9.11.2016
Luin eilisestä Hesarista mielenkiintoisen artikkelin nopeasta putkiremontista. Nopeus saavutetaan hyvällä suunnittelulla ja urakan osittamisella. Kysymys on periaatteellisestikin kiinnostava. Voitaisiinko muitakin projekteja tai prosesseja tehdä ja vauhdittaa samalla mallilla. Kun kysymys on putkiremontin tekemisestä ennätysajassa, aika on nimenomaan rahaa. Asukkaiden ei tarvitse muuttaa kuukausiksi tilapäisasuntoihin tai sukulaisten nurkkiin. Muualla asuminen maksaa ja kun tämä aika saadaan mahdollisimman lyhyeksi, säästyy rahaa ja tulee vähemmän asumisjärjestelyjä. Helsingin Sanomien esimerkki putkiremontin prosessista on peräisin Saksasta.
Suomalainen remonttifirma otti kriittiseen tarkasteluun omat prosessinsa kuvaamalla työn teon eri vaiheita. Selvisi, että suurin osa työajasta meni odotteluun ja seisoskeluun. Unohtuneet välineet, kuljetusten työmaan tahtiin sopimattomat aikataulut ja se, että työnjohdolta piti jatkuvasti olla kysymässä neuvoa, tekivät menetelmästä hitaan. Tästä alkoi prosessien jalostaminen. Tarvittavat materiaali tulevat työmaalle jo illalla. Työvälineet ovat siinä järjestyksessä, missä niitä tarvitaan. Toimitaan vähän samalla tavalla kuin instrumenttien kanssa leikkauspöydällä. Prosessit on ositettu ja tarkoin aikataulutettu. Työn eri vaiheissa työskentelee eri määrä ihmisiä ja jopa vuorossa.
Suomessa ei tähän asti ole ollut tarjolla tai markkinoilla tuotetta, jossa putkiremontti olisi tehty näin nopeasti. Asiakkaat ovat tyytyneet kolmen kuukauden aikatauluihin ja kiristäneet hampaitaan. Jos remontin ostajat alkavat painottaa hinnan sijaan tai lisäksi aikataulua ja nopeutta, muuttaa se markkinoita. Vanhan tyylin toimijat menettävät markkinaosuuksiaan uusille urakoitsijoille. Nykyisin ykkösprioriteetti on hinta ja tarjonnan suhteen markkinat ovat olleet melko yhtenäinen, koska painetta nopeisiin ratkaisuihin ei ole ollut. Uusi tekniikka voi aluksi tulla kalliimmaksi mm. kohonneiden työvoimakustannusten vuoksi, mutta kun systeemit opitaan, hinnat laskevat.
Putkiremonttien aikatauluja pystytään tehostamaan nykyisestä huomattavasti. Aikatauluja voi tehostaa suunnittelemalla työt ja vaiheet tuntien tarkkuudella. Työn tekemisen asenteet istuvat lujassa ja niistä irti pääseminen on lujassa. Rakentamisen vuorotyö on uutta ja sitä kohtaan tunnetaan ennakkoluuloja. Saksalaiseen tapaan tehty suunnittelu ja prosessien tehostaminen voitaisiin ottaa käyttöön monella muullakin alueella kuin putkiremonteissa.
Työntekijän näkökulmasta prosessien uudistaminen ja uudella tavalla tekeminen saattavat tuoda jopa helpotusta omaan työn tekoon. Turhia vaiheita voidaan jättää tekemättä ja hermostuttavaa odottelua vähennetään. Parantuneet työtulokset tuovat lisää palkanmaksuvaraa ja työntekijöitten mahdollisuudet ansioitten kasvattamiseen lisääntyvät.
Esimerkiksi potilaiden leikkaustoiminnassa on vielä kirimisen varaa, vastaavanlaisesti selkeyttämällä ja vastaamalla neljään kysymykseen, kuka tekee, mitä tekee, milloin tehdään ja miten. Leikkaussalikapasiteettia voitaisiin käyttää nykyistä paremmin ja potilaitten läpimenoa lisätä. Prosessien paraneminen ei ole työntekijän selkänahasta pois.
Tällaista työn tekemisen laadullista parantamista voidaan tehdä jokaisessa suomalaisessa työyksikössä. Mallia ei tarvitse aina hakea Saksasta. Turhaa työtä on turha tehdä!
Esa Kanerva
