5.7.2016
Ojurilta kävi ojankaivuu, mikäli keho, luusto, nivelet ja lihakset olivat kunnossa. Työnjohto valvoi ja ohjasi. Sodan jälkeen pellon raivaus tai talon tekeminen onnistui jopa yksikätisiltä miehiltä.
Miksi näin tapahtui, onkin vähän vaikeammin selitettävissä. Kysymyksessä täytyy olla ihmisen motivaatiosta, elämän tarkoituksen hakemisesta ja halusta yrittää.
Moni työtön hakee epätoivoisesti töitä, mutta ei siinä onnistu. Meillä on kymmeniä tuhansia iäkkäitä pitkäaikaistyöttömiä, joilta puuttuu sosiaalilainsäädännön edellyttämä sairaus, vika tai vamma, joka olisi lääketieteellisesti kyettävä osoittamaan. Terveyden käsite ymmärretään sairauden puutteena. Ei niinkään sellaisena yksilön toimintakykynä, mihin hänellä on omilla voimavaroillaan mahdollisuus toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Kädetön sotainvalidi kykeni rakentamiseen, koska hän korvasi oivaltamalla, nokkeluudellaan ja ajattelulla fyysisen puutteen. Koska motivaatiotaso oli korkea, hän jaksoi kokea epäonnistumisetkin eikä turhautunut.
Nykyinen työelämä vaatii ikääntyneeltä pitkäaikaistyöttömältäkin sitoutuneisuutta, omistautumista työhönsä ja halua. Puuttuva motivaatio ja huono osaaminen saavat vähäisenkin haitan korostumaan. Elämäänsä kyllästynyt ja puutteellisella ammattitaidolla oleva ihminen paisuttelee fyysistä haittaansa ja alkaa olla vaivojensa vanki. Sitten lääkärit toteavat, että sinä et voi olla tuon vaivan vuoksi työkyvytön. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus. Tietoyhteiskunta ei tunne armoa. Työntekijältä vaaditaan melkein missä työssä tahansa tietoa, taitoja, osaamista ja sitoumusta. Kaikki nykyaikaiset koneet ovat hyvin monimutkaisia. Sorvi ei ole enää sorvi, vaan pitkälle tietokoneohjelmoitu työasema, jota pitää osata käyttää. Se vaatii uusien ohjelmien jatkuvaa opettelua, tarkkuutta ja älyä. Kun työntekijä ei ole riittävän sairas, mutta ei taas kykene uuden tyyppisten toimintakykyvaatimusten tasolle, hänestä tulee väliinputoaja. Hän on tämän uuden ajan ja sukupolven työtön tai pitkäaikaistyötön. Mitä tulisi tehdä?
Varmasti tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja. Mikä sopii Martille, ei sovi Matille. Marttia saattaa auttaa koulutus ja osaamisen lisääminen, koska hän on perusterve ja elämäntavoiltaan säännöllinen. Matti haikailee eläkkeelle ja kokee saavuttavansa elämän onnen vapaaherrana. Eläkehakuisuuden kierteen katkaisu on vaikeata, muttei mahdotonta. Matti tarvitsee koko skaalan tukitoimenpiteitä. Lopulta ihminen itse ratkaisee asian, haluaako hän ottaa avun vastaan vai käyttääkö hän kaikki voimavaransa sen torjumiseksi. Sosiaalivakuutusjärjestelmäämme tulisi uudistaa siihen suuntaan, että kaikki tukitoimenpiteet ovat taloudellisesti jokaiselle mahdollisia. Ihmisellä on kuitenkin viimesijainen vastuu itsestään ja päätöksistään.
Työttömistä on pidettävä huolta. Osalle heistä ja yhteiskunnalle olisi varmasti paras ratkaisu syrjäytymisen kierteen katkaisemiseksi myöntää kunniallinen eläke. Ihminen, joka on moniongelmainen, työkuntoa ei enää ole ja henkinenkin puoli on heikoissa kantimissa, tulisi ohjata Lex-Taipaleen malliin eläkkeelle. Aika monelle sopii kuntoutus tai määräaikainen kuntoutustuki. Kaipaisin myös uutta näkemystä ihmisen työkyvyn arviointiin. Työkyvyttömyys on monitahoinen ja vaikeasti arvioitava tilanne. Nykyisen eläkelainsäädännön mukaan työkyvyn tulee olla alentunut 60 %, jotta voi saada täyden työkyvyttömyyseläkkeen. Työkyvyttömyysarvioinnin tulisi tehdä usean eri ammattialan edustajien tiimi. Nyt arviointi perustuu pitkälle lääketieteelliseen näkemykseen jäljellä olevasta työkyvystä. Mikä oli pätevää ja objektiivista työkyvyn mittaamista 1960-luvulla, voi olla epäkuranttia tämän päivän digiyhteiskunnassa.
Esa Kanerva
