27.4.2016
Suomessa vaikuttaa monia salamyhkäisyyden verhoon suojautuneita ryhmittymiä. Niillä on pitkät ja vaikuttavat lonkerot politiikkaan yleensä, vallankäyttöön ja talouselämään. Niillä on omat säännöt, joilla harjoitetaan häikäilemätöntä kontrollia, pelottelua ja oman ajattelun kieltämistä. Vapaa-muurareilla on omat hyväveli-verkostot, mutta niin on myös lestadiolaisilla. Käsittelen kirjoituksessani lestadiolaisuutta muutamista näkökulmista ja uskonnollisena ilmiönä.
Lestadiolaisuus on jakautunut kymmeniin eri haaroihin. Jokainen hengellinen johtaja haluaa olla Jumalan edustaja maan päällä ja tulkita raamattu oman ajattelunsa ja mielensä mukaan. Jyrkimpiä Raamatun tulkitsijoita ovat vanhalestadiolaiset, maltillisimpia ovat esikoislestadiolaiset ja rauhansanalaiset. Merkittävää on se, että lestadiolaiset toimivat Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä eivätkä ole halunneet tehdä pesäeroa siitä. Tiukka autoritäärinen valta johdetaan siitä, että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla oikein uskomassa olevilla. Tämä synninpäästö julistetaan yleensä sanoilla: "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Ainoana uskonopin ohjeena ja auktoriteettina pidetään Raamattua. Vanhalestadiolaiset väittävät, että heidän oppinsa on kirjoitettuna Raamatussa. Suomassa vanhalestadiolaisia on n. satatuhatta ja kahta muuta mainittua lahkoa muutamia kymmeniä tuhansia. Kyseessä ei ole mitätön äänestäjäjoukko.
Erityisesti vanhalestadiolaiset ovat kiinteästi mukana politiikassa, mutta myös muut suuntaukset ovat kiinnostuneita poliittisesta vaikuttamisesta omien arvojensa toteuttamiseksi. Herätysliikkeet ovat siis monella tapaa myös poliittinen, ei vain hengellinen organisaatio. Lestadiolaisilla on aktiivisena ryhmänä ja taitavina verkostoitujina kokoaan suurempi vaikutusvalta kansallisen poliittisen päätöksenteon eri tasoilla. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä halutaan edelleen osoittaa tukea ns. esivaltaa kohtaan ja äänestämistä pidetään siten tärkeänä velvollisuutena. Maallisessa yhteiskunnassa on toteltava esivaltaa, kuten Jumalaa totellaan taivaassa. Esivaltaa eivät ole vain viranomaiset ja poliitikot, vaan myös opettajat, sosiaalityöntekijät, verovirkailijat ja vanhemmat. Esivallan läsnäolo ja kuuliaisuuden idea siis läpäisevät vanhoillislestadiolaista maailmaa monin tavoin. Kuuliaisuuden merkitys korostuu myös puoluepoliittisissa valinnoissa.
Vanhoillislestadiolaiset ovat tukeneet maallista konservatismia ja oikeistopuolueita. On tunnettua, että vanhoillislestadiolaisilla ja Suomen keskustalla on pitkään ollut läheinen suhde. Keskustan ja sen edeltäjän maalaisliiton lisäksi ovat kelvanneet kokoomus ja edistyspuolue. Oikealle on vetänyt myös yrittäjähenkisyys, jolle ei kuitenkaan ole olemassa luontevaa teologista perustelua. Vaikuttavuutta syntyy, kun lestadiolaisten tiivis yhteisö keskittää vaaleissa äänet omille keskustalaisille ehdokkaille. Äänestyskäyttäytymistä ohjaillaan liikkeen sisällä myös hengellisin argumentein. Väärää puoluetta kannattaneita on otettu puhutteluun ja heille on ainakin takavuosina pidetty hoitokokouksia. Vastaavasti keskustan on ja on ollut otettava linjauksissaan aina huomioon suuri lestadiolainen kannattajakuntansa.
Talouselämässä useita lestadiolaisia on huippujohtajina ja omistajina. Oulun talousalueella monet menestyvät yrittäjät ja yritysjohtajat ovat lestadiolaisia. Kellokkaat toimivat aina muille esikuvina olipa kyseessä muoti, harrastus tai käyttäytyminen. Maratonia juokseva toimitusjohtaja herättää alaisissaan juoksuhaluja. Samoin voi käydä uskonasioissa. Mutta kovia nimiä löytyy. Tunnettuja lestadiolaisia ovat Hesburger-ketjun Heikki Salmela, Nokian entinen pääjohtaja Jorma Ollila ja pääministeri Juha Sipilä. Nykyisessä eduskunnassa vaikuttaa kolme vanhoillislestadiolaista, jotka kaikki edustavat Suomen Keskustaa, nimittäin Tapani Tölli, Inkeri Kerola ja Markus Lohi. Eduskunnassa on istunut yli 40 lestadiolaistaustaista kansanedustajaa. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, missä lestadiolaisia on paljon, pääsee kunnanvaltuustoihinkin paljon lestadiolaisia. Lestadiolaiset äänestävät lähinnä Keskustaa ja Kokoomusta, joiden arvopohjan monet heistä ovat perinteisesti katsoneet olevan lähinnä omaansa. Lestadiolaisuuden vanhoilla suunnilla on kielteinen asenne vasemmistoon. Sosialismi nähtiin uhkana esivallalle ja aatteessa vallitsi heidän mukaansa Jumalan vastainen henki. Lestadiolainen Tapani Kinnunen sai äskettäin valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon. Hän on parvekelaseistaan tunnetun Lumonin toimitusjohtaja.
Perheessä valta on miehellä. Ehkäisy on kielletty ja naisen asema on alistettu. Monet vanhoillislestadiolaisten suurperheiden vanhemmat taistelevat jaksamisensa äärirajoilla. Kaikki äidit eivät ehdi toipua edellisestä raskaudesta, kun uusi alkaa. On vaikeita raskauksia ja synnytyksiä. Vanhemmilla on masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Lapsille ei riitä syliä eikä huomiota. Rahat ovat tiukoilla. Liike opettaa, että uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset. Todellisuudessa se ei ole näin. Osa äideistä rukoilee keskenmenoa tai raskauksien pitempää väliä. Isovanhemmat rukoilevat, että lapsilla olisi helpompaa.
Tiukka sulkeutuneisuus ja hierarkkisuus ovat synnyttäneet yhteisössä Suomen lakien vastaisia ilmiöitä, joita on käsitelty liikkeen omissa ”tuomioistuimissa.” Törkeintä ovat julkisuuteen ponnahtaneet pedofiilitapaukset, jotka on haluttu salata. Syy on vieritetty uhrille ja tekijälle on annettu anteeksi. Teon kohteeksi joutuneet ovat jälkeenpäin kärsineet rikoksesta vakavia mielenterveyden ongelmia. Vuonna 2010 tuli ilmi laaja lasten hyväksikäyttörikos, jossa isoisoisä käytti seksuaalisesti hyväkseen 11 lastenlastaan, poikia 1970–1980-luvulla, mutta tekijää ei voitu rangaista, koska pappissaarnaja oli jo kuollut. Vuosina 2011- 2012 ainakin neljä henkilöä sai tuomion alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Yksi rikolliseen tekoon syyllistynyt oli alaikäinen.
Julkisuudessa on käyty keskustelua erityisesti nopeasti politiikan huipulle nousseesta pääministeri Sipilästä. Kysymyksiä ovat herättäneet esimerkiksi hänen kytköksensä elinkeinoelämään ja uskonnollisiin yhdistyksiin. Liikkeen ulkopuolella ei ole tavallisesti tietoa siitä, että ainoan oikean uskon jäsenyys edellyttää kuuliaisuutta ennen kaikkea herätysliikkeen linjanvedoille. Lestadiolainen ei ole poliittisena päättäjänä vapaa ratkaisemaan kantaansa täysin oman harkintansa pohjalta. Avoin demokratia edellyttäisi, että tämän tyyppiset sidonnaisuudet olisivat äänestäjien tiedossa!
Esa Kanerva
