26.9.2016
Valmistuttuani erikoissairaanhoitajaksi vuonna 1985, sairaaloiden ainoita sähköisiä apuvälineitä olivat ”piiparit”, joilla hoitaja saattoi lankapuhelimen välityksellä saada yhteyden esimerkiksi päivystävään sairaanhoitajaan. Oli toki sähköisiä kirjoituskoneita, muttei päätteitä. Laboratorioissa ja röntgenissä oli monimutkaisia analysaattoreita ja koneita. Kaikki tehtiin käsin paperille ja lääkärin määräykset kirjattiin useampaan paikkaan useaan kertaan. Potilasasiakirjat olivat kiertokärryssä muovikansiossa. Emme voineet kuvitellakaan sitä, että koneet voisivat jakaa lääkkeitä annoksiin.
Sairaanhoitajan keskeinen työ on havainnoida potilaan tilaa, siinä tapahtuvia muutoksia, lääkkeiden sivuvaikutuksia ja elintoimintoja. Kone ei edelleenkään voi korvata inhimillistä arviointia. Monia tehtäviä kuitenkin se pystyy tekemään. Laite voisi mitata potilaan verenpainetta ja tehdä siitä tulkinnan. Samoin on sähköisen sydämen EKG-seurannan. Robotti kykenee tavallansa ihmistä moniulotteisempaan ajatteluun, mutta sen tekemä tulkinta on aina kaavamainen arvio tilanteesta. Kyllä ihmistä tarvitaan tekemään edelleen kokonaisarvio hoidon tarpeesta ja päätöksestä, mihin suuntaan edetään.
Hoitajan työssä olevia yksilöllisiä toimenpiteitä ei aina voida siirtää roboteille, vaikka ne olisivatkin rutiinia. Esimerkkinä voisi antaa suonen sisäisen kanyylin asentamisen tai virtsarakon katetroinnin.
Näkisin digitalisaation suurimmat hyödyt massatietojen käsittelyssä ja niiden sovelluksissa. Potilastietojärjestelmiä uudistetaan koko maassa, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhdistäminen mahdollistaa tietojen entistä laajemman hyödyntämisen yli organisaatio- ja sektorirajojen, ja etäpalveluiden ja telelääketieteen käyttö lisääntyy.
Pitkiä leikkauksia videoidaan, ja potilaita monitoroidaan jatkossa yhä enemmän myös kotona. Ihmiset haluavat ja voivat lisääntyvästi olla itse mukana hoidon eri vaiheissa ja tuottaa tietoja terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Teknisistä edellytyksistä ei ole enää kiinni se, että lääkärin tarvitsee tulkita röntgen-kuvat Suomessa ja samoin on erilaisten veri-, kudos ja solunäytteiden tutkiminen.
Missä töissä robotit sitten olisivat omimmillaan? Tällä hetkellä teollisuudessa kolmivuorotyössä jo yksi vuoro tehdään roboteilla. Todennäköisesti ns. rutiinityöt, raskaat ja yksitoikkoiset siirtyisivät koneille. Näitä olisivat lääkkeiden jakaminen, tavarakuljetuksen, potilassiirrot ja esimerkiksi sänkyjen puhdistus ja petaaminen. Monia hygieniaan ja siivoamiseen liittyviä tehtäviä todennäköisesti siirretään koneille.
Minulle tulee paha olla, kun näen robotteja vanhusten lemmikkeinä ja jumppaamassa heitä. Jossakin pitää kulkea ihmisyyden raja ja minulla se on tässä. Vanhukset ovat ajattelevia ja tunteita omaavia ihmisiä, ei heitä saa kohdella tällä tavalla.
Hoitajien työpaikat ovat suuressa vaarassa automaation vuoksi. On laskettu, että 2-3- vuoden kuluttua viidennes hoitajien työstä voitaisiin siirtää roboteille. Se tekee lähes 30.000 työpaikkaa. Työtä tulee kuitenkin lisää väestön ikääntymisen johdosta. Kotiapurobotit tekevät tuloaan ja niitten avulla voitaisiin pidentää vanhusten mahdollisuutta asua kotona niin pitkään kuin haluttaa.
Kehitystä voi yrittää jarruttaa, mutta se on kaiken kokemuksen valossa turhaa. Vanhusten hoidossa pitää olla johtotähtenä ihmisyys, inhimillisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen. Ainostaan työntekijät ja koneet yhdessä voivat saavuttaa tämän tavoitteen. Tekniikka on kylmää, mutta ihminen on lämmin!
Esa Kanerva
