13.12.2016
Pääministeri Juha Sipilä on loukkaantunut. Hänen mielestään media on raiskannut hänen uskonnollista vakaumustaan ja elämän arvoja. Sipilähän ei ole ainoa poliitikko, joka on taittanut peistä toimittajien kanssa. Lehdistön tehtävä on demokratiassa valvoa politiikkoja ja politiikan tekoa. Lieneekö Sipilän tuohtumus osittain johtunut myös hänen omasta sisäisestä kamppailusta oikeasta ja väärästä. Niin tai näin, on aika tavatonta pyrkiä vaikuttamaan Yleisradion toimituspolitiikkaan ja viestintään. On hyvin yleistä, että poliitikot löytävät omiin töppäyksiinsä syntipukin mediasta. Mielestäni Yle on käsitellyt Sipilää silkkihansikkain, muistettakoon hänelle annettu poikkeuksellinen lähetysaika yhteiskuntasopimusneuvotteluitten aikaan.
Yle on Eduskunnan tiedotusväline ja sitä ohjataan poliitikkojen kautta taloudellisesti. Siis vain taloudellisesti, pääministerilläkään ei ole oikeutta mennä puuttumaan journalismin sisältöön. Yle on riippumaton ja itsenäinen oman toimituspolitiikkansa suhteen. Mistä Ylen ja Sipilän välisessä vihapidossa on kysymys? YLE teki marraskuussa yhden jutun pääministeri Juha Sipilän sukulaisten omistuksista konepajayhtiö Katera Steelistä. Konepajayhtiö oli myynyt tuotteitaan Terrafamelle. Terrafamelle, jota Sipilän hallitus ei sulkenut, vaan julisti "ihmettä", ja antoi satoja miljoonia rahaa. Ylen uutisen otsikko kertoi n. puolen miljoonan arvoisesta hankinnasta. Tästä uutisoinnista Sipilä ei tykännyt. Professori Aulis Aarnio kirjoitti Aamulehdessä asiasta näin, ” Vaikka päätöksentekijällä itsellään ei olisi odotettavissa suoranaista tai välitöntä etua päätöksestä, sitä voi olla jollakulla hänen läheisellään. Tällöinkään jääviys ei perustu epäilylle siitä, että on tietoisesti suosittu läheistä. Ratkaisevaa on mahdollisuus, että yksityiset intressit heijastuvat ratkaisuun ja vinouttavat sitä. Olennaista on pääministeri Sipilän uskottavuus kansalaisten silmissä.”
Juha Sipilä elää elämäänsä edelleen yritysjohtajana eikä poliitikkona. Jälkikäteen Ylen toimittajalle antamaansa palautetta hän puolusteli tunnekuohulla ja katsoi hänen arvojaan loukatun. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että pääministerillä on niin paljon oikeudellista osaamista, että hän toimii yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan. Sipilän selitykset tietämättömyydestä Talvivaaran laitekaupoista ei ole mikään peruste sille, että mielestäni Sipilä on ollut esteellinen Terrafame-asiassa. Asiat ovat sellaisia, miltä ne näyttävät ulospäin. On erittäin haitallista, jos jää pienikin epäilyksen varjo sille, että jos Katera Steelin ja Terrafamen välisen hankintasopimuksen ja valtion Terrafamelle annettujen miljoonien välillä olisi yhteys, ts. sukulaisten bisnekset olisivat vaikuttaneet hallituksen Terrafame-päätöksiin.
Toinen loukkaantumisen aihe on ollut pääministerin sijoitukset ja sidonnaisuudet niiden kautta. Sipilä on kertonut sijoittaneensa rahojaan Nordean Eläkesijoitukseen, kahteen säästöhenkivakuutukseen sekä Nordea Capital -nimiseen kapitalisaatiosopimukseen. Sipilän listaamia sopimuksia kutsutaan vakuutuskuoriksi. Niiden sisällä sijoitustoimintaa voidaan harjoittaa salaisuusverhon suojassa. Vakuutuskuorten verovapaus on holdingyhtiöitä laajempaa. Esimerkiksi kaikki osingot sekä myyntivoitot ovat verovapaita ja veroja maksetaan vasta kun rahaa otetaan kuoresta ulos. Kansanedustaja Li Andersson kysyi pääministeri Juha Sipilältä niin kutsutuista vakuutuskuorista Eduskunnan kyselytunnilla.
”Te olette itse järjestänyt omaisuuttanne niin sanottujen vakuutuskuorien kautta. Ne mahdollistavat niin omistusten piilottamisen kuin osinkojen saamisen verottomana, eli kyllä käytännössä on kyse suurituloisten suomalaisten harjoittamasta verosuunnittelusta”, Andersson kysyi Sipilältä kyselytunnilla.
”Aiotteko ryhtyä toimiin vakuutuskuorien avaamiseksi, joten te myös itse osallistuisitte hyvinvointivaltion rahoittamiseen”, Andersson kysyi. Pääministeri ärtyi silminnähden. Miksi kalikka osui kohdalleen, jos kaikki asiat ovat kunnossa ja verot maksetaan niin kuin pitää.
Sipilä on väittänyt, ettei hänelle ole annettu mahdollisuutta puolustautua ja antaa vastineita syytöksiin. Toisaalta toimittajat kertovat, että pääministeriä on vaikea saada pidempään, mahdollisesti tiukempaan, haastatteluun – ja jos hänet saa, hän vastailee niukkasanaisesti. Kansalaisilla on oikeus tietää, millä tavalla Suomen ylin päättäjä käyttää valtaa. Se tarkoittaa myös sitä, että hänen tulisi altistaa itsensä myös vaikeille kysymyksille ja haastaville toimittajille. Sillä niin toimii avoin, demokraattinen yhteiskunta.
Raha tuo itsevarmuutta ja antaa turvallisuudentunnetta. Kävi tässä pääministerinä niin tai näin, ei ole huolta huomisesta. Taustansa ja rahojensa takia voi olla hieman erilainen pääministeri, ei tarvitse olla median käytettävissä tai olla huolissaan uudelleen valinnasta. Onko pääministeri Sipilä nöyrä kansan palvelija vai ei, siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Joskus totuus kirpaisee!
Esa Kanerva
