"Kohti yhteistä hyvää"

                                                                                                                                         31.1.2017

Piispa emeritus ja nykyinen kansanedustaja Ilkka Kantola alusti Toveriseuran kuukausikokouksessa viime torstaina luterilaisen kirkon ja yhteiskunnan välisistä suhteesta kuvaamalla sitä historian suurien tapahtumien avulla. Hän lähti liikkeelle saarnaaja Antonius Padovalisesta, joka kyseenalaisti yhteiskunnan ja kirkon autoritäärista asemaa suhteessa tavallisiin kansalaisiin 1300-lla. Päästyään 1990 luvulle hän mainitsi piispojen kannanoton ”Kohti yhteistä hyvää”. Muistan kuin eilisen päivän sen lukuhetken, jolloin tutustuin piispojen yhteiskunnalliseen kritiikkiin. He puolustivat rajusti pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tuomitsi markkinaliberalistisen voiton tavoittelun. Ajattelin silloin, että vihdoinkin kirkko lyö pöytään teesit, jotka olivat tuohon aikaan ajankohtaiset ja konkreettiset. Saattaisi olla paikallaan, että nykyiset piispatkin istuisivat alas ja pohtisivat nykyistä maailman menoa. Teksti saattaisi olla vieläkin jyrkempää kuin vuonna 1999.

Kannanotto sai paljon kritiikkia. Kysyttiin kenelle se oli tarkoitettu. Sitä väitettiin piispojen sekaantumiseksi politiikkaan ja syytöksiin markkinavoimien kuriin saattamiseksi ei ollut ketään, joka kirjoittaisi vastineen moitteisiin, koska markkinavoiminina toimivat kaikki ihmiset. Kysymys on meidän yhteisistä asioista, joiden hoitamista tavataan sanoa politiikaksi. Väitettiin, että yhdeksän piispan yhtenäinen lausunto jäi vaille särmää ja tarkkoja ehdotuksia. Se muistutti liikaa vaalipaperia, puoluemössöä, väritöntä äänenkalastusta. Piispojen mielipide yritystoiminnan moraalittomuuteen sai talouselämältä musertavan arvioinnin. Liike-elämä huusi, kuinka paljon he työllistävät suomalaisia. Myös sisältökysymyksissä mielipiteet jakautuivat voimakkaasti. Karkeasti arvioiden puolessa kirjoituksista oli pidetty piispojen huolta hyvinvointivaltiosta aiheellisena, kun taas puolessa oli arvosteltu raportin näkemyksiä markkinakilpailusta vanhentuneiksi ja yhteiskunnan vastuuta epärealistisiksi. Myös tuolloin uhattiin erota kirkosta julistuksen vuoksi, mutta vastaavasti minä harkitsin tuolloin kirkkoon takaisin liittymistä vakavasti.

Piispojen ulostuloa pidettiin historiallisena, koska kirkko on kautta aikain varonut puuttumasta valtion asioihin. Ilmanko Ilkka Kantola toi esiin tämän julistuksen historiaan painottuneessa alustuksessaan. Yhteiskuntaan puuttumattomuuteen on tietysti syynsä, kirkolla Suomen valtiolla on erityinen suhde ja kirkko on halunnut palvella kansalaisia ”kansankirkkona”.

Sinänsä huvittavaa, että Kilpailuvirastokin otti kantaa piispojen kannanottoon. Se yhtyi piispojen näkemykseen, että kilpailu edistää yhteisiä etuja parhaiten silloin kun taloudessa mukana olevat toimijat ovat suunnilleen yhtä vahvoja eikä kukaan saa kohtuutonta hyötyä. Yrittäjätkin olivat närkästyneitä. Piispojen raportin on tulkittu syyllistävän yrittäjiä ja tuomitsevan liiketoimintaan
kuuluvan voitontavoittelun. Todettiin myös, että kirkko ei ole kantanut huolta lama-aikana pulaan joutuneista yrittäjistä: ”Kirkolta on jäänyt moraalinen tuki antamatta niille, jotka panevat yrittämisessä peliin koko elämänsä ja omaisuutensa.”

Kirkko sai julkisuudessa suorastaan lokaa päälleen rohjettuaan arvostella sen aikaista menoa. Kritisoitiin sitä, että kirkko sijoittaa verotulojaan metsiin, osakkeisiin ja arvopapereihin, muttei avusta niillä kylliksi apua tarvitsevia. Eräässä yleisönosastokirjoituksessa todettiin, että olisi luullut, että piispat olivat kirkon taloudenhoitoa tarkastellessaan huomanneet, että sen omaisuutta hoidetaan täsmälleen markkinatalouden sääntöjen mukaan. Kirkon omaisuus tuottaa voittoa, ja se on varainhoidon tarkoituskin.”

Suomen evankelisluterilainen kirkko sai tuta sen, että teet niin tai näin, aina se jonkun mielestä on väärin päin. Minusta se oli kirkolta ja sen johtajilta suuri teko ja osoitti rohkeutta. Siitä olen ylpeä, että julkisuudessa jaksettiin muistuttaa ”Kohti yhteistä hyvää” muistuttaneen sosialidemokraattis-vasemmistolaista vaaliohjelmaa. Kuinka paljon puolueellamme ja kirkolla siis onkaan yhteistä arvopohjaa!

Esa Kanerva

 

Mitä me oikeastaan tiedämme Kiinasta?

                                                                                                                                  30.1.2017
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     
On yleisesti tunnettua, että Kiinassa on paljon asukkaita ja se on pinta-alaltaan suuri. Tosiasioita ovat, Kiinassa on 1,4 miljardia asukasta ja se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin Venäjän ja Kanadan jälkeen. Maalla on ollut oma erityislaatuinen suhde ympäröivään maailmaan koko historiansa ajan. Muistamme Maon ajan, jolloin Kiina oli hyvin sulkeutunut diktatuuri ja muistamme sen sisällissodan vaiheista jotakin. Samoin siellä toteutettu kulttuurivallankumous tuo mieleen Stalinin kansojen pakkosiirrot ja julmuudet. Nyttemmin maa on opittu tuntemaan talousjättiläisenä ja supermaana, joka tuottaa bulkkitavaraa rajattomasti maailmanmarkkinoille. Kiina on rahoittanut Yhdysvaltojen kulutusta jo viimeiset kymmenen vuotta ja USA on velkaa jo sille niin paljon, että en amerikkalaisina kehtaisi pullistella sille lainkaan. Maa on yhä kommunistien tiukassa hallinnossa ja päätökset, myös sotilaalliset tekee hyvin pieni eliitti.



Nykyään Kiina lasketaan poliittiseksi, taloudelliseksi ja sotilaalliseksi supervallaksi. Kiinan kansanarmeijan miesvahvuus on maailman suurin yli 2,8 miljoonalla sotilaallaan. Lisäksi Kiina on ydinasevaltio. Kiinalla on myös suuria ongelmia, muun muassa ihmisoikeustilanne, suuret elintasoerot maaseudun ja kaupunkien välillä, kasvavat tuloerot ja ympäristöongelmat. Kiina on nykyään maailman suurin hiilidioksidipäästöjen lähde absoluuttisesti mitattuna. Kiinalla ei ideologisesti ole ollut enää pitkään aikaan oikeastaan mitään tekemistä marxilaisuuden kanssa. Taloudeltaan Kiina on markkinatalousmaa. Sosialismin kauden edut on pääosin purettu: ei ole enää ilmaista terveydenhoitoa eikä koululaitosta. Kaikki maksaa. Vallassa olijat eivät halua luopua saavutetuista eduistaan, kuten sanonta kuuluu. Puolue vastustaa juuri siksi länsimaista moniarvoista demokratiaa. Samoin tehdään laittomaksi riippumatonta ammattiyhdistysliikettä ja useimpia kansalaisjärjestöjä ja niiden toimintaa. Eräässä mielessä Kiinan tärkein ideologia näinä aikoina on nationalismi.



Viime aikoina on pistetty Kiinan ja amerikkalaisten sanasota ”Yhden Kiinan politiikasta”, jossa tunnustetaan Taiwan osaksi emovaltiota ja Kiinan Japanin meren tukikohdista. Presidentti Trump on sanonut, että kaikesta voidaan neuvotella, ”Myös yhden Kiinan politiikasta”. Tähän presidentti Xi vastasi, että se ei ole neuvottelukysymys. Taiwanin kuuluminen Kiinaan on valtion politiikan kulmakivi kaikissa ulkosuhteissa. Myös Suomi tunnustaa yhden Kiinan -politiikan. Kiinan ja Taiwanin tiet erkaantuivat Kiinan sisällissodassa, jossa Maon johtamat kommunistit ajoivat nationalistisen kuomintang-hallituksen pakoon Taiwanin saarelle. Tukikohtien arvostelijoiden kuoroon on yhdistynyt myös Japani, joka kokee valtavaa turvallisuusuhkaa tekosaarista ja niille rakennetuista tukikohdista. Kiina on jo sijoittanut sotilaita saarille ja rakentanut lentokentän alueelle. Nyt Kiina on myös sijoittamassa saarille maasta ilmaan laukaistavia ohjuksia.



Kiina vastaa kansallista turvallisuudestaan yksin. Tarvittaessa se on valmis puolustamaan alueellista koskemattomuuttaan ja merialueidensa loukkaamattomuutta voimakeinoin. Kiinan tavoitteena on kansallinen yhdistyminen sekä maan jatkuva taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Kiinan toimissa on keskeistä sisäpoliittisen vakauden säilyttäminen, joka luo perustan poliittisille ratkaisuille.

Kiinan aseostajiin kuuluvat kuitenkin nekin sortohallitukset, jotka muut ovat hylänneet. Kiina ostaa tai vuokraa suuria alueita mm. Afrikasta lähinnä ruoantuotantoa varten ja vahvistaakseen läsnäoloaan alueella. Kiinalaiset ovat ostaneet viljelysmaata, perustaneet viljelijäyhteisöjä ja satojatuhansia siirtolaisia on lähtenyt maatalousyrittäjiksi. Länsimaat ovat arvostelleet myös Kiinan asekauppaa Afrikassa.



Kaukoidän jätin suurimmat ongelmat ovat tällä hetkellä talouskasvun hidastuminen ja maan sisäiset turvallisuusuhat. Kiinan talous on myös noussut huolenaiheeksi maailmantaloudelle, mutta sillä on myös poliittiset vaikutukset. Kiinan johto tietää, että pelkällä talouskasvulla ei voida enää pitää ihmisiä tyytyväisenä. Selvää on, että taloudellinen kasvu on hidastunut. Toisaalta kasvun katsotaan siirtyvän sisäisten palveluiden kasvuun, ja siellä sinänsä on paljon potentiaalia. Mutta siirtymä ei ole helppo.



Kiinan eliitti näkee sisäpoliittisia uhkia esimerkiksi nykyaikaisessa tiedonvälityksessä. Muutaman viime vuoden aikana, uuden puoluejohtaja ja presidentti Xi Jinpingin toimesta, Kiinan ideologista kontrollia on tiukennettu huomattavasti. Viime aikoina kommunistinen puolue on pyrkinyt panemaan vapaan digikirjoittelun aisoihin. Tämän vuoden alkupuolelta lähtien esimerkiksi sikäläisen Twitterin eli Weibon käyttäjien on rekisteröidyttävä palveluntarjoajalle omalla nimellään. Myös internetin käyttöä rajoittavan Suuren palomuurin eli sensuurin ohittamisesta pyritään tekemään yhä vaikeampaa. Ulkomaiset uskonnot nähdään eräänlaisena ulkomaisen kolonialismin muotona, ideologiana, joka pyrkii ottamaan marxilaisuuden paikan vallitsevana ideologiana.


Kiina on suurvalta ja se pitää kaikkien tunnustaa. Maa haluaa myös osoittaa, että se on taloudellinen ja sotilaallinen mahti. Kun nyt taloudessa menee kehnommin, täytyy johtajien löytää jotakin kansaa kiinnostavaa ulkopolitiikasta. Näin pidetään kansa tyytyväisenä. Kovat sanat ja sapelien kalistelu on otettava vakavasti, mutta osin se on varmasti myös sisäpolitiikkaa. Toivottavasti Kiinan kansa järjestää omat asiansa kuntoon haluamallaan tavalla. Maan vakaus on kaikkien maapallolla asuvien etu.

Esa Kanerva

 

Sipilän giljotiini

                                                                                                                                        27.1.2017

Hallitus kierittelee kaikkein köyhimpiä kansalaisia höyhenissä. Lapsilisät, sotilasavustukset, vähimmäispäivärahat, kansaneläkkeet, perhe-eläkkeet, vammaisetuudet, rintamalisät, opintoraha, starttiraha, työmarkkinatuki, aikuiskoulutustuki, asumistuki, kirjastot, museot, teatterit, orkesterit... Muun muassa nämä kohteet joutuvat leikkuriin v. 2017. Niin kuin mainoksen sloganissa sanotaan, ”eikä tässä vielä kaikki”. Sipilän asettama Talouden arviointineuvosto esitteli tiistaina arviointinsa Suomen talouden tilasta. Neuvosto ei ole poliittisesti sitoutunut, mutta edustaa markkinaliberaalia suuntausta. Huomiota kiinnitti erityisesti Kilpailukykysopimuksen saama kritiikki. Talousasiantuntijat esittivät finanssipolitiikan kiristämistä eli lisäleikkauksia ja arvostelivat Kikyyn liittyviä veronalennuksia.

Tosiasia on, että arvion mukaan kilpailukykysopimukseen sisältyvät sosiaaliturvamaksujen muutokset vähentävät valtion ja kuntien tuloja nettona jopa 1,3 miljardia. Kun tämän päälle lasketaan hallituksen tuloverokevennykset, nousee kilpailukykysopimuksen hinta julkiselle taloudelle melkein kahteen miljardiin. Lisäksi työnantajamaksuja siirrettiin työntekijöille ja lomarahoja leikattiin 30 prosentilla sekä työaikaa pidennettiin. Hallitus on uskotellut, että kilpailukykysopimuksen ”dynaamiset vaikutukset” kattavat sen kustannukset. Samaan lopputulokseen Kilpailukylysopimuksen vaikutuksista ovat tulleet myös valtavirtaista taloustiedettä edustavat professorit ja ovat eri mieltä Kikyn mahdollisista pitkäaikaisista positiivisista vaikutuksista.  Heidän mielestä Kiky on valtiontaloudelle kallis ja julkisen alan työntekijöille palkanmenetyksinä vielä kalliimpi.

Mitä Kikyllä on siis saatu aikaan? Työajan pidentäminen palkkaa lisäämättä pikemminkin lisää työttömyyttä kuin työllisyyttä, ja palkanalennukset vaikuttavat negatiivisesti kansantalouden kokonaiskysyntään ja sitä kautta kasvuun. Arviointineuvosto laskee sen pienentävän valtion tuloja pitkällä aikavälillä noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa.

Onko nyt niin, että Sipilän hallitus tulee käyttämään Kikyn kalleutta perusteena lisäleikkauksiin. Kuka sitä kilpailukykysopimusta halusi? Sipilä ja kumppanit tahtoivat väkisin sen itse. Ammattiyhdistysliike pakotettiin palkanalennuksiin ja työajan pidennyksiin uhkaamalla pakottavalla lainsäädännöllä niitä.

Aikooko hallitus tehdä keväällä kunnallisvaalien jälkeen taas ”Kikyt”? Pakotetaanko ja uhataanko ammattiyhdistysliikettä samalla tavalla kuin vuonna 2015? Sipilä on itse sanonut, että vajeesta neljä miljardia katetaan säästöpäätöksillä ja toiset neljä miljardia rakenteellisilla uudistuksilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella ja kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisella. Loput kaksi miljardia hallitus aikoo koota kilpailukykyä ja työllisyyttä edistävillä toimilla. Mikäli tähän ei päästä, niin keväällä 2017 hallitus joutuu tekemään lisäsäästöjä ja veronkorotuksia. Jos Kikyn perusteella ennustettuja työllisyysvaikutuksia ei saavuteta, edessä on mitä todennäköisemmin leikkaukset. Arviointineuvosto puhuu 2,4 miljardin laikkauksista valtiontalouteen tai vastaavia veronkorotuksia.

Arviointineuvosto esittää paikallisen sopimisen lisäämistä täydellisenä keinona talouden ja kilpailukyvyn kohentamiseen. Raportti toteaa, että paikallisen sopimisen tavoitteena on huomioida paremmin yrityskohtaiset erot palkanmaksukyvyssä ja mahdollistaa tarvittaessa työvoimakustannusten jousto työllisyyden lisäksi myös palkkatason kautta. Arviointineuvosto muistuttaa, että palkkaneuvottelujärjestelmän tulisi myös estää se, että kansainvälisesti korkeat vähimmäispalkat eivät syrjäyttäisi työmarkkinoilta ryhmiä, joiden työllisyystilanne on jo nyt vaikea. Toisin sanoen Suomen talous tulee kuntoon työtä tekevien palkka-alella ja palkkojen dumppauksella.

Muun muassa ministerit Orpo ja Lintilä ovat varoitelleet lisäleikkauksista, ellei paikallisesta sopimisesta päätetä. Asetelma kuulostaa siltä, että hallitus yrittää taas vyöryttää vastuun omista leikkauspäätöksistään muille. Jos ay-liike ei suostu hallituksen sanelemaan linjaan paikallisesta sopimisesta, syytetään sitä leikkauksista.

Kuten olen ennenkin todennut, nykyinen työehtojärjestelmä mahdollistaa hyvin paikallisen sopimisen. Paikallinen sopiminen ei vain voi tarkoittaa yksipuolista työehtojen heikentämistä.

Esa Kanerva

 

Millainen Tampere on kymmenen vuoden päästä?

                                                                                                                                  26.1.2017

On joskus mukava irrotella ja päästää mielikuvitus liikkeelle ja kokeilla ennustajan lahjojaan. Jos tuntee jonkin verran historiaa, voi yrittää kurkistaa tulevaisuuden verhon taakse. Jos ei maailma mene mullin mallin, jokin asian on varma. Tampere kasvaa. Kaupungissamme saattaa olla 60 - 70 tuhatta uutta asukasta. Uutta Nokiaa Tampereelle tuskin syntyy, mutta teollisuuden rakennemuutos jatkuu ja on etsittävä uusia mahdollisuuksia. Tulevaisuus rakentuu varmaan uusien ICT- sovellusten kautta ns. älyratkaisuihin. Ne ovat käypää kauppatavaraa. Näemme jo nyt digitalisaation esimerkkejä, kuten Cargotecin ja Sandvikin älykkään koneenvalmistuksen, jossa perinteisen valmistavan teollisuuden osaamiseen on liitetty automaatio, äly. 3D-tekniikka eli kokonaisten kappaleiden valmistaminen kolmiulotteisena  ja kopiointi  on arkipäivää. Näitä ratkaisuja tullaan tulevaisuudessa viemään eteenpäin sellaisiin sovelluksiin, josta meillä tällä hetkellä ei ole oikein käsitystä. Uskon, että poliittinen kulttuuri muuttuu kuntalaisten suoran vaikuttamisen suuntaan. Alueellisesti Tampere laajenee ja uusille asukkaille totta kai rakennetaan asuntoja älykkäisiin kaupunginosiin. Ympäristöasiat ovat keskiössä ja kierrätys, tavaroitten uusiokäyttö ja resurssien säästäminen nousee ihmisten tietoisuuteen entistä voimakkaampana.


Jos kaupungin kasvu jatkuu nykyisellään, n. 2000–3000 uudella asukkaalla vuodessa, vuonna 20140 täällä on 100.000 kaupunkilaista lisää. Kaupungin oma palvelutuotanto ja palvelujen järjestäminen joutuu sopeutumaan lisääntyvään palveluiden tarpeeseen ja älyratkaisujen avulla ihmiset esimerkiksi hoitavat aikamoisen siivun omista terveysongelmistaan itse. Ihmiset joutuvat tai saavat vaihtaa työtään ja uraansa moneen kertaan elämänsä aikana. Opiskelu on jatkuvaa. Ikuisia työpaikkoja ei ole.

Kaupunki mahdollistaa ja parantaa uusien yritysten toimintaedellytyksiä toimimalla kannustajana ja tarjoamalla omat laajat verkostonsa yrittäjille ja jakamalla tietoa liiketoimintamahdollisuuksista. Meillä on maailmanluokan osaamista.

Osaamiseen tarvitaan korkeatasoista koulutusta. Korkeinta opetusta antaa Yliopisto, mutta nykyiset yliopistot ja ammattikorkeakoulu ovat yhdistyneet. Syntyy innovaatiota mahdollistavia uudenlaisia rajapintoja, kun esimerkiksi sosiaalitieteen ja tekniikan tutkintoja voidaan yhdistellä. Tällaisesta yhteistyöstä syntyy uudenlaisia oivalluksia.

Pormestari valitaan suoralla kansanäänestyksellä. Kaupunkiin ei valita ainoastaan ylintä päättävää elintä, valtuustoa, vaan jokaisella kaupunginosalla on oma kaupunginosavaltuusto, joka läheisyysperiaatteen mukaisesti hoitaa alueensa juoksevia asioita. Kaupunkiseutu on hallinnollisesti maan käytön, joukkoliikenteen, kestävän kehityksen, elinkeinopolitiikan ja rakentamisen osalta yhtä aluetta.

Tampereella toimii vakituinen ooppera ja nykyistä useampi teatteri. Tampere-filharmonia jatkaa maailmanvalloitustaan ja on erittäin suosittu kautta Suomen ja Euroopan. Ravintolakulttuurissa tapahtuu muutos vapaampaan suuntaan ja katukeittiöt valtaavat osan alan markkinoista, myös talvisin. Ihmiset syövät yhä useammin ulkona ja ainoastaan ruokafiilistely tehdään kotona, arkisin syödään ravintoloissa, tavernoissa ja kuppiloissa. Kirjastosta tulee sekä nuorison että varttuneemmankin väen olohuone, jossa vietetään vapaa-aikaa. Samalla käydään ostoksilla, lääkärissä tai hierojalla.

Joukkoliikenne saa yhä enemmän asiakkaita. Käyttövoimana on pelkästään biokaasu tai sähkö. Biokaasuun saatetaan lisätä vetyä, jota saadaan tuotetuksi helpommalla tekniikalla kuin nykyisin. Ratikkaa rakennetaan kohti Ylöjärveä ja Pirkkalaa. Automaattisia autoja on käytössä keskustassa, jossa jalankulkijat ja pyöräilijät ovat alueen pääasiallisia käyttäjiä.

Jätehuollossa meillä on älykkäät roskikset, jotka punnitsevat ja mittaavat sisällön ja kutsuvat tarvittaessa roska-auton hakemaan jätteet. Lajittelu lisääntyy ja tulee tarkemmaksi. Muotoilu tulee tärkeäksi osaksi jäteastioitten käytettävyyttä ja estetiikkaa. Ilman laatuun kiinnitetään erityistä huomiota ja katujen karhentamiseen keksitään talvella uusi menetelmä. Päiväkodeissa ja kouluissa huolenpito ja koulutus toteutetaan osin esineitten internetin kautta. Lääkärissä käynnit ja vanhusten kotihoitokäynnit osin korvataan etäyhteydellä. Syntyy sukupolvi, joka ei edes ole käynyt pankissa, edes lainaneuvotteluissa, koska ohjelmat laskevat antamiesi tietojen perusteella lainanmaksukykysi, korot ja lyhennykset. Laskut veloitetaan tililtäsi ja maksut suoritetaan kaupassa puhelimen sovelluksella.

Maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia, oivalluksia ja ideoita. Enää puuttuu vain se tärkein, kuka ne hoksaa?

Esa Kanerva

 

Nerous ja hulluus petikavereina

                                                                                                                                         25.1.017

Kävin katsomassa Tampereen Työväenteatterin näytelmän Lauri Viidasta. Käsikirjoittaja Heikki Salo on tuonut modernin ja koskettavan esityksen Eino Salmelaisen näyttämölle. Viidan persoonahan on ristiriitainen, siinä yhdistyvät nerous, hulluus ja eritoten juoppohulluus. Laurin elämää varjosti traumat vuoden 1918 sodasta. Se vaikutti isän kautta koko Viidan perheen elämään. Ahdistavaa Viidalle oli myös talvi- ja jatkosota rintamalla, jossa hän myös haavoittui. Sirkku Peltolan ohjauksessa esitys tuo raadollisesti esiin runoilijan mielenlaadun, jakautuneisuuden ja lahjakkuuden. Koskettavaa oli kirjailijan sekoilu omissa rooleissaan. Hän ei halunnut olla luova runoilija, vaan elää tavallisen ihmisen elämää ja olla kirvesmiehenä. Viidan elämässä oli suuria pettymyksiä, mm. runokokoelma Kukunorin hyllytys. Oli toki menestyksiäkin, kuten kokoelmat Betonimylläri ja Moreeni.

Viita oli hyvin suosittu Pispalassa ja jätkät osasivat Laten runot ulkoa. Hän oli hyvä esiintyjä ja puhuja. Sitten taas iskivät mielen sekavuus alkoholilla ryyditettynä ja elämä oli paitsi hänelle itselleen helvettiä, niin myös läheisilleen. Lauri kaipaa ensimmäisen vaimonsa Kertun luokse, jolle hän soittelee juovuspäissään ja vaatii päästä käymään. Runoilija rauhoittuu Kertun lukiessa hänen sota-aikaisia kirjeitään puhelimessa Viidalle. Menestyksen myötä runoilija ajautuu Helsingin kirjailijapiireihin ja tutustuu nuoreen kirjailija Aila Meriluotoon, jonka kanssa hän alkaa seurustella ollessaan vielä naimisissa Kertun kanssa. Näytelmässä käytettiin ennen julkaisematonta materiaalia, mikä sinänsä kunnioittaa Lauri Viidan syntymän satavuotisjuhlaa. Hän menee muusansa kanssa naimisiin ja liitosta tulee kahden runoilijan luomana tavallisen ihmisen näkökulmasta ”erilainen” ja poikkeuksellinen. Näytelmässä käytettiin ennen julkaisematonta materiaalia, mikä sinänsä kunnioittaa Lauri Viidan syntymän satavuotisjuhlaa.

Meriluoto on kuvannut aviovuosiaan Viidan kanssa ajaksi, jolloin hänet vaiettiin rakkaudella. Myrskyisä avioliitto johtui osaltaan se johtui Viidan sairaudesta, osaltaan viina sekoitti Laurin pään. Ei Ailakaan ollut helppo kumppani, hän oli aikansa kapinallinen. Esityksen kuvainnolliset hahmot Kukunor ja Kalahari vievät näytelmää jouheasti eteenpäin. Erityisesti ne tuovat esiin näyttämöllä Laurin pimeän puolen, henkisen pirstaloituneisuuden ja jopa vainoharhaisuuden. Lauri Viidan persoonaa ryydittää miehinen uho, joka nostetaan esiin käsikirjoituksen monessa kohtauksessa ja repliikeissä.

Näytelmän musiikki on kerta kaikkiaan pysäyttävää ja istuu kokonaisuuteen kuin tatti mättäälle. Viidan musiikista on vastannut säveltäjä ja kapellimestari Eeva Kontu. Hän on nuori kyky, josta kuullaan vielä paljon hyvää. Viita-näytelmä on myös musikaali, sillä näyttelijät laulavat paljon, tanssivat taitavasti ja ovat monilahjakkuuksia.

Yksi näytelmän kohokohtia on Viidan kielen sukkeluudet ja juoksutus. Esitys erottautuu tavanomaisuuksista nimenomaan kielen kautta. Edelleen ei voi kuin ihailla Viidan kykyä ja kielen akrobatiaa ilmaisussaan. Lauri Viita ei ollut pelkästään kirjailija, vaan luonnonmullistus, kuten puoliso Aila Meriluoto kuvailee.

Käykää ihmeessä katsomassa vahva Työväenteatterin esitys. Se kunnioittaa runoilijan juhlavuotta sen arvoisesti!

Esa Kanerva

Pitäisikö lakialoite eutanasiasta hyväksyä?

                                                                                                                                  

                                                                                                                      24.1.2017

Olen tehnyt työtä sairaanhoitajana toivottomsti sairaiden ihmisten kanssa. Kaupissa toimi 80-luvun lopulta asti yksikkö, joka oli erikoistunut saattohoitoon. Olin sen osaston osastonhoitaja. Siksi katson, että minulla voisi olla jotakin tähän asiaan sanottavaa. Olen saatellut taivaan kotiin varmaan satoja ihmisiä, enimmäkseen vanhuksia, mutta joukossa on ollut myös nuorempia mm. syöpäpotilaita. Kaikki kuolemat ovat erilaisia, ihan niin kuin me ihmisetkin. Nykyisin lääketieteen mahdollisuudet kivun hallinnassa ovat parantuneet ja asenteet hyvän tuskan hoitamisesta ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan. Kaikkia kiputiloja ja ongelmia ei kuitenkaan voi kehittyneinkään lääketiede poistaa. Sellaisia ovat mm. sairaudet, joissa ihmisen hengitys ja hapenotto vaikeutuvat. Kun sairaus aiheuttaa ihmisen ”tukehtumisen”, pitäisikö tätä tilannetta väklttää oikein ajoitetulla kuolinavulla? Kuolemaan liittyy myös unohdettuja kiputiloja. Sellaisia ovat henkinen, hengellinen ja sosiaalinen tuska. Joskus ne ovat ylivoimaisia ihmisen kestää eikä niitä morfiini poista.

Eduskuntaan on tuossa helmikuussa lakialoite eutanasian sallimisesta Suomessa. Lakialoite on valmisteltu kansalaisaloitteen perusteella. Eutanasian edelläkävijämaita on Hollanti. Siellä tiukin kriteerein yleensä perhelääkäri suorittaa kuolinavun kysyttyään neuvoa ainakin yhdeltä muulta lääkäriltä ja kuoleman jälkeen tapaus alistetaan erityiselle eettiselle neuvostolle arvioitavaksi, onko menetelty oikein. Valvontaelin voi muussa tapauksessa viedä asian syyttäjälle. Suomalainen lakialoite lähtee samalta pohjalta. Lähtökohtana on se, että tilanne on toivoton ja potilaalla on sitämättömiä kipuja fyysisesti tai henkisesti. Tilannetta ei voida millään tavalla helpottaa. Eutanasiaa pyytävän on oltava oikeustoimikelpoinen ja järjissään. Hänen on keskusteltava lääkärinsä kanssa useaan otteeseen tilanteestaan. Yksi tärkeä periaate on, että kukaan muu kuin henkillö itse ei voi tehdä päätöstä kuolinavusta. Asianomainen valvontaelin arvioi kaikki eutanasiatapukset. Kenenkään ammattihenkilön ei ole pakko suorittaa eutanasiaa, mutta hänen on ohjattava ihminen sellaisen lääkärin luokse, joka siihen suostuu.

Keuhkosyöpäkuolema on vaikea, koska syöpä korvaa terveen hengityskudoksen ja loppuvaiheessa potilas ”tukehtuu”. Rikastettu happikaan ei auta eikä kipulääkkeet, päinvastoin, ne vaikeuttavat hengitystä. Näissä tapauksissa olisi ihmiselle suotava mahdollisuus päättää itse elämästään ja lopustaan. Toinen esimerkki voisi olla ALS-tauti. Se rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja. Vähitellen lihakset menettävät hermoyhteytensä ja sen seurauksena heikkenevät ja surkastuvat. ALSin aiheuttaja on tuntematon. Kun hengitystä suorittavat lihakset. mm pallealihas menettää hermoyhteytensä ja lakkaa toimimasta, ihminen tukehtuu. Tätä kuolemaa en soisi kenellekään.

Olen nähnyt ihmisiä, joilla henkinen ahdistus ylittää niiden sietämisen rajat vakavan sairauden lopussa ja kuoleman lähestyessä. Kuolemanpelko tai yleinen ahdistuneiuus on niin suurta, että lääkitys eikä keskusteut tuo helpotusta. Esitän kysymyksen, voitaisiinko myös tällaisissa tapauksissa sallia eutanasia, jos ihminen sitä rukoilee ja kykenee tekemään itsensä kannalta järkevän päätöksen. En osaa vastata tähän.

Eutanasiaa vastustavat tahot vetoavat siihen, että pitääkö ihmisille sallia kaikki itseään koskeva päätöksenteko, kuoleman ajankohtakin olisi suunniteltu ja subjektiivinen oikeus. Tähän asiaan sekoitetaan myös uskonnollista latausta. Kansalaisaloitteen takana on viisi entistä kansanedustajaa, Esko Seppänen, Iiro Viinanen, Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Henrik Lax. Allekirjoittaneiden joukossa on monia liike-elämän ja kultturrin vaikuttajia.

Melkoinen määrä elämänkokemusta ja viisautta.

Esa Kanerva

Kuinka suu nyt pannaan?

                                                                                                                                  



                                                                                                                        23.1.2017

Donald Trump vannoi pari päivää sitten kunnioittavansa Yhdysvaltain perustuslakia käsi kahden Raamatun päällä, mutta vannoi samaan hengenvetoon noudattavansa populistista, nationalistista ja eristäytymiseen tähtäävää politiikkaansa. Erityisesti nationalismista ja kansalliskiihkoilusta ei ole maailmassa koskaan seurannut mitään hyvää. I maailmansota alkoi kansallisvaltioitten, yksinvaltaitten ja imperiumien sotana. II maailmanpalon syyt me tiedämme Saksan kansalliskiihkosta ja ylemmyyden tunteesta syntyneinä. Suomessa positiivisimpia lausuntoja Trumpin valinnasta on antanut pääministeri Sipilä. Hän odottaa mielenkiinnolla ensin tekoja ja arvioi täsmällisemmin vasta sitten. Luulisi, että Trump on sen verran vakavasti otettava mies, että hän vaalikampanjassaan esille nostamat asiat ja lausuntonsa ohjaavat myös hänen tulevaa politiikkaansa. Yleensä on ollut tapana yrittää lunastaa vaalilupaukset, paitsi suomalaiset perussuomalaiset, jotkat ovat tehneet vastoin kansalle antamiaan lupauksia kovaa oikeistolaista ja rikkaita suosivaa päätöksentekoa. Mitä Trump on oikeastaan sitten sanonut tai möläyttänyt?

Ensiksi hän kumosi virkakautensa ensimmäiseinä tunteina Obaman terveydenhuoltouudistuksen. 19 miljoonaa ihmistä jäi ilman sairausvakuutusta, Tragikoomisinta asiassa on se, että suurin osa tuosta ihmispaljoudesta on Trumpin kannattajia. Onhan toki Soinin porukkakin leikannut omilta porukoiltaan ja kyllähän se näkyy kannatusluvuissa.

Sitten rikoksiin syyllistyneet siirtolaiset pistetään ulos maasta. Lisäksi Trump on luvannut rakentaa muurin Meksikon rajalle ja kustannuksella. Hän on siihen vaalilupauksena sitonut tähän projektiin niin vahvasti itsensä, ettei asiassa ole varaa todennäköisesti peruuttaa.

Uusi presidentti suojaa Yhdysvaltoja tullimuureilla ja sanoo irti kauppasopimuksia. Britannialle ojennetaan ystävän kättä, mutta Kiinaa hän uhkailee. Mielestäni tämä on kaikkein pelottavinta ja maailman rauhaa horjuttavaa toimintaa. Pitäisi muistaa, että Kiina on totalitäärinen ja kommunistinen diktatuuri. Kansan mielipidettä ei tarvita edes sotaan lähdöstä. Presidentti Xi:llä on pienine eliitteineen kaikki valta. Kiinan kunniaa ei loukata ja se on uhannut puolustaa vaikka asein Japanin merellä olevia saaritukikohtiaan. Veljeily Taiwanin kanssa hermostuttaa Kiinan johtajia. Venäjää on käsitelty silkkihansikkain. Eurooppaa on viety kuin litran mittaa ja samassa on Natokin saanut kuulla kunniansa.

Trumpia ei ilmastonmuutos kiinnosta. Pariisin ilmastosopimus tullaan mitä ilmeisemmin irtisanomaan ja oma liuskeöljytuotanto polkaistaan täyteen tehoon. Kaikki rajoitukset fossiilisten polttoaineiden käytölle poistetaan.

Nykyisen presidentin kannatus on Jenkeissä tällä hetkellä poikkeuksellisen huono. Maata repii kahtiajako häneen uskovien ja häntä pelkäävien kansanosien välillä. Virkaanastujaisissa ei nähty kaikkia demokraattikongressiedustajia ja kansa on barrikadeilla. Miten hän aikoo yhdistää kansan? Kaikki eivät usko hänen populismiinsa. Pelkkä lupaus tehdä Amerikasta jälleen suuri, ei riitä. Moni epäilee, miten hän presidenttinä kykenee pitämään bisneksensä erillään politiikasta. Sanon, ei millään, esimerkkin saisi pienestä Suomesta ja sen pääministeristä. Valtionyhtiö Neste osti mm Sipilän lasten osittain omistaman yhtiön Chambollin törkeään ylihintaan ja pelasti sen konkurssilta. Uskooko kukaan sattumaan?

Hyvin suurella todennäköisyydellä Trump joutuu kotoisasti perumaan koko joukon suunnitelmiaan. Se voidaan hänen lausunnoistaan päätellä, että Suomen asema kansainvälisessä politiikassa ei ainakaan helpotu. Jos nykyinen USA:n presidentti alkaa veljeilemään enmmän Putinin kuin Merkelin kanssa, siitä ei Suomelle hyvää seuraa. Venäjän politiikka saattaa muuttua entistä hyökkäävämmäksi ja ennalta arvaamattomammaksi. Mikäli talouspakotteet puretaan, Suomi hyötyy taloudellisesti jonkin verran, mutta jo nyt supistuneelle Venäjän viennille on löydetty korvaavia markkkinoita esimerkiksi Saksasta.

Jos Lauri Viita eläisi, hän kuvaisi Donald Trumpia runonsa ”Johtaja” sanoin: ” Sen joukon johtajaksi nimittäisin, ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin ja takapuoleltansa täyteläisin. Kas, kun jää painopiste matalalle, voi nousta kukonnuppi korkealle ja loistaa tunkiolta maailmalle!

Esa Kanerva

Miten Kimmo Kiljusen kansalaisaloite on otettu vastaan?

                                                                                                                                  

                                                                                                                                       20.1.2017

Muistan hyvin, kun Kimmo Kiljunen viime vuoden keväällä ennusti, että hänen ja muitten aloitteesta syntyy kohu ja imperiumin vastaisku. Ehdotusta tyrmätään asettamalla vastakkain nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, pienet ja suuret eläkkeet ja todistamalla rahojen riittämättömyys. Kaikki on tapahtunut ”suunnitellusti”. Kiljunen on hyvä puhuja ja tohtorismies, joten hän tietää, mistä puhuu. Erityisen hankala tämä kysymys on demareille, jonka entinen kansanedustaja Kiljunen on. Lisäksi aloitteen allekirjoittajissa on monia tunnettuja entisiä demarivaikuttajia. Asia oli esillä myös Tampereen järjestetyssä puolueen puheenjohtajatentissä. Miten aloitteeseen tulisi oikein suhtautua? Kyllä on ihan päteviä perusteluja mielestäni aloitteen puolesta ja vastaan, mutta kyllä eläkekysymystä tulee demareitten vakavasti pohtia.

Eilen ehdokkaitten mielipiteen voi tiivistää muutamalla asialla. Kaikki painottivat pienimpien eläkkeitten korjaamista, mikä ei liity suoraan työeläkkeisiin. Niitten nostaminen on Eduskunnan käsissä. Mutta puolue voi tietenkin vaikuttaa verotukseen ja verovähennysoikeuksiin ja parantaa näillä elementeillä pienituloisten eläkeläisten asemaa.

Suoraa vastausta siihen, pitäisikö Kiljusen aloite hyväksyä, ei saatu. Tytti Tuppurainen painotti, että sosialidemokraattinen vaihtoehto on pienimpien hänen mielestään eläkkeiden korotus ja verotusvaihtoehdot. Myös niitten 40 prosentin työeläkkeitä, joiden kuukausitaso on alle 1200 euroa, tulisi korjata. Antti Rinne oli sitä mieltä, että indeksin ollessa nyt 20 prosenttia elinkustannusindeksisitä ja 80 prosenttia palkoista, eläkeläiset voittavat 50–50 indeksiin verraten, koska palkat eivät ehkä jatkossakaan nouse ripeästi. Harakka kertoi olevansa tietoinen Suomen eläkeläisten kaltoin kohtelun kokemuksesta. Se pitäisi ottaa huomioon tulevia eläkeratkaisuja mietittäessä.

Oma mielipiteeni asiassa on se, että kyllä 50–50 indeksiä demareitten tulee vakavasti arvioida ja tehdä suunnitelma asian korjaamisesta jollakin aikataululla. Sen pitää olla tavoite. Ei voi olla oikein, että Suomen 1,5 miljoonaa eläkeläistä kokevat tulevansa nöyryytetyiksi. Jos 50–50 ratkaisu koetaan oikeaksi, se tehtäköön, mutta eläkeläisten asemaa voidaan toki korjata myös esimerkiksi valtion- ja kunnallisverotuksen eläketulovähennystä korottamalla ja vaikka lääkkeitten omavastuun pienentämisellä samaan tasoon kuin se oli ennen vuoden vaihdetta. Voidaan ajatella, että eläkeläisillä olisi oma asumistukijärjestelmä ja hoitomaksut säädettäisiin pienemmiksi kuin nykyiset ja monia muita parannuksia. Nämä toimenpiteet eivät valtiontaloutta kaataisi.

Kaikista huonoimmassa asemassa ovat takuueläkkeellä olevat kansalaiset, niukkaa kansaneläkettä saavat, työkyvyttömyyseläkeläiset ja naiset. Vuoden 2015 lopussa maksussa olevissa työeläkkeissä eroa oli miesten hyväksi yli 580 euroa. Naisten keskimääräinen työeläke oli 1 167 euroa kuukaudessa ja miesten 1 750 euroa kuukaudessa. Miesten suuremmat työeläkkeet johtuvat pidemmistä työurista sekä korkeammasta palkkatasosta naisiin verrattuna. Suomalaisessa työelämässä ja palkoissa on siis edelleen paljon korjattavaa eikä tasa-arvopuheita saa ottaa kevyesti. Tämä hallitus ei ole lotkauttanut korviaankaan naisten ja miesten välisten palkkaerojen tasoittamiseksi. Tämä kehitys ei saa jatkua, ei ainakaan demareitten ollessa hallituksessa, toivottavasti vuoden 2019 jälkeen.

Esa Kanerva

 

Kohti kuntavaaleja

                                                                                                                                  19.1.2016

Ensi vuoden huhtikuussa kuntalaiset päättävät yhteisten asioitten hoidon suunnasta seuraavana neljänä vuotena. Vaalit lähestyvät ja ilma alkaa kohta olla täynnä lupauksia, hyviä neuvoja, syytöksä ja itsekehua. Uusi valtuustokausi voi olla monelle ehdokkaalle pettymys. Heti vaalien jälkeen alkaa valmistautuminen sote- ja maakuntauudistukseen ja melkein kaikki isoimmat päätökset kuten ratikka- ja Kansipäätökset on tehty. Alkaa ”kuiva” kausi ja laskujen maksamisen aika. Toki peloista huolimatta Soten jälkeenkin jää valtuustolle paljon tehtävää, tärkeimpänä kaupungin elinvoimaisuuden edistäminen.


Ei kaupunki tietenkään valmis ole, mutta tämän hetkiseen investointitasoon ei meillä ole varaa seuraavalla valtuustokaudella. Suurinvestointien jälkeen meillä on velkataakan ohella muitakin suuria ongelmia. Pahin on työn puute. Tälläkin hetkellä töitä hakee Tampereella yli kaksi kertaa Oriveden kaupungin asukasluvun verran ihmisiä. Se on lukumääränä yli 20 000 työtöntä. Yli vuoden työttöminä olleita on heitäkin aivan liikaa, yli 13 000 tamperelaista. ”Työ on ihmisen perusoikeus”, on vaaliteemani. Kaikki voimavarat on otettava harkintaan ihmisten työllistämiseksi. Käyttöön voisi ottaa vaikka ns. Rinteen-mallin, jossa työtön voisi tarjota työllistymisseteliä työnantajalle. Seteli kattaisi palkasta työmarkkinatuen verran. Kyse olisi passiivisen työttömyysturvan käytöstä aktiivisena palkkatukena. Tampere ei voi yksin ratkaista työttömyysongelmaa, mutta Kelalle maksettaville työmarkkinatuen rahoitusosuuksille, 30 miljoonalle eurolle, luulisi löytyvän paikallinenkin sovellus jonkinlaisena tukena työllistävälle yritykselle.

Kaupunki kasvaa ja palvelujen tarve lisääntyy. Seuraavat vuodet on keskityttävä kaupunkilaisten palvelujen turvaamiseen. Jotta palvelut toimisivat hyvin, henkilöstöä on tuettava jaksamaan tässä myllerryksessä ja muutoksessa. Sosialidemokraattien velvollisuus on huolehtia pienipalkkaisista kunnan ydintehtävissä työskentelevistä päiväkodin tädeistä, hoitajista, opettajista ja monissa muissa ammateissa ahkeroivista ihmisistä pitkäjänteisesti. Palvelujen laatu on suoraan verrannollinen ihmisten työssä jaksamiseen. Tietotekniikka on hyvä renki, mutta se on huono isäntä. Se vapauttaa työntekijöitä rutiineista kuntalaisten välittömään palveluun. Toimintaa uudistettaessa on aina mietittävä työelämän peruskysymyksiä. Keitä varten työskentelemme ja millä takaamme laadun, kun vähemmillä voimavaroilla pitää tuottaa enemmän.

Hyvät lukijat! Yksi harras toivomus minulla on teille. Käykää äänestämässä, sillä meillä ei ole varaa hävitä seuraavia kuntavaaleja. Sipilän porvarihallitus on näyttänyt karvansa. En halua Tampereella nähtävän rikkaita suosivaa politiikkaa ja köyhien lyttäämistä. Verot alas ja kaupungin omaisuus myyntiin lienee porvareitten suunnitelma velkojen maksamiseksi. Palveluista ei niin väliä, saahan niitä rahalla markkinoilta. Mitä tulee köyhiin, niin varattomuushan on porvarin mielestä yksilön oma vika.


Esa Kanerva

 

Puoluesihteeriehdokas Anton Rönnholm kävi esittäytymässä

                                                                                                                                  

                                                                                                                                  18.1.2017

Sosiaalidemokraat­tisen puolueen puoluesihteeri vaihtuu ensi helmikuun alussa Lahdessa pidettävässä puoluekokouksessa. Asia varmistui, kun ny­kyinen puoluesihteeri Reijo Paananen ­ilmoitti siirtyvänsä muihin tehtäviin maaliskuun alussa. Viime vuoden joulukuussa kisaa oli jo ilmoittautunut lobbaukseen erikoistuneen Milt­tonin Brysselin-toimistossa työskentelevä Antton Rönnholm. Rönnholm on Varsinais-Suomesta ja Naantalin kunnallispolitiikassa vaikuttanut poliitikko. Hän oli ”työhaastattelussa” Pirkanmaan puoluekokousedustajien kokouksessa viime sunnuntaina.

Koulutukseltaan Master of Arts in European Political and Administrative Studies eli suomeksi ehkä jotakin valtiotieteen ja hallintotieteen väliseltä aihealueelta opiskellut maisteri. Hän on myös valtiotieteen maisteri Åbo Akademista. Hän on työskennellyt johtajana Turun ja Varsinais-Suomen EU-toimistossa, vanhempana asiantuntijana Miltton Brusselsissa ja tutkijana. Hän on myös puheenjohtaja Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut YKA ry:ssä.

Hän pohti alustuksessaan, miksi sosialidemokraattinen liike on tärkeä osa suomalaista ja kansainvälistä politiikkaa, mihin kansalaisten asettamiin kysymyksiin puolueen tulisi vastata ja mitä uudistuksia liikkeessä tulisi tehdä?

Rönnholm kertoi, että Sosialidemokraattisen puolueen keskeinen arvo on vapaus. Ihmisten tulee saada tehdä kaikkea sitä, mikä ei vahingoita toisia kansalaisia. Kansalaisilla tulee olla vapaus sanoa mielipiteensä ja tahtonsa. Tällainen ei kuitenkaan maailmalla ole itsestään selvyys. Ihmisellä tulee olla vapaus olla pelkäämättä puutetta ja pelkoa. Tällä hetkellä Suomessa on todellista köyhyyttä ja työttömyyttä. Nämä asiat eivät ole kadonneet mihinkään. Voiko kaikki Suomessa olevat tuntea olevansa turvassa ja vapaita pelosta. Suomessa on paljon turvattomuutta työstä, toimeentulosta ja pärjäämisestä. SDP:n perinteisille arvoille on kysyntää. Tavoitteidemme ja keinojemme tulisi kuitenkin löytyä kuitenkin yhä enemmän modernista ajasta ja maailmasta Jos ihminen etsii toivoa, hänen katseensa kääntyy populismin kangastuksesta vain sinne, missä on enemmän tarjolla.

Antton pohti, mihin kysymyksiin kansalaiset odottavat vastauksia, mihin puolueen tulisi vastata. Mitä voidaan tehdä yhteiskunnassa sen rakennemuutoksen hyväksi, että Suomi kaupungistuu. Tarvitaan aitoa aluepolitiikkaa ja toimenpiteitä, missä otetaan ja ratkaistaan kasvukeskustenkin ongelmia. Demarien tulee ottaa johtava rooli ympäristöpolitiikassa, koska meillä on siihen aidot mahdollisuudet. Poliittisen valmistelun suunnittelu ja johtaminen on puoluesihteerin tärkein tehtävä.

Hän otti kantaa myös viestintään. Nykypäivän nopea tempoisessa mediakentässä puoluesihteeri on tärkeä viestinnän kulmakivi. SDDP tarvitsee viestinnän tueksi alan parhaat asiantuntijat ja käytännöt. Viestintäosaamista pitää osata ja pystyä myös jakamaan.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä työelämän muutokseen. Tarvitaan uskoa siihen, että ihmisen koulutus on tärkeä elementti ja peruskivi. Peruskoulu on tärkeä ja luovuus on nostettava arvoon.

Suomalaisissa vaaleissa ei saa käydä kuten Amerikan presidentinvaaleissa, joissa pelolla oli keskeinen sija. Toisaalta tuotiin pöydälle katteetonta toivoa ja unelmia.

Turvallisuuspolitiikasta Rönnholm totesi, että kaiken kaikkiaan on menty huonompaan suuntaan ja nykyinen Suomen puolustuspoliittinen linja on se, että huolehdimme omasta puolustuksesta ilman Natoa.

Anton Rönnholm lupasi, mikäli hänet valitaan puoluesihteeriksi, hän toteuttaa seuraavat teesit:

1. Tultuani valituksi puoluesihteeriksi käymme yhdessä keskustelun jokaisen piirin puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan kanssa niistä kehitystarpeista, huolista, ideoista, joita kussakin piirissä on. Heidän kanssaan tehdään yhdessä suunnitelma siitä, millaista tukea piirit ja niiden jäsenjärjestöt puolueelta tarvitsevat. Puolue tukee piirejä niiden järjestöllisessä ja poliittisessa työssä, mutta ei ilmoita miten sitä tehdään. Tätä prosessia tukee puoluetoimistolla täysipäiväinen järjestöpäällikkö.

2. Kaikki puolueosastot kontaktoidaan säännöllisesti jäsenrekisterin ja muiden välineiden avulla. Näin keräämme tietoa parhaista käytännöistä, jaettavista ideoista ja toiveista puolueelle. Tätä tietoa hyödyntämällä meille muodostuu arvokas ja ajantasainen kuva siitä missä mennään ja toimiva kontakti jokaiseen osastoon. Osallisuutta ja toiminnan muotoja kehitetään osastojen, kunnallisjärjestöjen ja piirien toiveiden mukaisesti ja niiden erilaisista lähtökohdista.

3. Kehitämme lisää työkaluja osallistumiseen. Kaikki puolueen jäsenet saavat sähköisiä kyselyitä eri sosiaalisen median ja muiden työkalujen kautta, joiden kautta he voivat vaikuttaa puolueen toimintaan niin järjestön kuin politiikan tasolla. Tällä digitaalisella vuoropuhelulla mitataan onnistumista politiikassa ja järjestötoiminnassa. Ne lisäävät ihmisten motivaatiota osallistua ja niistä kertyy arvokasta ns. big dataa ihmisten näkemyksistä jopa reaaliajassa.

4. Suomen vanhimpana joukkopuolueena SDP:n nykyistä järjestörakennetta pitää selvittää aidolla tutkimuksella. Rapakon takana on puolueilla, ja maailmassa monilla kansalaisjärjestöillä ja yrityksillä osaamista ja tutkittua tietoa siitä mikä ihmisiä liikuttaa, miksi ja miten he haluavat osallistua. Tämä tieto valjastetaan nyt myös sosialidemokraattisen järjestötyön käyttöön. Meillä on parhaat sisällölliset ajatukset, mutta uusien mallien etsintään kutsutaan sparraajina ulkopuoliset huippuasiantuntijat organisaatiotieteilijöistä motivaatiotutkijoihin. Tästä lisää vielä myöhemmin.

5. Jäsen on tärkein, niin nykyinen kuin tuleva. Jokainen uusi jäsen pääsee mukaan puolueen toimintaan oman osastonsa kautta. Viimeistään vuoden kuluttua liittymisestä uusi jäsen saa viestin, jossa kysytään tyytyväisyyttä puolueen jäsenyyteen. Jokainen löytää paikkansa puolueessa ja tuntee itsensä tervetulleeksi SDP:hen.

Myöhemmin tulevat esittäytymään muut ehdokkaat, Hanna Kuntsi, Mikko Salmi ja Tuomas Kurttila.

Esa Kanerva

 

Hallituksen mielikuvapolitiikkaa

                                                                                                                                      17.1.2017

Hallitus on varmasti palkannut jonkun konsultin tai mainostoimiston markkinoimaan suunniteltua maakunta- sosiaali- ja terveysuudistusta. Kuinka upeata ja fantastista kansalaisten elämä ja vapaus ovat, kun he saavat valita paikan, missä hoidattaa vaivansa. Itse asiassa asiakas voi nyt jo valita terveysasemansa oman maun mukaan. Ilmoitus riittää ja vuoden määräaika edellisestä valinnasta. Palveluseteleitäkin jaetaan ja niillä voi kustantaa ainakin osan hoitonsa kustannuksista. Tuskin tähänkään tulee suuria muutoksia. Eri asia on sitten, että mielikuvien lisäksi ujutetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittäminen ikään kuin varkain. Pienet terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijat on jo ostettu pois markkinoilta ja suuret yhtiöt valmistautuvat kiireellä tulevaan. Nyt on käsillä "herkkuhetki", jolloin markkinaosuudet jaetaan. Sipilän hallitus on auttanut yksityisiä toimijoita niin paljon kuin on kehdannut. Siitä esimerkkinä on pienten sairaaloiden tappolinja päivystysasetuksella. Pääministeri sanoo olevansa niin avoin kuin osaa. Muistaakseni Anneli Jäätteenmäkeä sanoi myös olevansa niin rehellinen kuin osaa ja sai Eduskunnassa aikaan makeat naurut. Hänelle kävi huonosti.

Sote-uudistuksessa ei mikään puolue ansaitse laakeriseppelettä. Asiaa on tahkottu viimeiset kymmenen vuotta, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. Edellinen hallitus sössi peruskuntamallin, joka on mielestäni ollut paras vaihtoehto tähän astisista. Maakuntamalli oli jo pöydällä edellisellä kerralla, mutta vasta nyt Keskusta on saanut tahtonsa lävitse. Ja miksi ei olisi kuultavissa tyytyväistä hyrinää, koska kepulaisille alueille tasataan rahaa etelän kasvukeskuksista. Asiakasmaksut nousevat varmasti ja hyvätuloiset nautiskelevat asiakasseteleistä, joita he saavat oman rahan lisäksi. Yhdessä lääkkeitten hinnan omavastuitten korotusten kanssa, kohonneet maksut ovat vähävaraisille myrkkyä. Raha ei yksinkertaisesti riitä oman terveyden ylläpitoon. Sote-uudistuksen rakenne maakuntahallintoineen näyttää sen, että näköjään kaikki himmelit ovat hyväksyttävissä, jos se palvelee poliittisia tavoitteita. Valitettavasti näin on ollut koko sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ajan, myös aikaisempina vuosina. Poliittiset tavoitteet ovat aina ajaneet kansalaisten hyvinvoinnin ja talouden edelle

Sote-puolen työntekijöille ei luvata mitään. Tulevaisuus on herran hallussa. Ei ole luvassa minkäännäköistä työsuhdeturvaa eikä takuuta siitä, että kaikille riittää töitä jatkossakin. Yhtiöittäminen on kirosana, joka on jokaisen työntekijän huulilla eikä syyttä. Yhtiöt ottavat töihin nuoret ja terveet, mutta vähän vanhemmille ja remppasille käy huonosti. Tukipalvelutyöntekijät ovat heikoilla, koska tällä alueella ovat toimivat markkinat. Tampereen Ruskon "ruokatehdaskin" jätettiin rakentamatta tai ainakin hanke pistettiin jäihin, koska ei ole takeita siitä, ostaako maakunta ruokapalvelunsa kaupungilta vai Saarioisilta. Vartiointi- ja siivousyrityksiä riittää kilpailuun asti. Yrityksissä työehtosopimukset vaihtuvat työnantajille halvimpaan mahdollisiin ja palkat laskevat, mikä on tietysti hallituksen tarkoituskin. Eihän niitä kolmea miljardin säästöjä muusta voi kertyä. Entä kuka maksaa tulevat eläkkeet, jos Kunnalliselta Eläkelaitokselta lähtevät asiakkaat?

On moraalisesti hyvin kyseenalaista, että yhteiskunta pistää verorahoja yritysten voittoihin eikä palveluihin. Kuten tiedämme, Suomeen näistä voitoista jää erittäin vähän. Kyllä ne puljataan ulkomaille ja Suomi jää nuolemaan näppejään. Tässä mielessä tekisin "Trumpit", jos demarit ovat seuraavassa hallituksessa. Mitä tästä uudistuksesta on kumottavissa, se tehtäköön, varsinkin yhtiöittäminen. Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden reformin, muttei tällaista maakuntamallia, jossa maakuntavaltuustot ovat lähinnä paperitiikereitä vailla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi omaan talouteensa. Valtuustohan on tiukasti valtion holhouksessa rahoituksen suhteen. Ohjeet tulevat keskushallinnosta ja talouden hoitaa valtio. Mistä maakuntavaltuusto oikein päättää ja miten demokratia oikein toimii tässä systeemissä? Ei mitenkään! Maakuntahallinto, näyttäisi olevan lakiluonnoksen mukaan vain väliporras kuntien ja valtion välillä. Lakiluonnoksessa maakuntavaltuuston ohjaus- ja päätösvaltaa rajataan merkittävästi suhteessa sen keskeisimpään tehtävään eli sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Järjestämisvastuuseen kuuluu oikeus ja mahdollisuus päättää tavasta, jolla palvelut tuotetaan. Palvelutuotanto ei kuitenkaan ole maakuntahallituksen tai muun maakunnan toimielimen alaista toimintaa.

Hallituksen esitys on siis enemmän markkinointia ja mielikuvia. Pikemminkin tulee mieleen, että ns. tyhmää kansalaista höynäytetään kauniilla ilmaisulla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen eriyttäminen samanaikaisesti valinnanvapauden käyttöönoton kanssa johtaa monimutkaiseen järjestelmään. Palveluketjut hajoavat ja kokonaisuutta ei hallitse kukaan. Hyvät kuntalaiset! Tulette saamaan huonompaa palvelua tulevaisuudessa kuin nyt. Siitä pitää huolen se, että ne yksityiset yritykset, jotka huolehtivat esimerkiksi työterveyshuollosta ja vakuutusasiakkaista saman aikaisesti maakunnan potilaiden kanssa, tekevät taloudellisia laskelmia ja arvannette kuka jää jonossa hännille lääkäriaikoja jaettaessa.

Esa Kanerva

Tuoppi Koskenkorvaa, kiitos!

                                                                                                                                  

                                                                                                                  16.1.2017

Suomessa valmistellaan alkoholilain kokonaisuudistusta. Joku sanoo, että jo on aikakin, toisaalta kansanterveysjärjestöt maalailevat kauhukuvia suomalaisten terveydentilasta viinahuuruisessa tulevaisuudessa. Suhtautuminen viinaan on aina jakanut kansalaisten mielipiteet. On so-soo-tädit ja vapaamman alkoholikulttuurin puolustajat. Kummat ovat enemmän oikeussa, koka absoluuttista totuutta asiassa ei ole? Päihdyttävien aineiden käytössä alkoholi on tietysti saatavuutensa takia ykkönen, mutta ns. huumeitten käytön viehätys lisääntyy rajusti ”salaperäisenä ja kiellettynä juttuna”. Jo vähän toisella kymmenellä olevat pojannassikat kertovat kokeilleensa ”hasaa”. Onko totuus se, että hyvin kielletty ja myyttisyyttä sisältävä asia lisää kiinnostusta ja halua maistaa kiellettyä hedelmää? Kieltolakikaan ei poistanut yhteiskunnan ”alkoholiongelma, vaan jossakin määrin jopa lisäsi viinan käyttöä ja sen ympärillä pyörinyttä laitonta toimintaa. Suomen kansaa on yritetty valistaa ja varoittaa viinan kiroista ja kehoittu siirtymään ”sivistyneeseen” viinan kanssa läträämiseen, mutta ei kampanjoilla ole saavutettu loistavia tuloksia, mutta kylläkin jotakin. Nuoriso on viinan suhteen aikaisempaa kriittisempää ja alkoholin kulutus ei ole riistäytynyt hallinnasta.

Nykyinen konservatiivihallitus on yllättäen ajamassa alkoholilainsäädäntöä vapaampaan suuntaan. Valmisteilla on alkoholilain kokonaisuudistus, joka muuttaisi kohtuullisen paljon nykyisiä tarjontaan ja käytäntöihin liittyviä määräyksiä. Tätä on selitetty sääntelyn purkamisen tarpeella. Toki hallituspuolueissa on oppsitio, joka vastustaa kaikkia liikahduksia vapaamman anniskelukäytänteiden suuntaan. Se on saanut tuta ministeri Juha Rehulakin, joka johtaa lakihanketta ja on saanut korvatillikoita sieltä sun täältä. Nykyisin hän ei suostu antamaan lausuntojakaan koko asiasta ja piileskelee.

Mikä sitten muuttuisi lakiehdotuksen tämänhetkisen sisällön perusteella. Ravintoloissa myytävän alkoholin annoskoon rajoituksista luovutaan kokonaan. Tähän saakka perusannoskoot ovat olleet 4 senttilitraa väkevää alkoholia, 12 senttilitraa viiniä ja 33 senttilitraa olutta, koska niiden sisältämä alkoholimäärä on suurin piirtein sama. Ravintolat saisivat samanlaisen ulosmyyntioikeuden kuin ruokakaupatkin. Korkeintaan 5,5-prosenttisia juomia saisi myydä kello 9-21 ravintoloista asiakkaille kotiin. Hinnat määrittäisi ravintola. Jatkossa ravintolat voisivat hakea yksinkertaisesti vain anniskelulupaa ja päättää itse, millaisia juomia ravintolassa myydään. Lakiuudistus antaisi 16-vuotiaille luvan tarjoilla alkoholia esimerkiksi kesätöissä, jos täysi-ikäinen vuorovastaava valvoo tätä. Kaupoissa saisi myydä 5,5 prosentin vahvuista alkoholia. Nykyisin raja on 4,7 prosenttia. Ruokakauppoihin tulee siis nelosolutta, vahvoja siidereitä ja lonkeroita. Myös pienpanimoitten toimintaedellytyksiä aiotaan parantaa. Nyt on kina enää siitä, kuinka monta litraa vuodessa panimo saa valmistaa, jotta se luokiteltaisiin pienpanimoksi. Vähäisimmiksi katsottavia muutoksia olisivat valomerkin siirtyminen kello neljään ja karsinoitten poistuminen kesäjuhlilla. Myös ns. limuviinoja saisi myydä maitokaupassa. Viinaa voisi ostaa myös velaksi.

Ehdotus on mielestäni aika radikaali, mutta ei missään mielessä yliampuva. Verohelpotuksia ei kuitenkaan ole tulossa, mistä ravintolat ovat nyreissään Ne olivat toivoneet 4 prosentin laskua arvonlisäveroon, jotta kulutus ohjautuisi ravintoloihin.

Pessisistisemmät epäilijät povaavat jopa 6 prosentin kasvuoa suomalsiten alkoholin kokonaiskulutukseen. Ennustetaan, laki uudistus tuhoaa suomalaisten maksat ja munuaiset. Alkoholikuolemien määrä laski Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2015 merkittävästi. Siitä huolimatta suomalaiset ovat ikävällä tavalla tilastojen kärkisijoilla Euroopan tasolla. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla vastuu omasta terveydestään ja viinan kulutuksestaan. En usko, että suomalaiset hurahtaisivat tolkuttomaan kännäämiseen uudistuksen jälkeenkään. Osaltaan siitä pitää huolen suomalainen työelämä. Siellä ei nykyään kännikalat pärjää ja alkon juomiselle työaikana on 0-toleranssa ja krapulaista ei siedetä.

Tähtäimenä on ollut, että uusi alkoholilaki tulisi voimaan vuoden 2018 alusta, mutta siihen en usko. Siitä pitää pohjoisen Suomen kepulaiset uskovaiset huolen ja jarruttavat hankettä kaiken voimin.

Esa Kanerva

Hatanpään sairaalan itsenäinen asema on uhattuna

                                                                                                                                       13.1.2017

Keväällä 2016 asetettiin projektiryhmä selvittämään erikoissairaanhoidon järjestämistä Pirkanmaalla. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä omistaa ja ylläpitää Tampereen yliopistollista sairaalaa sekä Valkeakosken ja Vammalan sairaaloita. Hatanpään sairaala huolehtii Tampereen kaupungin erikoissairaanhoidosta ja erillissopimuksilla joidenkin kuntien erikoissairaanhoidon palveluista. Hatanpään sairaala on toiminut osana Tampereen kaupungin organisaatiota.

Viime vuoden syksynä valmistuneessa väliraportissa esitetään Taysin ja Hatanpään sairaalan hallinnollista yhdistämistä. Mahdollisesti jo tämän vuoden tammikuun aikana tehdään päätökset, joissa Hatanpään sairaalan leikkaustoiminta ja osa sisätautien hoidosta yhdistyisivät Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Neurologiasta ja erityisesti yleislääketieteen ja geriatrian palvelulinjasta se taas ei ole kiinnostunut. Tällöin hyväksi havaittu Hatanpään ”hengen” mukainen toimintatapa pirstaloituisi ja sairaalasta tulisi suoraan sanoen torso- tai tynkämallinen piensairaala.

Taustalla vaikuttaa hallituksen tekemä vuoden alusta voimaan tulleen päivystysasetuksen muutos. Se edellyttää päivystykseltä niin suuria hoidollisia valmiuksia sairaaloilta, että esimerkiksi Hatanpään sairaala ei voi niitä toteuttaa ilman suuria kustannuksia. Asetus lienee osa hallitusstrategiaa, jolla pyyhkäistään kaikki Suomen pienet sairaalat kartalta pois. Näin tehdään tilaa markkinaehtoiselle toiminnalle.

Kaikista käsittämättömintä on se, että asetus ei koske yksityissairaaloita. Jos siellä leikattu potilas tarvitsee äkillistä hoitoa päivystysaikaan, siirretään hänet julkiselle puolelle Taysiin ja yhteiskunta maksaa viulut. Eikö tämä ole kermankuorintaa?

Hatanpään henkilökunta taas toivoisi, että Hatanpään sairaala liitettäisiin omana autonomisena yksikkönään kokonaisuudessaan sairaanhoitopiiriin. Silloin toiminta, yhteistyö ja henkilökunta säilyisivät entisellään. Pääluottamusmiehenä olen huolestunut yt-menettelykierteestä, mihin tällä ratkaisulla joudutaan. Ensiksi käytäisiin yhteistoimintamenettely PSHP:n kanssa ja sitten vielä mahdollisesti Maakunnan kanssa heti perään ennen vuoden 2019 alkua.

Miten käy kymmenillä miljoonilla saneerattujen ja uudisrakennettujen kiinteistöjen? Ostaako sairaanhoitopiiri tasearvoltaan n. 50 miljoonaa euroa maksavat kiinteistöt vai tehdäänkö pitkä vuokrasopimus. Tampere omistaa sairaanhoitopiiriä n. 45 prosentin osuudella eli lähes puolella. Kaupan syntyessä tamperelaiset ostaisivat suurelta osin itseltään Hatanpään kiinteistöt sairaanhoitopiirille ja maksaisivat kiinteistöt toiseen kertaan. Tämä ei ole oikeudenmukaista tai järkeen käypää tamperelaisille veronmaksajille.

Esa Kanerva

 .

 

Lusikka kiehuvaan keskustan liikennesoppaan

                                                                                                                               12.1.2017

Ettei sanottaisi aina jälkiviisaaksi, kirjoitin jo viime vuoden lokakuussa ennen tunnelin avaamista jotenkin näin:” Jokainen ymmärtää, mitä tästä puikkoilusta seuraa. Tätä reittiä käyttää päivittäin tuhansia autoilijoita. Mikäli liittymää Naistenlahteen ei rakennetta, on erityisesti Satakunnansillan tukkeutuminen todennäköistä. Sillan molemmissa päissä on lyhyet kaistat kääntyville. Kun näissä ajoneuvojen määrä ylittää 5 kpl, on koko silta tukossa. Tätä tapahtuu jo tänä päivänä ja vielä enemmän, jos keskustaan tuleva liikenne ohjataan Hämeenpuiston sijasta Lapintielle ja edelleen Satakunnankadun kautta Hämeenpuistoon. Satakunnan sillan tukkeutuminen estää kokonaan hälytysajoneuvojen läpiajon tällaisessa ruuhkatilanteessa. Erkkilän ja Lapintien sillat kuormittuvat ja ahtautuvat. Tilanne muuttuu täysin hallitsemattomaksi aamun ja illan ruuhkissa.”

Asia on tapahtunut juuri näin. Kaupunginhallitus on joutunut reagoimaan ja tiedotti asiasta eilen. Se oli tehnyt päätöksiä, joissa tilanteen helpottamiseksi yhtenä toimenpiteenä Hämeenkadun itäpää palautetaan kaiken ajoneuvoliikenteen käyttöön määräajaksi ensi kesäkuun alkuun saakka. Aiempi määräaikainen kokeilu joukko- ja kevyen liikenteen katuna päättyi vuoden vaihteessa. Myös raitiotien rakentamisen aloitusta Hämeenkadulla ja Asematunnelissa siirretään kesäkuuhun.

Apulaispormestari Pekka Salmi toteaa, että ” Hämeenkadun määräaikaisen avaamisen toivotaan helpottavan hieman keskustan liikennettä, koska se lisää nykytilanteeseen verrattuna reittivaihtoehtoja. Ratkaisuun liittyy toki myös haasteita. Avaamiseen päädyttiin saadun palautteen perusteella. Palautetta kuunnellaan ja haetaan edelleen ratkaisuja, jotta liikenne sujuisi olosuhteet huomioiden mahdollisimman hyvin keskustassa,” apulaispormestari Pekka Salmi toteaa.

Hämeenkatu muuttuu hyväksyttyjen katusuunnitelmien mukaisesti lähivuosina koko matkaltaan joukkoliikenne- ja kävelykaduksi, jossa on myös pyöräväylä. Raitiotie kulkee Hämeenkadun kautta.

Keskustan liikennemäärien arvioidaan vähenevän kesäkuussa muun muassa bussien siirtyessä kesäaikatauluihin. Rantatunneliin liittyvän Naistenlahden eritasoliittymän valmistuminen kokonaisuudessaan elokuussa tuo syksyksi uusia reittejä ajoneuvoille, jolloin Kekkosentien käyttö helpottuu itä-länsi suuntaiselle liikenteelle.

Kaupungin tiedotteessa todetaan, että ”Myös Ratapihankadulle tehdään keväällä parannuksia, jotka tuovat lisää sujuvuutta etelä - pohjois -suuntaiselle liikenteelle. Merkittävin parannus on uuden tilapäisen katuyhteyden rakentaminen Vellamonkadun ja Väinölänkadun välille, jolloin nykyiset tiukat käännökset Väinölänkadun liittymissä poistuvat. Rantatunneliin liittyviin rakenteisiin kuuluva Naistenlahden eritasoliittymä valmistuu kokonaisuudessaan elokuussa 2017.”

Naistenlahden liittymän kautta syntyy taas reitti Kekkosentieltä ja uudelta Näsijärven rannassa kulkevalta Kekkosenkadun osuudelta Tampellan alueelle sekä pääsy idän suunnasta rampin kautta Ratapihankadulle. Nyt Ratapihankadulle pääsee vain ajettaessa Rantatunnelista lännen suunnasta.

Edelleen suositellaan, että idän suunnasta tullessa keskustan länsiosiin tulevat autoilijat ajaisivat ensin tunnelin läpi, ja tulisivat keskustaan Onkiniemen liittymän kautta. Keskustaan pääsee nyt sitä kautta sujuvasti Sepänkadun ja Mustalahdenkadun liittymästä lännen suunnasta.”

Myös lännen suunnasta tuleville autoilijoille suositellaan, että ruuhkien välttämiseksi kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää Rantatunnelia ja Ratapihankadun yhteyttä etelään kaupungin suuntaan.

Apulaispormestari Pekka Salmi kirjoittaa blogissaan näin. ”Kun mietitään, miksi tähän tilanteeseen on jouduttu, on syytä miettiä tunnelipäätöstä. Itse olisin jättänyt tekemättä koko tunnelin. Mutta julkisuudessa käyttämissäni puheenvuoroissa toin kuitenkin esiin, että jos tunneli tehdään, pitää Näsikallion eritasoliittymä rakentaa. Ilman sitä keskustan saavutettavuus kärsii. Virkamiehet esittivät aikanaan, että liittymä lisättäisiin tunnelihankkeeseen, mutta silloinen valtakoalitio XL jätti liittymän pois hankkeesta. Nyt sitä olisi tarvittu. Keskustassa ei ollut ruuhkia ennen tunnelin avaamista.”

Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä!

Esa Kanerva

Harakka huttua keittää

                                                                                                                                      11.1.2017

Tarvitsee varmaan pöyhiä ja arvioida omankin puoleen tilannetta ja tuloskuntoa. SDP valmistautuu puoluekokoukseen ja kunnallisvaaleihin. Muna vai kana, se lienee varmaa, että puolue on otsikoissa muutamat seuraavat kuukaudet. Spekuloidaan, ennustetaan ja tehdään galluppeja milloin mistäkin asiasta. Joka tapauksessa Lahden puoluekokouksessa tehdään puheenjohtajavalinta kolmesta ehdokkaasta. Voihan olla, että ehdokkaita ilmoittautuu lisääkin. Kaikki kolme ovat kuitenkin päteviä, osaavia ja kokeneita konkareita. SDP:ssä ei ole mies-nais-kysymys ollut puolueen johdon valinnoissa keskeinen, mutta saattaahan sellaistakin valintaa tapahtua. Tuppurainen on nuorin ehdokas, nelikymppinen ja miehet ovat suurin piirtein saman ikäisiä, vähän yli viisikymppisiä. Kaikki ovat kansanedustajia ja Rinne entinen ministeri. Uskon siihen, että puoluekokous ja valinnat lisäävät puolueen kannatusta kunnallisvaaleissa ja antavat nostetta kampanjoihin. SDP:n kannatuksen suunta on muutenkin ollut ylöspäin, Ylen joulukuussa teettämän mittauksen mukaan 21,2 prosenttia.

Puheenjohtajakisan tulee olla asiallinen, kiinnostava ja asiakeskeinen. Siihen ehdokkailla on kaikki mahdollisuudet. Omaan pesään ei tule oksentaa. Maailma on täynnä ratkaisemattomia ongelmia. Haluan kuulla ehdokkaiden ratkaisumalleja niihin enkä mitään viihdehöpinää. On varmaan hyvä, että puheenjohtajavaalit käydään. Puolueen sisällä on ollut kuulemma paineita ja soppa läikehtinyt puolueen eduskuntaryhmässä ja johdossa. Rivijäsen ei sitä kylläkään ole huomannut. Eikä puolueen linja kokonaisuutena miksikään muutu, valittiin sitten kuka tahansa. Arvot ovat ja pysyvät, se on selvää. Jos demareitten kannatus ei ole noussut ruotsalaisten tovereiden tasolle, yli 30 prosenttiin, niin ei se ole yksin Rinteen vika. Politiikka on joukkuelaji. Puolueen kannatusta voi arvioida myös paikallisista lähtökohdista. Kuinka on onnistuttu perusyhdistyksissä ja onko saatu herätettyä kiinnostusta kansalaisissa esimerkiksi liittyä puolueeseen. Ehdokkaiden painetta lisää vielä tietoisuus siitä, että vuoden 2019 vaaleissa demareitten puheenjohtaja on myös pääministeriehdokas.

Antti Rinne on koulutukseltaan juristi. Valtaosin hän on tehnyt elämäntyönsä ay-liikkeen palveluksessa, viimeksi ammattiliitto Pron puheenjohtajana. Rinne on ollut mukana kunnallispolitiikassa jo 1990-luvun lopulta ja toiminut mm. valtionvarainministerin erityisavustajana Lipposen I-hallituksessa. Kansanedustajaksi Rinne nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa eli vajaa vuosi sen jälkeen, kun oli aloittanut valtiovarainministerinä. Hän sai 12 147 ääntä, mikä oli SDP:n ehdokkaista suurin äänimäärä. Rinne jyräsi Seinäjoen puoluekokouksessa 2014 istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niukalla äänten enemmistöllä. Tasainen vaali tuottaa aina toisille iloa ja toisille pettymystä. Jakolinjoja en ole isommin havainnut eri puheenjohtajia kannattaneiden kesken, mutta demokratia sanelee säännöt ja politiikassa pettymykset kuuluvat asiaan. Tunnen Rinteen pitkältä ajalta hänen ollessa 2000-luvun alussa ERTO:n puheenjohtaja ja itse oli Tehyn hallituksessa. Hän on ahkera puurtaja ja näkemyksellinenkin. Antti osaa markkinoinnin ja myymisen taidon. Hän uudisti omaa ammattiliittoaan monin tavoin. Samoin hän on tehnyt puolueen puheenjohtajanakin. Hän edustaa puheenjohtajataistossa mielestäni vahvaa kokemusta ja jatkuvuutta.

Haastaja Harakka on toiminut toimittajana Ylellä ja kirjoittanut juttuja eri lehtiin. Maisterisjätkä on hänkin teatteritaiteen alalta. Väitöskirjaakin kuulemma tekee Tampereen Yliopistoon. Miehellä on värikäs menneisyys. Timo Harakka on alun perin tullut politiikkaan Vihreitten kautta. Harakka oli Vihreiden ehdokkaana toista kertaa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä. Lokakuussa 2013 Äänekosken Työväenyhdistys ja SDP:n Keski-Suomen piiri ehdottivat Harakkaa sitoutumattomaksi sitoutumattomaksi ehdokkaaksi vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa ehdokkaaksi kevään 2914 europarlamenttivaaleissa. Hän sai eurovaaleissa 22 839 ääntä ja jäi varasijalle SDP:n kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hän tuli valituksi Eduskuntaan hyvällä äänimäärällä, vajaalla 6000 äänellä. Hänen missionaan on se, että sosialidemokraattien on oltava tulevaisuuspuolue, joka vakuuttaa suomalaiset keväällä 2019, että meidän johdollamme Suomi astuu turvallisesti 2020-luvulle.

Mitäpä sanon Tytti Tuppuraisesta. Häntä en tunne, mutta nähnyt olen livenä. Hän on pohjoisen naisia ja kotoisin Oulusta. Politiikassa hän on ollut pitkään, 90-luvun lopulta. Koulutustakin on ja hän on myös filosofian maisteri. Toiminut viime ajat ennen Eduskuntaa Ammattikorkeakoulun opettajana. Tuppurainen valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 20011 vaaleissa. Vuoden 2015 vaaleissa hänet valittiin uudestaan Oulun vaalipiiristä 20 vuoteen suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä SDP:n listalta. Hän on suuren valiokunnan 2. varapuheenjohtaja sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen. Eduskunnassa Tuppurainen toimii myös Saksa-ystävyysryhmän puheenjohtajana ja Yhdysvallat-ystävyysryhmän varapuheenjohtajana. Marraskuussa 2014 Tuppurainen valittiin Demarinaisten puheenjohtajaksi. Hänen muita sosiaalidemokraattisen liikkeen luottamustehtäviään vuodesta 2012 ovat mm. SDP:n puoluehallituksen jäsenyys, Party of European Social Democrats PES:n puheenjohtajiston jäsenyys ja SDP:n Eurooppa-työryhmän puheenjohtajuus. Tytti korostaa kansainvälistymisen merkitystä ja Eurooppa-politiikan tärkeyttä ja sitä, että nykypäivän levottomassa maailmassa tarvitaan jälleen sosiaalidemokratiaa ja oikeudenmukaista, järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. ”EU:n on oltava vahva ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimija sekä vapaakaupan ja globalisaation puolustaja. EU:n sisämarkkinat, avoin maailmantalous sekä vapaakauppasopimukset ovat viennistä riippuvaiselle Suomelle elintärkeitä”, sanoo Tuppurainen.

En ole itse päättänyt vielä ehdokkaastani. Pyydän ja odotan esimerkiksi oman kunnallisvaalityöryhmäni jäsenten mielipiteitä. Samalla pyydän halukkaita ryhmään mukaan tulijoita ilmoittautumaan minulle (esa.kanerva@tampere.fi tai 040-5152381). Ryhmässäni on tällä hetkellä 64 jäsentä. Päädyttiin sitten mihin ratkaisuun tahansa, tehty valinta on aina yhteinen ja hyvä ratkaisu! Vaikka lehdistössäkin kovasti halutaan puhua SDP:stä kahtiajakautuneena ja jännitteiden jäytämänä puolueena, kuten aiemmin totesin, en ole sellaista kyllä nähnyt. Olen tutustunut niin Antti Rinteeseen kuin Jutta Urpilaiseen kannattajajoukkoineen enkä voi sanoa, että olisin törmännyt minkäänlaiseen kiistaan Antin valinnan jälkeenkään. Timo ja Tytti antakoot kovan vastuksen Antille, kuhan muistavat sen, etteivät vaalin tuoksinassa hämmennä keitoksen pohjasakkaa liikaa.

Esa Kanerva

Kevään korvalla kerrotaan

                                                                                                                                 8.1.2017

Perussuomalaiset pitävät puoluekokouksensa tänä vuonna 10.–11.6.2017 Jyväskylässä. Turussa järjestettyyn kansankokoukseen vuonna-15 osallistui 2200 henkeä ja se oli arvio, koska tarkkaa määrää eivät perussuomalaiset  tiedä itsekään. Sitä on kuitenkin jo pidetty toteen näytettynä, että Jussi Halla-aho haastaa Timo Soinin. Halla-aho on itse todennut, että hänen mielestään perussuomalaisten puoluejohdossa olisi terveellistä ymmärtää, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuminen on keskeinen osa perussuomalaisten kannatusta.
Europarlamentaarikon mukaan puoluejohto on kokenut maahanmuuton aiheena ikäväksi ja vältellyt maahanmuuttokysymystä, vaikka kaupunkiseuduilla maahanmuuttoon liittyvä huoli on keskeinen yhteinen nimittäjä perussuomalaisten äänestäjille.

Soini itse on todennut, että puolueen johtaminen on kovaa hommaa. Vaalikaudessa ei ehdi tehdä edes tarpeellista määrää virheitä oppiakseen. Henkinen kantti on kaiken perusta. Soini muistelee, että oli Perussuomalaisten puheenjohtaja kuusi vuotta edes pääsemättä Eduskuntaan. Olin silti jäsenistömme mielestä luottamuksen arvoinen. Täynnä itseluottamusta -ja uhoa olevan miehen tekstiä. ”Minä en antaudu koskaan”, sanoo Timo. Tästä voisi päätellä, hän ainakaan vapaaehtoisesti luovu puheenjohtajuudestaan. Hän vähättelee sitä, että hänet haastetaan. Ei puheenjohtaja yksin epäonnistu, vaan koko joukkue häviää. Brutus ja Juudas ovat aina lähellä.

Kansanedustaja Laura Huhtasaaren mielestä puolueen pitkäaikaisen johtajan Timo Soinin tilalle tulisi valita eurokansanedustaja Jussi Halla-aho. Maahanmuuton ja islamin vastustajana tunnetuksi tullut Halla-aho olisi Huhtasaaren mielestä kunnon puheenjohtaja maahanmuuttovastaiselle konservatiivipuolueelle. Siis konservatiivinen puolue, kuunnelkaa, mitä kansanedustaja toteaa omasta puolueestaan. Perussuomalaiset eivät ole muutosvoima, vaan oikeistolainen ja vanhoillinen puolue.

Puheenjohtajakisaan on jo ilmoittautunut kansallismieliseksi itseään kutsuvan Suomen Sisu -järjestön varapuheenjohtaja, harjavaltalainen Riku Nevanpää. Nevanpää pohdiskeli taannoin, olisiko Suomessa aika aloittaa lehdistön puhdistukset. Mukaan ovat ilmoittautuneet myös Keski-Suomen perussuomalaisten hallituksen jäsen Teemu Torssonen ja Oulun perussuomalaisten taloudenhoitaja Raimo Rautiola. He ovat suuria tuntemattomuuksia ja täyte-ehdokkaita kaikki tyynni.

Muita mahdollisia nimekkäitä ehdokkaita ovat Sampo Terho, joka on sanonut odottavansa Soinin ilmoitusta ennen omaa päätöstään. Samoilla linjoilla on puolustusministeri Jussi Niinistö. Myös oikeus- ja työministeri Jari Lindström on mainittu lehtien palstoilla mahdollisena kompromissiehdokkaana, joka kävisi myös Soinille.

Soini tahtoo jatkaa ulkoministerinä hallituskauden loppuun, jos terveys suinkin sallii. Hän saattaa toki jättää puheenjohtajuuden kesällä 2018, vajaa vuosi ennen vaaleja, mutta silloin puolueen soinilaiselta linjalta nostetaan maltillinen puheenjohtajaehdokas. Jos Halla-aho voittaisi vaalit, siitä seuraisi varmasti hallituskriisi ja uudet vaalit. Voi olla, että puolue jakaantuisi samalla tavalla kuin Vennamon aikaan.

Vajaan 18 prosentin kannatuksesta perussuomalaiset ovat pudonneet reiluun 9 prosenttiin eli melkein puoleen. Seuraava hillotolppa on huhtikuun kunnallisvaalit. Niissä oikeastaan ratkaistaan Perussuomalaisten puheenjohtajuus. Jos hillotolpan sijaan Soinille syötetään katajanmarjoja, niin haastajilla voi hyvinkin olla mahdollisuuksia kaataa Soini kesällä puheenjohtajan pallilta. Jo nyt on havaittavissa hermoilua puolueen sisällä. Halla-ahon kannatus kasvaa ja piirien aktiivien joukossa on melkoisen suurta kannatusta nykyistä selvästi jyrkemmälle linjalle varsinkin maahanmuuttoasioissa.

Demareista Halla-aholla on vankka käsitys. Halla-aho kirjoitti 2006 blogissaan, että hänen ”on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti". Halla-ahon mukaan sosiaalidemokraateissa ”erityisen ahdistavaa on, että heistä ei päästä eroon, vaikka he jäisivät kiinni.” Vaikea kuvitella, että Keskusta tai Kokoomuskaan voisivat jatkaa hallitusyhteistyötä puoluejohtaja Halla-ahon kanssa. Tai jos jatkavat, puolueitten arvot ovat heittäneet häränpyllyä.

Demareitten kunnallisvaalivoitto on kaksiteräinen miekka siinä mielessä, että Soini menee luultavammin vaihtoon ja Suomeen syntyy Ruotsin demokraattien tapainen ja maahanmuuttovastainen yhden asian puolue. Eihän se demareitten yöunta häiritse, mutta on vastenmielistä, että Suomen puoluekartassa on tällainen törkykasa!

Esa Kanerva

Huligaaneja liikenteessä

                                                                                                                                    9.1.2017

Tuli tuossa Loppiaisena käytyä sukuloimassa ja poronlihaa hakemassa Suomussalmella. Ajoin parina päivänä yhteensä 1200 kilometriä. Tarkkailin samalla huvikseni suomalaista liikennekäyttäytymistä tai mieluummin huonoa käytöstä. Pitää oikein ihmetellä, että kuolonkolareissa kuolee keskimäärin Suomessa ”vain” n. 400 ihmistä vuodessa. Harvoin näkee niin vastuutonta ja toisen hengestä ja terveydestä piittaamatonta menoa kuin maanteillämme tapahtuu. Vaikka valtatiet 9 ja 5 on piikitetty liikenteenvalvontakameroilla tieheään, ei se näytä menoa estävän. Me ihmiset olemme erilaisia ajotaidoiltamme, asenteitamme ja mielentilaltamme. Kyllä liikenteessä voi poimia monenlaisia kuljettajien asennevammoja ja käytöstä. Erittelen tässä kirjoituksessani muutamia tyyppejä.

Aloittaisinko kaikkein karmeimmasta päästä. Ne ovat mielestäni ns. kamikatze-tyypit. He ohittavat mitään eteenpäin näkemättä ylämäkeen keltaisten sulkuviivojen kohdalla vaarantaen itsensä ja vastaantulijoiden hengen. Pahimpia olivat tällä reissulla muutamat venäläiset autoilijat 5-tiellä matkalla Kuusamoon lomalle tai sieltä pois. Painetaan ohi tuhatta ja sataa ylämäessä, luottaen ainoastaan tuuriin. Tai liikkuukohan siellä Jurin päässä mitään, koska onni ei voi kestää ikuisesti ja joskus rysähtää. Surullisinta on tietysti syyttömien osapuolten henkien menetys, siinä meni elämä kuin koiralta.

Toinen tyypitys voisi olla ”rosbergit”. He ajavat lujaa, mutteivät samalla tyylillä kuin nuo edelliset itsemurha-autoilijat. Suomalaiset tiet ovat turvaluokitetut tiettyihin nopuksiin ja niiden ylittäminen aiheuttaa aina vaaratilanteita. Siten se vauhdikas ajotyyli on karmea ja muista piittaamaton. Ensiksi ajetaan niin lujaa kuin rassista saadaan irti ja sitten turvakameran kohdalla vedetään ”liinat” kiinni. Se aiheuttaa liikenteen vetoketjuliikettä ja pahimmassa tapauksessa peräänajoja.

Eräs minua ärsyttävimmistä ajotyyleistä on ihminen, joka köröttelee 100 alueella 70 kilometriä tunnissa. Hän ei katsele peruutuspeiliin, vaikka siellä olisi kilometrin jono. Tämä ei ole ainoastaan pappojen synti, vaan tapasin ajopelin, jossa oli kaksi nuorta kollia lippalakit väärinpäin päässä ja tekivät kiusaa muulle liikenteelle ajamalla neljääkymppiä kohdassa, jossa moneen kilometriin ei ollut mitään mahdollisuutta ohittaa. Huvinsa kullakin, mutta kyllä otti kaverit ”päähän” ja taisi pari perkelettäkin lentää.

Jos edelliset kuljettajat ovat flegmaattisia drivereitä, niin toinen ääripää on pahalla päällä tai hyokkäävällä mielialalla liikenteeseen lähtevät. Ensiksi he ajavat ”alinopeutta” moottoritiellä ja jos lähtee ohittamaan, niin se ei kyseisille herroille käy. Kiusallakin lisätään vauhtia, ettei toinen pääsisi ohi. Minulle tapahtui Jyväskylän moottoritiellä tapaus, jossa yritin mennä ohi sallitulla nopeudella alle nopeusrajoituksen ajavan auton, koska hän tuli eteeni. Mutta kas, Kia-maasturin omistaja oli päättänyt, että et perkele mene ohi ja painoi kaasua. Oltiin tilnteessa, jossa moottoritie oli loppumassa ja minun olisi ollut tällöin järkevintä painaa jarrua ja mennä ajamaan kiltisti ko. herran taakse. Tein toisenlaisen ratkaisun ja kiihdytin, jotta pääsen ajoissa yksikaistaiselle tielle. Voi sitä valojen vilkutusta ja nyrkin heiluttelua mokomastakin asiasta. Seuraavalla ohituskaistalla kahdeksankympin rajoituksella pahapää suorastaan teki räjähtävän lähdön ohitseni nopeusrajoituksista piittaamatta, vaikka ajoin ihan sallittua nopeutta.

Yksi törppöyden laji on ”perseennuolijat”. Jos heitä on työelämässä, niin on myös liikenteessä. Mitä järkeä on ajaa edellä menevän ajoneuvon puskurissa kiinni. Joskus tulee tilenne, että on pakko jarruttaa nopeasti eikä näillä peräpään pussaajilla ole mitään mahdollisuuksia estää peräänajoa. Onko kysymyksessä jokin ajotaidottomuus vai ajattelemattomuus?

Sitten teillä voi huomata kuljettajia, joilla selväsikään ei ole riittäviä ajotaitoja. Ajetaan liikennesääntöjen vastaisesti ja voi kyllä huomata, että kysymyksessä ei ole piittaamattomuus tai tarkoituksellisuus. Ratti ja vaihtaminen vievät kaiken keskittymisen ja liikenne ympärillä jää havainnoimatta. Tällaisen kuljettajan havaitessaan poliisin pitäisi passittaa hänet lisäkoulutukseen ajotunneille.

Kyllä meitä siis on liikkeellä monenlaista kaasunpolkijaa. Ehkä ihminen käyttäytyy liikenteessäkin siten kuin elämässäänkin. Ei huomata sitä, että kun ottaa huomioon toiset tiellä liikkujat, on se itsellekin kaikkein turvallisinta. Nykyinen autokanta on kohtalaisen hyvää, mutta ymmärtämättömyyttä siitä, että liikenne on yhteispeliä ja yhteistyötä, puuttuu aika monelta. Siis kysymyksessä on peli ja pitäisi olla ”pelisilmää”.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, liikenteessäkin!

Esa Kanerva