18.10.2016
Eilisestä blogista on hyvä jatkaa päivätoimintakeskus Huoltsun avajaisiin. Paikka sijaitsee Viinikankadulla lähellä liikenneympyrää. Keskus on puitten ja pensaikon ympäröimä, ettei kesällä kuulemma ymmärrä lainkaan olevansa kaupungin keskustassa. Talo on remontoitu Vehmaisten koulun vanhasta viipalekoulusta. Maalilla ja pienellä fiksauksella saadaan ihmeitä aikaan. Rakennus on kuin uusi. Tiloissa on asianmukaiset pyykinpesuhuoneet, pesuhuoneet, inva-vessat ja nykyaikaiset taloustavarat. Kalusteen on saatu lahjoituksena ja olohuone on viihtyisä. Vaatteita toimintakeskukselle on lahjoitettu niin paljon, että tällä hetkellä ei voida enempää ottaa vastaan säilytystilojen ollessa täynnä. Huoltussa toimii ammattitaitoiset päihdetyöntekijät ja mm. sosiaaliohjaaja.
Yhteiskunnan panos n. 240.000 euroa toimii kustannustehokkaasti. Tällä rahalla on mahdollista antaa kotipesä syystä tai toisesta sivuraiteelle joutuneille ihmisille. Kohderyhmä käsittää n. 300 henkeä. Siis aika suuri määrä ihmisiä on kysymyksessä. Päivätoimintakeskus Huoltsu on siis matalan kynnyksen paikka päihteiden ongelmakäyttäjille. Asiakkaat voivat olla siellä päihtyneinä, mutta sisätiloissa päihteiden käyttö on kiellettyä. Huoltsussa asiakkaat voivat muun muassa ruokailla, pestä pyykkiä, käydä suihkussa tai levätä. Siellä annetaan myös terveysneuvontaa ja ohjausta sosiaalipalveluihin sekä tarvittaessa tehdään pienimuotoisia hoidollisia toimenpiteitä.
Tilojen hankkiminen päihdeongelmaisille ei ollut helppoa. Alun perin Vuolteenkadulla sijaitsevalle keskukselle jouduttiin hakemaan uusia tiloja Ratinan kauppakeskuksen rakentamisen tieltä. Kiikarissa oli useita vaihtoehtoja sekä kaupungin keskustassa tai pikkuisen sivummalla. Yritykset kilpistyivät taloyhtiöiden ihmisten vastustetukseen ja asenteisiin. ”Ei minun takapihalleni” -mielipide nousi kukoistukseen. Kyllä poliitikoissakin oli asenteellisuutta. ”Tarvitsevatko ne puliukot paikan kaupungin paraatipaikalta” oli yksi mielipide. Keskus ei voi sijaita kovin kaukana keskustasta, koska krapulaiset ja kohmeiset ihmiset eivät pitkiä matkoja kävele. Sillä ei ollut niin väliä, tarvitsevatko päihdekäyttäjät inhimillistä hoivaa ja turvaa. Todettakoon tässäkin yhteydessä, että liiallinen päihteitten väärinkäyttö on neurologinen sairaus eikä se ole tahdonalaista toimintaa.
Joittenkin mielestä päihdehuolto on ”juoppojen” hyysäämistä. Nämä ihmiset ovat joka tapauksessa keskuudessamme ja käyttävät joka tapauksessa päihteitä. Onhan se inhimillisempää, että he ovat toimintakeskuksessa kuin notkuvat ulkona kylmässä esimerkiksi talvella. Toinen tärkeä pointti on mielestäni se, että siellä ihmisiä kohdellaan tasavertaisina ja samalla tavalla kuin muitakin.
Aina joku raitistuukin. Nuorten, etenkin naisten lisääntyvä ja suuri määrä huolestuttaa. nuoret käyttävät päihteitä, alkoholia ja kovempiakin aineita. Lisäksi he ovat fyysisesti todella huonossa kunnossa. Tämän viimeistään pitäisi herättää meidät ajattelemaan, mitä nuorillemme juuri nyt oikein tapahtuu. Trendi ja suunta ovat vääriä. Kotien, vanhempien, koulun ja yhteiskunnan on herättävä!
Esa Kanerva
