11.5.2916
Uuden hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Ohjelma heijastelee näkemystä jo toteutuneesta tasa-arvosta sen sijaan, että se määrätietoisesti pyrkisi muutokseen. Kokoomuksella ja Keskustapuolueella ei ole ollut selkeää profiilia tasa-arvon edistäjänä tai uudistajana. Perusporvarihallitus sai viime keväänä paljon kritiikkiä siitä, ettei sen ohjelmassa mainita mitään miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä. Siinä todetaan vain asioiden nykytila.
Kun Sipilän hallitus tekee uutta lainsäädäntöä, tasa-arvon näkökulmasta on vähintä, mitä voidaan vaatia, että se tekee arvioinnin sukupuolivaikutuksista. Nyt yleiset hallitusohjelmakirjaukset näyttävät, että hälytyskellojen pitäisi soida. Hallitusohjelma tarjoaa rajuja leikkauksia, jotka iskevät eritoten lapsiperheisiin. Muun muassa perhevapaisiin ja päivähoitoon sekä määräaikaisiin palvelusuhteisiin tulevilla muutoksilla on sukupuolivaikutuksia, jotka pitäisi ottaa huomioon. Leikkaukset koskevan myös erityisesti naisvaltaista kuntatyöntekijöiden kenttää.
Moitteista suivaantuneina hallitus on tehnyt sentään jotakin pakon edessä. Se julkaisi samapalkkaisuusohjelman ja tasa-arvo-ohjelman. Samapalkkaisuuohjelmassa 2016–2019 luvataan muun muassa soveltaa työsopimuksiin sukupuolivaikutusten arviointia, lisätä tietoa palkoista ja kehittää ammattia pohtiville sovellus, joka kannustaa pohtimaan aloja ennakkoluulottomasti. Sitkeään naisten ja miesten väliseen palkkaeroon tulisi kuitenkin puuttua järein konstein, kuten naisvaltaisille aloille suunnattavilla erityisillä palkankorotuksilla. Lisäksi erityisesti vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien aseman parantaminen on otettava tosissaan. Edellisen samapalkkaisuusohjelman päätavoite oli sukupuolten palkkaerojen kaventuminen 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Uuden ohjelman pyrkimyksenä on sukupuolten keskimääräisen palkkaeron kaventaminen, ilman prosenttitavoitetta.
Huhtikuussa julkaistu Samapalkkaisuusohjelma antoi viitteitä siitä, että hallitus ei ole tosissaan edistämässä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan kohdistui valtavasti odotuksia. Se oli pettymys. Aikamoinen ihmeiden tekijä ohjelman olisikin pitänyt olla, jotta sillä olisi paikattu edes pieni osa siitä, mitä hallituksen politiikka on tehnyt tasa-arvolle. Hallitus on heikentänyt sukupuolten välistä tasa-arvoa esimerkiksi leikkaamalla päivähoidosta. Ensinnäkin pohjoismaisen hyvinvointivaltion naisystävällisyyden ajatuksesta on tämän hallituksen tekemän kurjistuspolitiikan myötä luovuttu. Hallituksen jo tekemät leikkaukset kohdistuvat erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisille aloille. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman julkaiseminen jälkijättöisesti onkin monilta osin tasa-arvotyön näkökulmasta epäjohdonmukaista. Ennen kaikkea se nostaa esiin tasa-arvoa koskevia epäkohtia, joita hallituksen toteuttama politiikka ennestään sisältää ja joita sen toivoisi huomioivan päätöksenteossaan.
Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on siis toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Vaikka hallitus ei tee sukupuolivaikutusten arviointia, hallituksen toimilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Indeksileikkauksista selvästi suurempi osa, 58 % kohdistuu naisiin kuin miehiin. Julkisen sektorin työntekijöistä yli 70 prosenttia on naisia. Luottamusmiehenä olen erittäin huolestunut työttömyyden mahdollisesta lisääntymisestä julkisella sektorilla, koska sen rahoitusta leikataan. Tampere on hakenut pilottikokeiluun, jossa se osallistuu hinnoittelu- ja kannustinmallien kokeiluun perusterveydenhuollossa. Kokeilujen kautta hallitus antaisi kunnille vapaat kädet olla noudattamatta osaa nykyisestä peruspalveluita koskevaa lainsäädännöstä. Tämä tulee johtamaan myös erityisesti naisiin kohdistuviin irtisanomisiin. Vanhuspalvelujen henkilöstön vähentäminen, päivähoidon ryhmäkoon kasvattaminen ja koulujen luokkakokojen suurentaminen koskevat naisvaltaisia aloja. Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. Ryhmäkokojen kasvattaminen tarkoittaa myös päivähoidon työntekijöiden vähentämistä ja lisää naisvaltaisen alan työttömyyttä. Jos halutaan lisätä yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ei pidä heikentää päivähoitopalveluita vaan päinvastoin monipuolistaa niitä ja parantaa osa-aikatyön kannattavuutta. Ilmeisesti hallitus haluaa lisätä myös köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymistä, sillä pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutta opiskella vaikeutetaan lisäämällä opiskelun lainapainotteisuutta ja poistamalla opintotuesta indeksi. Koska määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat naisille, myös hallituksen kaavailema koeajan pidentäminen kohdistuu erityisesti naisiin.
Hallitus harjoittaa politiikka, joka kohtelee syrjivästi ikääntyneitä naisia, paitsi eläkeleikkausten ja maksujen korotusten kautta, myös hoivan laadun heikkenemisellä. Tosiasia on se, että naiset elävät pitempään kuin miehet ja korkean iän saavuttaneista enemmistö on naisia. Kuntatyöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen ja siitä seuraava palkkojen alentaminen tulee koskettamaan erityisesti naisia. Vanhustyössä mitoituksen kiristäminen eli yhä pienempi määrä työntekijöitä hoitaa vanhuksia, vähentää naistyöpaikkojen määrää.
Tilastokeskuksen mukaan lapsimäärä Suomessa laskee jo viidettä vuotta peräkkäin. Viimeksi yhtä vähän lapsia on syntynyt 1800-luvun nälkävuosina. Hallituksen budjettileikkaukset ovat kohdistuneet poikkeuksellisen rajusti naisiin ja lapsiperheisiin. Esimerkiksi päivähoitomaksujen korotus iskee pienituloisten lisäksi keskituloisiin, jotka nousevat korkeimpaan maksuluokkaan. Kannustinloukkuja synnyttävät säästötoimet eivät myöskään edistä naisten työuria eivätkä lasten hankkimista.
Esa Kanerva
