4.8.2018
Terveiset kesälomilta!
Ensi maanantaina alkavat työt. Ei rassaa yhtään. Olen
kuitenkin alkanut joutonomin tutkintoon johtavan opiskelun. Jossakin kohtaa kuitenkin
heittävät pellolle. Työurasta luopuminen on itse kullekin tuskallista. Miksi?
Koska siinä ihminen joutuu luopumaan jostakin. Kun loppuu pitkä työura, se
merkitsee, että jokin elämänvaihe on ohi. Siinä on mennyt nuoruus, opiskelu ja
monikymmenvuotinen työskentely. En synkistele, mutta kyllä tulee mieleen myös
elämän pituus. Kaikki on mennyt niin nopeasti.
Siksi mielestäni muutokseen tulee valmistautua
huolella. Onhan se eläköityminen valtava elämänmuutos. Koen kuitenkin, että en tällä
hetkellä halua eläkeläisen statusta. Minusta se on ahdistavaa. Suomi on pannut ”hyvinvointivaltion
rakentajat” paarialuokkaan. Huoltosuhde, kansakunnan taakka, menestymisen este
ja kulurasite ovat päivittäin esiintyviä termejä. Ja paskat sanon minä. Me olemme
tämän kansakunnan selkäranka, edelleen. Maksamme
veroja, olemme maksaneet veroja ja verorahoillamme on maksettu tämän päivän
hyvinvointi. Hoidamme omaisiamme, lastenlapsiamme ja olemme kuuliaisia
esivallalle.
Mitähän jos pistettäisiin ranttaliksi? Kieltäydytään
omaishoitajuudesta, solvataan nuoret suohon ja tehdään banderolleja. Sanotaan
suoraan, että tämä ei käy! Miten saataisiin yhteiskunta ymmärtämään, ettei
vanhuus ole sairaus, vaan elämä päättyy jokaisella ikääntymiseen ja jollakin
tavalla ”vajaakuntoisuuteen” ainakin fyysisesti? Älyllinen kapasiteetti ei
muutu muulla tavoin kuin aivosairauden runtelemana. Tunne-elämä ja seksuaalisuus
ovat aina läsnä.
Miten minä nyt harhauduin tällaiseen pohdintaan? Koska
lomalla oli aikaa itselle ja omille ajatuksille. Vietin lomani hyvin
perinteisesti. Ensimmäinen viikko meni lepäämiseen ja palautumiseen. Toinen
viikko kului ihmettelyyn ja kulttuuriin. Pyynikin kesäteatteri saa ”Taivaan
tulista” kiitettävän arvioinnin. Kolmannella viikolla täytyy ehdottomasti
matkustella. Kävin rannikolla Raahessa sukuloimassa. Kateeksi käy kala-apajia.
Lapaluodossa on oivallinen kala-satama. Sitten oli kiire jo hoitamaan viikoksi
lastenlapsia. Nautin. Se oli myös kädenojennus nuorelle perheelle, koska se
vähensi sen kuukauden päivähoitomaksuja, jotka isän mielestä ovat törkeän korkesti hinnoteltuja. Lapsiperheen, työssäkäyvien vanhempien arkea seuratessa, arvioin mahdolluudet vanhempien yhteiskunnallisen osallistumiseen vaikeiksi. Hallitus on tehnyt sosioekonimisia leikkauksi lapsiperheilta niin paljon, että on pakko keskittyä vain arjen pyörittämiseen.
Ei kesä vielä ole ohi. Voi fillaroida töihin ja
nauttia vuoropäivin kävelystä aamulla pitkin Pyhäjärven rantaa. Kiitos lähetetään
Tampereen Viherosastolle ympäristön siisteydestä.
Turkkakin on sitten kuollut. Minusta Vesa Vierikko
arvioi häntä hyvin. Älykkyyden ja nerouden välillä on vain ohut viiva. Onneksi
ei teatterissa enää tarvitse pelätä, että sitä ihteään, paskaa konkreettisesti,
heitetään niskaan.
Esa Kanerva
