16.5.2016
Lehdet pullistelevat artikkeleita, jossa uhkaillaan työpaikkojen katoamisella ja älykkäiden robottien valtaavan työmarkkinat. Räjähdysmäinen teknologinen kehitys uhkaa erityisesti keskiluokkaisia ammatteja. Teollisuudessa käytetään paljon automatisoituja prosesseja, mutta nyt ne ovat tunkeutumassa pankkeihin, tilitoimistoihin ja teollisuuden toimihenkilöiden tonteille. Terveydenhuollossa tullaan näkemään ennen kuulumaton tekoälyn ja robotisaation aalto. Se kuuluisa lääkärien ja hoitohenkilöstön ”paperityö” automatisoituu ja tiedot potilaasta kulkevat rajojen yli. Intiassa voidaan hyvin tulkita röntgenkuvat ja verinäytteet analysoida Puolassa. Potilaan ottaminen sairaalaan sujuu ja kotiuttamiseenkin liittyvä paperityö hoidetaan koneellisesti. Hoitaminen tapahtunee tulevaisuudessakin ihmisen tekemänä työtä. Ihmistä ei kerta kaikkiaan tarvita muualla kuin ammateissa, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus on keskiössä. Suomella pitäisi olla kuitenkin hallussa tuotekehityksen-, osaamisen ja tutkimuksen ydintehtävät. Siis ne korkeaa koulutusta ja osaamista vaativat tehtävät, joita muut eivät osaa. Oikeastaan tästä aiheesta minun ei pitänyt kirjoittaa, mutta se puski silmille ja tajuntaan Aamulehden tämän päiväisestä pääkirjoituksesta. Miten tulisi suhtautua näihin tulevan maailman uhkiin ja Sipilän hallituksen juuri kehitystarpeiden vastaisiin koulutusleikkauksiin. Ehdotan huumoria!
Missäänhän eikä milloinkaan viljelty niin paljon huumoria sota-aikana. Kaskuja syntyi yhtä hyvin etulinjan kuin asemasodan tapahtumista, sotasairaaloista, rättivarastoista, rintamajermuista lomalla ja tietenkin kotiväen arkisista ongelmista. Vaikka kotirintamalla oli kaikesta puutetta, niin naurun aiheista ei. Usein ne liittyivät juuri samaiseen ruoka- ja tarvikepulaan, mutta ennestään tutut, rauhan ajan perinteisten vitsien aihepiirit olivat myös käytössä. Olen pohtinut, miten ihmiset säilyttivät toivonsa noissa ankeissa tilanteissa ja aikoina, jolloin toivoa ei juuri ollut. Rintamalla oli jääty mottiin ja vihollinen piiritti joka puolelta. Kun jaksettiin heittää herjaa ja murjoa vitsiä, kertoivat ne kuitenkin jostakin pilkistävän toivonrippeet ja uskon selviytymiseen. Tätä on vaikea tämän päivän ihmisen ymmärtää. Vitsien aiheet eivät olleet yleensä ilkeitä, joskin laihialaiset, ruotsalaiset ja romanit saivat kyllä osansa, mutta niiden luonne oli hyväntahtoinen. Kirjallisia teoksia on jäänyt tuolta ajalta runsaasti. Mm. Kari Suomalainen piirsi runsaasti sota-aiheisia piirroksia.
Pitää muistaa tässäkin asiassa tuo faktapuoli. Huumori on ihmisen maailman puolustuskeino. Mekanismin takana on ihmisen taipumus välttää negatiivisia epämiellyttäviä tunteita, pelkoa, ahdistusta ja sisäisen kuoleman tunnetta. Eri defenssit toimivat erilaisissa tilanteissa ja eri ihmiset käyttävät eri defensseja (puolustuskeinoja). Se, mitä defensseja ihminen enimmäkseen käyttää, mitkä minän puolustuskeinot ovat hänelle tyypillisiä, kertoo hyvin paljon hänen persoonallisuudestaan. Tuntematon sotilas tuo meille kavalkadin hyvin erilaisia sotilaspersoonallisuuksia. Huumorilla mennään ja useimmat Linnan persoonista ovat kujeilevia vitsinikkareita. Honkajoen tietoinen itsevarmuus ja paskanpuhuminen sivistyneesti kirjakielellä on erilaisten puolustusmekanismien yhdistelmä. Yhtä kaikki, hänestä syntyy kaikkia huvittava ja naurattava, yhteisön lemmikki. Alikersantti Lehto puolustaa henkistä tasapainoaan kovettamalla itsensä ja projisoi tuskaansa alaisiinsa, eritoten sotamies Riitaojaan. Riitaoja käyttää hyvin lapsenomaisia käyttäytymismalleja. Hän kieltää itseltään ulkopuolella olevan ruman todellisuuden ja yrittää pysyä hengissä.
Tämän hetken tilanne näyttää olevan se, että meillä ei tuoteta poliittista huumoria. Todellisuus on tässäkin asiassa tarua huomattavasti sarkastisempi. Hallituksen politiikka ja poliittinen kulttuuri ei mitään ylimääräistä ironiaa kyllä kaipaakaan. Sipilän politiikka on niin rutikuivaa, että siitä eivät edes parhaimmat vitsinikkarit tahdo löytää aineksia naurun aikaansaamiseksi. Valitettavaa, mutta totta!
Esa Kanerva
