4.9.2016
Puolustusministeri Niinistö on ilmoittautunut haluavansa presidentiksi. Olen ollut havaitsevanani hänen käytöksessään jonkinlaista levottomuutta ja julkisuushalukkuutta.
Hän on sorvannut lausuntoa jos jostakin asiasta, mutta enimmäkseen tölväisyjä on lähtenyt idän suuntaan. Hän on todennut Venäjän olevan arvaamaton kumppanin ja kykenevän nopeisiinkin ratkaisuihin, mikäli se katsoo intressiensä olevan vaarassa.
Sitten on aivan eri asia, kuinka puolustusministerin lausunnot edistävät Suomen ja isänmaan asiaa. Ehkä ulostuloissa jonkinlainen häveliäisyys ja kunnioittaminen saattaisi olla paikallaan, suuri naapuri on edelleen koko lailla voimissaan. Onko kylmä sota ohi? Suurvallat käyvät kyllä tälläkin hetkellä jotakin sotaa, mutta en tiedä, miksi tätä olemassa olevaa tilannetta kutsutaan.
Venäjä siirtää itärajamme läheisyyteen uusia asejärjestelmiä. Vaikka puolustusministeri ei ole asiasta huolissaan, minä olen. Vuosikymmenet on tultu itänaapurin kanssa toimeen eikä se ole uhitellut Suomen suuntaan millään tavalla. Asiat hoidettiin antamalla kommunikeoissa naapurille pikkuisen peräksi ja kyllä niissä taisi olla turhaa liturgiaakin. Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittista linjaa noudatettiin ja ystävinä säilyttiin.
Kymmeniä vuosia oli tilanne idässä rauhallinen ja rajayhteistyö pelasi hyvin. Jostakin syystä tilanne muuttui viime vuonna. Mistä syystä, siihen ei varmaan kenelläkään ole sata prosenttista täydentävää vastausta. Ministeri Niinistö toteaa: ”että ja nyt kun tiedetään mikä potentiaali Venäjällä on, puhutaanko nyt sadoistatuhansista vai miljoonista, jotka voivat lähteä liikkeelle muiltakin kuin Suomen rajoilta, niin kyllä tässä on viranomaisten syytä olla valveilla ja tehdä valmistautumissuunnitelma.” Valveilla olo on tietenkin vähintä, mitä suomalaiset voivat tehdä. Myös voisi olla hyvä vaihtoehto välttää kärkeviä kannanottoja ja nyrkin heiluttelua naapurin suuntaan. Ministeri Niinistöltä riittää aina ymmärrystä asemäärärahojen lisäämiseen. Aseet harvoin takaavat rauhaa, mutta keskinäinen vuoropuhelu kylläkin.
Venäjä haluaa osoittaa sotilasmahtiaan globaalilla tasolla, se varjelee mustasukkaisesti entistä Neuvostoliiton aluetta ja pyrkii vaikuttamaan EU:n politiikkaankin. Maailman eri kriisipesäkkeissä, kuten Syyriassa, Venäjä mainostaa asevoimiensa suorituskykyä.
Puolustusministeri on väläytellyt julkisuudessa mahdollisuudesta solmia yhdessä Ruotsin kanssa valtio- tai puolustusliitto. Hanke on ollut esillä jo niin kauan, ettei siihen taida uskoa enää kukaan. Mutta pitäähän tällaiset suunnitelmat kenraalit virkkuina ja puolustusministerin lehtien lööpeissä. Mutta ei taida Jussista olla vielä vähään aikaan Saulin haastajaksi!
Esa Kanerva
