10.11.2016
Sota-ajan sukupolvella on elävä muisto paleltuneista perunoista, vuokrasäännöstelystä, polttoaineen jakelun jonoista ja säännostelykupongeista. Itse asiassa olen viimeinen ikäluokka, jolla on tietääkseni ollut vihreät kupongit käytössä. Niitä tarvittiin kahvin ostamiseen. Säännöstelu lopetettiin vuonna 1953. Oletko tullut ajatelleeksi, että sota-aikaa vastaavankaltainen tuorein säännöstelylainsäädäntö hyväksyttiin Eduskunnassa 2012. Jos Suomeen kohdistuu vakava sotilaallinen hyökkäys tai vaikkapa tartuntatautiuhka, voidaan jo valmiina oleva lainsäädäntö ottaa käyttöön eduskunnan tai kiireellisesti valtioneuvoston asetuksella. Lain mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin. Monimutkaisia järjestelyjä ei tarvita, tarvitaan vain Valtioneuvoston harkinta, että ns. kriisilainsäädäntö tulee voimaan.
Tämä tarkoittaa kansalaisen kannalta sitä, että maataloustuotteiden hankintaan saatetaan asettaa rajoituksia, polttoaineen jakeluun tulee kiintiö tai väestön toimeentulolle välttämättömiä kulutushyödykkeitä annetaan kuluttajalle vain ostolupaa vastaan. Kuulostaako karulta? Myös veden, sähkön ja rakennustarvikkeiden saatavuuteen tulee rajoituksia ja asunnot on ilmoitettava vuokrattaviksi. Ei tämä tule 50-luvun sukupolville yllätyksenä, mutta luulen, että tämän ajan nuorille on yllätys, miten valtiovalta voi säännöstellä ihmisen elämää. Asetuksella voidaan kansaneläkettä ja muta etuuksia maksaa 50 prosenttia vähennettynä. Etuuksien maksatuksen järjestämisestä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Asevelvollisuuslaki säätää maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisestä asevelvollisena puolustusvoimissa. Se koskee 18 ikävuodesta 60 vuotiaisiin asti. Tasavallan presidentti voi normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa päättää, että puolustusvoimat voi määrä reserviin kuuluvia asevelvollisia ylimääräiseen palvelukseen. Puolustusvoimien liikekannallepano voi olla osittainen tai yleinen. Osittaisen liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen voidaan määrätä reserviin kuuluva asevelvollinen. Yleisen liikekannallepanon aikana myös varareservi tai osa siitä voidaan määrätä palvelukseen.
Kaikilla kansalaisilla on työvelvollisuus. Kriisiaikana on mahdollista, että työvoimantarve nousee esimerkiksi suurten raivaustöiden tai liikekannalle panon vuoksi. Valtioneuvosto voi säätää, että kukaan ei saa ottaa vastaan muuta kuin Työ – ja elinkeinoministeriön välittämää työtä tai että kukaan ei saa ottaa työhön muita kuin työvoimatoimiston osoittamia henkilöitä. Irtisanomisoikeutta voidaan sodan kaltaisissa poikkeusoloissa myös rajoittaa. Suuronnettomuuksissa tämä voi koskea terveydenhoitohenkilökuntaa.
Jos työvoima ei riitä, valtioneuvosto voi saattaa voimaan työvelvollisuuden joko terveydenhuollon alalla toimiville ja sille koulutusta saaneille henkilöille tai, sodan kaltaisissa poikkeusoloissa, niille Suomessa asuville henkilöille, joilla on kotikunta Suomessa ja jotka ovat täyttäneet 18 mutta ei 68 vuotta. Työmääräyksellä työhön käsketyn palkka ja muut etuudet vastaavat säännöllisen työntekijän saamia. Työvelvollisen saa käskeä vain hänen kykyjensä ja voimiensa mukaiseen työhön. Aiempi palvelussuhde ei katkea työmääräyksen johdosta. Suoraa lakitekstiä tämä on.
Tämän lisäksi kunnilla on omat valmiussunnitelmat. Lain mukaan valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on varmistettava tehtäviensä hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Varautuminen tehdään laatimalla valmiussuunnitelmia ja valmistelemalla poikkeusolotoimintaa.
Minusta tällainen valmistautuminen on tarkoituksenmukaista, mutta kyllä minua kylmää. Jos maailma menee sekaisin, on tietysti onni, että on etukäteen mietitty, mitä ja miten menetellään. Kiertyykö maailma jossakin vaiheessa sota-ajasta ja säännöstelystä täyden ympyrän ja palaa lähtöpisteeseensä, on arvoitus.
Esa Kanerva
