11.10.2016
Sipilän hallituksen ohjelma lähtee asuntopolitiikassa heti kärkeen vuokranantajien kumartamisella. Rakennuttajien mahdollisuus myydä valtion rahoittamat kohteet markkinoille kymmenen vuoden vuokra-asumisen jälkeen on kohtuuton tulonsiirto omistavalle taholle. Hallitusohjelma ei lupaa mitään säännellyn asuntotuotannon lisäämiseksi. Hallitusohjelmassa ei luoda edellytyksiä aidosti kohtuuhintaiselle vuokra-asuntotuotannolle, esimerkiksi korkotuen alhaisen omavastuukoron tai käynnistysavustusten muodossa. Tämän seurauksena näissä asunnoissa uudistuotannon vuokrat nousevat nykyisestä. Myös peruskorjauksia koskevien linjausten puuttumisen vuoksi peruskorjauksista tulevia vuokrankorotuspaineita asukkaille ei voida hillitä. Hallituksen toimenpiteet kumartavat lähinnä rakennusteollisuudelle ja ohjelma vastaa heidän esittämiin toiveisiin.
On aika kyseenalaista kuinka paljon loppukäyttäjät hyötyvät esimerkiksi asumisnormien purusta. Siinä on suuri mahdollisuus, että helpotukset ja sääntelynpurut menevät toimialan voittoihin. Pysäköintinormeista, asuntojen esteettömyysvaatimuksista tai väestönsuojista tinkiminen eivät ole kriittisiä tekijöitä asuntojen hinnoissa.
Tulorajojen palauttaminen valtion tukemiin vuokra-asuntoihin rokottaa esimerkiksi yksin asuvia elatusvelvollisia. Tulorajat koskevat ARA-asuntojen uusia asukkaita sekä asunnon vaihtajia ensi vuoden alusta lähtien. Aikaisemmin asukkaan tuloja tarkastellessa on otettu huomioon muun muassa elatusmaksut. Tällaista harkintaa ei kuitenkaan jatkossa enää käytetä, vaan yli 3000 euroa kuukaudessa tienaava yksin asuva aikuinen karsitaan automaattisesti asuntojonosta. Tulorajat koskevat ARA-asuntojen uusia asukkaita sekä asunnon vaihtajia ensi vuoden alusta lähtien.
Kallis asuminen on työllistymisen este varsinkin palvelu-, sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöillä ja erityisesti kasvavissa kaupunkikeskuksissa. Asuntojen vuokrakustannuksia ei makseta työstä saatavalla palkalla, jolla pitäisi asua ja elää, vaan yhä useampi pienipalkkainen työntekijä tarvitsee yleistä asumistukea asumisensa rahoittamiseksi.
Vuokralaiset ja asumisoikeusasukkaat ovat maksaneet jo vuosia markkinoita korkeampia korkoja vuokrissaan valtion lainoista. Korkojen taso ylittää monella prosenttiyksiköllä markkinaehtoisen rahan korot, koska valtio ei ole halunnut muuttaa pitkäaikaisten lainojen korkotasoa. Vuokralaiset ovat siis pönkittäneet valtiontaloutta ja toisaalta saaneet asumistukea. Hölmöläisten hommaa. Tulorajojen takaisin ottaminen ei lisää vuokra-asuntorakentamista, ei synnytä yhtään kohtuuhintaista vuokra-asuntoa kasvukeskuksiin eikä ratkaise asuntomarkkinoiden polarisoitumista. Hallitus haluaa jakaa vuokralaiset pienituloisten vuokralaisten lähiöihin ja hyvin toimeentulevien asuntoalueisiin. On syntymässä hirvittävä byrokraattinen soppa ja samalla tuhotaan hyvin toimivia asumisyhteisöjä. Voi ihan hyvällä omalla tunnolla kysyä, halutaanko tulorajoilla vähentää yleishyödyllistä asuntorakentamista.
Yleisesti hallituksen asuntopolitiikka ei hyvältä näytä. Asumisoikeuden myöntämisvaltuutta halutaan leikata kolmanneksella, Ara-tuotannolle ei ole tulossa lisää käynnistysavustuksia ja sääntelyä ollaan kiristämässä asukasvalintakriteerien muodossa. Kaikilla ei ole varaa omistusasuntoon tai ihminen ei halua vuosien velkavankeuteen. Asunto on kuitenkin näillä leveyspiireillä välttämättömyys. Asuminen on kansalaisen perusoikeus ja sen pitäisi olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
Esa Kanerva
