8.4.2016
Kansanedustaja Sofia Vikman hehkuttaa tamperelaisessa ilmaisjakelulehdessä hyvistä uutisista koulutuksessa. Uusi koulutussopimus on kuulemma erinomainen esimerkki siitä, että niukallakin rahalla voidaan tehdä asioita uudella tavalla ja paremmin. Hänen kirjoituksensa on erinomainen esimerkki poliittisesta harhautuksesta. Läpivalaistaanpa asiaa hieman tarkemmin.
Nykyisellä oppisopimusmallilla- ja koulutuksella voi opiskella lähes kaikkiin ammatillisiin tutkintoihin. Noin 70 - 80 prosenttia oppisopimuskoulutuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työpaikkakouluttaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla, joista vastaavat pääosin ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset. Vikman väittää järjestelmää kalliiksi ja byrokraattiseksi. Byrokraattinen järjestelmä se ei ainakaan ole. Oppisopimuksen vahvistaa koulutuksen järjestäjä ja työnantaja allekirjoittaa sopimuksen koulutuksesta. Se paperisota oli siinä. Ongelma on siinä, että työnantajat ja yrittäjät eivät haluaisi maksaa palkkaa tehdystä työstä oppilasajalta. Opiskelijalle pitää maksaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta työehtosopimuksen mukaista palkkaa, johon on tehty epäpätevyysalennukset. Hän on työsuhteessa työnantajaan. Työsuhteesta seuraa opiskelijalle mm. eläketurvaa, työtapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus ja työterveyshuolto. Tässä piilee villakoiran ydin. Työnantajat eivät haluaisi maksaa tehdystä työstä oppisopimuskauden aikana mitään.
Kokoomuksen keksimässä mallissa opiskelija ei olisi työsuhteessa, vaan koulutussuhteessa, ja saa mahdollisesti opintorahaa ja voi ottaa velkaa oman koulutuksensa kustantamiseen. Yrittäjä saa työpanoksen ilmaiseksi ja opiskelija kustantaa elantonsa itse. Koulutussopimuksessa voidaan jossakin opintojen vaiheessa alkaa maksaa jonkinmoista palkkaakin. Yrittäjät taputtavat käsiään ja nuori velkaantuu. Jos yrittäjä suo oppilaan valmistua, aletaan maksaa jopa ammatti-ihmisen palkkaa, lupaa Vikman. Toki työnantajilla on suuri houkutus irtisanoa koulutussopimus juuri siinä vaiheessa, kun alkaisi näyttää todennäköiseltä, että palkanmaksun pitäisi alkaa lähiaikoina. Ja sitten otetaan uusi nuori tilalle ”koulutettavaksi”. Tämä on juuri sitä samaa sontaa, mitä nuorille syötetään jo tälläkin hetkellä. Ammattiin valmistunut otetaan kyllä töihin työharjoittelijaksi työmarkkinatuen lisäksi n. kympin kulukorvauksella TE-keskuksen lähettämänä. Vaikka teet ammattilaisena yhtä vaativaa työtä kuin vakituisessa työsuhteessa olevat ja vaikka työnantajalla on selkeä työvoiman tarve, työsopimusta ei tehdä. Miksi maksaa liikaa kun voi saada halvemmallakin, lienee jonkun kauppaketjun mainosslogan.
Vikman mainostaa, että tämä malli sopii erittäin hyvin myös maahanmuuttajien kouluttautumiseen ja kotouttamiseen. Työnantajalle ilmainen työpanos kelpaa ilman kielitaitoakin. Koulutussopimukseen on tarkoitus jopa sisällyttää oppilaitosmuotoista opiskelua. Opetus- ministeriön asettamat selvityshenkilöt tekevät hiki hatussa töitä uuden innovaation luomiseksi. Ei palkattoman työn teettämisessä luulisi kovin suurta vääntöä tai ajattelua tarvittavan. Kaikkea se porvarihallitus keksiikin! Kumpaakohan tässä ajatellaan enemmän. Yrityksille ilmaista työvoimaa vai nuorille ammattitaitoa ja tulevaisuutta!
Esa Kanerva
