15.11.2016
Puolueen vaihtoehtobudjetissa todetaan, että palkansaajat ovat ottaneet suuren taakan kantaakseen. Myös heikompiosaisten toimeentuloa on leikattu kovalla kädellä. Moni uskoi hallituksen lupauksiin siitä, että leikkauksilla saadaan velanotto kuriin. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Mitä on tapahtunut? Hallitus on tehnyt tulonsiirron vähäosaisilta rikkaimpien taskuun. Kansakunnan yhtenäisyys ja yhteiskunta rauhakin saattaa olla uhattuna. Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy ja eriarvoisuus lisääntyy. Siinä on huono yhdistelmä yhdessä varakkaille annettuihin verohelpotuksiin.
Erityisen huolestuttavaa on nuorisotyöttömyys. Alle 25 vuotiaita nuoria on työttömänä 50.000 henkeä. Yhdessä ammatillisen koulutuksen leikkausten kanssa ovat vaihtoehdot nuorilla vähissä. Ammatillisesta koulutuksesta leikataan 2017 pysyvästi 190 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee 18.000 ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkaa.
SDP esittää, että työllisyyteen on puututtava heti. Ihmiset on saatava töihin. Nuorisotakuu tulee saada toimimaan ja työllistämis- ja starttirahoista on pidettävä huolta. Ns. EMU-puskureiden käyttöönotto tässä tilanteessa olisi perusteltua ja lisäisi työntekijöitten ostovoimaa. Tarvitaan myös oikein kohdennettuja julkisia investointeja. Tähän kannustaa EU:kin ja se on kaksinkertaistanut strategiset investointirahastonsa. Koulutus on Suomelle elinehto. Emme pärjää bulkkituotemarkkinoilla, vaan korkean osaamisen tuotteet ovat Suomen menestyksen avaimia.
Kuntalaisten palvelut on pelastettava. SDP peruu kuntien valtionosuuksien jättileikkaukset. Näin koulutuksen ja peruspalveluiden taso voidaan taata. SDP palauttaa lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja peruu varhaiskasvatuksen leikkaukset. SDP torjuu peruskoulun rapauttamisen palauttamalla kehittämisrahat ja ryhmäkokojen pienentämisen avustukset. Toisen asteen koulutuksen osalta SDP:n panostukset tähtäävät siihen, että jokaiselle nuorelle taataan ammatti- tai lukiokoulutus.
Vaihtoehtobudjetilla on kolme tavoitetta. Ensimmäiseksi puolue edistää aitoa kasvua ja työllisyyttä. Toiseksi talousarvio esitys on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ja kolmanneksi se on valtiontaloudellisesti vastuullisempi. SDP on valmis sijoittamaan 600 miljoonaa euroa työllisyyden ja kasvun edistämiseen. Rahat saadaan alentamalla väliaikaisesti työeläkemaksuja. Eläkerahastot ovat ylisuuret (yli 180 miljardia euroa) ja niiden kasvattamista voidaan hetkeksi hellittää purkamalla EMU-puskureita. Valtion taseessa olevat rahat pistettäisiin ”töihin”. Työttömyys vähenisi, jos jokaiselle yli 6 kuukautta työttömänä olleelle annettaisiin mahdollisuus käyttää raha työllistymiseensä. Työllistymisseteli olisi n. 700 euroa kuukaudessa. Nuorisotakuu pelastettaisiin. Veropohjaa on mahdollista laajentaa, mm. rahoituslaitosten verotusta olisi mahdollista kiristää Ruotsin mallin mukaisesti. Harmaan talouden kitkemiseksi on olemassa mahdollisuudet, tarvitaan vain halu tehdä näitä toimenpiteitä.
On laskettu, että SDP:n vaihtoehdolla 95 prosenttia suomalaisista palkansaajista ja eläkeläisistä hyötyisi tässä mallissa. Miksi emme siis valitsisi tätä vaihtoehtoa?
Esa Kanerva
Puolueen vaihtoehtobudjetissa todetaan, että palkansaajat ovat ottaneet suuren taakan kantaakseen. Myös heikompiosaisten toimeentuloa on leikattu kovalla kädellä. Moni uskoi hallituksen lupauksiin siitä, että leikkauksilla saadaan velanotto kuriin. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Mitä on tapahtunut? Hallitus on tehnyt tulonsiirron vähäosaisilta rikkaimpien taskuun. Kansakunnan yhtenäisyys ja yhteiskunta rauhakin saattaa olla uhattuna. Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy ja eriarvoisuus lisääntyy. Siinä on huono yhdistelmä yhdessä varakkaille annettuihin verohelpotuksiin.
Erityisen huolestuttavaa on nuorisotyöttömyys. Alle 25 vuotiaita nuoria on työttömänä 50.000 henkeä. Yhdessä ammatillisen koulutuksen leikkausten kanssa ovat vaihtoehdot nuorilla vähissä. Ammatillisesta koulutuksesta leikataan 2017 pysyvästi 190 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee 18.000 ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkaa.
SDP esittää, että työllisyyteen on puututtava heti. Ihmiset on saatava töihin. Nuorisotakuu tulee saada toimimaan ja työllistämis- ja starttirahoista on pidettävä huolta. Ns. EMU-puskureiden käyttöönotto tässä tilanteessa olisi perusteltua ja lisäisi työntekijöitten ostovoimaa. Tarvitaan myös oikein kohdennettuja julkisia investointeja. Tähän kannustaa EU:kin ja se on kaksinkertaistanut strategiset investointirahastonsa. Koulutus on Suomelle elinehto. Emme pärjää bulkkituotemarkkinoilla, vaan korkean osaamisen tuotteet ovat Suomen menestyksen avaimia.
Kuntalaisten palvelut on pelastettava. SDP peruu kuntien valtionosuuksien jättileikkaukset. Näin koulutuksen ja peruspalveluiden taso voidaan taata. SDP palauttaa lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja peruu varhaiskasvatuksen leikkaukset. SDP torjuu peruskoulun rapauttamisen palauttamalla kehittämisrahat ja ryhmäkokojen pienentämisen avustukset. Toisen asteen koulutuksen osalta SDP:n panostukset tähtäävät siihen, että jokaiselle nuorelle taataan ammatti- tai lukiokoulutus.
Vaihtoehtobudjetilla on kolme tavoitetta. Ensimmäiseksi puolue edistää aitoa kasvua ja työllisyyttä. Toiseksi talousarvio esitys on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ja kolmanneksi se on valtiontaloudellisesti vastuullisempi. SDP on valmis sijoittamaan 600 miljoonaa euroa työllisyyden ja kasvun edistämiseen. Rahat saadaan alentamalla väliaikaisesti työeläkemaksuja. Eläkerahastot ovat ylisuuret (yli 180 miljardia euroa) ja niiden kasvattamista voidaan hetkeksi hellittää purkamalla EMU-puskureita. Valtion taseessa olevat rahat pistettäisiin ”töihin”. Työttömyys vähenisi, jos jokaiselle yli 6 kuukautta työttömänä olleelle annettaisiin mahdollisuus käyttää raha työllistymiseensä. Työllistymisseteli olisi n. 700 euroa kuukaudessa. Nuorisotakuu pelastettaisiin. Veropohjaa on mahdollista laajentaa, mm. rahoituslaitosten verotusta olisi mahdollista kiristää Ruotsin mallin mukaisesti. Harmaan talouden kitkemiseksi on olemassa mahdollisuudet, tarvitaan vain halu tehdä näitä toimenpiteitä.
On laskettu, että SDP:n vaihtoehdolla 95 prosenttia suomalaisista palkansaajista ja eläkeläisistä hyötyisi tässä mallissa. Miksi emme siis valitsisi tätä vaihtoehtoa?
Esa Kanerva
