14.7.2016
Timon suurin murhe lienee seuraavat kuntavaalit. Niissä täytyisi pärjätä ainakin jotenkuten. Muuten sakkaava puoluekone tulee alas kierteellä nokka kohti maata. Mikään ei puhu sen puolesta, että perussuomalaiset selviäisivät huhtikuun vaaleista kunnialla. 5000 ehdokasta pitäisi kuulemma saada, mutta ei ole halukkaita. Kannatus ui hallituspolitiikan vuoksi alle yhdeksän prosentin ja usko alkaa mennä uskollisimmiltakin. Ulvoa ei voi hallituksessakaan mitä tahansa ja poliittista lastia ei kannata kaataa hallituskumppanienkaan niskaan. Mitä nyt pikkaisen nirhaista takapuolesta Kokoomusta. Puheenjohtaja kisa on Soinin mielestä heikentänyt hallitusta. Sipilän silmille Timo varoo menemästä. Mutta punaviherliberaalifeministit on hänen mielestään syyllisiä ihan kaikkeen pahaan niin kuin joku kansanosa yli 70 vuotta sitten jossakin valtakunnassa. Syntipukki täytyy löytyä, koska ei itse uskalla omaa politiikkaansa tutkiskella.
Soini jakelee työministeri Jari Lindströmille kiitoksia kilpailukykysopimuksesta. Minusta sopimus ei ole ollenkaan mukava julkisen sektorin työntekijöitten näkökulmasta. Kuka tahansa suuttuisi, jos taskuillesi tultaisiin ja palkkaasi alennettaisiin. Siinä meni iso siivu rahaa köyhiltä naisilta elinkeinoelämälle. Julkisen sektorin siivoojan, vahtimestarin tai keittiöapulaisen palkka on 1700 euroa kuukaudessa. Ei tule ensi kesänä enää sitäkään vähää lomarahaa kuin vielä tänä kesänä ja kaikki hinnat laukkaavat koko ajan ylöspäin. Voi, voi, sanoo Jari! Onhan teillä sentään vielä työpaikka. Siitä olkoot kaikki muut suomalaiset teille kateita. AKT:n puheenjohtajaa Marko Piiraista Soini kuvailee 100 miljoonan euron mieheksi. Sen verran hallitus lupailee lisää verohelpotuksia kansalle, jos Piirainen tulisi ruotuun ja mukaan kilpailukykysopimukseen. Tietysti verohelpotukset jaettaisiin kaikkiin tuloluokkiin prosentuaalisesti tasan, jolloin hyvätuloinen saisi 500 euroa alennusta ja siivoojamme 5 euroa. Markolla on kuitenkin vahaa korvissa ja hän kuuntelee ainoastaan jäsenistönsä ohjeita.
Minä en luovuta, minä en antaudu, piiskaa Soini itseään. Raskasta on kuitenkin olla ulkoministeri, varapääministeri ja puoluejohtaja. Täytyy matkustella, syödä hyvin ja nauttia laadukkaista viineistä. Lisäksi saa tutustua mielenkiintoisiin ihmiseen ja maailman kermaan.” I am Timo from Finland”, sanoin Obamallekin. Ei ole helppoa. Lääkärivaimokin uhkailee kaikenmoisilla kohtauksilla ja suonenvedoilla. Laihtuakin pitäisi. ”Olemme yhdessä puolustusministeri Jussi Niinistön kanssa suuressa vastuussa isänmaamme turvallisuudesta”, jyrähtää Soini ja lupaa puskea läpi vaikka läpi harmaan kiven. Sergei Lavrovinkin olen tavannut neljästi ja on muuten mukava mies.
Timo Soini kertoo puoluevaltuustolle, että me olemme kunniallisia suomalaisia ihmisiä. Asetumme vääryyttä vastaan, puolustamme itseämme, äänestäjiämme ja asiaamme. Siksi – vastaan asettumisen aika on nyt ja tämän vuoksi asetumme valhetta vastaan. Mitä valhetta? Kaikki leikkaukset ja lapsiperheiden ahdinko ovat elämän todellisuutta ja teidän syytä! Soini haaveilee, että seuraavissa kuntavaaleissa ”juurrumme pysyvästi jokaiseen Suomen kuntaan”. Toivottavasti ei kuitenkaan näin ikävästi käy, Jumala meitä siinä auttakoon!
Esa Kanerva
