4.1.2017
Kysymys on piennarpysäköinnistä. Voitaisiinko nykyisiä käytäntöjä muuttaa siten, että sallittaisiin rajatun ajan ns. piennar- tai maastopysäköinti? Mikä on piennar ja mitkä lait mahdollisesti määrittävät maastopysäköintiä? Tutkitaanpa asiaa eri laeista. Maankäyttö- ja rakennuslain 83 § määrittää yleisen alueen, katualueen ja liikennealueen. Laissa sanotaan, että yleisellä alueella tarkoitetaan tässä laissa asemakaavassa katualueeksi, toriksi, liikennealueeksi, virkistysalueeksi tai näihin verrattavaksi alueeksi osoitettua kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön toteutettavaksi tarkoitettua aluetta. Katualue käsittää asemakaavassa osoitetun katualueen maanalaisine ja maanpäällisine sekä yläpuolisine johtoineen, laitteineen ja rakenteineen, jollei asemakaavassa ole toisin osoitettu. Liikennealueita ovat asemakaavassa maanteitä, rautateitä, vesiteitä, satamia ja lentokenttiä varten osoitetut alueet. Kaupungin asemakaava-alueella on kaavoitettu 10–20 metriä katualuetta, joka sisältää kadun, jalkakäytävän/pyörätien, viheralueen ja pientareen. Esimerkiksi Härmälässä, jos pysäköidään molemmin puolin kadulle, tie jää niin kapeaksi, että hälytysajoneuvot eivät pysty pääsemään läpi.
Lain seuraava pykälä määrittää kadunpidon velvoitteet kunnalle. Kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää eikä kadun rakentamisesta kunnalle aiheutuvia kustannuksia ole pidettävä kohtuuttomina kadun rakentamisella tyydytettävään liikennetarpeeseen verrattuna. Kunta voi maanomistajan suostumuksella aloittaa kadunpidon ennen kuin asemakaava on saanut lainvoiman. Muutoksenhakuviranomainen voi asemakaavaan kohdistuvaa valitusta käsitellessään kieltää kadunpidon aloittamisen ennen kaava-asian ratkaisemista. Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös on tehty. Samasta ajankohdasta katsotaan katu luovutetuksi yleiseen käyttöön.
Tieliikennelain 2 § kertoo tien tai kadun määräykset ja rajoitukset pysäköintiin. Maastoliikennelain 26 § koskee ajoneuvon luvatonta pysäyttämistä ja pysäköimistä. Mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta moottorikäyttöisen ajoneuvon luvattomasta pysäyttämisestä tai pysäköimisestä toisen maalla voidaan määrätä suoritettavaksi pysäköintivirhemaksu siten kuin siitä pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa (248/70) säädetään.
Pelastuslaissa on määräyksiä esteettömästä pääsystä pelastuskohteeseen.
Lain pysäköinninvalvonnasta nojalla saadaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirheitä ovat: 1) tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely; 2) maastoliikennelain tai sen nojalla annetun moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä maa-alueella koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely; 3) pelastuslain momentissa säädetyn pelastustielle pysäköintiä koskevan kiellon vastainen menettely.
Koska kaupunki on teitten ja katujen maanomistaja, voisi se tehdä päätöksen sallia piennarpysäköinti. On äärettömän ikävää Tampereelle tapahtumiin tulevien ihmisten kannalta saada ”järjen” käytöstä pysäköintivirhemaksu. Se on erittäin huonoa mainosta kaupungillemme.
Teen nyt ensi alkuun varavaltuutettuna epävirallisen ”valtuustoaloitteen”, että maastoliikennelain tulkintaa lievennettäisiin ja pysäköinti pientareelle sallittaisiin pääsääntönä. Toivon, että voin tehdä tästä jatkossa varsinaisen valtuustoaloitteen.
Jokainen turisti tuo silkkaa rahaa ja paksun nipun seteleitä kaupungin elinkeinoelämälle. On Tampereen etu, että he tulevat kaupunkiin toisenkin kerran, pelkäämättä pysäköintivirhemaksua.
Esa Kanerva
