2.9.2016
Tampereella on niskassaan valtava investointiohjelma tuleville vuosille. Vuoteen 2024 mennessä uusien investointien arvo nousee yli miljardin ja konsernitasolla yli kahden miljardin. On kantta ja areenaa, ratikkaa ja maauimalaa, uusia kaupunginosia mm. Hiedan ja Niemen rantaan. Investointien määrärahat on kuitenkin pidettävä erillään ns. käyttötalousmenoista eli kaupungin palvelutoiminnan arjen pyörittämisestä. Kaupungin palvelut ovat kuitenkin vetovoimatekijä, johon pitäisi löytyä kapitaalia. Investoinnit rahoitetaan pääosin velalla ja myyntituloilla. Päivittäisiin menoihin ei saa ottaa velkaa, muuten hukka perii. Perhe, joka rahoittaa elämänsä pikavipeillä, on vähän päästä bankrotissa. Näin käy kuntataloudessakin. Jos ei viiden viimeisen vuoden aikana yhtenä olisi tullut onnenkantamoinen ja kaupungin talous saatu myyntituloilla ylijäämäiseksi, olisimme ”kriisikunta” ja mahdollisesti valtion holhouksessa. Kyllä siinä yhden vuoden positiivisessa tuloksessa talousjohdonkin näpit ovat olleet pelissä, koska tällaiseen tilanteeseen ei ole haluttu joutua. Strategisesti talousarvioitten pitäminen alijäämäisenä on varmaan viisasta ja jarruttaa poliitikkojen intohimoja rahan jakamiseen äänestäjien toivomiin kohteisiin, varsinkin vaalivuonna.
Kaupungin talousarvion perusasetelma vuodelle 2017 on se, että tulot ovat romahtaneet ja menot kasvaneet, joskin hyvin maltillisesti. Tulot ovat laskeneet kolmen vuoden takaiselle tasolle tuloveron, valtionosuuksien leikkauksen ja yhteisöveron tuottojen laskun myötä. Jos verotuloja tuli vielä 2016 883 miljoonaa euroa, ensi vuonna niiden oletetaan olevan n. 879 miljoonaa €. Vuodesta 2012 vuoteen 2017 valtio leikkaa valtionosuuksiaan 111 miljoonalla eurolla. Ensi vuonna menot eivät saisi kasvaa, vaan talousarviota valmistellaan - 0,8 prosentin menojen kasvulle.
Lautakunnittain arvioiden suurimmat säästöpaineet kohdistuvat Terveyttä- ja toimintakykyä edistävälle ja Ikäihmisten lautakunnalle. Sosiaali- ja terveyspalveluissa olisi tehtävä 8,6 miljoonan euron säästöt. Tuloja pyritään lisäämään sairaalapaikkoja vähentämällä ja sairaansijoja myymällä ulkokunnille. Toimeentulotuen siirtyminen Kelalle tuottaa jonkin verran. Kotihoidossa pyritään hyödyntämään digitalisaatiota. Menoja olisi karsittava kiristämällä henkilöstömenoja ja nostamalla taksoja. Näitten leikkausten päälle karsittavaa riittää vielä n. 1,5 miljoonaa. Tämän säästäminen on vielä ”musta aukko”.
Lasten ja nuorten osalta säästöä haetaan yhteensä n. 400.00 euroa. Isoin säästö tulisi Järvensivun koulun lakkauttamisesta, 290.000 euroa. Oppilaat siirrettäisiin lähikouluihin.
Osaamisen- ja elinvoiman puolella panostetaan Tampereen markkinointiin ja matkailuun puoli miljoonaa euroa. Ammatillisen koulutuksen määrärahat vähenevät suurelta osin valtion toimenpiteiden johdosta. Koulutukseen ei kuitenkaan kajota, sillä leikkaukset kompensoidaan Tredun edellisten vuosien ylijäämällä.
Sivistys- ja liikuntapuolella on säästövelvoite 1,3 miljoonaa euroa. Rahat kuurnitaan vähän joka puolelta. Asiakasmaksuja korotetaan ja kulttuurilaitosten pääsymaksuja nostetaan. Toisen kirjastoauton poistamista käytöstä harkitaan.
Ympäristölautakunta aikoo nostaa erilaisia lupamaksuja ja ilmeisesti joukkoliikenteen asiakasmaksut nousevat.
Henkilöstön lomauttaminen on aina poliittinen päätös. Virkamiehissä sille ei liene kovin suurta kannatusta. Kokemukset muualta Suomesta eivät ole olleet rohkaisevia. Taloudellista säästöä ei ole syntynyt, mutta työntekoilmapiiri on heikentynyt ja organisaatio on aina henkisesti ”rikki” jopa vuosia lomautuksen jälkeen.
Ei ole helppoa kansalaisen elämä kunnan ja valtion purkaessa pikkuhiljaa hyvinvointivaltiota. Lastenlaulun sanoin, ” se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”
Esa Kanerva
