksen välttely on välttämätöntä yrityksen menestymisen kannalta kovassa kilpailutilanteessa. Toisaalta tiedetään, että hyvin menestyvät yritykset maksavat kiltisti veronsa ja ymmärtävät suomalaisen yhteiskunnan vahvuudet yritystoiminnan menestyksen kannalta. Toimintaympäristö on turvallinen, infra toimii ja korruptiota on sinänsä vähän.

Pääministeri Sipiläkin mielellään toteaa, että verosuunnittelu on laillista. Niin se onkin tiettyyn pisteeseen asti, mutta koko ajan toimitaan ns. harmaalla alueella. Ihmisen ajattelu ja moraalikoodi pelaavat sillä tavalla, että osa lankeaa ylittämään laillisuuden rajat ja astelee aidan vihreämmälle puolelle, oman itsensä kannalta paremmille laitumille. Sipilänkin käyttämät vakuutuskuoret ovat yksi räikeimmistä verosuunnittelun muodoista tämän päivän Suomessa. Samankaltaisia sopimuksia kutsutaan myös nimellä kapitalisaatiosopimus. Sopimuksen toimintamalli on, että omaisuutta suljetaan ”vakuutuskuoren” sisään, minkä jälkeen omaisuuden tuotoista ei makseta mitään veroa, ennen kuin pääomaa otetaan ulos. Myös osakkeiden osingot ja joukkovelkakirjalainojen korot ovat vakuutuksen sisällä verovapaita. Verot kuuluisi maksaa silloin kun pääoma ja voitot realisoidaan vakuutuskuoren sisältä. Kaikkien moraali ei tässä kohdin kestä päivänvaloa. Omaisuutta aletaan kierrättää monimutkaisten yritysjärjestelyjen kautta veroparatiiseihin. Ja niitähän nykymaailmassa riittää. Käytetään bulvaani- ja haamuomistajia, joilla ei ole varsinaisen pääoman kanssa mitään tekemistä. Pankin sihteeri kelpaa tuhansien yritysten toimitusjohtajaksi. Näistä rötöksistä aiheutuu satojen miljoonien menetykset Suomen valtiolle vuosittain. Verotusta tulisi heti muuttaa siihen suuntaan, että vakuutuskuoren sisällä olevaa omaisuutta verotettaisiin joiltakin osin vuosittain. Päinvastoin valtionvarainministeri Stubb ajoi valehdellen läpi lakia, jossa omistus nyt on suoraa, tapahtuisi se vastedes erillisen hallintarekisterin kautta. Tällaista hallintarekisteriä voisi ylläpitää esimerkiksi pankki, joka taas voi ostaa palveluja muualta ja luoda omistajuuksista ketjun.

Suomalaisilla yrityksillä on korkojen verovähennysoikeus. Verokikkailu tapahtuu nyt sillä tavalla, että suomainen yhtiö ottaa ulkomailla sijaitsevalta emoyhtiöltä lainaa korkealla korolla. Suomessa toimiva tytäryhtiö saa vähentää voitoistaan emoyhtiölle maksettavan lainan korot. Tällä tavalla Suomen valtio jää nuolemaan näppejään ja ilman verotuloja. Erityisen härskiä se on terveyspalvelualan yritysten tekeminä, koska voitot ovat suoraan pois yhteisistä verotuloistamme ja pois julkisesta taloudesta.

Yhtä inhottavaa on tullut julki ns. Panama-vuodossa. Suomalaiset pankit ovat avustaneet asiakkaitaan piilottamaan varojaan verottajan ulottumattomiin. Järjestely perustuu omistuksen jopa kymmenien yritysjärjestelyjen ketjuttamisen kautta lopulta esimerkiksi Cayman-saarille. Näitten järjestelyjen tutkinta ja jäljittäminen ovat verottajalle lähes mahdotonta. Varsinkin kun yritysten asenne on jopa kiinni jäädessä sellainen, että mafiamaisesti kiistetään kaikki. Mikä ennen täytyi ansaita tuotekehittelyllä, tehokkaammalla tuotannolla ja laadukkailla tuotteilla, kilahtaa kassaan nyt rikollisella keplottelulla. Pelkästään pankkiyhtiö Nordean asiakkailla on 200 hallintayhtiöitä Panaman kaltaisissa maissa. Nordean Luxemburgin-yksikkö perusti asiakkailleen vuosina 2004–2014 lähes 400 hallintayhtiötä Panamaan, mikä on kaikista tietovuodossa esiintyneistä pankeista 11. eniten.

Voiko verovälttely ja omaisuuden piilottaminen olla Suomessa jatkossa laillista? Epäilen, että porvarihallituksella ei ole haluja kahlita kapitalistien rahavirtoja suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Hallitushan on keskittynyt uuden luokkayhteiskunnan luomiseen ja köyhän kansan nöyryyttämiseen. Tätä tosiasiaa ei millään faktoilla voi kiistää!

Esa Kanerva

Adressi Tampereen henkilöstökassan kehittämisen puolesta

                                                                                                                                           12.4.2016

Tampereen kaupungin henkilöstökassa on toiminut kaupungin työtekijöiden pankkina vuodesta 1924. Kuuluisaksi se on tullut hyvästä palvelustaan ja erottautuu muista pankeista siinä, ettei se tavoittele toiminnallaan voittoa. Vuonna 2013 valtuusto päätti äänestyksen jälkeen perua vuonna 2012 tekemänsä lopettamispäätöksen ja edellytti, että henkilöstökassaa on jatkossa kehitettävä.

Taloushallinto on jälleen viemässä poliittiseen päätöksentekoon henkilöstökassan lopettamisesitystä. Henkilöstökassan johtokunnalla on selkeä viiden vuoden kehittämissuunnitelma. Se on kustannusneutraali ja pyrkii kattamaan tarvittavat kulut laajentamalla pankkituotevalikoimaa. Suunnitelma on realistinen, ottaen huomioon kaikki pankkisektorin tämän päiväiset ongelmat. Tavoitteena on aivan uusi toimintatapa, liikepankkien kaltainen verkkopankki, noin yhden kuukauden palkkaa vastaava, luotollinen joustava käyttötili, joka mahdollistaa jatkuvan limiitin pienellä korolla, n. 5000 euron vakuudellisen luoton oton ja kassalle oman taseen. Tällöin kassan pääomien tuotoilla ja muulla pankkitoiminnalla voitaisiin kustantaa ja poistaa jatkossa palvelumaksut. Eläkeläisiä varten säilytetään ystävällinen kassapalvelu tiskillä laajoine aukioloaikoineen.

Henkilöstökassa voi toteuttaa tulevaisuudessa myös sille uskottua sosiaalista tehtävää. Se palvelee noin tuhatta kaupungin eläkeläistä, jotka eivät osaa käyttää pankkipalveluja digitaalisesti ja tarvitsevat henkilökohtaista palvelua. Ns. huostaan otetut ja vajaa valtaiset ihmiset, joiden asioita ajaa uskottu mies, saavat myös tulevaisuudessa pankkipalvelunsa ilmaiseksi henkilöstökassalta.

Tampereen kaupungin työntekijöillä on nyt vaihtoehto sanoa nyt mielipiteensä, valita eettiset ja yhteiskunnallisesti kriittisenkin tarkastelun kestävät pankkipalvelut!

Ole hyvä ja allekirjoita adressi Tampereen henkilöstökassan kehittämisen puolesta ja lopettamisaikeita vastaan!

Tampereen henkilöstökassan johtokunnan henkilöstönedustajat, puheenjohtaja Esa Kanerva, varapuheenjohtaja Tero Mattila

 Linkin osoite: http://www.adressit.com

 

Soterokkaa!

  

                                                                                                                                           11.4.2016

Hallitus, toisin sanoen Kokoomus ja Keskusta, pääsivät kumpikin voittajina maaliin 5.4. maakuntauudistuksen päälinjoista. Perussuomalaisille annettiin Mopen osa. Soini oli esittänyt aikaisemmin hyvinkin kriittisiä mielipiteitä Kokoomuksen ajamalle valinnanvapaudelle ja maakuntien määrälle. Persut ovat tällä hetkellä nurkassa hallitustyöskentelyssä. Sipilän ei tarvitse kuin väläyttää hallituksen hajoamista ja uusia vaaleja, niin perussuomalaiset sanovat, että kylä me suostumme. Ja Soinin ylävartalo kumartuu 90 asteen kulmaan, jos eivät fyysiset rajoitteet estäisi niin jyrkän kulman tekemisen. Kuka hullu lähtisi vajaan 9 prosentin kannatuksella uusiin vaaleihin! Tarkastelen tässä kirjoituksessa hallituksen neuvottelutulosta kolmesta eri näkökulmasta. Mitä uudistus merkitsee kansalaisille, kuinka henkilöstön käy ja miten rahoitus hoidetaan?

Tälläkin hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa on tilanne se, että meillä ei ole toimivia hoitoketjuja, vaikka julkinen sektori toistaiseksi kantaa päävastuun ja koordinoi toimintaa. Hoitoketjuissa on kysymys siitä, että apua tarvitseva kansalainen saa oikean hoidon oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hallitus aikoo esityksellään yhtiöittää myös nykyisen julkisen palvelun. Siis kaikki ne palvelut, jotka ovat valinnanvapauden piirissä kuten perusterveyden- ja sosiaalihuollon palvelut. Hallitus tekee historiallisen yksityistämisvallankumouksen ja päätöksen yhteisten rahojemme osoittamisesta markkinoille. Maakuntavaltuustot kokoontuvat pari kertaa vuodessa. Miten käy kuntademokratian, koska varsinaiset käytännön päätökset tehdään yhtiöitten hallituksissa? Mikäli hallitus säätää uhkaamansa asetuksen yksityisen ja kolmannen sektorin määrän tavoitetasosta ja vähimmäismäärästä, tietää se rajua julkisten palveluitten yksityistämisboomia. Paitsi kansalaisten veroeurojen valuminen yhtiöitten osinkojen kautta ulkomaille, niin suuri huoli on sektorin pirstaloituminen. Yhtiöt pyrkivät takuulla osaoptimoimaan kaiken mahdollisen parhaan taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi. Väkisin tulee mieleen M.A. Nummisen laulu: ”Kumipallona luokses pompin”. Hoitoketjukokonaisuutta ei pysty kukaan seuraamaan tai ohjaamaan. Asiakas pomppii paikasta toiseen ja hankalasta tapauksesta, (lue huonosti rahallisesti tuottavasta) potilaasta ei pidä kukaan enää huolta.

Sanatarkasti hallituksen esityksessä todetaan: ”Hallitus käynnistää sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulainsäädännön uudistamisen kevään 2017 aikana. Asiakasmaksujärjestelmän uudistamisessa otetaan huomioon se, että se tukee osaltaan asiakkaiden omaa vastuunottoa sote-uudistuksen kustannussäästötavoitteiden saavuttamista.” Tätä ei voi tulkita asiakkaan näkökulmasta mitenkään muuten kuin, että sosiaali- ja terveyspalvelumaksut nousevat ja pahimmillaan se voi merkitä esimerkiksi vanhuksen omaisuuden realisointipakkoa hoidon rahoittamiseksi.

Paras-hankkeessa taattiin henkilöstölle kuntaliitoksissa kohtuullinen viiden vuoden työsuhdeturva. Nykyisen hallituksen esitys ei takaa mitään. Ns. vanhoina työntekijöinä siirtyminen johonkin yhtiöön ei tuota minkäänlaista turvaa. Erityisen hankala asema on tukipalveluhenkilöstöllä, kuten siivoojilla, keittiöhenkilökunnalla ja esimerkiksi vartiojoilla. Suomessa ei taida tällä hetkellä olla kuin yksi yhtiö, joka pystyy tuottamaan nämä kaikki palvelut yhden tuottajan periaatteella ja sekin on ylikansallinen ISS. Mitään takeita henkilöstöllä ei ole siitä, etteivätkö yksityiset yhtiöt ja kolmannen sektorin yritysten ryhdy sopimusshoppailuun. Valitaan aina yritykselle halvin ja työntekijöille huonoin työehtosopimus. Jo nyt on nähty esimerkiksi vanhustenpalveluissa kansainvälisten ketjujen henkilöstöpolitiikan törkeys. Työntekijä on yksinkertaisesti ainoastaan tuotannon tekijä, jolla ei ole ihmisarvoa. Palkkaharmonisointiin ei hallitus ole varannut euroakaan. Nykyisin yhdistyneitten kuntien henkilöstön palkat on tasoitettu jollakin aikavälillä. Hallitus lupaa sentään huolehtia henkilöstön asemasta muutostilanteissa, mikä on pakollista poliittista jargonia. Kyyti tulee olemaan kylmää.

Rahoituksellisesti tulee olemaan varmaa se, että valtionohjauksen ja valtionosuusjärjestelmän kautta Suomen maakunnalliset talousveturit tulevat kärsimään uudistuksessa. Maksumiehenä toimivat esimerkiksi Pirkanmaa, pääkaupunkiseutu ja Oulunseutu. Entä kuinka käy niille kunnille, jotka ovat olleet kustannustietoisia ja hoitaneet sosiaali- ja terveyspalvelunsa tehokkaasti. Niitä palkitaan leikkaamalla rahoitusta ja ohjaamalle sitä sinne, missä on eletty löysemmin. Pirkkala ja Lempäälä kiristelevät hampaitaan ja kiroavat uudistuksen ”huitsin nevadaan”

Maakuntauudistus ei ole onneksi, ja tällä kertaa vain onneksi, maalissa. Sillä kyllä Suomi tarvitsee sote-uudistuksen, muttei näin sakeata rokkaa, joka tarttuu kurkkuun ja lisäksi syötettäessä maistuu happamalta porvaripettuleivältä.

Esa Kanerva

Kansanedustaja Vikman venyttää ja muuntelee totuutta nuorten oppisopimuskoulutuksesta

                                                                                                                                        8.4.2016

Kansanedustaja Sofia Vikman hehkuttaa tamperelaisessa ilmaisjakelulehdessä hyvistä uutisista koulutuksessa. Uusi koulutussopimus on kuulemma erinomainen esimerkki siitä, että niukallakin rahalla voidaan tehdä asioita uudella tavalla ja paremmin. Hänen kirjoituksensa on erinomainen esimerkki poliittisesta harhautuksesta. Läpivalaistaanpa asiaa hieman tarkemmin.

Nykyisellä oppisopimusmallilla- ja koulutuksella voi opiskella lähes kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin. Noin 70 - 80 prosenttia oppisopimuskoulutuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkakouluttaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla, joista vastaavat pääosin ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset. Vikman väittää järjestelmää kalliiksi ja byrokraattiseksi. Byrokraattinen järjestelmä se ei ainakaan ole. Oppisopimuksen vahvistaa koulutuksen järjestäjä ja työnantaja allekirjoittaa sopimuksen koulutuksesta. Se paperisota oli siinä. Ongelma on siinä, että työnantajat ja yrittäjät eivät haluaisi maksaa palkkaa tehdystä työstä oppilasajalta. Opiskelijalle pitää maksaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta työehtosopimuksen mukaista palkkaa, johon on tehty epäpätevyysalennukset. Hän on työsuhteessa työnantajaan. Työsuhteesta seuraa opiskelijalle mm. eläketurvaa, työtapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus ja työterveyshuolto. Tässä piilee villakoiran ydin. Työnantajat eivät haluaisi maksaa tehdystä työstä oppisopimuskauden aikana mitään.

Kokoomuksen keksimässä mallissa opiskelija ei olisi työsuhteessa, vaan koulutussuhteessa, ja saa mahdollisesti opintorahaa ja voi ottaa velkaa oman koulutuksensa kustantamiseen. Yrittäjä saa työpanoksen ilmaiseksi ja opiskelija kustantaa elantonsa itse. Koulutussopimuksessa voidaan jossakin opintojen vaiheessa alkaa maksaa jonkinmoista palkkaakin. Yrittäjät taputtavat käsiään ja nuori velkaantuu. Jos yrittäjä suo oppilaan valmistua, aletaan maksaa jopa ammatti-ihmisen palkkaa, lupaa Vikman. Toki työnantajilla on suuri houkutus irtisanoa koulutussopimus juuri siinä vaiheessa, kun alkaisi näyttää todennäköiseltä, että palkanmaksun pitäisi alkaa lähiaikoina. Ja sitten otetaan uusi nuori tilalle ”koulutettavaksi”. Tämä on juuri sitä samaa sontaa, mitä nuorille syötetään jo tälläkin hetkellä. Ammattiin valmistunut otetaan kyllä töihin työharjoittelijaksi työmarkkinatuen lisäksi n. kympin kulukorvauksella TE-keskuksen lähettämänä. Vaikka teet ammattilaisena yhtä vaativaa työtä kuin vakituisessa työsuhteessa olevat ja vaikka työnantajalla on selkeä työvoiman tarve, työsopimusta ei tehdä. Miksi maksaa liikaa kun voi saada halvemmallakin, lienee jonkun kauppaketjun mainosslogan.

Vikman mainostaa, että tämä malli sopii erittäin hyvin myös maahanmuuttajien kouluttautumiseen ja kotouttamiseen. Työnantajalle ilmainen työpanos kelpaa ilman kielitaitoakin. Koulutussopimukseen on tarkoitus jopa sisällyttää oppilaitosmuotoista opiskelua. Opetus- ministeriön asettamat selvityshenkilöt tekevät hiki hatussa töitä uuden innovaation luomiseksi. Ei palkattoman työn teettämisessä luulisi kovin suurta vääntöä tai ajattelua tarvittavan. Kaikkea se porvarihallitus keksiikin! Kumpaakohan tässä ajatellaan enemmän. Yrityksille ilmaista työvoimaa vai nuorille ammattitaitoa ja tulevaisuutta!

Esa Kanerva

 

Hupu, Tupu ja Lupu iskivät jälleen koukun köyhän leukaan!

 




                                                                                                                                     7.4.2016

Kaverukset Sipilä, Stubb ja Soini soittelivat köyhän selkää kehysriihessä uusilla leikkauksilla. Aivan kuin entisissä säästöissä ei olisi ollut heikko-osaisille tarpeeksi tukkapöllyä ja elämän kurjistamista. Ja yksi, kaksi, kolme Stubb hehkutti hallituksen kykyä tehdä päätöksiä. Nimenomaan sellaisia kielteisiä päätöksiä, jotka kohdistuvat erityisesti köyhän elantoon ja leipään. Elinkeinoelämä nauraa partaansa ja rikkaat hierovat käsiään. Täytyyhän yhteiskunnassa olla jokin hajurako herran ja narrin välillä. Ylpeiksi ja kopeiksikin ovat nykyajan duunarit tulleet ja lakkoillakin uskaltavat työpaikkojensa puolesta. Meillä on nyt kyllä viimeisen päälle hyvä hallitus, joka uskaltaa tehdä näille röyhkimyksille jotakin ja pistää ammattiyhdistysliikkeelle luuta kurkkuun.

Helppoa näytti olevan kehysriihen päätösten teko ja varsinkin kun omien kannattajien takapuoli ei hiilly nuotiossa. Paitsi ”työväenpuolue” Perussuomalaisten äänestäjien, mutta he taitavat olla jo tottuneet Soinin politiikkaan ja jäljellä oleville tosiuskovaisille puolue saa tehdä varmaan mitä tahansa eikä usko horju.

Otetaan nyt ensimmäiseksi leikkausesimerkiksi kiinteistöveron korotuksen. Köyhää se koskee kipeimmin, koska vuokrat nousevat ja perheen talous on muutenkin tiukoilla. Lisäksi eläkkeensaajan asumistukea pienennetään.

Suomalaisille melkein pyhää lapsilisää leikataan, samoin kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea. On siinä lapsiperheille miettimistä, mistä saadaan pötyä pöytään koko kuukaudeksi. Saattaa muutama perheen isä- ja äiti miettiä yksi jos toiseenkin kertaan sitä, mitä puoluetta tuli viime eduskuntavaaleissa äänestettyä.

Moni työtön taisi protestiksi äänestää viime vaaleissa perussuomalaisia. Nyt Soini palkitsee heitä leikkaamalla työttömän peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Lisäksi hallitus leikkaa työllisyysmäärärahoja 110 miljoonaa euroa vaalikauden loppuun mennessä. Tämä leikkaus näkyy siinä, että pitkäaikaistyöttömien työllistäminen vaikeutuu. Herkkua varmaan ei ole työttömälle maisterille se, että hallitus aikoo tiukentaa työn vastaanottamisvelvoitetta. Maisteri on hyvä vaan ja ottaa haravan käteen. Jos kieltäydyt työttömyysetuudet lakkaavat.

Kuntia ei rokoteta tällä kertaa kuin 130 miljoonan euron valtionosuusleikkauksilla. Hallitus kehottaa kehottaa kuntia keräämään ne asiakasmaksuja korottamalla. Ei parane köyhän sairastaa kun ei ole varaa lääkärimaksuihin ja kotona pitää olla möllöttää, koska bussimatkat kallistuvat. Mainitsen nämä kaksi taksakorotusta vain noin esimerkkinä. Kuntien henkilöstölle se tietää valtionosuusleikkaukset tietävät entisten säästöjen päälle kovia aikoja.

Opiskelijat saavat huutia kolmen ässän porukalta. Ensiksi tehtiin miljardien leikkaukset opetuksesta ja tutkimuksesta. Nyt sitten leikataan opintorahaa ja opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiriin.
Lainaa kehotetaan ottamaan lisää. Kyllähän sitä valtion takauksella pankeista saa, mutta velka on aina maksettava pois. Valmistumisen jälkeen kymppitonnien velkataakka ei paljon naurata, jos vielä käy niin ikävästi ettei heti työllisty tai joutuu tekemään hanttihommia.

En tiedä kannattaako edes bensaveron korotusta mainita, koska se on takuuvarmasti aina ensimmäisenä listalla. Soinin autoveron alennus hupenee tähän korotukseen mukavasti.

Palkansaaja elää epävarmuudessa, koska yhteiskuntasopimuksen toteutumisesta ei ole mitään varmaa tietoa. Ja vaikka kilpailukykysopimus toteutuisikin, leikkaa se ansiota tuntuvasti ja ostovoima heikkenee joka tapauksessa.

Hallituksen kehysriihessä sopimista leikkauksista karkeasti ottaen puolet kohdistuu suoraan sosiaalietuuksiin, palveluihin tai asiakasmaksujen korotuksiin. Eli yhteiskunnan heikompiosaisiin. Tämä on raakaa ja brutaalia toimintaa! Miten rikkaat osallistuvat näihin talkoisiin? Ehkä niin, että he sijoittavat ylimääräisiä rahojaan pimeille tileille Luxemburgiin. Minä en hallituksen kehysriihipäätöksistä, bensaveroa lukuun ottamatta, löydä mitään sellaista, joka kohdistuisi hyvin ansaitseviin tai osinkorikkaisiin.

Nyt tekee mieli vetäistä laulunpätkä: ”Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka…….

Esa Kanerva