18.8.2016
Suomen kaltaiselle markkinatalousmaalle viennin sakkaaminen on myrkkyä. Ei ole yhtä yksittäistä syytä, miksi vientimme ei vedä. Pikemminkin se on monen eri tekijä yhteisvaikutus. Voisi sanoa, että osaksi myös huonoa tuuria ja dominopeliä. Kun jokin isohko maailman talouspoliittinen osa liikahtaa, se alkaa vaikuttaa toiseen ja yhteisvaikutus on jo huomattava. Kun maailma on täynnä poliittisia jännitteitä, heijastelee se heti valtioitten väliseen ja isojen markkina-alueiden kaupankäyntiin. Euroopassakin on nähty kokoluokaltaan aivan uusia ilmiöitä ja kriisejä. Terrorismi ja sisäiset levottomuudet syöksevät, turismin romahdettua, kansantalouksia menneen vuosisadan aikaiseen elintasoon ja köyhyyteen.
Tavaravienti Venäjälle on laskenut kolmanneksen ollen vajaat 6 % Suomen koko viennistä. Syy on selvä. Koska Venäjällä ei ole rahaa maksaa tavarasta eikä kansalla ole varaa ostaa suomalaisia tuotteita, vientimme hyytyy. Venäjän rahapula johtuu öljyn hinnan romahdusmaisesta laskusta. Venäjän kansantalous on edelleen hyvin yksipuoleinen ja valtion saamat rahatulot tulevat pääsääntöisesti öljyn ja maakaasun viennistä. Sen sijaan EU:n asettamat pakotteet ei eivät ole niin merkittävässä asemassa kuin yleisesti luullaan. EU:n sanktiolistalla olevista tuotteista Suomelle merkittävimpiä ovat olleet öljy- ja kaasusektoreilla käytettävät putket, pumput, työkalut, ja erinäiset koneet tai niiden osat. Lisäksi niihin kuuluu sotilaskäyttöön sopivia ns. monikäyttötuotteita.
Toisaalta Venäjän elintarvikeviennille asettamien sanktioiden merkitys Suomen Venäjän-viennille on ollut merkittävästi suurempi kuin EU:n asettamien sanktioiden merkitys Venäjän vientiin. Vuosina 2011–2013 näiden sanktioiden alaisten tuoteryhmien vienti Venäjälle oli keskimäärin 270 miljoonaa euroa vuodessa, mikä oli 5 prosenttia Suomen koko Venäjän-viennistä. Venäjän asettamalla sanktiolistalla Suomelle merkittävimpiä ovat maito, liha ja kala sekä niistä valmistetut tuotteet. Lisäksi listalla ovat tuoteryhmät, jotka sisältävät mm. vihanneksia ja hedelmiä. Venäjän asettamat sanktiot ovat haitanneet eniten suomalaisen maito- ja liha-alan vientiä. Maitotaloustuotteiden ja juuston osuus Suomen elintarviketeollisuuden viennistä oli merkittävä.
Vienti läheisen kauppakumppanimaan Ruotsin kanssa on pudonnut viime vuosina trendinomaisesti. Suurin selittävä tekijä viimeaikaiselle jyrkälle laskulle on öljytuotteiden vientimäärien ja vienninarvon lasku. Ruotsin kasvun rakenne on ollut sellaista, että Suomella on ollut yksinkertaisesti vähemmän tarjottavaa sinne. Vaikka Ruotsin-vienti on peruuttanut, sen osuus Suomen kokonaisviennistä ei ole laskenut paljon. Ruotsin osuus Suomen viennistä oli viime vuonna hieman alle kymmenen prosenttia, eli se on suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2008.
Suomen vienti Saksaan kasvoi viime vuonna peräti 24 prosenttia. Nostetta tuli muun muassa laivatoimituksista ja erityisesti siitä, että Suomessa kootut autot matkaavat nimenomaan Saksaan ja sieltä edelleen myytäviksi. Saksa on ohittanut Ruotsin Suomen suurimpana vientimaana. Saksan-viennissä onkin ollut havaittavissa selvää piristymistä viime vuosina.
Jotakin hyvää on havaittavissa. Palveluiden vienti ei ole romahtanut samassa suhteessa kuin tavaravienti. Matkailu ja kuljetuspalvelut ovat maailmanlaajuisesti merkittävimpiä palvelutoimialoja. Osaamiseen liittyvät tekniset palvelut, kuten esimerkiksi hissien huolto ympäri maailmaa, kasvattavat kuitenkin koko ajan osuuttaan palvelujen ulkomaankaupasta. Palveluiden ulkomaankauppa muodostaa koko maailmankaupasta noin viidesosan. Palveluiden tarjonnassa olemme pärjänneet hyvin.
Brexit voi vaikuttaa Suomen vientiin sen aiheuttaman yleisen epävarmuuden kautta. Britannia on Suomen kuudenneksi tärkein vientimaa, mutta Suomesta viedään Britanniaan melko vähän kuluttajatuotteita. Tärkeimmät vientituotteet ovat metsäteollisuuden tavaraa: paperia, pahvia, vaneria, lastu- ja kuitulevyjä. Britannian mahdollisen EU-eron vaikutukset tuntuisivatkin todennäköisesti voimakkaimmin metsäteollisuudessa.
Ulkomaankauppa on aina ollut erittäin merkityksellistä Suomelle. Tämä on korostunut viime vuosina sekä talouden ylä- että alamäissä. Duunareitten palkoista ei ainakaan Suomen viennin mahdollisuudet ole kiinni. Ongelman syytä on haettava jostakin muualta. Teollisuus ei ole investoinut osaamiseen ja tuotekehittelyyn niin paljon kuin olisi ollut tarpeen. Suomi on nykyisin verotukseltaankin kilpailukykyinen ja yrittäjäystävällinen maa. Jonkin onnenkantamoisen tai kansallisen itseluottamuksen paluuta soisi tapahtuvan. Onko Suomi sittenkin ylikunnossa ja syönyt väärää lääkitystä?
Esa Kanerva
