Tämän yhteiskunnan vanhukset

                                                                                                                                     24.7.2016

Nyt on totuuden hetki. Vanhusten hoivassa on saavutettu tilanne, jossa vain haetaan syyllisiä kun tarvittaisiin ratkaisuja. Pohdinnat eivät ole helppoja, koska hallinto, työntekijät, omaiset ja poliittiset päätöksentekijät joutuvat arvioimaan itseään ja tekemisiään.

Joka puolella on tehty virheitä. Tällainen laajamittaisen vanhusten hoidon laiminlyönti ei voisi kuitenkaan olla mahdollista muuten kuin suomalaisen yhteiskunnan yhteisellä hyväksynnällä. Väitän, että hoidon laiminlyönnin seurauksena kuolee tuhansia dementtejä vanhuksia koteihinsa, esimerkiksi ummetukseen.

Poliittiset päättäjät tekevät omat ratkaisunsa. Talous mennään edellä. Sitten me emme kansakuntana arvosta vanhuutta ja omaisina hylkäämme omat äitimme ja isämme laitoksiin. Työntekijät hoitavat enemmän esineitä kuin ihmistä. Esimiehet näkevät arvotyhjiön. Heidänkö pitäisi olla kansalaiskasvattajia? Professorit neuvovat, vaikka eivät ole itse koskaan tehneet hoitotyötä nyrkit savessa.

Kaiken keskiössä on ihmiskäsitys. Kansakunta, jossa ymmärretään, ettei vanhuus ole jakojäännös tai ”mustapekka”, joka jää jokaisen ihmisen kouraan, vaan se on arvokas omaisuus ja osa elämää, on viisas.

Agraariyhteiskunta arvosti vanhuksiaan, mihin se on nyt unohtunut? Totuuden tunnustaminen on viisauden alku. Meidän on hyväksyttävä yhteiskunta, jossa elää paljon enemmän vanhoja ihmisiä ja vähemmän nuoria sekä lapsia. Eikä se ole nuorilta sukupolvilta pois. Yhä useampi suomalainen työskentelee työelämässä virallisen eläkeiän saavutettuaan ja ”ikäsekaantuminen” työ työpaikoille uutta vauhtia ja tulosta.

Ei vanhoja ole liikaa, vaan nuoria on liian vähän! Tehkää nuoret sille jotakin!

Esa Kanerva, pääluottamusmies Tehy Tampere

Soinin huolet kasvavat ja kasvojen uurteet lisääntyvät

                                                                                                                                     14.7.2016

Timon suurin murhe lienee seuraavat kuntavaalit. Niissä täytyisi pärjätä ainakin jotenkuten. Muuten sakkaava puoluekone tulee alas kierteellä nokka kohti maata. Mikään ei puhu sen puolesta, että perussuomalaiset selviäisivät huhtikuun vaaleista kunnialla. 5000 ehdokasta pitäisi kuulemma saada, mutta ei ole halukkaita. Kannatus ui hallituspolitiikan vuoksi alle yhdeksän prosentin ja usko alkaa mennä uskollisimmiltakin. Ulvoa ei voi hallituksessakaan mitä tahansa ja poliittista lastia ei kannata kaataa hallituskumppanienkaan niskaan. Mitä nyt pikkaisen nirhaista takapuolesta Kokoomusta. Puheenjohtaja kisa on Soinin mielestä heikentänyt hallitusta. Sipilän silmille Timo varoo menemästä. Mutta punaviherliberaalifeministit on hänen mielestään syyllisiä ihan kaikkeen pahaan niin kuin joku kansanosa yli 70 vuotta sitten jossakin valtakunnassa. Syntipukki täytyy löytyä, koska ei itse uskalla omaa politiikkaansa tutkiskella.

Soini jakelee työministeri Jari Lindströmille kiitoksia kilpailukykysopimuksesta. Minusta sopimus ei ole ollenkaan mukava julkisen sektorin työntekijöitten näkökulmasta. Kuka tahansa suuttuisi, jos taskuillesi tultaisiin ja palkkaasi alennettaisiin. Siinä meni iso siivu rahaa köyhiltä naisilta elinkeinoelämälle. Julkisen sektorin siivoojan, vahtimestarin tai keittiöapulaisen palkka on 1700 euroa kuukaudessa. Ei tule ensi kesänä enää sitäkään vähää lomarahaa kuin vielä tänä kesänä ja kaikki hinnat laukkaavat koko ajan ylöspäin. Voi, voi, sanoo Jari! Onhan teillä sentään vielä työpaikka. Siitä olkoot kaikki muut suomalaiset teille kateita. AKT:n puheenjohtajaa Marko Piiraista Soini kuvailee 100 miljoonan euron mieheksi. Sen verran hallitus lupailee lisää verohelpotuksia kansalle, jos Piirainen tulisi ruotuun ja mukaan kilpailukykysopimukseen. Tietysti verohelpotukset jaettaisiin kaikkiin tuloluokkiin prosentuaalisesti tasan, jolloin hyvätuloinen saisi 500 euroa alennusta ja siivoojamme 5 euroa. Markolla on kuitenkin vahaa korvissa ja hän kuuntelee ainoastaan jäsenistönsä ohjeita.

Minä en luovuta, minä en antaudu, piiskaa Soini itseään. Raskasta on kuitenkin olla ulkoministeri, varapääministeri ja puoluejohtaja. Täytyy matkustella, syödä hyvin ja nauttia laadukkaista viineistä. Lisäksi saa tutustua mielenkiintoisiin ihmiseen ja maailman kermaan.” I am Timo from Finland”, sanoin Obamallekin. Ei ole helppoa. Lääkärivaimokin uhkailee kaikenmoisilla kohtauksilla ja suonenvedoilla. Laihtuakin pitäisi. ”Olemme yhdessä puolustusministeri Jussi Niinistön kanssa suuressa vastuussa isänmaamme turvallisuudesta”, jyrähtää Soini ja lupaa puskea läpi vaikka läpi harmaan kiven. Sergei Lavrovinkin olen tavannut neljästi ja on muuten mukava mies.

Timo Soini kertoo puoluevaltuustolle, että me olemme kunniallisia suomalaisia ihmisiä. Asetumme vääryyttä vastaan, puolustamme itseämme, äänestäjiämme ja asiaamme. Siksi – vastaan asettumisen aika on nyt ja tämän vuoksi asetumme valhetta vastaan. Mitä valhetta? Kaikki leikkaukset ja lapsiperheiden ahdinko ovat elämän todellisuutta ja teidän syytä! Soini haaveilee, että seuraavissa kuntavaaleissa ”juurrumme pysyvästi jokaiseen Suomen kuntaan”. Toivottavasti ei kuitenkaan näin ikävästi käy, Jumala meitä siinä auttakoon!

Esa Kanerva

Hyvä käytös ei maksa mitään

   

                                                                                                                                                     7.7.2016

Kohteliaisuus ja toisen ihmisen huomioiminen on arvo, joka opitaan kotoa ja koulusta. Hyvä käyttäytyminen perustuu jopa henkilön ihmiskäsitykseen. Kokeeko hän toiset ihmiset arvokkaina ja tasavertaisina kumppaneina, joita kannattaa kuunnella ja huomioida. Hyvän käyttäytymisen tunnusmerkkejä on tervehtiminen, siihen vastaaminen ja viestiminen esimerkiksi hymyllä. Kehon kieli on tärkeä. Sen avulla kerrotaan toiselle ihmiselle enemmän kuin sanoin, että arvostan ja huomion sinut, olet minulle tärkeä ihminen. Hyvät tavat myös kaunistavat ihmistä. Äänen käyttö, tapamme puhua ja kuunnella paljastavat sielumme. Vain ensivaikutelman ajan kiinnitämme huomion ulkokuoreen. Sen jälkeen ihmisen kauneutta arvioidaan hänen käyttäytymisensä perusteella.

On tärkeätä aika ajoin arvioida omia tapojaan. Huonoa käytöstä on maailmassa riittävästi. Esimerkkejä on vaikka muille jakaa. Kerro mahdollisimman paljon itsestäsi. Vastaa muiden ajatuksiin kertomalla omista kokemuksistasi. Älä missään tapauksessa katso toista ihmistä silmiin ja kiroile mahdollisimman paljon. Puhu ja keskeytä toinen puhumalla päälle. Näin tyrmäät hänet tehokkaasti ja varastat kaiken huomion itsellesi. Helpoin ja tökeröin tapa keskeyttää on puhua huomattavasti kovemmalla äänellä kuin toinen. Kun saat puheenvuoron, puhu hartaasti ja pitkään. Sinulla on kaikki tietämys maailman kaikista asioista ja olet alan kuin alan paras asiantuntija. Kiinnitä kaikkien huomio omaan itseesi.

Maailmassa on kolme kaunista sanaa. Ne ovat kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Valitettavan usein niiden käyttö unohtuu. Eräs hampurilaisketju kouluttaa työntekijöitään ja asiakaspalvelijoitaan ”SOFTEN”-koulutuksella. Soften-sanan jokaisella kirjaimella on merkityksensä. Ensimmäinen kirjain s tarkoittaa smile-hymyile. O merkitsee open-ole avoin. F kehottaa forwars-vie asioita eteenpäin. T kertoo touch-kosketa. Kosketuksen merkitys ja tärkeys toiselle ihmiselle aliarvioidaan. E on niin kuin eyecontact-katsekontakti eli katso asiakasta silmiin. Viimeinen kirjain n on nod-nyökkää. Tämä koulutus olisi oman kokemani perusteella tarpeellinen jokaiselle palvelutyössä olevalle ja arkielämässäkin.

Kun vielä opittaisiin elämään sillä tavalla, että mieluummin kannustan ja kiitän toista ihmistä kuin moitin. Palautteen antaminen ja saaminen ovat ihmiselle tärkeitä asioita. Kaikkein huonoin vaihtoehto työelämässäkin on se, että ei saa mitään tietoa onnistumisestaan tai mokistaan. Silloin ihminen on tyhjiössä ja turhautuu. Avun antaminen on myös avun saamisen ehto. Ei voi aina vain vaatia muilta jotakin antamatta itsestään koskaan mitään. Yhteistyön tekeminen on kullan arvoinen taito. Kannattaa ainakin yrittää parhaansa ja antaa arvoa sekä omalle että muiden työlle. Kaiken karvainen myöhästely on muitten ihmisten ajan aliarvioimista.

Joidenkin ihmisten seurassa on mukava olla. Heissä on sitä jotakin, charmia. Jokaisen ihmisen ympärillä on tietynlainen ilmapiiri. Hyvä käytös ja tavat luovat edellytykset tällaisen miellyttävän henkisen tilan syntymiselle. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta kyllä sen jokainen on kokenut. On tunne, että tämän ihmisen vieressä on minulle tilaa.

Esa Kanerva

Kansan halveksimat poliitikot

                                                                                                                                    6.7.2016


Tehtiinpä Suomessa millä vuosikymmenellä tahansa missä tarkoituksessa hyvänsä mielipidekyselyjä, yksi käsitys on ja pysyy. Suomalaiset eivät arvosta valitsemiaan poliitikoita. Kansan mielestä he ovat ryvettyneitä, viihdeohjelmissa kekkuloivia pellejä ja jotkut jopa patologisia narsisteja. Ei tämä mielipide tietysti ketään yllätä. Olisi kyllä syytä pohtia, mistä tämä käsitys kumpuaa. Kyllä kansa tietää!

Suomessa on myös kansainvälisesti poikkeuksellinen, hyvin henkilökeskeinen vaalitapa. Tämän seurauksena valtuustoihin ja eduskuntaan valitaan monia sellaisia, jotka sinne eivät kuulu. Joillekin politiikan sisällöllä on vain välinearvoa oman julkisuuskuvan pönkittämiselle. Poliitikot itse ovat imagonsa rakentaneet. Vennamo näki roistoja joka puolella ja vaati rötösherroja kuriin. Sitten on ollut vaalirahaskandaalit ja muut lahjonnat. Lehdistö ja mediat ovat syöneet kädestä ja suorastaan eläneet näillä jutuilla. Media toki tekee helposti kärpäsestä härkäsen, mutta toisaalta poliitikot itse mokailevat, antavat aiheita näihin otsikkoihin. Syyllisiä olemme me äänestäjätkin. Ostamme Seiskaa ja katsomme televisiosta ”hömppää”. Lehdet kirjoittavat lukijoille, jotka ostavat näitä lehtiä ja televisio lähettää sellaista ohjelmaa, jolla on katsojia.

Kaikki me muistamme tapauksen, jossa ulkoministerimme lähetteli seksiviestejä eroottiselle tanssijalle. Kyllä kansa voi aidosti kysyä, onko mies täysissä järjissään. Pahin viestintävirhe poliitikolta on selittely, jossa vähitellen ja pikkuhiljaa pulpahtaa esiin jokin palanen totuutta ja asia pysyy pinnalla medioitten hampaissa pitkään. Äänestäjät edellyttävät poliitikoilta ennen kaikkea rehellisyyttä ja valehtelu on pannassa. Ihmiset eivät oikein sulata Vanhas-mentaliteettia kertoa valkoisia valheita naissuhteistaan. Jos kansalle jää käsitys, että poliitikko on salannut jotakin oleellista tai jopa valehdellut, uran syöksykierre alkaa.

Yksi syy politiikan imagon laskuun on sosiaalinen media. Siellä tulee kaiken kansan luettavaksi julkisuuden kipeiden poliitikkojen päivityksiä milloin mistäkin aiheesta. Kuka haaveilee ihanneyhteiskunnasta, jossa ei tarvitse tehdä töitä, jos ei halua. Minä kutsuisin tätä mallia anarkiaksi. Toinen unelmoi tunnetusti yhteiskunnasta, joka on rakennettu raamatun arvomaailman mukaiseksi ja jossa ei esimerkiksi suoritettaisi raskaudenkeskeytyksiä. Erään entisen puoluejohtajan unelma on, että "elävä kaksikielisyys Suomessa on koko kansan asia". Hienoa on se, että ihmisellä on haaveita. Haaveet voivat olla kuitenkin typeriä, kuten kansanedustaja Olli Immosen päivitys: ” "kansasta, joka kukistaa painajaisen nimeltään monikulttuurisuus".

Ihmiset sanovat halveksuvansa puolueita, mutta kuitenkin he äänestävät vaaleissa usein yli 70 prosenttisesti, enimmäkseen puolue ja-naisia. Puolueita ja kansalaisten poliittista organisoitumista väheksyvät ihmiset tuskin ajattelevat asiaa siltä kannalta, että jokaisen oikeus osallistua politiikkaan on kansanvaltaisen yhteiskunnan kulmakivi. Poliitikot voivat olla raivostuttavia, mutta eivät he silti ole keskimääräistä pahempia roistoja. Kansa ei arvosta eduskuntaa eikä valtuustoja, vaikka valitsevat sen itse. Olisiko parempi vaihtoehto se, että ihmisten silmissä jokin arvostetumpi instituutio valitsisi sen, esimerkiksi poliisit tai sairaanhoitajat. Romahtaisiko näitten ammattien arvostus, jos suomalaiset äkkäisivät puoluemiesten ja -naisten säätäneen näitä ammatteja ohjaavat lait?

Kansa on aina oikeassa. Vuosikymmenestä toiseen se tulee johtopäätökseen, että poliitikot ovat kelvottomia ja julkisuudenkipeitä kelmejä. Niinhän se Churchillkin jo aikanaan sanoi, että demokratia on vihoviimeinen hallitusmuoto, mutta se on paras, joka meillä on käytettävissämme.

Esa Kanerva

Kipeä mieli terveessä ruumiissa

                                                                                                                                           5.7.2016

Ojurilta kävi ojankaivuu, mikäli keho, luusto, nivelet ja lihakset olivat kunnossa. Työnjohto valvoi ja ohjasi. Sodan jälkeen pellon raivaus tai talon tekeminen onnistui jopa yksikätisiltä miehiltä.
Miksi näin tapahtui, onkin vähän vaikeammin selitettävissä. Kysymyksessä täytyy olla ihmisen motivaatiosta, elämän tarkoituksen hakemisesta ja halusta yrittää.

Moni työtön hakee epätoivoisesti töitä, mutta ei siinä onnistu. Meillä on kymmeniä tuhansia iäkkäitä pitkäaikaistyöttömiä, joilta puuttuu sosiaalilainsäädännön edellyttämä sairaus, vika tai vamma, joka olisi lääketieteellisesti kyettävä osoittamaan. Terveyden käsite ymmärretään sairauden puutteena. Ei niinkään sellaisena yksilön toimintakykynä, mihin hänellä on omilla voimavaroillaan mahdollisuus toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Kädetön sotainvalidi kykeni rakentamiseen, koska hän korvasi oivaltamalla, nokkeluudellaan ja ajattelulla fyysisen puutteen. Koska motivaatiotaso oli korkea, hän jaksoi kokea epäonnistumisetkin eikä turhautunut.

Nykyinen työelämä vaatii ikääntyneeltä pitkäaikaistyöttömältäkin sitoutuneisuutta, omistautumista työhönsä ja halua. Puuttuva motivaatio ja huono osaaminen saavat vähäisenkin haitan korostumaan. Elämäänsä kyllästynyt ja puutteellisella ammattitaidolla oleva ihminen paisuttelee fyysistä haittaansa ja alkaa olla vaivojensa vanki. Sitten lääkärit toteavat, että sinä et voi olla tuon vaivan vuoksi työkyvytön. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus. Tietoyhteiskunta ei tunne armoa. Työntekijältä vaaditaan melkein missä työssä tahansa tietoa, taitoja, osaamista ja sitoumusta. Kaikki nykyaikaiset koneet ovat hyvin monimutkaisia. Sorvi ei ole enää sorvi, vaan pitkälle tietokoneohjelmoitu työasema, jota pitää osata käyttää. Se vaatii uusien ohjelmien jatkuvaa opettelua, tarkkuutta ja älyä. Kun työntekijä ei ole riittävän sairas, mutta ei taas kykene uuden tyyppisten toimintakykyvaatimusten tasolle, hänestä tulee väliinputoaja. Hän on tämän uuden ajan ja sukupolven työtön tai pitkäaikaistyötön. Mitä tulisi tehdä?

Varmasti tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja. Mikä sopii Martille, ei sovi Matille. Marttia saattaa auttaa koulutus ja osaamisen lisääminen, koska hän on perusterve ja elämäntavoiltaan säännöllinen. Matti haikailee eläkkeelle ja kokee saavuttavansa elämän onnen vapaaherrana. Eläkehakuisuuden kierteen katkaisu on vaikeata, muttei mahdotonta. Matti tarvitsee koko skaalan tukitoimenpiteitä. Lopulta ihminen itse ratkaisee asian, haluaako hän ottaa avun vastaan vai käyttääkö hän kaikki voimavaransa sen torjumiseksi. Sosiaalivakuutusjärjestelmäämme tulisi uudistaa siihen suuntaan, että kaikki tukitoimenpiteet ovat taloudellisesti jokaiselle mahdollisia. Ihmisellä on kuitenkin viimesijainen vastuu itsestään ja päätöksistään.

Työttömistä on pidettävä huolta. Osalle heistä ja yhteiskunnalle olisi varmasti paras ratkaisu syrjäytymisen kierteen katkaisemiseksi myöntää kunniallinen eläke. Ihminen, joka on moniongelmainen, työkuntoa ei enää ole ja henkinenkin puoli on heikoissa kantimissa, tulisi ohjata Lex-Taipaleen malliin eläkkeelle. Aika monelle sopii kuntoutus tai määräaikainen kuntoutustuki. Kaipaisin myös uutta näkemystä ihmisen työkyvyn arviointiin. Työkyvyttömyys on monitahoinen ja vaikeasti arvioitava tilanne. Nykyisen eläkelainsäädännön mukaan työkyvyn tulee olla alentunut 60 %, jotta voi saada täyden työkyvyttömyyseläkkeen. Työkyvyttömyysarvioinnin tulisi tehdä usean eri ammattialan edustajien tiimi. Nyt arviointi perustuu pitkälle lääketieteelliseen näkemykseen jäljellä olevasta työkyvystä. Mikä oli pätevää ja objektiivista työkyvyn mittaamista 1960-luvulla, voi olla epäkuranttia tämän päivän digiyhteiskunnassa.

Esa Kanerva

 

Soini pelaa kaksilla korteilla

                                                                                                                                        1.7.2016

Suomen ulkoministeri Soini on ”yksityismatkalla” Englannissa tapaamassa hengenheimolaisiaan ja EU-eron kannattajia. Soinilla on opintomatkan paikka. Hän valinnee seuraavien eduskuntavaalien kärkiteemaksi Suomen eron Unionista. Hän haistelee tuulia ja miettii strategiaansa. Briteille itselleen ja aika isolle joukolle tavallisia kansalaisia ovat eron vaikutukset avautuneet vasta vaalien jälkeen. Kirjoitellaan adresseja vallituloksen peruuttamiseksi ja osoitetaan kaduilla mieltä. Edesmennyt suomalainen painija oli laitattanut tatuoinnin takapuoleensa ”Exit only”. Tämä toteamus pätee myös englantilaisiin äänestäjiin. Brittien tulee nyt uskoa, että ulosmeno, exit, on ainoa todellinen vaihtoehto ja sisäänmeno, palaaminen unioniin, ei ole realistinen. Soinin päässä kiehuu. Brexit antoi minulle mahdollisuuden ratsastaa ja meluta Suomen erolla. Eropopulismilla perussuomalaiset voisivat pulpahtaa poliittisesti pinnalle ja nousta puolueitten ykköskaartiin. Miten Suomelle ja suomalaisille tässä erossa kävisi, ei ole mitään väliä.

Soinin mielestä kansanäänestyksestä voidaan kuitenkin käydä keskusteluja. Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen ajaa kansanäänestyksen järjestämistä Suomen EU-jäsenyydestä. Soini korosti, että perussuomalaisten kantoihin vaikuttavat vain puolueen jäsenet, eivät ulkopuoliset. Vuosien 2018–19 taitteessa muodostetaan vaaliohjelma ja puolueen kanta. Puolue on kaivanut jopa Margaret Thatcherin ajatuksia perustellakseen EU:sta eron autuutta. Rautarouvana tunnettu Iso-Britannian entisen pääministeri Margaret Thatcher kuulemma suhtautui EU: iin skeptisesti. Hän painotti kansojen itsemääräämisoikeutta, piti maan puolia EU:n laajenemispyrkimyksiä vastaan ja piti tiukasti kiinni maan omasta valuutasta.

Timo Soinin mukaan, jos yksi maa irrottautuu, niin tietysti kaikkien maiden pitää käydä tämä keskustelu sisällään. Se on erittäin vakava asia, jos joku maa kansanäänestyksellä lähtee pois. Silloin jokaisen maan, myös Suomen, pitää katsoa peiliin, että onko tämä toimiva järjestelmä meille vai ei. Soini kiemurtelee kysyttäessä, onko kansanäänestys perussuomalaisten vaaliohjelmassa vuoden 2019 vaaleissa. Veikkaan, että varmasti on. Brexitissä on ulkoministerin pelastus ja mahdollisuus. Mutta on aika erikoinen tilanne tällä hetkellä, että Suomen ulkoministeri käy flirttailemassa EU-kriittisten kanssa ja kukaan ei tiedä juuri mitään hänen Englannin matkansa sisällöstä. Opintomatka se on, väittäköön Soini mitä tahansa. Puolueen vuoden 2014 EU-vaaliohjelmassa unionia kuvaillaan byrokraattiseksi organisaatioksi, joka polkee jäsenmaidensa demokratiaa. Eduskuntavaaleissa perussuomalaisten yhteen vaaliteemaan kuului vahingollisen EU-byrokratian vastustaminen. Nyt on tullut aika toteuttaa puolueen ajatuksia ja aloittaa kansan kiihotus. Aikaa seuraaviin eduskuntavaaleihin on riittävästi.

Populisteilta tulee ainakin vaatia hyvät perusteet, miksi Suomen kannattaisi erota Unionista. Eroa vastaan puhuu niin monta argumenttia, että tuntuu mahdottomalta niille löytyvän pitävät vastaväitteet. Ero heikentäisi Suomen yhteistyösuhteita. Suomen nykyiset vastuut pitäisi jotenkin määritellä ja hallita. Talouden kasvu nytkähtäisi alemmas, mikä heikentäisi työllisyyttä. Poliittisesti Suomi joutuisi auttamatta sivuraiteelle. Jos Suomi eroaa, silloin Saksa on jo ilmoittanut eroavansa. Suomi ei avaa tätä eropeliä. Seurauksena olisi maailmanlaajuinen lama. Ero toisi taloudellista epävakautta, joka on myrkkyä hyvinvointivaltiolle. Brexit aiheuttaa jo ensi vuonna Suomen bruttokansantuotteen laskua n. 1 prosentin verran, mikä on orastavan talouskasvun olosuhteissa paljon.

Perussuomalaisten tulee muistaa, että suurimmat harmit ja murheet ladataan suomalaisten köyhien, työttömien ja sairaiden niskaan Englannin irtaantuessa Unionista puhumattakaan siitä, että Suomi eroaisi. Pääministeri Cameron pelasi omaa uhkapeliään ja hävisi. Toivottavasti Soini huomaa poliittista peliä pelatessaan, ettei olla raveissa, vaan kysymys on suuren suomalaisen kansanosan elämän ja kuoleman kysymyksistä.

Esa Kanerva