Pieni tauko

                                                                                                                                           21.11.2016


Bloggari palaa koneensa ääreen viikolla 50, rauhallista Joulun odotusta!

Onko täydellistä työpaikkaa olemassa?

  

                                                                                                                                18.11.2016

Lähes 40 vuoden työelämäkokemuksella ja 26 vuoden työssä pääluottamusmiehenä voin rehellisin mielin sanoa, että ei ole. Kukaan työntekijä ei taida kulkea läpi työuransa niin, ettei työkaveri, pomo tai ulkopuolinen olisi tölväissyt jostakin. Yhtään pomoa ei ole Suomessa, jonka käytöstä tai toimia eivät työntekijät ole moittineet. Esimies on ottanut työntekijöitä ns. koteloon. Mistähän tämä asetelma oikein johtuu? Työelämä ja elämä yleensä eivät ole pumpulia. Ihmiset ovat kovin erilaisia, niin esimiehet kuin rengit. Jokainen tekee mokia silloin tällöin. Pomon töppäyksillä on aina suuremmat vaikutukset työyhteisöön kuin tavallisen duunarin.

Mutta jotakin liikahdusta ja eteenpäin menoa on tapahtunut. Täydellisestä totaalisesta mielivallasta ja autoritaarisesta pelolla johtamisesta on päästy jossakin määrin eroon. Mikään työyhteisö ei nykyisin halua leimautua tai tunnustaa, että meidän työpaikalla edelleen käskytetään ja uhkaillaan. Saati sitä, että joku pomosta tunnustaisi johtavansa pelolla. Kuitenkin sitä tapahtuu ja aika ajoin pulpahtaa julkisuuteenkin. Sitten sitä kansa kauhistelee ja siunailee. Pelolla ei saada työpaikoilla kuitenkaan mitään hyvää aikaiseksi. Se on yksinkertaisesti huonoa johtamista.

Huonon johtamisen salailu on yleistä. Syitä on monia. Tilanne voi olla niin arkipäiväistä, ettei sitä edes tiedosteta tai huomata. Oletetaan, että se on normaalia ja kuuluu asiaan. Myös pelko asian tulemisesta yleiseen tietoisuuteen ja työntekijän joutumista silmätikuksi pelätään. Mitä minulle sitten tapahtuu? Totuuden puhuja saattaa joutua itse työpaikan mädäksi omenaksi. Pelottelun ei tarvitse olla huutoa ja aggressiivista käytöstä. Myös viattomilla sanomisilla esimies voi loukata ja asia voi kaihertaa työntekijän mieltä pitkään. Kova ääninen palaute ei juuri mene kenenkään kaaliin, vaan tilanteesta voi jäädä mieleen ainoastaan huuto, ei mitään muuta.

Osaavat työntekijätkin nakella pomolleen niskojaan ja työkavereilleen. Jonkun ihmisen kanssa työskentely voi herättää pelkoa. Se voi syntyä työkaverin kehonkielen viestinnästä ja ilkeistä sanoista sekä äänenpainoista. Todennäköisesti tällainen työkaveri toimii samalla tavalla myös perheessään ja vapaa-ajallaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin tervehtimättä jättäminen, on viestintää ja huonoa käytöstä.

Vihainen työntekijä tai pomo ei nosta tuottavuutta. Vihainen ihminen ei ole parhaimmillaan. Työpaikoilla pitää olla kirkas suunta, jonka esimies osoittaa. Hyvä johtaja kaivaa jokaisesta työntekijästä ideoinnin ja intohimon tuoda uutta työyhteisöön. Hän osaa myös kiittää hyvästä työstä. Hyvät työntekijät ylläpitävät rakentavaa ilmapiiriä ja kannustavat toisiaan. Tuottavalla työpaikalla ihmissuhteet toimivat ja luottamus pelaa puolin ja toisin.

Työpaikoilla ei tarvita narsistisia esimiehiä eikä oikukkaita ja pelkoja herättäviä työntekijöitä. Töissä ollaan työn tekemistä varten ja keskittyminen omaan perustehtävään on parasta työhyvinvointia edistävää toimintaa.

Esa Kanerva

Tampere velkaantuu rajusti

                                                                                                                           17.11.2016

Tampereen kaupunki ottaa investointeihin paljon uutta velkaa. Tässä hetkellä korkotaso on matala, raha on itse asiassa huolestuttavan halpaa. Rahoitusmarkkinat ovat ennen kokemattomassa tilanteessa. Markkinat lainan ottajat sekä antajat eivät ole tottuneet negatiiviseen korkoon. Kaupungin suurien Investointien ajankohta on tästä syystä aivan oikea, mutta siihen sisältyy huomattavaa riskinottoa. Kasvavan velkamäärän hoitaminen tilanteessa, jossa korkotaso jossakin vaiheessa nousee, on huolestuttavaa. Lainoja suojataan johdannaisilla. Ne ulottuvat vain joidenkin vuosien päähän. Kaupungin lainamäärä kipuaa vuoden 2017 talousarviossa n. 2500 euroon asukasta kohden ja konsernitasolla vieläkin korkeammaksi. Kokonaisvelkamäärä on yli 700 miljoonaa euroa lähivuosina.

Tampereelle haluttiin ratikka, johon uponnee tuollaiset 0,5 miljardia euroa kalustoineen ja muine oheiskuluineen. Tunnelin maksaminen alkaa nyt. Sen lopullisia kustannuksia kaikkine liityntäratkaisuineen ei vielä tiedetä. Tunnelin lasku on n. 0,2 miljardia. Siihen liittyvät pakolliset liikennejärjestelyt tullevat maksamaan pahimmillaan 50 miljoonaa. Kanteen on suunniteltu n. 30 miljoonaa euroa. Tilakeskus rakentaa omaa investointiohjelmaansa, ensi vuonnakin runsaalla 80 miljoonalla eurolla. Konsernivastuitten kanssa meillä on velkaa 0,9 miljardia.

Kaupungilla tiedostetaan jo lainan hoitamista vaikeuttavia riskejä. Kokonaiskuvan kertovat alijäämäiset tilinpäätökset. Vaikka menokuri on ollut ankaraa ja menot nousivat vain 1,8 prosenttia vuonna 2015, talous ei ole tasapainossa. Verotulot eivät ole kehittyneet suotuisasti, koska vientilama on purrut tamperelaisia vientiyrityksiä. Myös korkea työttömyys on kallista ja tuloverokertymä tippuu. Elokuussa 2016 yli vuoden työttömänä olleita tamperelaisia oli 8587, mikä on 28,7 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Väestö lisääntyy n. 3000 asukkaan vuosivauhdilla. He tarvitsevat myös kunnalliset palvelut. Väestö ikääntyy, viime vuoden lopussa oli 65 vuotta täyttäneitä 21.000 eli 1100 enemmän kuin vuotta aiemmin. Heidän palveluihinsa on pakko investoida, mm. uutta palveluasumista tarjoavia yksiköitä tarvitaan.

Kaupungin velkaantuessa toimintaympäristö muuttuu. Edessä oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden lähtö maakuntaan, vie mennessään 12.3 prosenttia kaupungin veroprosentista. Tase oli vahva jonkin aikaa Sähkölaitoksen tulouttaessa velkaansa kaupungille. Ne on nyt kulutettu pääosin tunneliin ja muihin investointeihin. Koko valtion kunnille antama rahoitusjärjestelmä laitetaan uusiin puihin ja siinä piilee iso riski, että kasvukeskukset tulevat olemaan häviäjiä. Valtiolla itsellään ei ole rahaa, vaan koko maan kuntarahoitus hoidetaan ohjaamalla ja tasaamalla kuntien saamia valtionosuuksia hyvin asiansa hoitaneilta vähän köyhemmille.

Esa Kanerva

Ratikan maksumiehet ja -naiset!

                                                                                                                            16.11.2016

Ensiksi tuli kilpailukykysopimus ja työaikaa 24 tuntia lisää vuodessa. Sitten leikataan ensi kesänä lomaraa 30 prosenttia. ”No onhan teillä sentään töitä”, joku tokaisee tähän. Kyllä on töitä, mutta ei kai se ole rikos, jos ihminen elättää itsensä ja perheensä työllään. Joku kohtuus pitäisi sentään olla kateudessakin ja työnantajilla. Ei ole ehditty sulatella vielä kikyäkään, kun kaupunki tulee osingoille ja antaa keppiä. Aiemmin olen todennut, että vaikka kaupungin väkimäärä lisääntyy n. 2500 asukkaalla joka vuosi, se ei ole lisännyt kaupungin kokonaistyöntekijämäärää lähimpään 10 vuoteen. Eli tehostettu toimintaa on ja paljon.

Kaupunki ilmoitti viime viikolla alkavansa lisätä tuottavuutta ja lähetti neuvotteluesityksen. Työaikamuotoja halutaan muuttaa ja sitä kautta pidentää työhönsidonnaisuutta 2,5 tuntia viikossa. Esimerkiksi hoitopuolella kotihoidossa on voinut nopeasti puraista eväänsä työaikana ja kiiruhtaa sitten seuraavan vanhuksen luokse. Sama käytäntö on ollut muuallakin hoitoalalla. Se on ollut tehokasta työajan käyttöä ja asiakkaan paras, koska hoitaja on kuitenkin koko ajan tavoitettavissa. Nyt pitäisi pistää koneet, puhelimet ja muut vimpaimet kiinni ruokatauon ajaksi, koska työnantaja haluaa syötävän omalla ajalla. Jos ruokataukoasiassa ei päästä neuvottelutulokseen, siitä seuraa se, että puoleksi tunniksi hoitaja vetäytyy taukotilaan ja se hänen omaa aikaansa. Kiiretilanteita syntyy, eikä työntekijä voi keskeyttää toimenpidettä ruokailun ajaksi. Tauko jää pitämättä, ja työntekijälle maksetaan ylityöstä.

Sitten tulee vielä nämä sopimuskiemurat. Jotkut työntekijät ovat töihin tullessaan sopineet jaksotyöstä omana työaikamuotonaan.Sopimukset on pidettävä, kuuluu vanha oikeusohje. Neuvotteluesityksen mukaan kaupungilla ei ole välttämättä tarjota jatkossa jaksotyötä, miten sitten menetellään? Kaupunki voi tietysti irtisanoa yksipuolisesti irtisanoa ko. ehdon, mutta entä jos työntekijä haluaa pitää kiinni työsopimuksensa ehdosta. Menikö sitten työpaikka alta tai suostut tai itket ja suostut!

Neuvottelujen alla on ns. toimistotyöaika, josta on sovittu 1968. Tampereen kaupunginhallitus päätti tuolloin mahdollisuudesta ruokailla työaikana toimistotyöajassa. Päätöksen mukaan virastotyössä (toimistotyöajassa) on yhtäjaksoinen 25 minuutin tauko, joka sisältyy työaikaan. Tämän lisäksi ei anneta erillisiä taukoja.

Neuvotteluesityksessä todetaan, että toiminnallista tarvetta voimassa olevalle käytännölle ei toimistotyöajassa enää ole. KVTESin mukaiseen lepotaukokäytäntöön siirtyminen on näin ollen mahdollista ja välttämätöntä toiminnan tehostamiseksi ja tarvittavien henkilöstömenosäästöjen aikaansaamiseksi. Viranhaltijoiden osalta em. järjestelystä on sovittu virkaehtosopimuksella pääsopijajärjestöjen ja Kuntatyönantajan välillä. Muutos edellyttää tämän sopimuksen irtisanomista.

Työsopimussuhteisen henkilöstön osalta muutos pyritään toteuttamaan suostumuksin neuvotteluteitse. Mikäli suostumuksia muutokseen ei saada, joudutaan viime kädessä ko. työsopimussuhteen ehto irtisanomaan, koska työnantajalla ei pitkään jatkuneessa alijäämäisessä taloustilanteessa ole mahdollisuutta enää taloudellisista ja tuotannollisista syistä tarjota työtä tällaisin ehdoin.

Entisin ehdoin ei siis työtä jatkossa tarjota ja muutoksesta on käytävä neuvottelut. Koska monta kymmentä vuotta jatkunut käytäntö on sopimuksen veroinen, työnantaja ei voi sitä yksipuoleisesti irtisanoa. Silloin olisi kysymyksessä sopimusrikkomus.

Kaiken kaikkiaan on odotettavissa tässä työaika-asiassa hikiset neuvottelut. Vai aikooko kaupunki pistää kovat piippuun ja alkaa laskea irtisanottavia!

Esa Kanerva

SDP:llä on vaihtoehto

  

                                                                                                                                                                                                                                                  

                                                                                                                               15.11.2016

Puolueen vaihtoehtobudjetissa todetaan, että palkansaajat ovat ottaneet suuren taakan kantaakseen. Myös heikompiosaisten toimeentuloa on leikattu kovalla kädellä. Moni uskoi hallituksen lupauksiin siitä, että leikkauksilla saadaan velanotto kuriin. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Mitä on tapahtunut? Hallitus on tehnyt tulonsiirron vähäosaisilta rikkaimpien taskuun. Kansakunnan yhtenäisyys ja yhteiskunta rauhakin saattaa olla uhattuna. Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy ja eriarvoisuus lisääntyy. Siinä on huono yhdistelmä yhdessä varakkaille annettuihin verohelpotuksiin.

Erityisen huolestuttavaa on nuorisotyöttömyys. Alle 25 vuotiaita nuoria on työttömänä 50.000 henkeä. Yhdessä ammatillisen koulutuksen leikkausten kanssa ovat vaihtoehdot nuorilla vähissä. Ammatillisesta koulutuksesta leikataan 2017 pysyvästi 190 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee 18.000 ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkaa.

SDP esittää, että työllisyyteen on puututtava heti. Ihmiset on saatava töihin. Nuorisotakuu tulee saada toimimaan ja työllistämis- ja starttirahoista on pidettävä huolta. Ns. EMU-puskureiden käyttöönotto tässä tilanteessa olisi perusteltua ja lisäisi työntekijöitten ostovoimaa. Tarvitaan myös oikein kohdennettuja julkisia investointeja. Tähän kannustaa EU:kin ja se on kaksinkertaistanut strategiset investointirahastonsa. Koulutus on Suomelle elinehto. Emme pärjää bulkkituotemarkkinoilla, vaan korkean osaamisen tuotteet ovat Suomen menestyksen avaimia.

Kuntalaisten palvelut on pelastettava. SDP peruu kuntien valtionosuuksien jättileikkaukset. Näin koulutuksen ja peruspalveluiden taso voidaan taata. SDP palauttaa lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja peruu varhaiskasvatuksen leikkaukset. SDP torjuu peruskoulun rapauttamisen palauttamalla kehittämisrahat ja ryhmäkokojen pienentämisen avustukset. Toisen asteen koulutuksen osalta SDP:n panostukset tähtäävät siihen, että jokaiselle nuorelle taataan ammatti- tai lukiokoulutus.

Vaihtoehtobudjetilla on kolme tavoitetta. Ensimmäiseksi puolue edistää aitoa kasvua ja työllisyyttä. Toiseksi talousarvio esitys on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ja kolmanneksi se on valtiontaloudellisesti vastuullisempi. SDP on valmis sijoittamaan 600 miljoonaa euroa työllisyyden ja kasvun edistämiseen. Rahat saadaan alentamalla väliaikaisesti työeläkemaksuja. Eläkerahastot ovat ylisuuret (yli 180 miljardia euroa) ja niiden kasvattamista voidaan hetkeksi hellittää purkamalla EMU-puskureita. Valtion taseessa olevat rahat pistettäisiin ”töihin”. Työttömyys vähenisi, jos jokaiselle yli 6 kuukautta työttömänä olleelle annettaisiin mahdollisuus käyttää raha työllistymiseensä. Työllistymisseteli olisi n. 700 euroa kuukaudessa. Nuorisotakuu pelastettaisiin. Veropohjaa on mahdollista laajentaa, mm. rahoituslaitosten verotusta olisi mahdollista kiristää Ruotsin mallin mukaisesti. Harmaan talouden kitkemiseksi on olemassa mahdollisuudet, tarvitaan vain halu tehdä näitä toimenpiteitä.

On laskettu, että SDP:n vaihtoehdolla 95 prosenttia suomalaisista palkansaajista ja eläkeläisistä hyötyisi tässä mallissa. Miksi emme siis valitsisi tätä vaihtoehtoa?

Esa Kanerva

Liisa Jaakonsaaren poliittinen tilannekatsaus Piirikokouksessa 12.11.2016

                                                                                                                                  

                                                                                                               14.11.2016

Liisa Jaakonsaari piti poliittisen tilannekatsauksen Pirkanmaan Demaripiirin syyskokouksessa. Hän oli tyytyväinen siitä, että hänet oli kutsuttu puhumaan Tampereelle. Eu-edustajat kun tuppaavat unohtumaan Bryselin kammareihin valintansa jälkeen. Edustajat hoitavayt kuitenkin Eu:n sisäpolitiikkaa, joka vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Tunnelma kuulemma Eu-parlamentissa on painostava, eikä vähiten populismin noususta Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Eu:n politiikassa on numero yksi maahanmuuttopolitiikka. Unionilla on olemassa maahanmuuttajaohjelma, vieläpä siitä on sovittu Tampereella 1999 Suomen ollessa Eu:n puheenjohtajamaa. Selkeät säännöt ovat olemassa, mutta jäsenmaat eivät ole halunneet noudattaa niitä. Jaakonsaaren mukaan maahanmuutto ei ole ohimenevä ilmiö, vaan se tulee jatkumaan pitkään. Afrikan väestö kaksinkertaistuu muutamassa vuosikymmenessä. Sieltä tuleva paine on jatkuvaa ja Eurooppa joutuu maksamaana siirtomaakapitalimin riistoa tällä tavoin. Samoin Välimeren valtioiden tilanne pysyy sekavana ja entistä usempi nainen ja lapsi hukkuu pyrkiessään Eurooppaan.

Toinen iso ongelma on Turkin tilanne. Ei ole lainkaan varmaa, että Turkin yksinvaltainen populisti Erdogan pitää sopimuksensa Euroopan Unionin kanssa. Eurooppa ei voi hyväksyä maassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia ja eikä voi antaa viisumivapautta Turkin kansalaisille Eurooppaan.

Mielenkiintoisin avaus tai arvaus oli se, että Marie Le Pennistä tulisi Ranskan seuraava presidentti. Hollannissa, Puolassa ja Itävallassa populisitpuolueet rynnistävät ja tilanne muistuttaa toisen maailmansodan edeltänyttä aikaa Saksassa. Ihmisiä nöyryytetään, etsitään syyllisiä ja rasismi nousee. Globalisaatio ei ole lupauksista huolimatta tuonut työpaikkoja, vaan hävittänyt niitä. Tarjolla on vain epävarmoja työsuhteita ja silpputyötä. Berlusconi etunenässä ovat näyttäneet mallia autoritaarisesta johtajuudesta. Taustalla on kuitenkin aina liike. Diktatoorinen johtajuus pulpahtaa esiin aatteesta.

Maailmaa huolestuttavia asioita ovat populistitset ilmiöt, Brexit ja Amerikan vaalitulos. Vaalit voitettiin lupaamalla katteettomia ja kohdistamalla vihaa kansanryhmiin, Britanniassa Euroopan unioniin ja maahanmuuttoon. Välineenä käytettiin myös työväenluokan retoriikkaa ja luvattiin olla työväestön puolella, mikä tietenkin on petos.

Suomen pitäisi käyttää hyväkseen Unionin rahastoja ja komissio pitää Suomen nuorisotakuuta erittäin hyvänä esimerkkinä toimia. Euroopassa olsi tarjolla 6 miljardia rahaa myös tähän projektiin. Pienille- ja keskisuurille yrityksille on tarjolla investointirahaa, jonka avulla voitaisiin työttömyystilannetta parantaa. Eu-ministerinä Soini on täysin laiminlyönyt Euroopan tarjoamat mahdollisuudet ja syyn tietysti ymmärtää. Poliitikko, joka haluaa irti Eu:sta, ei halua unioinin onnistuvan missään.

Jaakonsaarella oli kolmen kohdan ohjelma. Numero yksi oli se, että demarit puhuvat totta. Kaksi demarit etsivät ratkaisuja ja kolmanneksi meidän tehtävä on herättää toivoa.

Asiat kirjasi Esa Kanerva

Älkää ampuko Trumpetistia!

                                                                                                                                  

                                                                                                                              11.11.2016

Donald Trump teki äärimmäisen taitavan presidentinvaalikampanjan. Vaalitaisto oli puhtainta populismia ja strategia oli oppikirjamainen. Kansankiihotus perustui tunteisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin ja odotuksiin. Hän käytti voimakasta puhetyyliä ja propagandaa. Myös kansallismieliset ilmaisut olivat keskiössä, ”Meistä tulee vielä suuri ja mahtava kansakunta.” ”Rakennamme Amerikan jälleen suureksi.” Kaikki hyveet asuvat tavallisissa ihmisissä, jotka on unohdettu ja pistetty syrjään. Trump aloitti kampanjansa katkaisemalla kaikki pidikkeet ja kohtuuden solvaamalla kaiken menneen ja entisen maailman. Tämän jälkeen pöytä oli puhdas hänen astua kehiin Amerikan pelastajana ja uudistajana. Trump julkaisi sopimuksen amerikkalaisten äänestäjien kanssa, jossa hän lupasi kitkeä korruption ja parantaa työntekijöitten asemaa. Valtion virkamiesten palkat pistetään jäihin ja ilmastonmuutosmiljardit käytetään amerikkalaiseen infraan.

Taitava puhuja toisti yksinkertaisia asioita ja sanomaa kerta toisensa ja ilta illan perään. Se ei häirinnyt, että väitteissä, puolitotuuksissa tai perusteluissa olisi ollut edes totuuden siementä. Vastapeluri on roisto, joka pitää pistää vankilaan. FBI totesi hänet syyttömäksi, mutta se ei Trumpia hidastanut. Clinton on kelmi ja varas, joka joutaa tyrmään. Kiinalaiset ovat vieneet tavallisen amerikkalaisen työt. Hän tuo ne takaisin ja pystyttää korkeat tullimuurit. Amerikkalaiset eivät tarvitse muita kansoja, me pärjäämme globaalissa maailmassa ilman vinosilmiä ja meksikolaisia. Meksikolaiset olivat kaikkeen syypäitä. He ovat huoria, narkkareita ja salakuljettajia. Minä pystytän aidan Meksikon ja Yhdysvaltojen välille. Ja meksikolaiset maksavat sen tekemisen. Populisti haistelee, mitä kansa janoaa ja lupaa juuri sitä, mitä kansa tahtoo. Totuudella ei lupausten kanssa ole mitään tekemistä. Trump vetosi amerikkalaisiin ”rento jätkä”-tyylillään ja cowboy-hatullaan. Populistiseen kampanjaan kuuluvat yksinkertaiset tunnukset ja helpot lausahdukset. Niitten toistaminen muuttuu kansan korvissa totuudeksi.

Donald Trump tuli esiin uudistavana voimana ja raapi poliittisia vaikutteita myös demokraateilta. Jos Trump ei ole patakonservatiivi, niin revin hattuni. Tavallinen amerikkalainen unohti, että hän on miljardööri, joka on kahminut omaisuutensa heitä pettämällä. Suuri salaisuus ei liene se, että Trump ei juuri ole maksanut veroja. Valittu presidentti osasi kutkutella keskiluokan tuntoja ja kurjistumista seireenin laululla. Trumb vaatii verot alas ja siinä taitaa mennä Obaman terveydenhuoltouudistuskin. Se toikin jonkinmoista yhteisvastuuta siihen yhteiskuntaan. Amerikan uusi presidentti on globalisaation hedelmä. Kaupan avautuminen ja kilpailu on koskettanut myös amerikkalaisia kovalla kädellä. Toki siellä rikkaat ovat tulleet entistä rikkaammaksi ja köyhistä ei ole niin väliksi.

On Suomellakin omat populistit. Tunnistatteko Vennamon retoriikan ja Trumpin puheet. Työttömyys hoidetaan alas 6 kuukaudessa. Ei hoidettu, mutta kansa uskoi, koska se heille luvattiin. Suomessa on populistien kanssa pelattu ketkun peliä. Pistetään pelurit vastuuseen ja laulu loppuu lyhyeen. Niin loppui työministeri Urpo Leppäsen ura ja Posti-Pekan tarina. Perussuomalaiset tunnustavat olevansa kansan liehittelijöitä ja agiteeraajia. Jytky saatiin laariin ja jouduttiin hallitukseen. Nyt on kannatus pohjissa ja kansa vihaista.

Uskokaa tai älkää, seuraava tarina ja aihe ovat kehitteillä. Soini tulee julkisuuteen ja vaatii kovaan ääneen Suomen eroa Eu:sta. Sillä ratsastetaan seuraaviin vaaleihin uuden jytkyn kiilto silmissä. Eivät suomalaiset voi mennä tällaiseen halpaan. Eihän?

Esa Kanerva

Oletko valmis?

                                                                                                                                  

                                                                                                             10.11.2016

Sota-ajan sukupolvella on elävä muisto paleltuneista perunoista, vuokrasäännöstelystä, polttoaineen jakelun jonoista ja säännostelykupongeista. Itse asiassa olen viimeinen ikäluokka, jolla on tietääkseni ollut vihreät kupongit käytössä. Niitä tarvittiin kahvin ostamiseen. Säännöstelu lopetettiin vuonna 1953. Oletko tullut ajatelleeksi, että sota-aikaa vastaavankaltainen tuorein säännöstelylainsäädäntö hyväksyttiin Eduskunnassa 2012. Jos Suomeen kohdistuu vakava sotilaallinen hyökkäys tai vaikkapa tartuntatautiuhka, voidaan jo valmiina oleva lainsäädäntö ottaa käyttöön eduskunnan tai kiireellisesti valtioneuvoston asetuksella. Lain mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Monimutkaisia järjestelyjä ei tarvita, tarvitaan vain Valtioneuvoston harkinta, että ns. kriisilainsäädäntö tulee voimaan.

Tämä tarkoittaa kansalaisen kannalta sitä, että maataloustuotteiden hankintaan saatetaan asettaa rajoituksia, polttoaineen jakeluun tulee kiintiö tai väestön toimeentulolle välttämättömiä kulutushyödykkeitä annetaan kuluttajalle vain ostolupaa vastaan. Kuulostaako karulta? Myös veden, sähkön ja rakennustarvikkeiden saatavuuteen tulee rajoituksia ja asunnot on ilmoitettava vuokrattaviksi. Ei tämä tule 50-luvun sukupolville yllätyksenä, mutta luulen, että tämän ajan nuorille on yllätys, miten valtiovalta voi säännöstellä ihmisen elämää. Asetuksella voidaan kansaneläkettä ja muta etuuksia maksaa 50 prosenttia vähennettynä. Etuuksien maksatuksen järjestämisestä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Asevelvollisuuslaki säätää maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisestä asevelvollisena puolustusvoimissa. Se koskee 18 ikävuodesta 60 vuotiaisiin asti. Tasavallan presidentti voi normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää, että puolustusvoimat voi määrä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen. Puolustusvoimien liikekannallepano voi olla osittainen tai yleinen. Osittaisen liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen voidaan määrätä reserviin kuuluva asevelvollinen. Yleisen liikekannallepanon aikana myös varareservi tai osa siitä voidaan määrätä palvelukseen.

Kaikilla kansalaisilla on työvelvollisuus. Kriisiaikana on mahdollista, että työvoimantarve nousee esimerkiksi suurten raivaustöiden tai liikekannalle panon vuoksi. Valtioneuvosto voi säätää, että kukaan ei saa ottaa vastaan muuta kuin Työ – ja elinkeinoministeriön välittämää työtä tai että kukaan ei saa ottaa työhön muita kuin työvoimatoimiston osoittamia henkilöitä. Irtisanomisoikeutta voidaan sodan kaltaisissa poikkeusoloissa myös rajoittaa. Suuronnettomuuksissa tämä voi koskea terveydenhoitohenkilökuntaa.

Jos työvoima ei riitä, valtioneuvosto voi saattaa voimaan työvelvollisuuden joko terveydenhuollon alalla toimiville ja sille koulutusta saaneille henkilöille tai, sodan kaltaisissa poikkeusoloissa, niille Suomessa asuville henkilöille, joilla on kotikunta Suomessa ja jotka ovat täyttäneet 18 mutta ei 68 vuotta. Työmääräyksellä työhön käsketyn palkka ja muut etuudet vastaavat säännöllisen työntekijän saamia. Työvelvollisen saa käskeä vain hänen kykyjensä ja voimiensa mukaiseen työhön. Aiempi palvelussuhde ei katkea työmääräyksen johdosta. Suoraa lakitekstiä tämä on.

Tämän lisäksi kunnilla on omat valmiussunnitelmat. Lain mukaan valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on varmistettava tehtäviensä hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Varautuminen tehdään laatimalla valmiussuunnitelmia ja valmistelemalla poikkeusolotoimintaa.

Minusta tällainen valmistautuminen on tarkoituksenmukaista, mutta kyllä minua kylmää. Jos maailma menee sekaisin, on tietysti onni, että on etukäteen mietitty, mitä ja miten menetellään. Kiertyykö maailma jossakin vaiheessa sota-ajasta ja säännöstelystä täyden ympyrän ja palaa lähtöpisteeseensä, on arvoitus.

Esa Kanerva

 

Putkiremontti kahdessa viikossa

   

                                                                                                                               9.11.2016

Luin eilisestä Hesarista mielenkiintoisen artikkelin nopeasta putkiremontista. Nopeus saavutetaan hyvällä suunnittelulla ja urakan osittamisella. Kysymys on periaatteellisestikin kiinnostava. Voitaisiinko muitakin projekteja tai prosesseja tehdä ja vauhdittaa samalla mallilla. Kun kysymys on putkiremontin tekemisestä ennätysajassa, aika on nimenomaan rahaa. Asukkaiden ei tarvitse muuttaa kuukausiksi tilapäisasuntoihin tai sukulaisten nurkkiin. Muualla asuminen maksaa ja kun tämä aika saadaan mahdollisimman lyhyeksi, säästyy rahaa ja tulee vähemmän asumisjärjestelyjä. Helsingin Sanomien esimerkki putkiremontin prosessista on peräisin Saksasta.

Suomalainen remonttifirma otti kriittiseen tarkasteluun omat prosessinsa kuvaamalla työn teon eri vaiheita. Selvisi, että suurin osa työajasta meni odotteluun ja seisoskeluun. Unohtuneet välineet, kuljetusten työmaan tahtiin sopimattomat aikataulut ja se, että työnjohdolta piti jatkuvasti olla kysymässä neuvoa, tekivät menetelmästä hitaan. Tästä alkoi prosessien jalostaminen. Tarvittavat materiaali tulevat työmaalle jo illalla. Työvälineet ovat siinä järjestyksessä, missä niitä tarvitaan. Toimitaan vähän samalla tavalla kuin instrumenttien kanssa leikkauspöydällä. Prosessit on ositettu ja tarkoin aikataulutettu. Työn eri vaiheissa työskentelee eri määrä ihmisiä ja jopa vuorossa.

Suomessa ei tähän asti ole ollut tarjolla tai markkinoilla tuotetta, jossa putkiremontti olisi tehty näin nopeasti. Asiakkaat ovat tyytyneet kolmen kuukauden aikatauluihin ja kiristäneet hampaitaan. Jos remontin ostajat alkavat painottaa hinnan sijaan tai lisäksi aikataulua ja nopeutta, muuttaa se markkinoita. Vanhan tyylin toimijat menettävät markkinaosuuksiaan uusille urakoitsijoille. Nykyisin ykkösprioriteetti on hinta ja tarjonnan suhteen markkinat ovat olleet melko yhtenäinen, koska painetta nopeisiin ratkaisuihin ei ole ollut. Uusi tekniikka voi aluksi tulla kalliimmaksi mm. kohonneiden työvoimakustannusten vuoksi, mutta kun systeemit opitaan, hinnat laskevat.

Putkiremonttien aikatauluja pystytään tehostamaan nykyisestä huomattavasti. Aikatauluja voi tehostaa suunnittelemalla työt ja vaiheet tuntien tarkkuudella. Työn tekemisen asenteet istuvat lujassa ja niistä irti pääseminen on lujassa. Rakentamisen vuorotyö on uutta ja sitä kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja. Saksalaiseen tapaan tehty suunnittelu ja prosessien tehostaminen voitaisiin ottaa käyttöön monella muullakin alueella kuin putkiremonteissa.

Työntekijän näkökulmasta prosessien uudistaminen ja uudella tavalla tekeminen saattavat tuoda jopa helpotusta omaan työn tekoon. Turhia vaiheita voidaan jättää tekemättä ja hermostuttavaa odottelua vähennetään. Parantuneet työtulokset tuovat lisää palkanmaksuvaraa ja työntekijöitten mahdollisuudet ansioitten kasvattamiseen lisääntyvät.

Esimerkiksi potilaiden leikkaustoiminnassa on vielä kirimisen varaa, vastaavanlaisesti selkeyttämällä ja vastaamalla neljään kysymykseen, kuka tekee, mitä tekee, milloin tehdään ja miten. Leikkaussalikapasiteettia voitaisiin käyttää nykyistä paremmin ja potilaitten läpimenoa lisätä. Prosessien paraneminen ei ole työntekijän selkänahasta pois.

Tällaista työn tekemisen laadullista parantamista voidaan tehdä jokaisessa suomalaisessa työyksikössä. Mallia ei tarvitse aina hakea Saksasta. Turhaa työtä on turha tehdä!

Esa Kanerva

Tampere velkaantuu

  

                                                                                                                                     7.11.2016                                                                                                                                                                                                                                                       

Tampereen kaupunki pelaa upporikasta tai rutiköyhää ottamalla investointeihin paljon uutta velkaa. Korkotaso on matala, raha on itse asiassa huolestuttavan halpaa. Rahoitusmarkkinat ovat itse asiassa ennen kokemattomassa tilanteessa. Markkinat eivät ole tottuneet negatiiviseen korkoon. Investointien ajankohta on tästä syystä aivan oikea, mutta siihen sisältyy huomattavaa riskinottoa. Kasvavan velkamäärän hoitaminen tilanteessa, jossa korkotaso jossakin vaiheessa nousee, on huolestuttavaa. Kaupungin lainamäärä kipuaa vuoden 2017 talousarviossa n. 2500 euroon asukasta kohden ja konsernitasolla vieläkin korkeammaksi. Kokonaisvelkamäärä on yli 700 miljoonaa euroa lähivuosina.

Tampereelle halutaan ratikka, johon uponnee tuollaiset 0,5 miljardia euroa kalustoineen ja muine oheiskuluneen. Tunnelin maksaminen alkaa nyt sen lopullisia kustannuksia kaikkine liityntäratkaisuineen ei vielä tiedetä. Tunnelin lasku on 0,2 miljardia. Kanteen on suunniteltu n. 30 miljoonaa euroa. Tilakeskus rakentaa omaa investointiohjelmaansa, tänäkin vuonna vajaalla 80 miljoonalla eurolla. Konsernivastuitten kanssa meillä on velkaa 0,9 miljardia.

Kaupungilla tiedetään jo lainan hoitamista vaikeuttavia riskejä. Kokonaiskuvan kertovat alijäämäiset tilinpäätökset. Vaikka menokuri on ollut ankaraa ja menot nousivat vain 1,8 prosenttia vuonna 2015, talous ei ole tasapainossa. Verotulot eivät ole kehittyneet suotuisasti, koska vientilama on purrut tamperelaisia vientiyrityksiä. Myös korkea työttömyys on kallista ja tuloverokertymä tippuu. Elokuussa 2016 yli vuoden työttömänä olleita tamperelaisia oli 8587, mikä on 28,7 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Väestö lisääntyy n. 3000 asukkaan vuosivauhdilla. He tarvitsevat myös kunnalliset palvelut. Väestö ikääntyy, viime vuoden lopussa oli 65 vuotta täyttäneitä 21.000 eli 1100 enemmän kuin vuotta aiemmin. Heidän palveluihinsa on pakko investoida, mm. uutta palveluasumista tarjoavia yksiköitä.

Kaupungin velkaantuessa toimintaympäristö muuttuu. Edessä oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden lähtö maakuntaan, vie mennessään 12.3 prosenttia kaupungin veroprosentista. Tase oli vahva jonkin Sähkölaitoksen tulouttaessa velkaansa kaupungille. Ne on kulutettu pääosin tunneliin ja muihin investointeihin. Koko valtion rahoitusjärjestelmä laitetaan uusiin puihin ja siinä piilee iso riski, että kasvukeskukset tulevat olemaan häviäjiä. Valtiolla itsellään ei ole rahaa pitää Suomea asuttuna, vaan rahoitus hoidetaan ohjaamalla ja tasaamalla kuntien saamia valtionosuuksia.

Tänään todennäköisesti tehtävällä ratikkapäätöksellä sidomme tulevat sukupolvet seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi ratikkavelkaan. Tästä nuorien tulisi olla vihaisia ja voisivat kutsua tätä vallassa olevaa sukupolvea suuruudenhulluksi. Käyttötalousmenoihinkin pitäisi jäädä jotakin, ei pelkästään velan lyhentämiseen ja korkokuluihin.

Esa Kanerva

Verokarhun tulee olla oikeudenmukainen

                                                                                                                              4.11.2016

Pitää aluksi miettiä, miksi yleensä veroja kerätään. Veroilla kustannetaan julkinen talous ja tulonsiirrot noin pääluokkina. Julkinen talous pitää sisällään mm. valtion ja kuntien järjestämät palvelut. Julkisia palveluita ovat mm. kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut, päivähoito, koulutus, joukkoliikenne, tiet, kadujen kunnossapito, puhdas vesi ja valtion hoitama sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä esimerkiksi Kela. Verotusjärjestelmän täytyy olla sellainen, että se on oikeudenmukainen kaikkia kansalaisia kohtaan ja häiritsee mahdollisimman vähän talouden toimintaan. Kotitaloudet tekevät pitkäjänteisiä hankintoja, jolloin verotus ei voi olla äkkiarvaamatonta ja tempoilevaa. Sipilän ees-taas-hallituksen päätöksiä on leimannut epäjohdonmukaisuus tällä politiikkalohkolla. On otettu käyttöön uusia verotukia samalla, kun veroasteita on nostettu. Missään vaiheessa ei ole tullut kuvaa huolellisesta ja johdonmukaisesta valmistelusta.

 

Uusien verojen keksiminen on vaativaa tuotteistamista. Verojen tulee perustua siihen, että verotuksen kohdetta ei voi siirtää pois maasta, vaan sen tulee olla vahvasti kiinni ”isänmaassa” tai järjestelmää ei voi muutoin kiertää. Tällaisia ovat mm. maaomaisuus, metsät, kiinteistöt ja mökit. Suomalaista työtä tehdään Suomessa ja siitä maksetaan tuloveroa. Liiketoimintaa harjoitetaan täällä ja siitä maksetaan veroa tuloksen perusteella. Kulutusveroa me maksamme arvonlisäverona joka tuotteesta ja ympäristön haittaveroa energiasta, kuten sähköstä ja polttoaineista. Hallitus on keksinyt ja suunnitellut uusia tuotteita kohdistamalla maksuja veneille, moottoripyörille ja mönkijöille.

 

Verotuksen tulee kestää myös eettisen tarkastelun. Ei voi olla oikein, että sakkomaksuja kerätään viilaamalla pilkkuja liikenteessä ja samalla vaarannetaan liikenneturvallisuutta. Tolppakameroiden luona hidastetaan ja aiheutetaan turhaa vaaraa perässätulijoille, koska nopeustoleranssit on vedetty tiukalle, jotta saataisiin kerättyä rahaa Orpon pussiin. Suomessa on pakko asua lämmitetyissä asunnoissa. Kiinteistöveron korotuksella saadaan aikaan vastikkeiden ja vuokrien korotukset. Ne koskettavat jokaista suomalaista. Moni ihminen saa asumistukea, jonka maksaa julkinen sektori. Se on rahan siirtelyä kassasta toiseen.Tuen saaja kuitenkin häviää, koska asumistuet eivät nouse korotusindeksin jäädyttämisen vuoksi. Kiinteistövero rokottaa myös yleishyödyllisiä toimijoita, kuten kulttuurilaitoksia ja Kotilinnasäätiön vuokra-asuntoja.

 

Hallituksilla on ollut tapana suosia omia äänestäjiään ja kohdentaa verotusta tasapäistävään suuntaan. Esimerkki tästä on nykyisen hallituksen tuloveroratkaisu. Kaikkia tuloluokkia kevennetään samalla prosentilla, jolloin suurituloinen tietenkin voittaa. Syynä tähän ovat hallituksen indeksileikkaukset, jotka uhkaavat ajaa pienituloiset eläkeläiset yhä ahtaammalle. Autoveroratkaisu suosii bemarimiehiä enemmän kuin puntolla päästeleviä. Pienten henkilöyritysten tukemiseen tarkoitettu yrittäjävähennys suosii eniten ylimpien tuloluokkien henkilöyrittäjiä, ei esimerkiksi partureita tai suutareita. Verohelpotukset menevät siten osin apteekkareille ja lakitoimistoille. Listaa voisi jatkaa mm. sillä, että alentamalla perintö- ja lahjaverotusta hallitus on lahjoittamassa peräti 40 miljoonaa euroa hyvätuloisille.

 

Olen sitä mieltä, että verotuksen tulee perustua siihen periaatteeseen, että ne joilla on veronmaksukykyä, osallistuvat eniten yhteisten menojen kustantamiseen. Se voidaan hoitaa progressiolla, jolloin isoista tuloista maksetaan veroa enemmän kuin pienituloinen. Vastustan tasaveotusta eli sitä, että kaikki maksavat veroa samalla prosentilla tuloista riippumatta. Tasaveroa on mm. kunnallisvero ja arvonlisävero. Pienikin arvonlisäveron korotus iskee pahiten köyhän rahakukkaroon ja pienyrittäjän toimintaellytyksiin. Sen sijaan kiristäisin varallisuuteen ja pääomiin kohdistuvaa verotusta sekä puuttuisin harmaan talouden verotuksen ongelmiin entistä tehokkaammin. Harmaata taloutta on myös pääomien ja yrityksen tuloksen siirtäminen suomalaisilta tytäryhtiöiltä halvemman verotuksen maassa toimivalle emoyhtiölle.

 

Oikeudenmukainen verotus on meidän kaikkien etu!

 

Esa Kanerva

Miten meidän vanhuksilla menee ensi vuonna?

                                                                                                                                  

                                                                                                                             3.11.2016

Tulevaisuuden hyvinvointia uusimpienkin tutkimusten mukaan uhkaa ihmisten yksinäisyys. Koettu yksinäisyys ja tarpeettomuuden tunne kaikissa ikäluokissa lisää masentuneisuutta ja altistaa syrjäytymiselle, uhkaa mielialaa ja lopulta mielenterveyttä. Etenkin vanhukset kokevat paljon omaisten hylkäämistä ja lähin omainen on saattanut olla viranomainen. Entä olemmeko menossa kohti huomista, jossa se viranomainenkin hylkää. Siltä vähän näyttää. Vanhusten hoitajamitoitusta pienennetään, joka tarkoittaa entistä vähäisempiä käyntejä vanhusten luona. Vanhusten edunvalvontaa vähennetään, kun kaupunki ei ole täyttämässä toista vanhusasiamiehen tointa. Vanhus saa palveluita kohtuullisen hyvin, kun hän pääsee liikkumaan. Kaupunki tarjoaa hyvinvointikeskuksissa ja lähitoreilla kulttuuria, liikuntaa ja harrastuksen mahdollisuuksia. Ne toimivat lisäksi yhteisenä areenana tapaamisille ja tarjoaa seuraa.

Tarkastelen tamperelaisten ikäihmisten palveluiden näkökulmasta tulevan vuoden talousarviota. Vanhuksista sanotaan heti alkajaisiksi, että heidän määränsä kasvaa ja ikäihmisten palveluiden rakennemuutos jatkuu. Ihmiset pyritään hoitamaan kotona mahdollisimman pitkään sinne annettavien palveluiden avulla. Taloudellisesti yli kolme kertaa viikossa tapahtuvat kotikäynnit eivät ole järkeviä, vaan hoito tulee kalliimmaksi kuin palveluasumisessa. Kysymys ei tietenkään saa olla pelkästä rahasta, vaan myös vanhuksen omasta tahdosta ja selviämisestä inhimillisesti ja arvokkaasti. Inhimilliseen arkeen kuuluu, että hyvä perushoito siten, että puhtaus, liikunta, lääkitys, hoiva ja syömiset ovat asianmukaisesti hoidetut. Vanhuksen tulee kokea olonsa turvalliseksi ja hänellä on mielekästä tekemistä eikä yksinäisyys vaivaa.

Kaupunki panostaa ensi vuonna kotona annettaviin palveluihin. Lääkäri, kuntouttaja ja sairaanhoitaja tulevat kotiin tarvittaessa hoitamaan vaivat ja jumpat. Tehostettua palveluasumista lisätään ja uusia yksiköitä perustetaan esimerkiksi Koukkuniemen alueelle, jossa Toukola-niminen rakennus valmistuu vuoden 2017 loppupuolella. Kymmenen prosentin tavoite digitaalisten palveluiden käytöstä vanhusten kotihoidossa tuntuu kovalta. Minun mielestäni digitaalisuutta voidaan hyödyntää, mutta sillä ei voi korvata ikäihmisen yksinäisyyttä. Digitaalisuus on hyvä palvelija, mutta huono isäntä. Lääkäri toki voi ”hoitaa ja katsoa” vanhuksen hoitaja-avusteisesti kameran avulla. Samoin voidaan toteuttaa erikoisammattilaisten, diabetes, - urologisten ja haavahoitajien konsultaatiot. Hälytysnapin painaminen voisi avata kuvayhteyden hoitajaan, jolloin ammattilainen voisi tarkastella myös näköaistein tilannetta. Samalla näkyisi tutun ihmisen kasvot televisiosta. Tämä vaatii tietysti luvan vanhukselta tällaisen kameravalvonnan ylläpitämiseen hätätilanteissa.

Ikävintä tässä on hallituksen valtionosuusvähennykset, jotka kohdistuvat myös vanhustenhoitoon. Paineet asiakasmaksujen korotuksiin on suuret. Monia heikennyksiä ensi vuoden talousarviossa peruttiin demarien vaatimuksesta. Kotiutustiimin käytön maksullisuus peruttiin, kotilaboratoriokäynnit eivät tullee maksullisiksi, palvelukeskuskortista ei luovuttu, ostospalvelumaksuja ei nostettu jne.

Meidän pitäisi aina muistaa, että ikääntyneissä piilee suuria voimavaroja. Ikäihmiset kykenevät ”perehdyttämään” jälkipolvia oman elämänkokemuksen kautta ongelmatilanteissa ja arjessa. Ei joka sukupolven tarvitse lyödä päätä seinään aina samanlaisissa tapauksissa, vaan ne voi välttää kuuntelemalla ja hyödyntämällä edellisen sukupolven viisautta ja kokemuksia. Varsinkin lapsille on tärkeätä välittää sukupolvikokemusta ja ohjata heitä juurilleen.

Esa Kanerva

Politiikassa ei voi kaikkia miellyttää

                                                                                                                                   2.11.2016

Päättäjä joutuu tilanteisiin, joissa hän joutuu tekemään harkintaa ja priorisointia. Harvinaista ei ole äänestäjiltä, eri intressityhmiltä tuleva paine ja poliittisen ryhmän sisäinen painostus. Poliitikoilla on omat tavat ratkaista tämä ratkaisuihin liittyvä, monelta taholta tullut halu, vaikuttaa tehtävään päätökseen. Entinen EU:n komission puheenjohtaja Jack Delors ilmaisi asian jotenkin näin: ”Kyllä poliitikot tietävät mikä päätös on oikein, mutta sitä he eivät tiedä, miten tämän päätöksen jälkeen he tulevat valituiksi uudelleen.” Päätöksen tekoon liittyy myös omaan itseen liittyvä motiivi ja arviointi.

Ikävintä politiikassa on kaksinaamaisuus. Ollaan päätöksenteossa jotakin mieltä, mutta äänestäjille kerrotaan toisenlainen selittely. Jos poliitikko ei yksiselitteisesti pysty sanomaan äänestäjilleen, mitä mieltä minä olin ja mistä syystä, päättäjä ajautuu selittelyjen kierteeseen. Kysymyksessä on todellisuudessa halu miellyttää sekä poliittista viiteryhmäänsä ja äänestäjiä. Edustaja ei ole kyennyt itse selvittämään itselleen, mikä on päätöksen sisältö, vaikutukset ja perustelut. Kun kysymyksessä on iso ratkaisu, päättäjää kenties hirvittää ottaa vastuuta kokonaisuudesta, jossa ainakin osa päätöksen sisällöstä ei miellytä äänestäjiä. Hän joutuu ristiriitatilanteeseen ulkopäin tulevien perusteluitten, äänestäjien tahdon ja omien motiiviensa kanssa.

Paitsi että äänestäjille selitellään päätöstä parhain päin, niin myös valtuutettu saattaa olla vastaamatta äänestäjän esittämiin kysymyksiin tai puhua asian vierestä. Vaikeneminen on osa strategiaa. En kommentoi, on yksi tällainen. On olemassa myös tuuliviirejä ja kaikille kumartajia. He ovat minusta kaikkein ikävämpiä luottamushenkilöitä. He ovat kuin saippuoita, joista ei saa kiinni. Kysyttäessä, mitä mieltä he ovat jostakin asiasta, he onkivat ensin kysyjän mielipiteen ja vastaus myötäilee sitten tätä. Seuraavan ihmisen kohdalla tapahtuu vastaava ja mielipiteet ovat omassa ryhmässä enemmistön kannalla. Ryhmän mielipide voi poiketa totaalisesti tai olla sama kuin valtuutettu oli kertonut hetki sitten äänestäjälle. Kaikki riippuu siis tilanteesta, kuinka tämä luottamushenkilö käyttäytyy. Hän haistelee tuulia ja kumartaa kaikkia. Ota hänestä sitten selvää!

Miellyttäjä pelkää sitä, että äänestäjät suuttuvat ja hän menettää heidän suosionsa. Yhtä lailla hän pelkää valtuustopaikkansa puolesta. Jos en äänestä aina ryhmän enemmistön kanssa, ryhmä ei varmasti valitse minua haluamaani lautakuntaan. Tällaisen poliitikon elämä on yhtä ahdistusta, miellyttämistä ja pelkoja. Poliitikko saa yleensä kokea myös ihailua. Huonolla itsetunnolla varustettu päättäjä tulee riippuvaiseksi tästä huomiosta. En ole olemassa, jos en saa kehuja ja kiitosta. Ikävä palaute saa hänet pois tolaltaan ja alkaa torjunta, syyllistäminen ja syntipukkien hakeminen.

Kun päättäjän päässä soi epävireinen ja selkäpiitä karmiva sävellys, mitä hän tekee saadakseen itsensä tasapainoon. Kaikille kumartaja pyrkii synteesiin, jossa joka taholle voi yrittää selitellä päätökset parhain päin. Se tapahtuu samoin kuin tupakoitsijalla, joka tietää röökin vievän hengen. Hänellä on kaksi mahdollisuutta, lopettaa tupakointi tai kieltää savukkeitten vaarallisuus. Esimerkki on karrikoitu, mutta siinä on totuuden siemen. Päättäjämme tietää päätöksen haitat omille äänestäjilleen, mutta hän kieltää itseltään järkiperustelut ja alkaa luomaan omaa tarinaansa päätöksen taustoista, vaikutuksista ja perusteluista. Objektiivisuudella ei tässä ajattelussa ole sijaa. Energia menee monen, eri intressiryhmille, sopivan tarinan sepittämiseen ja oman ahdistuksen torjumiseen.

Pystyykö poliitikko mihin tahansa? Ei pysty, vaikka me odotamme poliitikon pystyvän ratkaisemaan kaikki ongelmat tuosta noin vain sormia napauttamalla. Ratkaisun pitäisi miellyttää ja tyydyttää kaikkia osapuolia. Tämä ei ole realismia. Yksikään poliitikko ei pysty viemään ideaansa maaliin yksinään. Ajatus pitää myydä ensin omalle ryhmälle, joka markkinoi sen muille ryhmille. Yleensä valtuuston enemmistön saaminen asian puolelle edellyttää yhteistyötä, neuvotteluja ja kompromisseja. Sitten kun syntyy aikanaan esitys, josta enemmistö pystyy olemaan yhtä mieltä, saattaa alkuperäinen tavoite olla ainakin osin vesitetty tai uudesti muotoiltu. Tätä kutsutaan demokratiaksi. Ei asian alkuun paneman poliitikon tarvitse olla häpeissään, ratkaisu oli paras mahdollinen, joka oli saavutettavissa tällä kertaa.

Sanotaan, että päättäjän tarvitsee olla ”paksunahkainen”. Ilmeisesti tällä tarkoitetaan sitä, että hän kestää kritiikkiä eikä hänen tarvitse kosiskella äänestäjiään koko ajan. Hankalatkin ja epämiellyttävät päätökset on vain tehtävä. Kun antaa palautetta, tietoa ja perusteluja äänestäjille vaalien jälkeenkin, kyllä kansalaiset ymmärtävät, miksi veroja oli tässä tilanteessa pakko korottaa tai hintoja nostaa. Kansa on oikeudentuntoista ja rehellistä, kyllä kansa tietää!

Esa Kanerva

 

Kun rakkaus ovesta vilahtaa

                                                                                                                                       

                                                                                                                  1.11.2016

Hyvin moni avioliitto päättyy yhteiselämän konkurssiin ja kantapäitten laittamiseen eri suuntiin. Eipä sitä tule ajatelleeksi, että erotilastojen korkea käyrä limittynee osaksi yhteiskunnallista ja maailmanlaajuista kehitystä. Viime vuosisadan alkukymmenien sukupolvet eivät eronneet. Ei ollut mahdollisuutta. Ensiksi naisilla oli alisteinen asema mieheen nähden. Yhteiskunta ei hyväksynyt avioerioja. Kirkon dogmit olivat arvossa. Eipä siltä naisilla, varsinkaan perheellisillä, ollut mitään taloudellista mahdollisuutta lähteä eron tielle. Ei ollut lasten päivähoitoa, joka olisi mahdollistanut työssäkäynnin ja toimeentulon. Asunoja ei eronneelle vuokrattu ja mitään yhteiskunnallisia turvaverkkoja ei ollut. Papin aamen lukitsi varsinkin naiset mieheen, olipa hän millainen retku ja naisenhakkaaja tahansa. Sukupuoliroolit olivat naisia sorsivia. Miesten pettämistä vielä ymmärrettiin, mutta naisesta tuli välittömästi huora. Oikeuslaitos vaati julkisen oikeudenkäynnin ja todisteet aviorikoksesta tai pahoinpitelystä ennen kuin ero myönnettiin.

Olen ennenkin siteerannut Margaret Thatcheria. Hän lausui kuolemattomat sanat. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, on vain yksilöitä. Nämä sanat aloittivat jonkinlaisen kulttuurivallankumouksen toisen vaiheen. Ensimmäisen vaiheen kuohunta oli alkanut 60-luvulla. Hipit, huumeet ja kaikenkarvainen ihmisen vapauden korostaminen ponnahti yhteiskunnissa pinnalle kuin korkki veden alta. Vähän myöhemmin ihmisen lisääntymisen ehkäisyn kehittyminen ja pillerit toivat naisille mahdollisuuden päättää ja estää ei-toivotut raskaudet. Avioliittoa arvosteltiin ja yhden yön seikkailut olivat kunniassa.

Avioeron hyväksyvät maat siirtyivät lähes poikkeuksetta myös malliin, jossa eroa ei tarvinnut enää perustella mitenkään muille tai viranomaisille Tämä luonnollisesti helpotti avioeron saamista. Sama kehitys alkoi Suomessakin 60-luvulla. Yksilöt alkoivat tavoitella omaa onneaan, perhearvot saivat jäädä sikseen. -70 luvulla luotu päivähoitojärjestelmä antoi naisille tosiasialliset mahdollisuudet päättää avioliittonsa lopettamisesta ja lähteä omille teilleen. Koska yhteiskunnassa oli syntynyt myös ns. kahden elättäjän malli, naiset siirtyivät joukottain työelämään. Oma raha ja talous toi edellytykset ja mahdollisuudet myös itselliseen elämään. Erot alkoivat edelleen lisääntyä ja yleistyä.

Tiedän avioliittoja, jotka ovat päättyneet eroon jo muutaman kuukauden kuluttua. Näissä tilanteissa tulee väkisinkin mieleen, mitkä motiivit ajoivat ”rakastavaiset” alttarille tai maistraattiin. Kyllähän rakkaus sekoittaa pään, mutta avioliiton karahtaminen karille lyhyessä ajassa saattaa merkitä vain yhden yhteisen projektin päättymistä, nimittäin häitten järjestämisen. Halutaan näyttävät ja kalliit juhlat, jotka sukulaiset kustantavat. Pääsee sillä perusteella jopa ulkomaille. Saadaan olla hetki prinssinä, prinsessana ja huomion keskipisteenä. Mahdottomin tilanne seuraa siitä, jos häät rahoitetaan velalla ja arki aloitetaan velkojen maksulla. Kun raha perheen ovesta vilahtaa, rakkaus menee perästä. Näin mm. äitini on asiaa luonnehtinut.

Avioliittoa tulisi ennen häitä opetella. Toisen ihmisen kunnollinen katsastaminen on mielestäni välttämätöntä. Arvojen tulisi suurin piirtein olla lähellä toisiaan, toisen tavat ja tottumukset tulisi hyväksyä ja arjen pyörittämisen tulisi luonata. Toinen ihminen ei hetkessä muutu, jos milloinkaan, vaan kysymys on pikemminkin siiitä, kuinka paljon sinä itse olet valmis liitossasi joustamaan. Riidelläkin pitää, mutta sopia pitää osata. Anteeksi sanaa tulee osata käyttää. Lapset tulevat mukaan kuvioihin vasta siinä vaiheessa, kun on toisesta ihmisestä täysin varna, että hän jaksaa seuraavat kaksikymmentä vuotta antaa itsestään lapsille turvaa, huolenpitoa, kasvatusta ja myötäelämistä. Näin tässä ajattelee ja neuvoo isoisä, jota nuoremmat usein pitävät ilonpilaajana ja mielensäpahoittajana.

Ei se viime vuosisadan tilanne, että avioliitton on pyhä ja siinä on kestettävä mitä tahansa, ole tavoiteltava. Nyt on taas menty toiseen ääripäähän. Ei kestetä pienintäkään vastoinkäymistä ja elämän pitäisi olla pelkkää pumpulia. Sanon, sellaista elämää ei ole olemassakaan, missä ei olisi ristiriitoja ja alamäkiä. Jos ei olisi niitä, ei koettaisi myöskään ylämäkiä ja onnen hetkiä. Ihmispolon tulee kokea elämän vastakohtaisuuksia, jotta hän osasi erottaa ne toisistaan. Lapselle hämmentävä tilanne on silloin, kun perheessä on isän lapsia ja äidin entisestä avioliitosta jälkikasvua, entisen puolison vaareja ja mummeja, suurella todennäköisyydellä siinä menee sekasin lapsen pää.                                                                                                                

Naiset ottavat nykyään kaiken sen takaisin, mitä he ovat menneinä vuosikymmeninä menettäneet. Avioeroista 70-80 prosenttia on naisten vireille panemia. He edellyttävät mieheltä paljon. Mies aina muista pussata ja puristaa, ja tämä koetaan epätyydyttävänä läheisyyden puutteena. Naisille on tutkimusten mukaan tärkeintä avioliiton onnellisuus, mitä se nyt kullekin merkitsee, kun taas miehet arvostavat perheen koossa pysymistä sitä tärkeämpänä.

Alttarilla luvataan pitää yhtä ja kunnioittaa toista ihmistä niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Tätä lupausta kannattaa harkita tarkoin. Soisi kuitenkin, että entistä useampi ihminen pitäisi valansa ja liitot kestäisivät siihen asti, kunnes elämä puolisot erottaa.

Esa Kanerva