28.2.2017
Täytyy oikein miettiä ja terästäytyä, mitä tuolla kansanviisaudella halutaan viestittää.Ehkä se tarkoittaa sitä, että kuri ja sen lainalaisuudet kuuluvat jotenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen luonnollisena ilmiönä. Jos haluat menestyä yhteisössä, tottelet yhteisön sääntöjä. Mitä sinä käsität sanalla kuri? Pohdin tässä itse, miten minä kurinpidon ja järjestyksen ymmärrän. Muurahaisilla on tietty toimintamalli ja käyttäytyminen olemassa olonsa varmistamiseksi. Säännöt ovat vahvat. Ei työläiselle aukene vallan portit kunigatteren luoksi. Siitä pitävät vartijat huolen. Se on nirri pois, jos et toimi sääntöjen mukaan. Mitä kummallista tässä sitten on, niin toimii ihminenkin. Muurahaispesä työskentelee jokaisen pesän asukkaan sisäistämien järjestyssääntöjen mukaan. Ihmisten maailamassa vallitsee lait, joita kaikkien pitäisi totella ja noudattaa.
Ihmisten sääntöhierarkiasta ensiksi tulee mieleen ns. kansainvälinen laki. Sitä noudatetaan, jos halutaan. Rikkojaa rangaistaan muun maailman sanktioilla. Sitten astuvat mukaan kuvioon yhteiskunnan säännöt, lait ja asetukset. Ja lopulta päädytään kaupunkien, koulujen ja yhteisöjen omiin järjestysääntöihin. Kurihan tarkoittaa, että ”muurahaisilla” eli yhteisöllä on hyvä järjestys ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan. Jos yhteiskunnassa ei ole kuria, se ei toimi. Mutta alistetaanko meitä, kytätäänkö meitä, onko järjestyksenpito mennyt tänä päivänä överiksi?
Tekee mieli muistella. Keskikoulussa ja Tampereen Klassisessa lukiossa on ollut rehtoreina perisoonallisuuksia. En nimeä ketään. Tyyli oli kuitenkin se, että opettaja ja varsinkin rehtori oli ylin auktoriteetti. Ei kyseenalaistettu, vastaanotetettiin tietoa kritiikittömästi ja altistuttiin manipulonnille. Rehtori ja opettajat saattoivat halutessaan tunti toisensa perään käyttää omia tarkoitusperiään oppilaittensa käsittelyyn. Isänmaallisuus, porvarilliuus ja oikeistolaisuus tahdottiin iskostaa nuorten mieliin. Silloin eivät vanhempainyhdistykset ottaneet kantaa mihinkään, koska porvallisen ideologian vyöryttäminen ei ollut ”poliittista”. Se oli kansalaiskasvatusta. Tämä oli eräänlaista kurin muotoa. Kaikki yritettiin alistaa samaan muottiin. Suuret persoonat eivät sitä hyväksyneet. Törmäyskurssille joutuivat niin Lauri Viita, Hannu Salama kuin lahjakas kirjoittaja Simola, josta en muista kuin sukunimen.Hänestä ei tullut kuuluisuutta, persoona jäi monen klasulaisen mieleen.
Järkyttävää oli se, että koulussa armeijamainen kuri oli kasvatuksen teema numero yksi. Sulkeisia pidettiin viikoittain. Se tapahtui aamuavauksissa. Jos ei kaikki tapahtunut ”kenraalin” mukaan ohjesäännön mukaisesti, sitä harjoiteltiin vaikka koko aamupäivä. Kenraalilla oli mahtava ääni ja pieni koko. Poti mitä todennäköisemmin ”Napoleon” kompleksia. Hän ei opetuksessaan noudattanut mitään suunnitelmaa tai kaavaa. Puhui mitä puhui, enimmäkseen sotajuttuja ja sankaritekoja. Jutut tuntuivat meistä pojista kyllä osin keksityiltä. Uskottavuutta söi myös eräs tapaus. Hän kertoi meille olevansa absolutisti ja ei käytä alkoholia lainkaan. Sitten seuraava naislehtori kertoi, että kyllä sille kylässä ainakin meillä hyvin konjakki kelpasi. Sellaista ristiriitaista ”opetusta” ja tapakasvatusta saimme.
Palataan kuriin. Selkeät ohjesännöt ja laki ovat yhteiskunnassa tarpeelliset, sehän on selvä. Tai ainakin pitäisi olla. Perheissä lapset on kasvatettava äitini sanoin siten, että oppivat yhteiskunnan tavat ja jos eivät ”Kyllä maailman isonuija nuijii”. Hän tarkoitti sitä, että perheissä kannattaa opettaa säännöt, ettei lapsen aikuistuessa tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta. Pamppuun törmääminen on aika kolkko tie. Nykydemokratiassamme on kanslaisilla yhä vahvemmat perusoikeudet. Lapsia ei kouluissa alisteta, armeijassakin voi kannella ja valittaa kaikesta, joskus turhastakin. Hyvä kuitenkin niin, että on siirrytty poliisivaltiosta kansalaisten yhteiskuntaan Suomessakin.
Esko Vataojan sanoin, ”demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, kuten maksamaan veroja, luopumaan verikostosta, ja olemaan pissimättä kaduille, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin.”
Esa Kanerva
