8.8.2016
Kyllä ennen oli helppoa olla ostoksilla. Vaikka meni Tempon tavarataloon, niin tuotevalikoima oli melko suppea. Toki silloin käytiin monesti pelkästään ihailemassa tuotepaljoutta, joka oli runsas ja tuon aikaiseen tarjontaan nähden mittava. Nyt on olemassa erikoiskauppaa joka lähtöön, seksistä elektroniikkaan ja kaikkeen siltä väliltä.
Jos ajatellaan nykyisiä tavaratalojen ruokaosastoja, kuluttaja joutuu monenlaisiin ristipaineisiin ja valintoihin. Kuusikymmentä-luvulla tarvitsi kaupassa osata vain esittää pyyntö saada kaksi litraa maitoa tai piimää. Nyt pitää tietää, haluaako rasvatonta, laktoositonta, kevyt vai täysmaitoa. Tai maitojuomaa vai hyla-maitoa. Ostajan täytyy olla asiantuntija. Kermojakin on niin montaa lajia, että vaarana on, että ostaa kahviinsa sipulisekoitetta.
Leipäosasto on viidakko. Ennen pärjäsi, kun tunsi hiivaleivän, ruisleivän ja ranskanleivän. Nyt on tarjolla leipää karppaajille, laihduttajille, ulkomaan ikävää poteville ja toki myös montaa lajia ruisleipää. Oman leivän löytää vain kokeilemalla. Ruisleivistä on mielestäni parasta Oululaisen tiukka revitty ruisleipä ja mikään ei voita Pirjon pakarin porkkanakakkoa. Eipä ole moittimista Lidlin sämpylöissäkään. Taitaa leipävalikoimissa olla nykyään kymmeniä erilaisia tuotteita. Aikaa saa kulumaan, jos ei pysty päättämään, mitä ostaa.
Liha- ja kalaosastolla on kaikkea muuta paitsi nopeata palvelua. Periaatekysymys on, ostaako kotimaista vai ulkolaista lihaa. Valittavana on myös punaisen lihan, kanan ja kalan välillä. Lihajalosteita on jokaiseen lähtöön. On makkaraa, säilykettä, valmiita pihvejä ja medaljonkeja. On myös valmista ruokaa lämpimänä tai puolijalosteina. Toista se oli ennen. Porsaankyljykset, keittolihaa tai karjalanpaistilihaa osattiin ostaa. Niillä tuotteilla tultiin toimeen. Sekä sianpotkaa tarvittiin hernesoppaan.
Tänä päivänä täytyy ruokaa ostaessaan miettiä ja tehdä yhteiskunnallisia valintoja. Pitää arpoa, haluaako kannattaa suomalaista tuotantoa vai ostaa kukkaron mukaan halvempaa ulkolaista maataloustuotetta. Terveysnäkökulma pitää arvioida ja tuoda ehdottomasti mukaan ostopäätökseen. Mitä ainesosia meidän elimistöömme siirtyy tuotantoketjusta, jota ei valvota yhtä tarkkaan muualla kuin Suomessa? Eettistäkin näkulmaa kehoitaan miettimään. Pitäisi ajatella, millaisissa oloissa eläimet ovat muualla Euroopassa, jossa eläinsuojelu ei ole edes sillä tasolla, mitä se meillä on? Kuluttajaparan tulisi lisäksi ottaa huomioon tuotteen ympäristövaikutukset ja miettiä, onko kunnioitettu luonnon arvoja.
Eivät ole kauppakäynnit helppoja, ei. Aikaa saa vierähtämään tuntikausia, jos alkaa oikein tarkkaan pohtia, mitä haluaa ostaa päivän eineeksi. Onneksi kehittyy tähänkin asiaan rutiini ja ihan joka päivä ei kauppias isommissakaan liikkeissä sekoita tavaroita toisesta nurkasta toiseen päähän myymälää. Isot kauppaketjut tunkeutuvat sinun yksityiselämääsi ostostesi kautta. Sitä en kyllä missään nimessä halua. Ei ole kyllä lupaa kysyttykään, pelkkä ilmoitus on tullut. Onneksi tietosuojavaltuutettu tutkii ja tarvittaessa hutkii. Meitä profiloidaan nyt joka kantilta ja yksityisyys alkaa olla mennyttä. Kehitys ei mene oikeaan suuntaan!
Esa Kanerva
