Esa Kanerva: elokuuta 2016

Ministeri Rehula luki madonluvut

31.8.2016

Rehula puhui menneellä viikolla lääketieteellisessä kongressissa Oulussa. Hän painotti kovin sanoin hoitohenkilöstölle tarpeellista asennemuutosta. Mitään sote-muutosta ei tule, ellei osalla ihmisistä ajattelu muutu. Terveydenhuollon ammattilaisten ihmiskäsitykseen täytyy tulla muutos. Näin sanoi perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) puhuessaan MediCongress Oulu -tapahtumassa ja myöhemmin tavatessaan toimittajia mediatilaisuudessa.

Koulutuksessa lääkäreille, hoitajille ja sosiaalityöntekijöille painotetaan ihmisen olevan kokonaisuus, jota ei voi viipaloida ammattinsa mukaisesti. Lääkäreille hän painotti sitä, että potilas ei ole umpisuoli eikä lonkka, vaan ihminen, joka tarvitsee hoitoa.

Yliopistolaitokselta Rehula vaatii koulutussuunnitelmamuutoksia. Eri ammattialojen pitäisi opiskella ainakin osin yhdessä ja toimia tiiminä. Kylläkin ihan perusajatteluun tarvitaan muutoksia. Tämähän voi vaatia yhden sukupolven. Mutta mitään muutosta ei tapahdu, jos ei edes yritetä.

Hoidon ammattilaisten tulisi voida keskittyä juuri siihen työhön, jonka he parhaiten osaavat. Lääkäri tekee diagnoosin ja konekirjoittaja kirjoittaa tekstin. Sairaanhoitaja osaa potilaan nesteytyksen, mutta on turhaa tuhlata hänen työpanostaan siivoamiseen.

Lääkärin ja hoitajan työkin tulee muuttumaan. Tiedon pitää kulkea ja tietojärjestelmien pitää olla hyvin käytettäviä. Asiakkaan itsepalvelu tulee lisääntymään digitaalisten palvelujen avulla. Työntekijöiden on muututtava sparraajaksi ja valmentajaksi ennemmin kuin opettajaksi.

Ministeri Rehula uskoo, että ” ihmiset joutuvat – käytän sanaa joutuu, sillä se on välttämätöntä – tekemään aiempaa enemmän töitä eri ammatti-ihmisten ja erilaisen koulutuksen saaneiden ihmisten kanssa. Toki tämä on tehtävästä kiinni. Jatkossakin on sairaaloita, joissa on osastonhoitajia ja on lääkäreitä, jotka ottavat potilaita vastaan esimerkiksi 15–20 minuutin ajoilla. Mutta todennäköisyys siihen lisääntyy, että tehdään töitä myös muiden alojen ihmisten kanssa.”

Rehula ennustaa, että Maakuntahallinnossa lääkärit ja hoitajat joutuvat tekemisiin nykyistä enemmän insinööri-tieteiden kanssa.

Esa Kanerva

Terveiset Werstaalta

30.8.2016

Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura järjesti eilen Työväenmuseo Werstaalla kaikille avoimen keskustelu- ja paneeli-illan teemasta ”Katoaako Suomesta työ?” Alustajiksi oli saatu kovan luokan asiantuntijoita. Eduskunnasta vieraaksemme saapuivat kansanedustajat Eero Heinäluoma ja Harri Jaskari sekä kolmanneksi toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola.

Illan avauksessani totesin mm. seuraavaa:” Tänä iltana puhumme työstä tai pikemminkin sen puutteesta. Tamperetta ja Pirkanmaata työttömyys kurittaa erittäin kovalla kädellä. Tampereella on vailla työtä 22.000 ja koko Pirkanmaalla 40.000 ihmistä. Eli Tampereella on yli kaksi kertaa enemmän työttömiä kuin Oriveden kaupungissa asukkaita. Valtakunnallisestikin työttömyysluvut ovat hurjat, 360.000 ihmistä on työtä vailla.”

Totesin, että työn puute ei ole pelkästään taloudellinen murhe, vaan ihmiselle katastrofi. Nuoren ihmisen elämän suunnalle työllä on aivan ratkaiseva vaikutus.

Työttömyyden aiheuttama riesa jakaa yhteiskuntaa kahtia. Siis vaarassa on myös kansallinen eheys.

Eero Heinäluoma aloitti alustukset. Hän totesi alkuun, että työn arvostus ja suhtautuminen työhön on muuttunut. Työttömyys on näköjään hyväksytty asioitten tila yhteiskunnassamme, mitä se ei tietenkään saa olla.

Eeron mielestä Suomessa on liikaa puolueita. Asioista päättäminen on vaikeaa. Oikeastaan tarvittaisiin kolme puoluetta. Työn puolue SDP (kunniapuheenjohtaja Jussi Koskela), kansalaispalkkapuolue, jonka kunniapuheenjohtaja olisi Uuno Turhapuro ja rahan puolue, jota edustaa symbolisesti Roope Ankka.

Kilpailukykysopimus ja hallituksen tekemät toimet tähtäävät kauaksi tulevaisuuteen. Kaikki hallituksen panostukset tulisi käyttää tämän hetken tilanteen kohentamiseen. Työttömyysturvaan käytettävää 5 miljardia euroa olisi käytettävä tehokkaammin. Esimerkiksi opiskelu olisi sallittava työttömyysturvalla. Erityisesti metalliteollisuutta olisi elvytettävä. Julkisesta työnvälityksestä saa töitä vain joka 10. työnhakija. Olisi saatava positiivinen kierre yhteiskuntaan ja nyt olisi laitettava kaikki peliin.

Kansanedustaja Harri Jaskari harmitteli sitä, että Suomen talous on kehittynyt hyvin hitaasti kaksituhatta-luvulla. Maailma on muuttunut. USA:ssa keskituloisten mediaaniansiot ovat laskeneet ja Kiinassa työpaikat ovat vähentyneet. Jaskari painotti sitä, että talouden on pystyttävä sopeutumaan. Asioita katsotaan sisäänpäin, kun pitäisi ottaa mallia muualta.

Työntekijän työhönottokynnystä pitäisi helpottaa ja myös irtisanomiset olisi tehtävä työnantajille helpommaksi. Tästä syntyisi kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Puheenjohtaja Palola sanoi olevansa vakaasti sitä mieltä, että jokaisella suomalaisella on oikeus ja velvollisuus tehdä työtä. Oli järjestelmä mikä hyvänsä, on aina olemassa järjestelmän hyväksikäyttäjiä ja lintsareita. Mutta se on marginaalinen määrä. Kaksituhatta-luvun suurimmaksi epäonneksi hän näki USA:n asuntokuplan puhkeaminen, josta ei varoitettu riittävästi. Samaan aikaan Suomen viennin kivijalat metsä- ja ICT-teollisuus sakkasivat. Nämä kaikki ovat vaikuttaneet yhdessä Suomen talouden menestymiseen. Ei voi vähätellä myöskään Idänkaupan sanktioita ja vientirajoitteita. Suomessa on maantieteellisestä sijainnista johtuen korkeat tuotantokustannukset. Logistiikka maksaa, pohjoinen ilmanala vaatii talojen lämmittämistä ja ruuankin on oltava raskaampaa. Kun taloudella meni hyvin, korkeista kustannuksista ei ollut siinä määrin haittaa kuin nyt. Palkansaajat ovat osallistuneet eri sopimusten kautta rahoittamaan julkista taloutta n. 1,5 miljardilla eurolla. Matalapalkka-alojen luomisessa ei ole mitään järkeä, koska nykyisilläkin työmarkkinoilla maksetaan alimmillaan kunnallisella puolella n. 1400 euroa kuukaudessa, jolla tulisi elää. Nyt pitää malttaa odottaa jo tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia ja vasta sitten pohtia uusia toimenpiteitä.

Kaikki alustajat olivat sitä mieltä, että vanhoja ammatteja poistuu lähitulevaisuudessa ennen kokemattomalla vauhdilla. Erityisesti keskiluokkaiset työpaikat ovat vaarassa. Käsityöläiset tulevat esiin uusina menestyjinä, samoin asiantuntijat, ympäristöalalla työskentelevät ja rakentajat.

Suomessa kiistelevät kaksi talouspoliittista linjaa. On kysynnän- ja tarjonnan kannattajat. Jaskari peräänkuulutti työvoiman tarjonnan merkitystä. Työvoimaa, myös ulkomaalaisia, pitäisi olla markkinoilla paljon. Tämä laskisi palkkoja, mutta parantaisi yritysten kilpailukykyä ja toisi lisää työpaikkoja. Kysynnän lisäämisen kannattajat haluaisivat markkinahäiriötilanteessa elvyttää ja luoda sitä kautta uusia työmahdollisuuksia.

Esa Kanerva

Tampere kokeilee uutta työllisyydenhoitomallia

29.8.2016

Tampere ja muut kuutoskaupungit ovat viime vuosina tukeneet vahvasti ajatusta kunnallisen työllisyydenhoidon kokeilusta vastauksena kuntien lisääntyneeseen vastuuseen työllisyydenhoidosta ja työttömyyden kustannuksista sekä vähäisiin keinoihin vaikuttaa asiaan. Järjestelmän yksinkertaistaminen ja prosessin kokonaishallinnan keskittäminen yksiin käsiin, tässä tapauksessa kunnalle, on nähty tarpeellisena. Kahden toimijan nykymalli (kunta ja TE-keskus) ei ole osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi.

Kaikki Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat mukana työllisyydenhoidon kokeilussa. (Ministeriryhmän päätös 23.6.2016) yhdeksi alueellisista kokeilualueista yhdessä Sastamala-Punkalaidun kuntakaksikon kanssa. Sastamala-Punkalaidun työllisyydenhoidon kokeilu toteutetaan erillisenä kokonaisuutena, mutta valmistelu on yhteistä.

Lisäksi esitetään, että kaupunkiseudun kunnat vapautetaan työmarkkinatuen kuntaosuudesta 38 M €/ vuosi kokeilun ajaksi ja kunnat sitoutuvat käyttämään vastaavan summan työllisyydenhoidon palveluissa aktiivitoimenpiteisiin ja kehittämiseen. Kokeilun tavoitteena on n. 10 % säästö työttömyydestä aiheutuviin julkisiin kustannuksiin ja että vuoden 2018 loppuun mennessä kaupunkiseudun työttömyysaste laskee vähintään kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä tarkoittaa vähintään noin 4 000 työttömän vähenemää.

Todennäköisin toteutusmalli pilotin organisaationa kokeilun aikana on nk. isäntäkuntamalli, jossa Tampereen kaupunki ja sen työllisyyspalvelut toimivat vastuukuntana osaamis- ja elinkeinolautakunnan alaisuudessa osana Tampereen kaupungin elinkeinon ja kilpailukyvyn palvelualuetta.

Kokeilun käytettävissä olevat resurssit ovat lähtökohtaisesti kuntien ja valtion nykyiset resurssit ko. kohdejoukolle. Hakemuksessa on esitetty, että kokonaisuutta vastaava osa TE-hallinnon resursseista merkittävissä määrin siirtyisi kokeilun käyttöön.

Työttömiä ei osoiteta jo olemassa oleviin vakansseihin, vaan työtä räätälöidään työttömän tarpeita ja osaamista vastaavaksi kaupungin tehtäviin.

Esa Kanerva

Kuntavaaliehdokkuus kiikariin

26.8.2016

Kuntavaalit toimitetaan joka neljäs vuosi huhtikuun kolmantena sunnuntaina. Seuraavat kuntavaalit pidetään 9.4.2017. Nykyisin kuntavaaleissa ovat äänioikeutettuja 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä täyttävät Suomen tai muun Euroopan Unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalaiset, joiden kotikunta kyseinen kunta on. Kuntavaaleissa valitaan kunnanvaltuutetut, jotka valtuustona käyttävät ylintä päätösvaltaa.

Tiedetään, että taloudellinen liikkumavara on useimmissa kunnissa pieni. Näin myös on tilanne Tampereellakin. On silti tärkeää miten tuota liikkumavaraa käytetään ja mihin suuntaan kuljetaan. Lisätäänkö vai vähennetäänkö oikeudenmukaisuutta ja kunnallista demokratiaa.

Kuka haluaa nykyaikana kuntavaaliehdokkaaksi? Kysymys ei ole mikään kevyt heitto, vaan vakava pohdinnan paikka. Lähtisitkö itse? Valtuutetun työ on vaativuudeltaan rankka tehtävä. Itse ajattelen kunnallista demokratiaa. Mitä tapahtuisi, jos ei löydettäisi niitä kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia ehdokkaita? Työn pitää siis olla palkitsevaakin. Valtuutettu nauttii yhteisössään tiettyä arvovaltaa ja kunnioitusta. Valtakin kohottaa ja hivelee itsetuntoa. Turha tätä on kiistää. Valtuutetun osa ei suomalaisessa kunnassa ole nykyaikana helppo, oli kyseessä sitten iso kaupunki tai pienempi maaseutukunta. Asiat ovat isoja, niitä on paljon ja kunnilla on rahaa pääsääntöisesti vähän tai ei ollenkaan. Silti pitäisi osata tehdä viisaita päätöksiä. Äänestäjien tyytymättömyyttäkin joutuu vaalikauden aikana varmasti kuuntelemaan.

Demokratia vaatii sitä, että ehdokkaita on monenlaisista taustoista ja ammateista lähtöisin. Kaikista ikäryhmistä tulevat ehdokkaat ovat toivottuja. Tarvitaan maahanmuuttajaehdokkaita ja eri uskontokunnista tulevia. Valtuustoissa on tarpeen kokemus ja uudet valtuustoon nousijat. Sinkut ja perheelliset ovat yhtä tervetulleita.

Ilman ehdokkaita ei olisi vaalejakaan eikä demokraattista päätöksentekoa. Harkitse ehdokkuuttasi, omistautumista kovaan työntekoon ja sopeutumista valitsemaasi ryhmään.

Äänestäjien täytyy enää toivoa, että kaikki ehdokkaat todella myös tajuavat valtuutetun työn vaativuuden eivätkä ole lähdössä valtuustoon vain kokoussalien koristeeksi.

Esa Kanerva

Jälkikirjoitus: Demareilla on Tampereella ehdokkaiden haku päällä. Jos olet kiinnostunut valtuutetun työstä, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen!

Mitä isäni takki kertoo?

25.8.2016

Minulla on arkikäytössäni edelleen isältä peritty takki. Isäni kuoli vuonna 2008. Se on minusta oikein kuosissa oleva ja tyylikäs. Takilla on paljon kerrottavaa. Siihen voi yhdistää ajatuksen nykypäivän kiertotaloudesta ja yhden ihmisen elämänhistoriasta. Kun takki on ylläni, se muistuttaa minua isäni perinnöstä ja siitä kaikesta hyvästä, mitä hän minulle antoi. Eikä se ollut aineellista. Suomi eli rakentamisen aikaa 60-luvulla. Isä oli siinä täysillä mukana. Tai oli pakko. Viisihenkinen perhe vaati ruokaa ja omakotitalo oli rakennettava käytännöllisesti katsoen ilman rahaa velaksi, jota sitten maksettiin kauan. Vaatii nykyisin ihailtujen bodareiden raivoa lähteä aamulla vakityöhön, työajan jälkeen ja vapaapäivinä kurakärräriksi rakennustyömaille, pudottamaan lumia katoilta tai kantamaan herrasväen flyygeleitä. Esimerkillään hän opetti lapsilleen työn arvon ja merkityksen. Tämän päivän Suomessa on työtä ja työpaikkoja on aivan liian vähän. Isäni aikaan sitä oli liikaa. Työ kartutti hitaasti, mutta varmasti varallisuutta ja nosti itsetuntoa. Kaikki poliittinen ruuti olisi nyt Suomessa kohdennettava työllisyyden kohentamiseksi. Vaikka julkinen valta tekee ja rakentaa paljon, se ei yksin kykene suomalaisia työllistämään. Koulutus ja osaamisen ratkaisevat tulevaisuuden hyvinvoinnin. Hyvä osaaminen ei enää riitä, pitää olla paras. Odotan tamperelaisesta yliopistojen ja ammattikorkeakoulun yhdistymiseltä paljon. Vaikka hallitus on kohdellut koulutusta kaltoin, paikallisesti voidaan tilannetta paikata.

Takki muistuttaa minulle, että ihmisen asenne on tärkeätä. Mahdottomaltakin näyttävä muuttuu mahdolliseksi, jos suhtautuminen on oikeanlainen. Ongelman ratkaiseminen saattaa vaatia vain enemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Ei meidän sukupolvelle tai isäni aikalaisille kukaan puuroa mättänyt suuhun, vilja piti ensin viljellä, puida ja keittää. Työn ja oikeudenmukaisuuden arvot ovat sosialidemokraattisia arvoja, joita koen isänikin noudattaneen.

Isäni sukupolvella vaatetuksessa oli, jos sitä ylipäätänsä onnistui hankkimaan, tärkeintä käytännöllisyys, ei muotivirtaukset. Takki kertoo myös siitä, että isäni muuttui vanhemmiten ”turhamaiseksi”. Hän halusi olla viimeisen päälle muotivaatteissa ja gentlemanni. Ymmärrän täysin, että pula-ajan sukupolvi täytti siinä omia menneitten vuosien vajeitaan ja yritti kiivaasti saada elämässään kiinni niitä asioita, mistä he kokivat jääneensä vajaiksi. Sosialidemokraatit rakensivat suomalaisen hyvinvointivaltion, josta isänikin sai nauttia elämän iltapuolella. Sydäntä raastaa, koska porvarit nyt sitä repivät kappaleiksi. Vielä kaikilla kansalaisilla on vaatteet päällä ja ruokaakin, mutta tulevaisuudesta en tiedä. Palataanko isäni kokemaan luokkayhteiskuntaan, jossa vain lompakon paksuus ja sääty ratkaisivat ihmisen elämisen tason. Tätäkö me todella haluamme? Kunnallisvaalit lähestyvät, vielä ei ole liian myöhäistä vetää punaista viivaa.

Tämä takki oli myös päällä, kun isäni sai ensimmäisen kerran tajunnanmenetyskohtauksen Tampereen asematunnelin portaissa. Hän loukkaantui vakavasti. Tapahtuma muistuttaa minua aina vanhenemisen vaaroista ja velvollisuudesta huolehtia vanhuksistamme. Ei ole helppoa ikääntyä, saada tarvitsemansa palvelut ja pärjätä arjessa. Isäni sai elää 89-vuotiaaksi ja oli loppuun asti suhteellisen terve. Viimeiset kaksi viikkoa olivat Hatanpäällä vaikeat, onneksi minulla on jäljellä takki ja hyvät muistot, lepää rauhassa, oma isäni!

Esa Kanerva

Mistä perheriidat on tehty?

24.8.2016

”Vanhalla kansalla” on monia viisauksia ja sanontoja, jotka viittaavat myös perheriitojen syihin. Yksi pätevimpiä on se, että ”kun raha talosta lopahtaa, onni ovesta vilahtaa” tai ”jos lapsi kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee”. Suomalaisissa kodeissa on aina riidelty omalla tavallaan. Ja perhekunnissa on vallinnut omaperäinen ilmapiiri. Avioerojen määrä on vuositasolla huikea, johtuen siitä, missä puolen Suomea asuu. Etelän kasvukeskuksissa avioeroluvut lähentelevät puolta, kun se Pohjois-Suomessa on uskonnollisista syistä vain 10–20 prosenttia.

Monet perheriidat alkavat nykyisinkin taloudellisista vaikeuksista. Puhutaan nuorten ruuhkavuosista. Kyllähän ne ovat faktoiltaan aivan totta. Yhteen rysäykseen tapahtuu koulutuksen hankkiminen, asunnon valikointi, puolison hakeminen, työpaikan etsiminen, mahdollisesti lasten hankinta ja taloudellisten edellytysten luominen. Nämä kaikki tekijät synnyttävät jännitettä jo yksistään puhumattakaan yhdessä. Jos puolisoitten välillä ei ole luottamusta ja hyvää vuorovaikutusta tunnelma perheessä muotoutuu kireäksi. Jos tällainen jännittynyt ilmapiiri on koko ajan vallitseva, sillä on seuraamuksia.

Perinteisesti on perheissä riitojen jälkeen pidetty ”mykkäkoulua”, parhaimmillaan useita viikkoja. Jos kommunikaatio estyy, tilanne on todella huolestuttava. Varsinkin lapsille vanhempien puhumattomuus ja toistensa välttely on hirveää henkistä kidutusta. Riidat olisi soviteltava vanhan sanonnan mukaan seuraavaan auringon laskuun mennessä. Kun asiat ovat täysin jumissa, kannattaa kääntää katseet omaan itseensä. Miten minä olen toiminut tässä tilanteessa ja mitä minä voisin tehdä asioitten ratkaisemiseksi. Pienikin liikahdus omissa mielipiteissä voi nytkäyttää tilannetta liikkeelle ja aukeamaan. Toistakin osapuolta voi kehottaa lopettamaan syyttelyn, koska se vain pahentaa asiaa. Keskustelun auettua, sitä tulisi jommankumman pystyä johdattelemaan itse ongelman tai asian ratkaisuun. Mitä me yhdessä voimme tehdä asioittentilan muuttamiseksi?

Nykyihmiselle tuntuu olevan tärkeintä työ, toivottavasti lapset, rakennusprojekti tai omat harrastukset. Parisuhde jää hännille. Kun kumppanille ei jää aikaa, yhteisiä harrastuksia ei ole eikä läheisyyttä, asiat saattavat parisuhteen kannalta olla tosi huonolla tolalla.

Avioliitossa ja lastenkasvatuksessa ei päde viisaus, ”hyökkäys on paras puolustus”. Aggressiolla ei saa aikaan muuta vastakaikua kuin hyökkäyksen. Muutamia asioita kannattaa pitää mielessä. Rahankäyttöä kannattaa suunnitella yhdessä. Tulojen tulee olla suuremmat kuin menot. Älä menetä puolisosi luottamusta, sitä on liki mahdotonta saada takaisin. Kun keskustelette, keskittykää siihen, radiot ja TV: t on pantava kiinni! Äläkä muistele menneitä, kuten, muistatko sinä kun 19 vuotta sitten teit sitä ja tätä. Se on varmin tapa pilata perhesuhteet ja avioliittosi.

Esa Kanerva

Loppuuko Suomesta työ?

23.8.2016

Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura järjestää yhdessä Tampereen Työväenyhdistyksen ja Politiikkaklubin kanssa keskusteluillan maanantaina 29.8.2016 klo 18 Tampereen Työväenmuseon auditoriossa osoite Väinö Liinnan aukio 8.

Tilaisuus on osa demareitten joka syksyistä politiikan viikkoa. Tampereelle saapuvat alustajiksi kansanedustaja Eero Heinäluoma, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ja ”opponenttina” toimii kansanedustaja Harri Jaskari. Aluksi Toveriseuran puheenjohtaja Esa Kanerva avaa tilaisuuden ja kertoo illan teemoista. Juontajana toimii Politiikkaklubin puheenjohtaja Inna Rokosa.

Alustajilla on tarkoitus omista lähtökohdistaan arvioida käsitystään suomalaisesta työelämästä, mitä tehdä pitkäaikaistyöttömyydelle, kuinka hallitus on onnistunut työllisyyspolitiikassaan ja mikä on Kilpailukykysopimuksen merkitys. Kuinka käy suomalaisen työn ja tulevaisuuden?

Vierailijat alustavat ensiksi n. 20 minuuttia kukin illan teemasta, sitten käydään paneelikeskustelu ja lopuksi yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä, joiden pohjalta käydään keskustelu.

Viime vuonna oli tupa täysi Erkki Liikasen ja Hannu Salosen vieraillessa. Tilaan mahtuu 100 ensimmäistä kuulijaa.

Olette lämpimästi tervetulleita tilaisuuteen! Ilta on kaikille kiinnostuneille avoin, terveisin Esa Kanerva

Vielä yleissitovuudesta

22.8.2016

En millään logiikalla ymmärrä työnantajien ruikutusta yleissitovuuden ”jäykistämistä” ja työllistämistä estävästä vaikutuksesta. Pureudutaan nyt hieman siihen, mitä yleissitovuus tarkoittaa. Yrityksillä ja työnantajilla on tahtotila, että työntekijät päivittäin jonottavat tehtaan portilla ja työ ”myydään” päivän hintaan. Todellakaan yleissitovuus ei estä paikallista sopimista. Jos paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtojen yksipuoleista sanelua, niin se ei työntekijöitten suussa maistu hyvältä.

Viimeksi työmarkkinajohtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä vuodatti krokotiilin kyyneleitä Aamulehden mielipidepalstalla yleissitovuuden haitallisuudesta. Hän väittää, että mahdollisuudet sopia työehdoista on Suomessa muuta Eurooppaa heikommat. Ei ole! Mutta jos yrittäjät tarkoittavat paikallisella sopimisella palkkojen alennusmyyntiä ja epäterveellisiä työolosuhteita, siihen ei työntekijöitten kannata lähteä mukaan.

Mitä yleissitovuus on käytännössä? Tarkastelen tässä Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta, jonka tunnen parhaiten. Sopimuksen piiriin kuuluu laitosapulaisesta pienen kunnan kunnanjohtajaan. Kunnan töissä voidaan paikallisesti sopia palkoista, työajoista ja muista palvelusuhteen eduista. Työnantajan on työsopimuksessa ja työsuhteessa noudatettava vähintäänkin niitä palkka- ja työehtoja, jota valtakunnallisesti työehtosopimuksella määrätään. Ei siis sallita työn polkumyyntiä ja orjamaisia työolosuhteita. Yleissitovaksi työehtosopimus katsotaan, kun se on valtakunnallisesti ainakin noin puolet alalla työntekijöistä koskettavaa.

Paikallisesti voidaan sopia melkein mistä vain. Pikemmin minä miettisin sitä, mistä ei voida sopia. Kaikki on periaatteessa sallittu, mutta valtakunnallista työehtosopimusta alempaa palkka ei saa maksaa. Mitä jäykkyyttä, herra Markkula on siinä, että pitää maksaa minimipalkkaa! Tarkoittavatko joustavat työmarkkkinat sitä, että työntekijän on alistuttava saneluun. Ei voi olla totta!

Paikallista sopimista on voitu harjoittaa kunta-alalla vuodesta 1993. Ensimmäinen sopimus Tampereen kaupungin kanssa koski työsuhdeturvaa. Kaupunki lupasi olla irtisanomatta työntekijöitä pariin vuoteen. Sen vastineeksi tuli luopua 7 päivän palkasta. Myös lomarahoja vaihdettiin vapaaksi. Toisin sanoen lomautettiin itse itsemme

Tehty, mikä tehty!! Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi ennustaa. Tippaakaan ei työntekijöitten tule joustaa, sillä työnantajien ahneutta ei voi tyydyttää ns. joustoilla ennen kuin jonot ovat portilla sadan metrin pituiset.

Esa Kanerva

Terveiset Tesoman yhtenäiskoulun ja päiväkodin peruskiven muuraustilaisuudesta

19.8.2016

”Olkoon tässä rakennuksessa kaikkien toimijoiden kesken hyvä ja toisiaan kannustava yhteishenki. Tulkoon rakennuksesta peruskoulutuksen ja kulttuurin keulakuva, jossa yhteistyöllä luodaan elinikäinen tiedonhalu ja lähteköön tästä rakennuksesta maailmalle vahvan yleissivistyksen omaavia kansalaisia.” Mm. tämä oli kirjoitettu Tesoman yhtenäiskoulun ja päiväkodin peruskirjaan. Se suljettiin teräslieriöön ja muurattiin koulun perustuksiin arkkitehdin pääpiirrustusten, eilisen Aamulehden ja käytettävien metallirahojen kanssa.

Sain kunnian olla muuraamassa peruskiveä yhdessä pormestari Ikosen ja Tilakeskuksen toimitusjohtaja Virpi Ekholmin kanssa. Ensimmäisellä kauhallisella laastia onnittelin Tesomaa ja tesomalaisia uudesta koulusta, toisella toivoin toimivaa oppimisympäristöä- ja tuloksia lapsille ja viimeisellä kauhallisella kiitin Tampereen kaupunkia asian mahdollistamisesta.

Nykyinen Tesoman koulu sijaitsee Tesomalla Ristimäen kaupunginosassa. Vuosina 1972 ja 1983 rakennettu Tesoman koulu ja 1965 rakennettu Tesomajärven koulu ovat tulleet perusparannusikään. Lähekkäin sijaitsevat erilliset ala- ja yläkoulu osoittautuivat epätarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Myös Tesoman päiväkotiin kohdistui pikainen perusparannustarve ja sen sijainti on kaupunkirakenteen kannalta hankala. Koska alueen väkiluku on kasvamassa ja opetustyötä on mielekästä kehittää yhtenäisemmäksi, aina esiopetuksesta 9. luokkaan asti, päädyttiin koulujen ja päiväkodin toimintojen yhdistämiseen.

Rakennuksen tulevia käyttäjiä ovat perusopetus, päiväkoti, nuorisopalvelut ja Tampereen Voimia ateriapalvelut. Tavoitteena on rakentaa monikäyttöinen, joustava ja tehokas rakennus. Se toimii aamusta iltaan ja tiloja varataan myös kuntalaisten käyttöön. Yhtenäiskoulun oppilasmääräksi on arvioitu n. 1000 oppilasta ja tuleva päiväkoti 140 hoitopaikan suuruiseksi. Muutostyöt ja laajennus on suunniteltu toteutettavaksi vaiheittain siten, että ennen varsinaista talonrakennusvaihetta suoritetaan ennakoiva maanrakennustyö. Se käynnistettiin jo viime vuoden syyskuussa ja ne valmistuivat huhtikuussa 2016. Hanke valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 2018 lopussa.

Tämä mittava työmaa on yksi Tampereen Tilakeskuksen kaikkien aikojen suurimmista rakennushankkeista.

Tesoman yhtenäiskoulun ja päiväkodin peruskivi muurattiin siis eilen 18.8.2016. Tilaisuus meni protokollan mukaan puheineen, muurauksineen ja laastin heittämisineen. Kotkien torvisoittokunta soitti iloista marssimusiikkia ja väliin vähän kevyempiä kappaleita. Siitä heille kaunis kiitos! Timo Tervemäki juonsi omaperäiseen ja huumorilla höystettyyn tapaansa tilaisuuden.

Pormestari Ikonen totesi puheessaan, että Tesoma ei ole enää 1970-luvun betoninen ”nukkumalähiö”, vaan kehittyvä, kasvava ja vireä kaupunginosa. Toimitusjohtaja Ekholm juoksutti puheenvuorossaan projektin eri vaiheita ja totesi välillä vuodatetun tuskanhikeä. Hankeryhmä sai puristettua kulut annettuihin raameihin, mutta silti toiminnallisista tavoitteista ei tingitty. Hankkeen suunnittelijat ja rakentaja kiittelivät Tampereen kaupunkia ja Tilakeskusta hyväksi kumppaniksi. Kevennyksenä heitettiin, että rahat tulevat tilille ajallaan ja täsmällisesti.

Kaupunki kohtelee Tesoman ”työläiskaupunginosaa” sen arvoisilla hankkeilla. Juuri valmistunut Tesoman palloiluhalli, valmisteilla oleva uusi jäähalli ja Tesoman liikekeskus ovat esimerkkejä uusista tuulista. Puhaltakoot puhurit edelleen!

Esa Kanerva

Miksi Suomen vienti ei vedä?

18.8.2016

Suomen kaltaiselle markkinatalousmaalle viennin sakkaaminen on myrkkyä. Ei ole yhtä yksittäistä syytä, miksi vientimme ei vedä. Pikemminkin se on monen eri tekijä yhteisvaikutus. Voisi sanoa, että osaksi myös huonoa tuuria ja dominopeliä. Kun jokin isohko maailman talouspoliittinen osa liikahtaa, se alkaa vaikuttaa toiseen ja yhteisvaikutus on jo huomattava. Kun maailma on täynnä poliittisia jännitteitä, heijastelee se heti valtioitten väliseen ja isojen markkina-alueiden kaupankäyntiin. Euroopassakin on nähty kokoluokaltaan aivan uusia ilmiöitä ja kriisejä. Terrorismi ja sisäiset levottomuudet syöksevät, turismin romahdettua, kansantalouksia menneen vuosisadan aikaiseen elintasoon ja köyhyyteen.

Tavaravienti Venäjälle on laskenut kolmanneksen ollen vajaat 6 % Suomen koko viennistä. Syy on selvä. Koska Venäjällä ei ole rahaa maksaa tavarasta eikä kansalla ole varaa ostaa suomalaisia tuotteita, vientimme hyytyy. Venäjän rahapula johtuu öljyn hinnan romahdusmaisesta laskusta. Venäjän kansantalous on edelleen hyvin yksipuoleinen ja valtion saamat rahatulot tulevat pääsääntöisesti öljyn ja maakaasun viennistä. Sen sijaan EU:n asettamat pakotteet ei eivät ole niin merkittävässä asemassa kuin yleisesti luullaan. EU:n sanktiolistalla olevista tuotteista Suomelle merkittävimpiä ovat olleet öljy- ja kaasusektoreilla käytettävät putket, pumput, työkalut, ja erinäiset koneet tai niiden osat. Lisäksi niihin kuuluu sotilaskäyttöön sopivia ns. monikäyttötuotteita.

Toisaalta Venäjän elintarvikeviennille asettamien sanktioiden merkitys Suomen Venäjän-viennille on ollut merkittävästi suurempi kuin EU:n asettamien sanktioiden merkitys Venäjän vientiin. Vuosina 2011–2013 näiden sanktioiden alaisten tuoteryhmien vienti Venäjälle oli keskimäärin 270 miljoonaa euroa vuodessa, mikä oli 5 prosenttia Suomen koko Venäjän-viennistä. Venäjän asettamalla sanktiolistalla Suomelle merkittävimpiä ovat maito, liha ja kala sekä niistä valmistetut tuotteet. Lisäksi listalla ovat tuoteryhmät, jotka sisältävät mm. vihanneksia ja hedelmiä. Venäjän asettamat sanktiot ovat haitanneet eniten suomalaisen maito- ja liha-alan vientiä. Maitotaloustuotteiden ja juuston osuus Suomen elintarviketeollisuuden viennistä oli merkittävä.

Vienti läheisen kauppakumppanimaan Ruotsin kanssa on pudonnut viime vuosina trendinomaisesti. Suurin selittävä tekijä viimeaikaiselle jyrkälle laskulle on öljytuotteiden vientimäärien ja vienninarvon lasku. Ruotsin kasvun rakenne on ollut sellaista, että Suomella on ollut yksinkertaisesti vähemmän tarjottavaa sinne. Vaikka Ruotsin-vienti on peruuttanut, sen osuus Suomen kokonaisviennistä ei ole laskenut paljon. Ruotsin osuus Suomen viennistä oli viime vuonna hieman alle kymmenen prosenttia, eli se on suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2008.

Suomen vienti Saksaan kasvoi viime vuonna peräti 24 prosenttia. Nostetta tuli muun muassa laivatoimituksista ja erityisesti siitä, että Suomessa kootut autot matkaavat nimenomaan Saksaan ja sieltä edelleen myytäviksi. Saksa on ohittanut Ruotsin Suomen suurimpana vientimaana. Saksan-viennissä onkin ollut havaittavissa selvää piristymistä viime vuosina.

Jotakin hyvää on havaittavissa. Palveluiden vienti ei ole romahtanut samassa suhteessa kuin tavaravienti. Matkailu ja kuljetuspalvelut ovat maailmanlaajuisesti merkittävimpiä palvelutoimialoja. Osaamiseen liittyvät tekniset palvelut, kuten esimerkiksi hissien huolto ympäri maailmaa, kasvattavat kuitenkin koko ajan osuuttaan palvelujen ulkomaankaupasta. Palveluiden ulkomaankauppa muodostaa koko maailmankaupasta noin viidesosan. Palveluiden tarjonnassa olemme pärjänneet hyvin.

Brexit voi vaikuttaa Suomen vientiin sen aiheuttaman yleisen epävarmuuden kautta. Britannia on Suomen kuudenneksi tärkein vientimaa, mutta Suomesta viedään Britanniaan melko vähän kuluttajatuotteita. Tärkeimmät vientituotteet ovat metsäteollisuuden tavaraa: paperia, pahvia, vaneria, lastu- ja kuitulevyjä. Britannian mahdollisen EU-eron vaikutukset tuntuisivatkin todennäköisesti voimakkaimmin metsäteollisuudessa.

Ulkomaankauppa on aina ollut erittäin merkityksellistä Suomelle. Tämä on korostunut viime vuosina sekä talouden ylä- että alamäissä. Duunareitten palkoista ei ainakaan Suomen viennin mahdollisuudet ole kiinni. Ongelman syytä on haettava jostakin muualta. Teollisuus ei ole investoinut osaamiseen ja tuotekehittelyyn niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Suomi on nykyisin verotukseltaankin kilpailukykyinen ja yrittäjäystävällinen maa. Jonkin onnenkantamoisen tai kansallisen itseluottamuksen paluuta soisi tapahtuvan. Onko Suomi sittenkin ylikunnossa ja syönyt väärää lääkitystä?

Esa Kanerva

Uskoako todeksi, ministeri Mäntylä?

18.8.2016

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä jättää ministerinpostinsa. Suomessa varsinkaan ei ihan herkästi ja pyyteettömästi jätetä ministeriauton takapenkkiä. Yleensä tilanne on se, että asianomaiselle itselleen jätetään takaportti pyytää itse eroa tai sitten erotetaan. Viimeksi Alex Stubb kertoi potkut saatuaan Kokoomuksen puheenjohtajan tehtävistä, vuolaasti omistautumisestaan tulevaisuudessa perheelleen ja pyyteli anteeksi sen laiminlyöntiä työn kustannuksella. Poliitikot eivät yleensä ”uhraudu” ja lupaukset panostamisesta esimerkiksi lapsiin, ovat pakosta suusta syydettyä kuorrutusta. Omaisen sairastuminen sinällään on ymmärrettävissä syyksi vetäytyä hetkeksi sivuun, mutta omaishoitajaksi ryhtymistä en usko. Toiseksi se seikka, että syy olisi se, että hän on ollut pitkään lastensa yksinhuoltaja ja pohtii minkälainen äiti haluaa olla, yhtäkkiä esiin pulpahtaneena asiana, ei ole uskottava. Toki ministerikin saa luopua perhesyistä työstään, mutta samalla hän jättää tyhjiön ministeriöön ainakin joksikin aikaa.

Hanna Mäntylän taustasta löytyy useita ”harmaita” tapauksia. Tähän mennessä hän on päässyt niistä luikertelemaan kuivin jaloin. Hän on joutunut jopa kiristyksen uhriksi. Kiristäjä tuomittiin. Mäntylä oli ajautunut yritystoiminnan vuoksi velkakierteeseen, josta selvisi vasta vuoden 2011 jälkeen, kun hänen tulotasonsa muuttui kansanedustajuuden myötä. Mäntylä tuli kuuluisaksi myös rokotuskriittisyydestään ja kyseenalaisti suomalaisen rokotusjärjestelmän.

Veikö osallistuminen massiiviseen Sote-urakan valmistelutyöhön, voimat. Vai toiko ison kokonaisuuden hallinta osaamisen rajat vastaan. Ajoivatko virkamiehet nurkkaan, voi vain arvailla. Aika näyttää.

Uudeksi ministeriksi Mäntylän tilalle nimitetään Pirkko Mattila. Mattila on toisen kauden kansanedustaja. Hän on hallintovaliokunnan puheenjohtaja. Mattila asuu Muhoksella lähellä Oulua, ja hän on naimisissa. Kolme lasta ovat jo aikuisia. Ammatiltaan Mattila on anestesiaan erikoistunut sairaanhoitaja ja filosofian maisterin tutkinnon suorittanut opettaja.

Mattila sanoo isoin kirjaimin, että Sote- ja maakuntahallinto viedään loppuun. Palvelut turvataan ja estetään kermankuorinta. Saas nähdä, jos elää!

Esa Kanerva

Muslimit toistensa kimpussa

16.8.2016

Jos kohta itse muslimitkaan eivät osaa selittää ja kertoa, mitä eroa on shiialla ja sunni-muslimilla, vaikeaa se on muillekin. Faktaa on se, että Saudiarabiassa asuvat sunnit ovat kuningaskunnassa enemmistö ja Iranissa shiiat. Kumpikin valtio on alueensa voimatekijä ja tukevat uskonveljiään kaikenlaisissa konflikteissa. Muslimeja lienee maailmassa noin 1,1 miljardia ihmistä. Se on paljon, mutta kristittyjä on noin kolmasosa maailman väestöstä eli 2,4 miljardia.

Muslimien jakautuminen on johtunut uskonoppeihin liittyneistä kiistoista. Profeetta Muhammed kuoli v. 624. Piti päättää, kenestä tulisi valtakunnan johtaja, kalifi. Muhammedin ensimmäiset kaksi seuraajaa valittiin ongelmitta. Neljättä valittaessa muslimit jakautuivat kahtia. Valtaosa muslimeista yksinkertaisesti äänesti tulevasta johtajasta, ja kalifiksi valittiin Muhammedin läheinen toveri Abu Bakr. Pienen joukon mielestä kalifinviran piti kulkea profeetan suvussa. Ainoa vaihtoehto oli Muhammedin serkku ja vävy Ali Ibn Abu Talib. Niistä, jotka kannattivat kalifiksi Abu Bakria, tuli ensimmäisiä sunnimuslimeja. Yhä Alin kannattajat ovat maailmalla vähemmistössä. Suomessa shiioja on 10–20 prosenttia.

Muslimienkin on vaikeata määritellä, miten uskontokunnan eroavat toisistaan. Oppisuuntia yhdistää usko profeetta Muhammediin ja pyhään kirjaan Koraaniin. Koraanin tulkinnoissa on vain vähän eroja. Voidaankin todeta, että tässäkin tapauksessa politiikan ja uskonnon sekoittaminen on mutkistanut kahtiajakoa. Shiialaisuus on ollut vähäväkisten uskonto. Sunneilla uskonkysymyksiä tulkitsevat paikalliset oppineet. Shiialaisuudessa on selkeämpi pappishierarkia. Iranissa valtaa pitää uskonnollinen ylin johtaja, ajatollah. Neljännen kalifin valinnasta tuli niin tärkeä, että se erotti kokonaisen uskontokunnan toisistaan. Ero oli pikemminkin poliittinen kuin uskonnollinen. Tosiasiassa riita Alin asemasta kärjistyi peruuttamattomaksi vasta paljon myöhemmin, kun kilpailevat muslimijohtajat alkoivat taistella keskenään.

Maailman verisimpiä ”uskonsotia” käytiin 1980-luvulla Irakin hyökättyä Iraniin. Sodan todelliset syyt olivat taloudellisia. Saddam Hussein halusi vallata Iranilta uusia öljykenttiä ja Shatt al Arabin vesiväylän. Uskontokin oli keskeisesti mukana, koska Saddam pelkäsi omassa maassaan shiialaista kapinaa ja halusi heikentää shiialaista Khomeinin johtamaa maata. Sota päättyi tasapeliin ja miljooniin ihmisuhreihin.

Libanonissa vaikuttava Hizbollah-puolue ja sen terrori-iskuja tehnyt aseellinen siipi on shiiajärjestö. Tämän hetken vaikutusvaltaisimmat terroristijärjestöt ovat sunnilaisia: palestiinalaisten Hamas, saudilähtöinen al-Qaida ja afganistanilainen ja pakistanilainen Taleban. Huolestuttavaa on Turkin valtion poliittinen kehitys. Periaatteessa Turkki on valtion perustajan oppien mukaan sekulaarinen tasavalta. Nykyinen presidentti ajaa uskontoa ja politiikkaa lähemmäs toisiaan. Islamilais-konservatiivinen AKP-puolue on voittanut viime vaalit, mutta saanut aikaan maassa merkittäviä levottomuuksia. ”Vallankaappausyritys” sekoitti maan totaalisesti ja Erdogan on tosiasiassa maan diktaattori.

Islamilaisuus leviää ja keskenään vihoissa olevat uskontokunnat tekee sen ymmärtämisestä vieläkin hankalamman. Näissäkin kiistoissa on kysymys islamin perinnön jakamisesta, vallasta ja itsekkäistä tavoitteista. Poliittisia tavoitteita perustellaan uskonnolla, se on aina vaarallista, jopa hengenvaarallista, kuten maailman monet terroriteot ovat osoittaneet.

Esa Kanerva

Ei talous miestä vaihtamalla parane

15.8.2016

Orpo esitteli talousarvioehdotuksensa ensi vuodelle. Kokoomus, edesmenneen kolumnisti Aimo Kairamon mukaan Sekoomus, on Kekkosen jälkeen ollut salonkikelpoinen puolue. Se on ollut mukana kaiken värisissä hallituksissa. Sitä kannattaa paitsi omistavassa luokassa olevat, myös tästä kansanluokasta haikailevat siipeilijät, jotka eivät tunnista omaa asemaansa yhteiskunnassa ja tyhmyyttään samaistuvat porvareihin. Orpo esitteli hyvin kylmän, eliittiä syleilevän ehdotuksensa valtion talousarvioehdotukseksi ensi vuodelle.

Minusta on edesvastuutonta kurittaa edelleen kaikkein köyhintä kansanosaa. Ensi vuoden budjetti panee toimeen jo aiemmin sovitut leikkaukset. Eräs kipeimpiä leikkauksia osuu sosiaali- ja terveysmenoihin. Lääkekorvauksista säästetään 134 miljoonaa euroa heti ensi vuoden alusta, mutta leikkauksen kohdennuksesta ei ole vielä kerrottu. Kansaneläkkeestä, työttömyysturvasta, asumistuesta ja lapsilisästä säästetään, kun indeksitarkastukset jätetään tekemättä seuraavan kolmen vuoden ajan. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennyksillä valtio säästää 200 miljoonaa euroa. Työttömyyspäivärahan enimmäiskestoa lyhennetään sadalla päivällä ja muun muassa työttömyysturvan omavastuuaikaa pidennetään.

Syyskauden isoimpia poliittisia kysymyksiä on, miten hallitus toteuttaa ammattikouluihin suunnattavan 250 miljoonan euron säästön. Päätöksiä on tarkoitus tehdä lähiaikoina. Ulkoministeriön hallinnonalalla leikkuriin joutuvat varsinkin kriisinhallintamenot, joista ollaan vähentämässä noin 11 miljoonaa euroa. Toisaalta hallitus lisää maataloudelle annettavaa tukirahaa 27 miljoonaa ja teollisuudelle 90 miljoonaa päästökaupan kompensoimiseksi.

Palkansaajat ja eläkeläiset saavat 0,5 prosentin verohelpotuksen ensi vuonna. Tappion puolelle menee, palkansaajien kilpailukykysopimuksen perusteella lisättyjen ”työnantajamaksujen” johdosta ja lomarahaleikkausten vuoksi.

Demareilla on vaihtoehtobudjetti. Demarien vaihtoehdon kenties merkittävin ansio on siinä, että se paljastaa hallituksen talouspolitiikan ideologisen kuorrutuksen. Vaikean taloustilanteen varjolla halutaan muuttaa pysyvästi nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita – poispäin pohjoismaisen mallin ihanteista. Samalla myös valtarakenteita halutaan muuttaa taloudellisen eliitin eduksi. Työelämän pakkolaeilla ajetaan palkansaajat ahtaalle.

Orpo tuskin tulee koskaan myöntäneeksi oman tai puolueensa arvioineen kansakunnan tilan väärin. Vaikka heidät yllätettäisiin housut kintuissa. Ei Kokoomuksen politiikka mihinkään muutu, vaikka yksi, kaksi, kolme stuppi heitettiin sivuun, entistä patakonservatiivisempi siipi pääsi valtaan. Siitä on todisteena Eero Lehden rahallinen ja henkinen tuki Petteri Orvolle.

Esa Kanerva

Puhelu, jota koskaan ei tullut

                                                                                                                 13.8.2016,

Soittelin Niemelän Jarille perjantaina, hän viestii soittavansa myöhemmin. Tänään lauantaina sain tietää, että kaupunginvaltuutettu Jari Niemelä on kuollut. Tyrmistys, ei voi olla totta! Minun on heti kirjoittamalla muisteltava Jaria. Hän elää auton takapenkillä. Hassutellaan ja sanallisesti leikitellään. Rähisevä nauru kohahtaa tuon tuostakin. Matka Seinäjoelta puoluekokouksesta kuluu leikiten.                                                                                                                    Jari oli aatteen mies. Elämä oli kouluttanut. Ei koulut, vaan työ paikallisradiotoiminnan pioneerina opetti kaiken. Toimittaja yleni paikallislehti Tamperelaisen päätoimittajaksi ja lehti oli vahvasti mukana paikkakunnan kehityksessä. Niemelällä oli palava halu tutkia Tampereen historiaa. Olimme jo sopineet retkestä Pälkäneen lähellä olevista sisällissodan vuoden -18 aikaisista juoksuhautojen tutkimisesta. Tamperelainen kulttuuri- ja menneisyys kiehtoivat Jaria. Hän oli kiinnostunut niin Konsulisaaresta kuin Onkiniemen tehdasmiljööstä. Viimeksi hän teki aloitteen Tampereen Henkilöstökassan uudelleen perustamisesta valtuuston lakkautuspäätöksen jälkeen.

Pidetyn ihmisen kuoltua, tulee mieleen tyhjiö. Miten tästä eteenpäin? Surua on käsiteltävä, mutta Jarin saappaita ei täytä kukaan. Valtuustoryhmä ja Kunnallisjärjestö menettivät loistavan tiedottajan. Menetys on kerta kaikkiaan valtava. Ihmisen osa on luopua. Nyt meidän on luovuttava Jarista, kuitenkin sinä olet aina mielissämme!

Esa Kanerva

Varautukaa kaaokseen

12.8.2016

Arvioin, että sotaa ja vainoa pakenevat hädänalaiset ihmiset aktivoituvat jossakin vaiheessa tätä vuotta yrittämään Eurooppaan, mutta valtatie, Balkanin reitti, on piikkilangoitettu. Reitti Venäjän kautta tullee kiinnostavaksi ja tämän reitin päätepisteessä häämöttää Suomen, Norjan, Baltian ja Puolan rajat. Näistä parhaimpana näyttäytyy Suomi, jolla on hyvä maine vainottujen Syyrialaisten, Afganistanilaisten ja Irakilaisten sotaa pakenevien auttamisessa. Yhteensä noin 100.000 ihmistä saattaa kesällä kolkutella itärajamme rajanylityspaikkojen porteilla.

Euroopan Unionilla on huono maine pakolaispolitiikassa. EU:n ulkorajoilla olevat maat harjoittavat kaikkein tylyintä pakolaispolitiikkaa ja saavat rahaa kiitokseksi siitä, että suojelevat niiden pohjois- ja itäpuolella olevia rikkaita jäsenmaita pakolaisilta. Tilanne on kuitenkin se, että Venäjä on arvaamaton ratkaisuissaan. Maamme itärajan tuntumassa oleskelevilla afgaaneilla, turkmeeneilla, Azerbaidzhanista ja Uzbekistanista paenneilla ihmisillä on surkeat olot. Heitä on paljon ja tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Esimerkiksi Syyriasta paenneet turvapaikanhakijat voivat saada liikkeelle todellisen muuttoliikkeen ja imun kohti Suomea. Pakolaisvirtojen suunnat muuttuvat nopeasti ja tämä lukumäärä riippuu paljon Venäjän ja muiden tämän reitin varrella olevien maiden suhtautumisesta. Siksi kehityksen suunta on arvaamaton eikä tarkkaa lukumääräennustetta ole olemassa. Paitsi arvaus siitä, että paljon.

Turkki vaatii EU:ta ilmoittamaan selkeän päivämäärän, milloin turkkilaiset voivat aloittaa viisumivapaan matkailun EU-alueelle. Jos EU ei pian ilmoita päivämäärää, Turkki uhkaa lopettaa EU:n kanssa tehdyn sopimuksen, jolla tähän saakka on rajoitettu siirtolaisten tuloa Turkin kautta Eurooppaan. EU on vaatinut Turkin terrorismilainsäädäntöä muutettavaksi vastaamaan eurooppalaisia standardeja. EU:n ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Turkki on käyttänyt terrorismilakejaan muun muassa toimittajien ja kurdien vainoamisessa. On hyvin todennäköistä, että Turkki ja EU eivät löydä yhteistä näkemystä asiassa. Mitä sitten tapahtuu. Yksi tai kaksi miljoonaa turvapaikanhakijaa, pääosin syyrialaisia, vyöryy jonnekin. Koska Turkki ja Venäjä ovat lähentyneet poliittisesti, saattaa olla, että Turkki avaa rajansa ja Venäjä on juonessa mukana. Venäjän reitti saattaa aueta kohti pohjoista.

Pakolaisia on tulossa edelleen myös Irakista, vaikka osin Suomen maahanmuuttoviranomaiset ovat tulkinneet sen turvalliseksi paikaksi. Irakilaisten osalta kyse on sodasta terroristijärjestö Isisiä vastaan sekä sunni- ja shiiamuslimien välinen väkivalta. Koska levottomat olot ovat tosiasia, levottomuudet vain jatkuvat ja olot pakolaisleireillä ovat kurjat, on moni päättänyt lähteä hakemaan parempaa tulevaisuutta Euroopasta. Jordaniaan ja Libanoniin on paennut pari miljoonaa irakilaista ja he odottavat vain mahdollisuutta lähteä liikkeelle. Albaniasta lähdetään liikkeelle parempien elinolosuhteiden toivossa. Heille ei ole myönnetty Suomesta turvapaikkoja.

Alle puolet Välimeren venepakolaisista on lähtöisin Afrikan maista, mutta Afrikka on kauttakulkupaikka Lähi-idän ja Afganistanin konfliktien pakolaisille. Afrikan valtioista Eurooppaan pyrkivien joukossa on paljon ihmisiä sellaisilta alueilta, joissa uhkana ovat islamistiset ääriliikkeet. Näitä ovat esimerkiksi suuri osa Somaliaa, Malin pohjoisosat ja Nigerian koillisosa. Välimeren yli tulevista pakolaisista eritrealaiset ovat toiseksi suurin ryhmä syyrialaisten jälkeen. Eritreasta lähtevät sanovat tärkeimmäksi lähtösyyksi pakkovärväyksen asevoimiin. "Afrikan Pohjois-Koreaksi" kutsuttua Eritreaa johdetaan diktaattorimaisesti. Värväys asevoimiin voi pakolaisten mukaan tarkoittaa elinikäistä palvelusta.

Suomi on allekirjoittanut YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen. Sen tarkoituksena on varmistaa, että kaikki ihmiset, jotka joutuvat pakenemaan kotimaansa kestämättömiä olosuhteita, saavat oleskeluluvan toisesta maasta, kunnes kotimaahan palaaminen on turvallista. Sopimus on allekirjoitettu jo vuonna 1951. Suomi on signeerannut myös Euroopan Unionin asetuksen nimeltä Dublin II vuonna 2003. Asetuksessa vahvistetaan periaate, jonka mukaan yksi ainoa jäsenvaltio vastaa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Tavoitteena on estää turvapaikanhakijoiden palauttaminen maasta toiseen mutta myös estää järjestelmän väärinkäyttö siten, että yksi henkilö esittää useampia turvapaikkahakemuksia. Objektiivisten ja hierarkkisten kriteerien pohjalta määritetään siis, mikä jäsenvaltio on kulloinkin vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Kiemurtelu ai auta. Jos ”pacta sund servenda”-periaatteesta eli sopimukset on pidettävä, ollaan yksimielisiä, tulee meidän hyväksyä se tosiasia, että rajojemme takana voi jonakin päivänä olla ”jonoa”. Tiedän tai oletan, että Rajavartiolaitos ja Puolustuslaitoksella on suunnitelma tällaista vyöryä varten. Se suunnitelma lähtee varmasti talvisosan opetuksista ja olettamuksesta, että turvapaikanhakijat tulevat maahan teitä pitkin. Sitten katkaistaan tie, motitetaan ja palastellaan tiellä olevat ihmiset muutaman kilometrin pituisiin ”sumppuihin. Näin väki on hallinnassa. Tämän jälkeen mietitään, että mitä tämän jälkeen tehdään.

Esa Kanerva

Pitkäaikaistyöttömyys huolestuttaa

11.8.2016

Monella kansalaisella on levoton ja tuskainen olo yhteiskunnassamme vallitsevasta työttömyydestä. Tietoisuus siitä kalvaa mieltä. Pitkäaikaistyöttömyys ja sen kasvu on yhteiskunnallisista ilmiöistä yksi vastenmielisimmistä. Se on ahkeralle työihmiselle liian usein pitkän matkan lähtöpiste osattomuuteen ja köyhyyteen.

Pitkäaikaistyöttömät arvotetaan tässä yhteiskunnassa kelvottomiksi ja epäonnistuneiksi ihmisiksi. Työmarkkinoiden silmissä he ovat pohjasakkaa, vaikka kysymys on tuntevista ihmisistä.

Tietenkin on selvää, että työttömyys heikentää henkilön työmarkkinakäytettävyyttä. Työnantaja olettaa työntekijän ammattitaidon heikentyneen ja työelämätaitojen ruostuneen. Ikävää on myös se, että ihminen alkaa itsekin asioiden olevan tällä tavalla. Se on kova kolaus itsetunnolle. Monesti syntyy itse itseään ruokkiva epäonnistumisten kierre. Tästä on seurauksena pitkäaikaistyöttömyys.

Paitsi yksilölle itselleen, pitkäaikaistyöttömyys on tuhlausta yhteiskunnan näkökulmasta. Rahallisesti se on varmasti miljardeja euroja. Ihmisen tunteita ei voi rahassa mitata.

Tämä hallitus vain heikentää pitkäaikaistyöttömän mahdollisuuksia työllistyä. Työvoimapolitiikka ei ole suurista puheista huolimatta kyennyt vastaamaan tähän ongelmaan. Määrärahaleikkauksilla ei yleensä hoideta yhteiskunnallisia ongelmia positiiviseen suuntaan. Jossakin tavaratuotannossa se voi vielä lyhyellä tähtäimellä onnistuakin. Tilanne on käsittämätön, ongelma pahenee ja toimenpiteitä vähennetään. Työttömyysturvan heikentäminen ja työttömien kyykyttäminen ei tuo uusia työpaikkoja kuten ei palkkaerojen kasvattaminen ja työtätekevien uuden köyhälistön synnyttäminen.

Jotakin pitäisi tehdä. Kannattaisi kokeilla nuorille oppisopimuskoulutuksen lisäämistä ja mahdollisuutta opiskella työttömyyskorvauksella. Vanhemmille työttömille on annattava mahdollisuus työllistyä käyttämällä työttömyysturvaa palkkatukeen tai koulutukseen. Kaikki yli 500 päivää työttömänä olleille on tarjottava maksuton lääkärin työterveystarkastus ja sitä kautta kuntoutukseen, mahdollisuus osaamisen lisäämiseen tai eläkkeelle.

Lisää pitkäaikaistyöttömiä ollaan leipomassa Sote-uudistuksen avulla. Yhtiöittämiset putsaavat työnantajan näkökulmasta epäkurantit ja epätoivotut työntekijät kortistoon. Yhtiöt valkkaavat nuoret ja terveet pakan päältä töihin ja jättävät kylmästi kuntasektorin, kuten tiedetään, keski-iältään lähemmäs 50 vuotiaan työvoiman, joiltakin osin tai kenties suurelta osin jossakin vaiheessa palkkaamatta. Tilaisuuksia tulee kilpailutusten yhteydessä riittämiin.

Kauas karkaa hallituksen työllisyystavoite 110.000 uutta työpaikkaa. Jokaiselle ihmiselle olisi suotava työstä saatava tyydytys. Työtähän riittää, mutta palkkatyötä ei ole kaikille, koska ei ole palkanmaksajia. Ihmisen on kuitenkin saatava rahaa ja elettävä. Työttömien pitäisi olla hallituksen erityisessä suojeluksessa.

Esa Kanerva

Halla-ahon käsitys ihmisarvosta

10.8.2016

Olen ymmärtänyt ihmisarvon siten, että se kuluu ihmisyyteen moraalisena käsitteenä ja se on ihmisenä elämisen perusta. Se takaa jokaiselle ihmiselle arvokkaan elämän. Se on hieman eri asia kuin ihmisoikeudet, jotka liittyvät poliittiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Ihmisarvoa ei voi toteutua, jos ei ole ihmisoikeuksia. Valtiovallan tulee suojella ihmisarvoa ja sen loukkaamattomuus on kirjattu monen maan perustuslakiin, Suomenkin.

Perussuomalaisten euroedustaja Jussi Halla-aho kirjoittaa ihmisarvosta minun mielestäni kummallisuuksia. Hänen mielestään ihmisarvo on ainoastaan välineellistä. Ihmiset voidaan luokitella ja arvottaa sen mukaan, mitä hyötyä heistä on yhteisölle. Maanviljelijä, syötävien eläinten kasvattaja ja rakennusinsinööri ovat arvokkaampia kuin muut, koska ilman heitä yhteisö kuolisi nälkään ja kylmään. ”Asetta käyttävä yksilö on seuraavaksi arvokkain, koska hän suojelee ruokalaaria ja asumusta pedoilta ja vihollisilta sekä estää yhteisön jäseniä toteuttamasta primitiivisempiä viettejään ja tuhoamasta toisiaan”, väittää Jussi. Hän jatkaa, että ” Lääkäri on arvokas, koska hän pidentää elämää ja parantaa sen laatua. Välttämätön hän toki ei ole, koska huomattava osa ihmisistä selviäisi lisääntymisikäiseksi ilman häntäkin. Lisääntyminen on se kaikille lajeille ominainen primääritoiminta, johon kaikki muu tähtää.”

Oikeasti, emme me voi arvioida ihmisiä vain sen perusteella, mitä he ovat juuri nyt tai mitä he osaavat tehdä tällä hetkellä. Joka ikisessä ihmisessä on mahdollisuuksia vaikka mihin, jos me vain osaisimme auttaa toisiamme tunnistamaan ja ruokkimaan nupullaan olevaa osaamista. Halla-aho väittää, että nyt joku superosaaja on monin verroin arvokkaampi kuin yhteiskunnan varoja kuppaava vapaamatkustaja? Jollain pragmaattisella, sanotaanko vaikka käyttöarvolla, mitattuna asia on juuri näin. Mutta kun ihmisarvo pitää sisällään paljon enemmän kuin vain sen, mitä hyötyä ihmisestä on. Jokainen ihminen ansaitsee henkilökohtaisen kunnioituksen ja arvostuksen sekä ystävällisen ja inhimillisen kohtelun. Siis kaikki ihmiset, oli hän vammainen, spurgu tai köyhä, värillinen, pakolainen tai vihollinen.

Jussi on armoton mm. taiteilijoita, poliitikkoja ja pappeja kohtaan. Hän toteaa, että taiteilijat, papit ja poliitikot ovat pääsääntöisesti turhia. Yhteisö selviäisi toiminnoistaan mainiosti ilman heitä ja kaikki heidän toimintonsa ovat mahdollisia vain muiden ryhmien toiminnan ansiosta. Varsinkin taiteilijoita vaivaa yleisesti katkeruus tiedettä kohtaan, mutta yhtäkään taulua ei maalattaisi ilman kemianteollisuutta, joka on soveltavaa luonnontiedettä. Näiden ammattikuntien turhuutta muulle yhteisölle ilmentää mm. se, että ne elävät muun yhteisön almujen varassa (kutsutaan valtionavuksi).

Kovin ahtaalta ja ankealta tuo Halla-ahon maailmankuva ja ihmiskäsitys tuntuu olevan. Kulttuuri ei ole mitään, uskonto ei mitään, kaikki ihmisen käyttäytyminen on älyllistettävä ja vain rationaalinen käytös on hyväksyttävää. Äly hyväksytään, jos sitä käytetään hyödyksi ja Esko Valtaoja on arvokkaampi ihminen kuin laulaja Helena Lindgren. Ihmiset asetetaan yhteiskunnassa tiukkaan hierarkkiseen arvojärjestykseen, joko sen perusteella, mitä he saavat aikaan tai tuleeko yhteisö toimeen ilman heidän työpanostaan. Kuulostaa kammottavalta! Tulee väistämättä mieleen kolmekymmentäluvun Saksa.

”Ei ole mitään syytä olla uskomatta, että "tasa-arvo", "suvaitsevaisuus" ja oikeudenmukaisuus ynnä muu meille juuri nyt tärkeä päätyy menneen maailman älyttömyyksien pitkään listaan maata kiertävän auringon, paavin erehtymättömyyden, naisen sieluttomuuden ja itsetyydytyksen aiheuttaman likinäköisyyden seuraksi” päättää Jussi juttunsa. Siis kaikki ne arvot, joita esimerkiksi meille demareille ovat tärkeitä, on Halla-ahon mielestä älyttömyyttä. Toivoa sopii, että Jussi pysyisi Brysselissä mahdollisimman kauan. Tuollainen sielullinen takapajuisuus ja ihmisten arvottaminen ja arvojen halveksunta nimittäin löyhkäävät ihon läpi. Säästyisi ainakin siltä, että mahdollisuudet kohdata hänet fyysisesti Suomessa vähenevät oleellisesti.

Esa Kanerva

Yksilön syyttely on hirveä vääryys

9.8.2016

Kelan teettämien tutkimusten mukaan ikääntyneet työntekijät eivät pääsääntöisesti hingu eläkkeelle. Työnantajat sitä vastoin käyttävät eläkejärjestelmää hyväkseen, kun taloudellinen tilanne ja työn tehostaminen sitä vaativat. Suulla suuremmalla on väitetty ikääntyneitten itse haluavan siirtyä eläkkeelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Aikaisemmin tämä oli vielä suurempi ongelma, mutta nyt eläkejärjestelmän joustoja on purettu ja se on lopettanut työnantajien suurimmat ylilyönnit. Järjestelmää käytettiin häikäilemättä hyväksi tilanteissa, joissa työnantajat katsoivat niillä olevan liikaa työvoimaa. Valtaosa ikääntyneistä työntekijöistä jatkaisi, jos heille annettaisiin mahdollisuus pysyä työpaikoillaan. Syyttävä sormi on tähän asti kohdistunut yksilöön ja se on ollut suuri vääryys.

Lamavuodet ovat olleet aina vanheneville työntekijöille synkkää aikaa. Työnantajat haluavat pitää palveluksessaan vain ne, joista ne katsovat olevan hyötyä: ammattitaitoiset, koulutetut, terveet ihmiset. Liipaisimelle joutuu vanhempi porukka, josta valtaosalla on vain peruskoulutus ja työn kautta saatu ammattitaito. Yritysten pitäisi tajuta, että ne voivat menestyä yhdistämällä nuorten paremman koulutuksen ja vanhempien kokemuksen.

Yksittäisillä työpaikoilla voitaisiin järjestellä töitä uudestaan ja käyttää esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläkettä ja osa-aikatyön yhdistelmää. Ei tässä niin voida edetä, että kaikki vanhat heitetään pellolle. Toki kaivattaisiin myös eläkejärjestelmän remonttia. Työnantajien omavastuukustannusten tasaamista tulisi miettiä. Työkyvyttömyys tulee suuremmille työnantajille tuhottoman kalliiksi ja juuri siksi työnantajat varovat palkkaamasta ikääntyneitä. Työnantajat eivät ”uskalla” ottaa töihin n. 50-vuotiasta työtöntä siinä pelossa, että työntekijästä tulee ”työkyvyttömyystapaus”. Siinä tapauksessa työnantaja joutuisi maksamaan koko karttuneen eläkkeen pääoman arvon kertasuorituksena eli omavastuuna. Eläkevastuilla pelaaminen on ongelma, jolle tulisi tehdä jotakin ikääntyneiden hyväksi. Yhdenkin ihmisen eläkkeessä on työnantajan kannalta kysymyksessä paksu nivaska rahaa. Jos ison firman työntekijä joutuu esimerkiksi 57-vuotiaana työkyvyttömäksi, työnantaja joutuu maksamaan kahdeksan vuoden eläkkeen koko pääoman eläkelaitokselle. Siitä syntyy helposti puolen miljoonan potti.

Kansanedustaja Juhana Vartiainen on arvostellut eläkeikää lähestyvien työtehoa ja -kykyä ja ehdottanut heille palkanalennuksia. Toisenlaistakin tutkimustietoa on olemassa. Mitä vanhempi ihminen, sitä suurempi merkitys työllä on elämänsisältönä ja totta kai se vaikuttaa työn tulokseen. Silloin syntyy jotakin enemmän, sanoo Tampereen Johtamiskorkeakoulun professori Maria Manka. Hänen mukaansa palkanalennukset ovat liian helppo ja yksioikoinen ratkaisu tähän kysymykseen. Palkanalennus on rankaisua eikä se vaikuta positiivisesti työntekijän mielialaan. Hyvin henkisesti voiva työntekijä tekee tulosta ja saa aikaan.

Suomen kansantalouden yksi keskeinen ongelma on puute työstä, ei motivoituneista työntekijöistä iästä riippumatta. Toinen iso ongelma on, että valtava määrä alle 35-vuotiaita palkansaajia luisuu työelämän ongelmien vuoksi työkyvyttömäksi. Työelämää tulisi mielestäni kehittää ihmisten jaksamisen, motivaation ja osaamisen näkökulmasta. Ihmisten kurjistaminen, työehtojen leikkaaminen ja syrjintä eivät ole suomalaisen työelämän keinoja kansantalouden ongelmien ratkaisemiseksi.

Esa Kanerva

Valinnan vaikeutta kaupassa

8.8.2016

Kyllä ennen oli helppoa olla ostoksilla. Vaikka meni Tempon tavarataloon, niin tuotevalikoima oli melko suppea. Toki silloin käytiin monesti pelkästään ihailemassa tuotepaljoutta, joka oli runsas ja tuon aikaiseen tarjontaan nähden mittava. Nyt on olemassa erikoiskauppaa joka lähtöön, seksistä elektroniikkaan ja kaikkeen siltä väliltä.

Jos ajatellaan nykyisiä tavaratalojen ruokaosastoja, kuluttaja joutuu monenlaisiin ristipaineisiin ja valintoihin. Kuusikymmentä-luvulla tarvitsi kaupassa osata vain esittää pyyntö saada kaksi litraa maitoa tai piimää. Nyt pitää tietää, haluaako rasvatonta, laktoositonta, kevyt vai täysmaitoa. Tai maitojuomaa vai hyla-maitoa. Ostajan täytyy olla asiantuntija. Kermojakin on niin montaa lajia, että vaarana on, että ostaa kahviinsa sipulisekoitetta.

Leipäosasto on viidakko. Ennen pärjäsi, kun tunsi hiivaleivän, ruisleivän ja ranskanleivän. Nyt on tarjolla leipää karppaajille, laihduttajille, ulkomaan ikävää poteville ja toki myös montaa lajia ruisleipää. Oman leivän löytää vain kokeilemalla. Ruisleivistä on mielestäni parasta Oululaisen tiukka revitty ruisleipä ja mikään ei voita Pirjon pakarin porkkanakakkoa. Eipä ole moittimista Lidlin sämpylöissäkään. Taitaa leipävalikoimissa olla nykyään kymmeniä erilaisia tuotteita. Aikaa saa kulumaan, jos ei pysty päättämään, mitä ostaa.

Liha- ja kalaosastolla on kaikkea muuta paitsi nopeata palvelua. Periaatekysymys on, ostaako kotimaista vai ulkolaista lihaa. Valittavana on myös punaisen lihan, kanan ja kalan välillä. Lihajalosteita on jokaiseen lähtöön. On makkaraa, säilykettä, valmiita pihvejä ja medaljonkeja. On myös valmista ruokaa lämpimänä tai puolijalosteina. Toista se oli ennen. Porsaankyljykset, keittolihaa tai karjalanpaistilihaa osattiin ostaa. Niillä tuotteilla tultiin toimeen. Sekä sianpotkaa tarvittiin hernesoppaan.

Tänä päivänä täytyy ruokaa ostaessaan miettiä ja tehdä yhteiskunnallisia valintoja. Pitää arpoa, haluaako kannattaa suomalaista tuotantoa vai ostaa kukkaron mukaan halvempaa ulkolaista maataloustuotetta. Terveysnäkökulma pitää arvioida ja tuoda ehdottomasti mukaan ostopäätökseen. Mitä ainesosia meidän elimistöömme siirtyy tuotantoketjusta, jota ei valvota yhtä tarkkaan muualla kuin Suomessa? Eettistäkin näkulmaa kehoitaan miettimään. Pitäisi ajatella, millaisissa oloissa eläimet ovat muualla Euroopassa, jossa eläinsuojelu ei ole edes sillä tasolla, mitä se meillä on? Kuluttajaparan tulisi lisäksi ottaa huomioon tuotteen ympäristövaikutukset ja miettiä, onko kunnioitettu luonnon arvoja.

Eivät ole kauppakäynnit helppoja, ei. Aikaa saa vierähtämään tuntikausia, jos alkaa oikein tarkkaan pohtia, mitä haluaa ostaa päivän eineeksi. Onneksi kehittyy tähänkin asiaan rutiini ja ihan joka päivä ei kauppias isommissakaan liikkeissä sekoita tavaroita toisesta nurkasta toiseen päähän myymälää. Isot kauppaketjut tunkeutuvat sinun yksityiselämääsi ostostesi kautta. Sitä en kyllä missään nimessä halua. Ei ole kyllä lupaa kysyttykään, pelkkä ilmoitus on tullut. Onneksi tietosuojavaltuutettu tutkii ja tarvittaessa hutkii. Meitä profiloidaan nyt joka kantilta ja yksityisyys alkaa olla mennyttä. Kehitys ei mene oikeaan suuntaan!

Esa Kanerva

Terhi tirhentelee

5.8.2016

Henkisesti köyhä ihminen tarvitsee ilmaisussaan toisen ihmisen persoonaan kohdistuvia nimittelyjä. Tampereen Perussuomalaisten puheenjohtaja nimitteli blogissaan maahanmuuttajaa paskaläjäksi ja maahantunkeutujaksi. Mistähän kehkeytyy tuo perussuomalaisten rotukammo? Terhi kohdalla täytyisi tietenkin ensiksi selvittää, mikä on hänen henkinen statuksensa. Mutta periaatteessa voidaan vetää yhtäläisyysviivaa Kolmanteen valtakuntaan. Siellä kohteena olivat juutalaiset. Siellähän Aatun aate markkinoi täysin oikeana toimintana valkoisen rodun ylivaltaa, salli erilaisten ihmisen likvidoinnin ja juutalaisten syrjinnän, lopulta heidän massamurhansa. Yhteiskunnassa vallitsi tiukka arvojärjestys ja epätasa-arvoiset olosuhteet.

Mistä syystä ihmisen ajattelussa syntyy tuollainen vinouma? Tietenkin se on yksinkertaisen ihmisen halua hakea monimutkaisiin asioihin ratkaisua yksioikoisella tavalla. Itse asiassa kysymyksessä on oman heikon minän alkeellisesta puolustuskeinosta. Sen nimi on projektio. Se tulee helposti esille eri etnisiin ryhmiin kohdistuvissa mielikuvissa. Oman ahdistuksen ja ongelmien kaataminen jonkun niskaan on henkisesti helppoa. On löytynyt syyllinen. Tätä ominaisuutta on käytetty hyväksi sotapropagandassa ja kiihotettaessa vihaan kansanryhmää kohtaan. Vieraaseen kansanryhmään on helpompi projisoida omia tunnesisältöjä, he ovat enemmän tyhjiä tauluja, joille voi itse kirjoittaa sisällön. Vertaisistamme ihmisistä tiedämme kokemuksesta, millaisia he ovat ja projisointi ei samalla tavoin onnistu.

Itse osaan samaistua pakolaisuuteen tietyllä nöyryydellä, koska isäni oli Karjalan evakkoja. Hänen kohdallaan voisi sanoa huonolla tuurilla. Isäni kotipaikka on 40 kilometriä nykyisestä rajasta itään. Venäläiset piirsivät rajan kuulemma sattumanvaraisesti kynällä. 400.000 evakkoa lähti Karjalasta tämän viivan piirron jälkeen. Sodan runtelemassa maassa sijoittaminen oli varsin suuri operaatio. Monin paikoin ja useilla tavoin esiintyi jopa rasistista tylytystä. Tälläkin tarinalla oli onnellinen loppu. Uusilla asuinsijoilla siirtokarjalaiset ryhtyivät pian rakentamaan elämää alusta. Uutteruutensa, sopeutuvaisuutensa ja aloitteikkuutensa avulla he pureutuivat pian uusien asuinalueitten elämään. Alkuaikojen vieroksunta haihtui, ja sittemmin karjalaiset on hyväksytty tasavertaisiksi paikkakuntalaisiksi kaikkialla maassa. Siirtokarjalaiset vaikuttivat monissa asuinpaikkakuntiensa kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustehtävissä, eduskunnassa ja erilaisten liikkeiden johdossa jopa enemmän kuin heidän suhteellinen määränsä edellytti. Uskokaa pois! Näin tässä Suomen nykyisessäkin pakoilaiskysymyksessä tulee käymään.

Varautua pitää vielä suurempiin ihmisten massamuuttoihin. Afrikka kuivuu ja on poliittisesti sekavassa tilassa. Väki lähtee karkuun. Turkki riehuu ja on todennäköistä, ettei EU suostu sen kiristykseen viisumivapaudesta. Erdogan on niin narsistinen diktaattori, että häneltä voi odottaa mitä tahansa. Hän ei halua näyttää heikolta ja tulee avaamaan Turkin rajat Eurooppaan, suorastaan pakottaa muukalaiset liikkeelle. Terhin puolue on hallituksessa ja hän huutaa rajoja kiinni. Soini varmaan on itse kivääri kädessä vahtimassa Suomen koskemattomuutta ja Terhille annetaan
Honkajoen jousipyssy. Eihän armeijaa käymättömälle voi tuliasetta antaa.

Vain 10 prosenttia syyrialaisista on paennut. Loputkin haluavat pois sieltä ja he haluavat tulla Pohjoismaihin. Nimittely voi tuoda nyt Terhin ahdistukseen ainakin tilapäisen helpotuksen ja korjata epämiellyttävää oloa. Mutta Kiemunki saa tulevaisuudessa varautua suorastaan kaameaan krapulaan tai suorastaan ”liskojen yöhön” pakolaisten vuoksi. Ja takataskussa täytyy olla voimakkaampia ilmaisuja kuin paskaläjä.

Esa Kanerva

Aloitan opiskelun joutonomiksi

4.8.2018

Terveiset kesälomilta!

Ensi maanantaina alkavat työt. Ei rassaa yhtään. Olen kuitenkin alkanut joutonomin tutkintoon johtavan opiskelun. Jossakin kohtaa kuitenkin heittävät pellolle. Työurasta luopuminen on itse kullekin tuskallista. Miksi? Koska siinä ihminen joutuu luopumaan jostakin. Kun loppuu pitkä työura, se merkitsee, että jokin elämänvaihe on ohi. Siinä on mennyt nuoruus, opiskelu ja monikymmenvuotinen työskentely. En synkistele, mutta kyllä tulee mieleen myös elämän pituus. Kaikki on mennyt niin nopeasti.

Siksi mielestäni muutokseen tulee valmistautua huolella. Onhan se eläköityminen valtava elämänmuutos. Koen kuitenkin, että en tällä hetkellä halua eläkeläisen statusta. Minusta se on ahdistavaa. Suomi on pannut ”hyvinvointivaltion rakentajat” paarialuokkaan. Huoltosuhde, kansakunnan taakka, menestymisen este ja kulurasite ovat päivittäin esiintyviä termejä. Ja paskat sanon minä. Me olemme tämän kansakunnan selkäranka, edelleen. Maksamme veroja, olemme maksaneet veroja ja verorahoillamme on maksettu tämän päivän hyvinvointi. Hoidamme omaisiamme, lastenlapsiamme ja olemme kuuliaisia esivallalle.

Mitähän jos pistettäisiin ranttaliksi? Kieltäydytään omaishoitajuudesta, solvataan nuoret suohon ja tehdään banderolleja. Sanotaan suoraan, että tämä ei käy! Miten saataisiin yhteiskunta ymmärtämään, ettei vanhuus ole sairaus, vaan elämä päättyy jokaisella ikääntymiseen ja jollakin tavalla ”vajaakuntoisuuteen” ainakin fyysisesti? Älyllinen kapasiteetti ei muutu muulla tavoin kuin aivosairauden runtelemana. Tunne-elämä ja seksuaalisuus ovat aina läsnä.

Miten minä nyt harhauduin tällaiseen pohdintaan? Koska lomalla oli aikaa itselle ja omille ajatuksille. Vietin lomani hyvin perinteisesti. Ensimmäinen viikko meni lepäämiseen ja palautumiseen. Toinen viikko kului ihmettelyyn ja kulttuuriin. Pyynikin kesäteatteri saa ”Taivaan tulista” kiitettävän arvioinnin. Kolmannella viikolla täytyy ehdottomasti matkustella. Kävin rannikolla Raahessa sukuloimassa. Kateeksi käy kala-apajia. Lapaluodossa on oivallinen kala-satama. Sitten oli kiire jo hoitamaan viikoksi lastenlapsia. Nautin. Se oli myös kädenojennus nuorelle perheelle, koska se vähensi sen kuukauden päivähoitomaksuja, jotka isän mielestä ovat törkeän korkesti hinnoteltuja. Lapsiperheen, työssäkäyvien vanhempien arkea seuratessa, arvioin mahdolluudet vanhempien yhteiskunnallisen osallistumiseen vaikeiksi. Hallitus on tehnyt sosioekonimisia leikkauksi lapsiperheilta niin paljon, että on pakko keskittyä vain arjen pyörittämiseen.

Ei kesä vielä ole ohi. Voi fillaroida töihin ja nauttia vuoropäivin kävelystä aamulla pitkin Pyhäjärven rantaa. Kiitos lähetetään Tampereen Viherosastolle ympäristön siisteydestä.

Turkkakin on sitten kuollut. Minusta Vesa Vierikko arvioi häntä hyvin. Älykkyyden ja nerouden välillä on vain ohut viiva. Onneksi ei teatterissa enää tarvitse pelätä, että sitä ihteään, paskaa konkreettisesti, heitetään niskaan.

Esa Kanerva

Sivut